Onko Kiinan johto umpikujassa?
Kiinan talouskasvu on hidastunut runsaaseen kuuteen prosenttiin, ja useat tarkkailijat epäilevät todellisen kasvun olevan virallisia lukuja vaatimattomampaa. Epäilijöihin on liittynyt Stora Enson toimitusjohtaja, joka kertoo sellun myynnin ja kierrätyspaperin tuonnin kääntyneen Kiinassa laskuun. Tähän saakka niiden kehitys on korreloinut melko vahvasti Kiinan bkt:n muutosten kanssa. Kyse ei ole kuitenkaan vain taloudesta, vaan veikkaan Kiinan johdon olevan ajautumassa yleisemminkin kohti umpikujaa.
Kasvusta ongelmiin
Perusasetelma on kaikille tuttu. Mao Tse-tungin aikaisten epäonnistuneiden kommunismin rakentamisyritysten jälkeen Kiina ryhtyi toteuttamaan Deng Hsiao-Pingin johdolla 1970-luvun lopulla määrätietoista uudistuspolitiikkaa, joka tähtäsi markkinatalouden rakentamiseen ja talouden kansainväliseen avautumiseen. Lähes rajaton halvan työvoiman tarjonta loi pohjan huikealle kasvulle, jonka ansiosta Kiina on noussut Yhdysvaltojen tärkeimmäksi haastajaksi. Nykyisin maa tavoittelee kärkisijoja monilla teknisen kehityksen avainalueilla. Demokratia ei ole kuitenkaan edennyt samaa tahtia talouskasvun kanssa, vaan opiskelijoiden uudistusvaatimukset kukistettiin verisesti Tienanmenin aukiolla kolmekymmentä vuotta sitten, ja repressio on voimistunut Xi Jin-pingin noustua maan johtoon.
Toistaiseksi kommunistinen puolue on kyennyt säilyttämään valta-asemansa maan talouden voimakkaan kasvun ansiosta. Kansalaiset ovat olleet valmiit alistumaan kuriin niin kauan kun he ovat voineet kokea elintasonsa nousevan vuodesta toiseen. Kiinan menestys ja sen tuoma arvostus ovat ruokkineet kiinalaisten kansallisia tunteita, joihin liittyy myös syvä loukkaantuminen muiden maiden – etenkin Japanin ja Yhdysvaltojen – epäoikeudenmukaiseksi ja ylimieliseksi koetusta käyttäytymisestä. Moni ulkopuolinen ihailee sitä teknokraattista tehokkuutta, jolla maan vahva ja meritokraattisen valintaprosessin läpikäynyt johto kykenee toteuttamaan strategisia kehitystavoitteitaan. Näissä oloissa maan poliittiset olot ovat pysyneet suhteellisen vakaina Tiibetiä ja uiguurialueita lukuunottamatta, vaikka viranomaisten mielivalta, korruptio, puolue-eliitin etuoikeudet ja pahenevat ympäristöongelmat ovat ärsyttäneet monia.
Viime aikoina korkean kasvu-uran ylläpitäminen on kuitenkin alkanut muodostua yhä vaikeammaksi. Kiinan on esimerkiksi ollut pakko reagoida talouskasvun synnyttämiin valtaviin ymäristöongelmiin, ja monia pahimmin saastuttavia tuotantolaitoksia on jouduttu sulkemaan. Eri alueet ovat keskusjohdon määräämien kasvutavoitteiden saavuttamiseksi tehneet lainarahalla paljon huonosti tuottavia investointeja, ja työvoimaresurssien ehtyminen on ajanut palkat nousuun etenkin maan itäisten alueiden kasvukeskuksissa. Monet yritykset ovat alkaneet siirtää työvaltaisia toimintojaan Kiinasta esimerkiksi Vietnamiin, Bangladeshiin ja Etiopiaan.
Suurin haaste on vallitsevan kasvumallin radikaali muutos, joka on kyettävä toteuttamaan lyhyen ajan sisällä. Aiemmin Kiinan kasvu on perustunut pitkälti uusien voimavarojen – ennen kaikkea työvoiman ja luonnonvarojen – mobilisointiin. Esimerkiksi Kiinan työikäinen väestö kasvoi määrältään noin kolminkertaiseksi 1960-luvun alun ja kuluvan vuosikymmenen puolivälin välisenä aikana. Tästä eteenpäin Kiinan työikäisen väestön ennakoidaan kuitenkin supistuvan merkittävästi – pahimmillaan 2030- ja 40-luvuilla noin kymmenen miljoonan vuosivauhtia -, ja nopeasti kasvava ikäihmisten määrä sitoo kasvavan osan työvoimasta heidän hoivaamiseensa. Myös luonnonvaroja on opittava käyttämään monin verroin aiempaa tehokkaammin, ja kaikkien toimintojen ekologinen jalanjälki on saatava supistumaan murto-osaan nykyisestä.
Näitä muutoksia toteuttaessaan Kiina ei voi enää ottaa aiempien vuosikymmenten tapaan oppia kehittyneemmiltä mailta. Edelläkävijänä se joutuu itse keksimään ratkaisut, jotka muut ehkä ottavat käyttöönsä myöhemmin.
Haasteita täydentää Donald Trumpin hallinnon käynnistämä Kiinaan kohdistuva kauppapoliittinen painostus. Vaikka sen Kiinalle aiheuttamia riskejä ei pidä aliarvioida, kyse on suhteellisen rajallisesta lisästä maan ratkaistavana jo muutoin oleviin ongelmiin.
More of the same -linja ei enää toimi
Kiinan kommunistijohto uskoo kykenevänsä ratkomaan Kiinan nykykehitykseen liittyvät ongelmat samoilla keinoilla, joita se on tottunut käyttämään tähänkin saakka. Jos kasvuluvut eivät ole riittäviä, tilastoviranomaiset komennetaan kaunistelemaan niitä. Jatkossa kasvua yritetään vauhdittaa uusilla keskusjohtoisilla investoinneilla samalla kun yliopistoja, tutkimuslaitoksia ja yrityksiä ajetaan tehostamaan innovaatiotoimintaansa. Kiina kannustaa johtavia teknologiayrityksiään haastamaan yhdysvaltalaiset kilpailijansa maailmanlaajuisten liiketoiminnan alustojen tarjoajina. Kaikki toisinajattelu ja poliittiset protestit yritetään tukahduttaa alkuunsa yhä tehokkaammaksi muuttuvan valvonnan ja ankarien rangaistusten avulla. Ulkopuoliset vaikutteet yritetään pitää Kiinan rajojen takana ja esimerkiksi maan ihmisoikeuksiin kohdistuvaa kritiikkiä yritetään vaientaa uhkaamalla muita maita talousuhteiden heikentämisellä.
Käytännössä Kiina ei kuitenkaan kykene muuttumaan kestäväksi ja innovaatiovetoiseksi taloudeksi ilman laajamittaista henkistä avautumista. Ihmisten on voitava ilmaista ajatuksensa vapaasti ja vaikuttaa täysipainoisesti maansa tulevaisuutta koskevaan päätöksentekoon. Kiinan on myös avauduttava kulttuurisesti ja ryhdyttävä houkuttelemaan osaavaa työvoimaa muualta maailmasta. Koska maata johtava kivikasvoinen ja valtaosaltaan jo korkeaan ikään varttunut politbyroo ei halua eikä osaa toteuttaa tällaista muutosta, tilanteeseen tuskastuneet kiinalaiset ryhtyvät vaatimaan radikaaleja muutoksia maan poliittiseen järjestelmään. Muutos ei välttämättä tapahdu kovin nopeasti eikä sen toteuttaminen tule olemaan kivutonta. Mutta onko Kiinalla muuta keinoa päästä irti umpikujasta, johon maa on nykymenolla ajautumassa?
Kiinan uudistuminen voisi edetä helpommin, jos länsimaat suostuisivat tasaveroiseen yhteistyöhön Kiinan kanssa, mutta samalla vaatien maata kunnioittamaan ihmisoikeuksia ja kansainvälisen taloudellisen kanssakäymisen normaaleja pelisääntöjä. Donald Trumpin Yhdysvallat yrittää kuitenkin tämän sijasta painaa Kiinan polvilleen puhtaasti omien etujensa ajamiseksi ja välittämättä vähääkään Kiinan kansalaisoikeuksista tai maan väestön hyvinvoinnista. Näin käyttäytymällä Yhdysvallat ajaa maan kansalaisia ryhmittymään kommunistijohtonsa taakse. Toivottavasti USA saa ensi vuoden vaaleissa uuden johdon, joka ymmärtää nykymaailman dynamiikkaa ja jonka Kiina-politiikka ajaa siksi paljon Trumpia tehokkaammin amerikkalaisten, kiinalaisten ja koko muun maailman etuja.
Neuvostoliiton väestöllä kesti aika kauan saada diktatuuri kaatumaan, eikä lopulta diktatuuri kaatunut kansannousuun, vaan diktaattorien oma usko tulevaisuuteen petti. Pohjois-Korean väestö se vasta onkin sietänyt huonoja oloja ja kauan. Kuubassakin sujuu melko rauhallisesti. Parhaassa tapauksessa Kiina lähtee kehittymään avoimeksi omaehtoisesti, mutta pahimmassa ja ilmeisesti todennäköisemmässä tapauksessa diktatuuri pitää yksinvallastaan kiinni vuosikymmeniä, eikä muu maailma pysty vaikuttamaan asiaan enempää kuin muidenkaan mainittujen diktatuurien kohdalla.
Ilmoita asiaton viesti
Kiina on kokenut niin räjähdysmäisen talouskasvun koko tämän vuosituhannen ajan, että on vääjäämätöntä sen hidastuminen prosenttimääräisesti niinkin ”alas” kuin kuuteen prosenttiin.
Mielestäni yksi länsimaalaisten ihmisten suurimpia harhaluuloja Kiinan suhteen on se, että ihmiset siellä kokisivat olevansa liiallisen ”kurinpidon” alaisia ja janoavansa demokratiaa länsimaalaiseen tyyliin. Oletetaan, että Kiinan kehittyminen taloudellisesti ja poliittisena toimijana maailmalla automaattisesti johtaisi jonkinlaiseen länsimaalaistyyliseen demokratisoitumisprosessiin, jota Kiinan johto pyrkii kaikin voimin epätoivoisesti hidastamaan.
Kiina on väestömäärältään käsittämättömän suuri maa ja sellaisen maan hallinnon lainalaisuudet poikkeavat tyystin normaalin eurooppalaisen valtion realiteeteista.
Valtion lainsäädäntö on laadittu ennen kaikkea suuren valtakunnan stabiilisuutta ja kehityksen jatkuvuutta silmällä pitäen. Ruohonjuuritasolla sen sijaan erilainen kansalaisaktiivisuus paikallisten epäkohtien ja virheellisten toimenpiteiden korjaamiseksi on merkittävästi suurempaa kuin esimerkiksi Suomessa, jossa tyydytään kuuliaisesti viranomaisten päätöksiin.
Tavantallaaja Kiinassa ei pelkää hallitusta, vaan pitää sitä välttämättömänä yhteiskuntarakenteen ylläpitäjänä.
Ilmoita asiaton viesti
Kuten Huangpun kaupunginosan kommunistipäällikkö sanoi tyttärensä häissä kysyttyäni Kiinan näkymistä neljännesvuosisadan päähän: ”Shanghai muistuttaa yhä enemmän Singaporea”, johon minä lausuin, että siellähän on myös yksipuoluejärjestelmä. Sain hyväksyviä nyökkäyksiä pöydän siltä puolelta.
Ilmoita asiaton viesti
Kiina on iso maa kuten Venäjäkin jossa Ville Haapasalon ohjelmassa ihmiset toteavat että Moskova jossain elää omaa elämäänsä ja me täällä omallamme.
Ilmoita asiaton viesti
Kiitos kommenteista!
On toki mahdollista, että Kiinan nykyinen johto onnistuu pysymään vallassa vielä pitkään ja että maa jää kipuilemaan nykyisten ongelmiensa kanssa. Sitä mahdollisuutta sen sijaan ei ole, että politiikka ja sen toteuttajat pysyisivät nykyisellään ja että maan kehitys jatkuisi silti yhtä dynaamisena kuin tähän saakka.
Sitäkin on turha enää kuvitella, että Kiina päättäisi kopioida hallitusmuotonsa USA:lta tai Britannialta. Kiinalaiset tullevat kehittämään aivan oman tapansa toteuttaa kansan suvereniteettia ja johdon vaihdettavuutta.
Ilmoita asiaton viesti
Käsittääkseni Kiinan velkakupla on myös ennätystasoa. Joku joka tietää voisi kommentoida.
Myös länsimaat ovat uusilla ennätysvelkatasoilla kiitos keskuspankkien löysän rahapolitiikan.
Velkakriisin puhkeminen on vain ajan kysymys, sillä keskuspankkien aikomus on vain edelleen jatkaa löysäilyään.
Ilmoita asiaton viesti
Institute of International Finance arvioi Kiinan – kotitaloudet, yritykset ja julkinen sektori mukaanluettuina – velkaantuneisuuden nousseen jo yli kolminkertaiseksi maan bruttokansantuotteeseen verrattuna. Viranomaiset ovat pyrkineet viime aikoina hillitsemään holtitonta lainanottoa ja rajoittamaan varjopankkien toimintaa. Otetta höllennetään kuitenkin heti, jos se näyttää leikkaavan liiaksi kasvua.
Ilmoita asiaton viesti
Kiinan uudistusjohtaja Deng Xiaoping julisti aikoinaan, että se on samantekevää, minkä värinen kissa on kunhan se pyydystää hiiriä. Tarkoitti Kiinan talousjärjestelmää.
Kiinan markkinatalouden kasvu kommunistisen puolueen löyhässä valvonnassa on ollut näihin aikoihin asti huiman nopeaa. Kun hyvin alhaalta aloitettiin, niin kasvuvaraa on riittänyt.
Lähiaikoina Kiinan talouskasvu lähes pysähtyy, ja silloin alkavat kommunistisen puolueen vaikeudet.
Ilmoita asiaton viesti
Tässä pulma onkin. Xin hallinnolle tärkeintä on, että kissa pysyy punaisena. Myös etenkin politiikan valvonnasta on otettu kaikki löysät pois.
Ilmoita asiaton viesti
”Ihmisten on voitava ilmaista ajatuksensa vapaasti ja vaikuttaa täysipainoisesti maansa tulevaisuutta koskevaan päätöksentekoon.”
Tyypillinen länsimainen ajattelutapa ja illuusio, joka johtaa juuri tuohon kehäpäätelmään, johon kirjoittajakin tässä.
Kiinassa on aina ollut keisari, kuten on nytkin, vain eri nimellä. Kiinan historia osoittaa, että kun keskusjohto (keisari) on vahva, Kiina on vahva ja yhtenäinen. Ja päinvastoin; kun se on heikko, maa altistuu välittömästi ulkomaiden imperialismille.
Mistä kumpuaa tämä ajattelu, että Kiinassa on jotenkin laajamittaista tyytymättömyyttä järjestelmää kohtaan? Johtajiaan he voivat arvostella hyvinkin kriittisesti, mutta en kyllä muista koskaan kenenkään haikailleen aidosti länsimaisen demokratian perään monipuoluejärjestelmineen. Koko ajatus on tavalliselle kiinalaiselle täysin vieras, eikä sellaista mistä ei mitään tiedä, osaa oikein kaivatakaan.
Teesi poliittisen järjestelmän länsimaistamisen tarpeesta jatkuvan talouskasvun edellytyksenä on kyllä jo lähtökohtaisesti absurdi. Etenkin se kuulostaa hupaisalta, kun neuvo tulee taustasta, jossa taloudellinen järjestelmä on umpisosialistinen verrattuna mihin tahansa maahan, Kiina mukaan lukien. Maa elää markkinataloudessa, toki osin valtiojohtoisessa, mutta kilpailu maassa ja sen tuoma teknologiakehitys ovat tällä hetkellä aivan eri luokkaa, kuin esimerkiksi Suomessa.
Kiina on myös oppinut ostamaan teknologiaa enenevissä määrin. Sen lisäksi se houkuttelee suurella rahalla kansainvälisen tason osaajia maahan. Usein he ovat maailman huippuyliopistot käyneitä paluumuuttajia. Ei Kiina seiso halvaantuneena ja vain odota mitä maailman (ja oman) talouden osalta tulee tapahtumaan.
Olemme tässä itse soveltaneet täysin avointa demokratiaa 1980-luvun alusta asti, vapaassa yhteiskunnassa ilman tietoakaan terveestä talouden kasvusta, yhden tähdenlennon tuomaa muutamaa parempaa vuotta lukuunottamatta. Ja syvemmälle suohon on matka. Miksi poliittinen järjestelmämme ei pelasta meitä, miksi se ei ole taannut meille loputonta osaamispääoman kasvua ratkaista kaikki maamme ongelmat?
Meitä on kuitenkin vain 5.6 miljoonaa, ehkä viidesosa siitä mitä esimerkiksi yksin Shanghaissa. Homman pitäisi olla helppo…no vasta oli vaalit. Kohta varmaan sataa mannaa taivaasta. Sitä odotellessa.
Ilmoita asiaton viesti
Siinä ei ole mitään uniikin länsimaista, jos kansalaiset haluavat lain sitovan myös heidän johtajiaan ja voivansa vaikuttaa heidän valintaansa. Separatismia vastustetaan länsimaissakin, eikä vahvan keskusvallan kannatus ole siis vain kiinalainen ilmiö.
Kiinan ongelma väestökehityksen kannalta on nimenomaan se, että maahan muualta tulevat osaajat ovat valtaosaltaan kiinalaissyntyisiä paluumuuttajia. Vaikka esimerkiksi länsimaisille osaajille oltaisiin valmiita maksamaan hyvin, heitä ei innosta se, etteivät he voi käyttää Kiinassa nettiä ja sen sovelluksia kuin hyvin rajoitetusti ja että he joutuvat pitämään suunsa tiukasti kiinni esimerkiksi tiibetiläisten ja uiguurien kohtelusta.
Sen kuulisin mielelläni, millä keinoilla Kiinan nykyjohto voisi mielestäsi ratkoa ne ongelmat, jotka nyt ajavat maan kehitystä kohti umpikujaa. Etenkin: miten huolehditaan johdon jatkuvasta uusiutumisesta, miten yhden johtajan sijasta 1,4 miljardin kiinalaisen aivokapasiteetti vapautetaan etsimään uudenlaisia ratkaisuja maan kehityksen ongelmiin ja miten maa avautuu etsimään tällaisia ratkaisuja yhteistyössä muiden maiden ja toisenlaisten kulttuurien edustajien kanssa?
Ilmoita asiaton viesti
Koko ajattelusi perustuu selvästi vain siihen mitä olet lukenut ja millaisessa kulttuurissa olet kasvanut. Ja väitteisiin, joilla ei ole mitään faktapohjaa, esimerkiksi, ”että länsimaalaiset osaajat eivät halua Kiinaan töihin, kun he eivät saa käyttää vapaasti internetiä”. Aika naiivia VPNn ja VPSn maailmassa. Enemmän länsimaisia siellä on huolestuttanut ilmansaasteet, mutta niihinkin on ainakin megapoleissa tullut jo selkeää parannusta. Sitten on oma valinta, luuleeko tietävänsä paremmin kuin kiinalaiset, miten esim uiguurien kysymys pitäisi ratkaista. Sekään ei ole vain mustavalkoinen.
Tiedoksesi; Kiinassa on kasvava joukko ulkomaalaisia osaajia, ei yksin kiinalaistaustaisia. Meilläkin on kasvava joukko ulkomaalaisia, mutta toisin kuin Kiina, me emme valitse heitä. Ja jos vielä tarkennetaan, meillä Suomessa osaajista vasta pula onkin. Ei auta internetin vapaa käyttö, kun ilmasto ja etenkään verotus ei kannusta tulemaan. Esimerkiksi Huawei muuten osti aikanaan kokonaisia osastoja Ericssonilta. Hyvin ovat viihtyneet talossa.
Sinulta on saattanut mennä ohi Kiinan 35 viimeisen vuoden kehitys. Mikään maa ei koskaan ole tehnyt sellaista taloudellista nousua samassa mittakaavassa kuin Kiina. Aika hyvin on osaamispääomaa vapautettu ja tuotu ulkomailta sitä yhdessä rakentamaan. Sinulla on myös täysin vääristynyt käsitys siitä, mitä Kiinassa yliopistoissa ja teknologiayrityksissä tapahtuu.
Suosittelen lämpimästi, että muutat sinne alkuun vaikka 10 vuodeksi. Jos ei muuta, niin uskallan veikata, että et enää yritä masteroida Kiinaa yksin länsimaisen kulttuurin ja taustatiedon perusteella.
Et myöskään edes yrittänyt puolustaa omaa perimmäistä teesiäsi, että poliittiset vapaudet, käytännössä monipuoluejärjestelmä, on talouden kehityksen edellytys. Mielelläni kuulisin mihin tämä väite perustuu.
Miksi poliittisen johdon pitää muuten jatkuvasti uusiutua, esimerkiksi 4 -8 vuoden välein? Onko se nimenomaan talouden kehityksen kannalta olennaista? En ole huomannut siitä suurta hyötyä Euroopassa tai ylipäätään missään, silloin kun puhutaan pidempiaikaisesta talouskasvusta.
Kiinassa on nyt ensimmäistä kertaa sitten Mao Zhedong jälkeen ylin johtaja, joka ei vaihdu määräajan jälkeen. Hänellä on kuitenkin vasta toinen kausi menossa, joten eikö ole vähän turhan aikaista tehdä pitkälle meneviä arvioita asiasta? Elämme kuitenkin globaalissa taloudessa, jossa Kiinakaan ei yksin voi vaikuttaa kaikkeen.
Ilmoita asiaton viesti
Ulkomaisten osaajien kasvava joukko ei näy tilastoissa. Esimerkiksi YK:n väestöviranomaisten kokoamien tietojen mukaan Kiinan ulkomaisen muuttoliikkeen tase on ollut vuosituhannen vaihteen jälkeen noin 0,2-0,3 prosentin verran negatiivinen ja sellaisena sen ennakoidaan pysyvän jatkossakin. Esimerkiksi USA:ssa tase on ollut runsaan kolmen prosentin verran positiivinen ja saman kehityksen ennakoidaan jatkuvan tulevaisuudessakin Donald Trumpin muurinpystytysinnosta huolimatta.
Ilmoita asiaton viesti
Kiinalle muuttoliikkeen negatiivisuus ei ole ongelma, päin vastoin. Aikaisemmin maasta opiskelemaan lähteneet jäivät lähes poikkeuksetta uuteen kotimaahansa. Nykyään virta on korkeakoulutettujen osalta kääntynyt, yhä useampi palaa jossain vaiheessa takaisin. He taas tuovat mukanaan osaamista, joka yhdistettynä kiinalaiseen perusopetukseen, tuo erinomaisia tuloksia.
Ei pelkkä muuttovoitto ole sellaisenaan positiivinen asia. Kyse on siitä, millaista joukkoa maahan muuttaa. Tämän pitäisi olla jokaiselle selvää ja jos ei ole, kannattaa tutkia esimerkiksi muutosta Euroopassa ihan viime vuosikymmenien aikana.
Aika kauas olet liukunut alkuperäisestä teemasta ja teeseistäsi. Trumpinkin sait liitettyä tähän, vaikka se vaati jo varmaan vähän ponnistelua.
Eiköhän lopeteta tällä erää tähän. Sinulla ei ole faktapohjaa, eikä henkilökohtaista kokemusta arvioida esittämiäsi väitteitä ja uskallan, arvata, että mutu-tuntumasi olet kerännyt englanniksi (ja suomeksi) lukemiesi länsimaisten asiantuntijoiden teksteistä.
Ilmoita asiaton viesti
Ulkomaalaisten määrään liittyvästä tilastosta vielä sen verran, että en tiedä miten tuota tilastoa tulkitaan. Ota aikajanaksi vaikka viimeiset 30 vuotta ja laske mukaan vaihtuva ex-pat yhteisö. Ulkomaalaisten määrä on kasvanut eksponentiaalisesti.
Kiinaan harva muuttaa pysyvästi, sen sijaan työtilaisuuksien perään monikin. Ihan viimeisten parin vuoden aikana kasvu on varmaan ollut aika lailla flattia. Kiinasta kun löytyy sieltäkin jo johtajatason osaajia (usein ulkomailla opiskelleita), joten meitä länsimaisia ei tarvita enää samassa mittakaavassa.
Sapienti sat.
Ilmoita asiaton viesti