Onko globalisaation aikakausi päättynyt?
1990-luvulla Suomessa ja muualla puhuttiin paljon globalisaatiosta eli siitä, miten kansalliset rajat alkoivat menettää merkitystään rahamarkkinoiden ja yritysten toimintojen kansainvälistymisen seurauksena. Minulla oli tuolloin mahdollisuus osallistua Sitran rahoittamaan ja Raimo Väyrysen ansiokkaasti johtamaan laajaan globalisaatiota käsittelevään tutkimukseen. Yksi sen keskeisistä havainnoista oli Suomen saama suuri hyöty globalisaatiosta. Nokia ei olisi millään voinut nousta isoksi maailmanluokan toimijaksi Suomen kaltaisessa pienessä maassa, jos suuret maat olisivat vielä tuolloin vahtineet omia markkinoitaan yhtä mustasukkaisesti kuin ennen (ks. linkki).
Globalisaatio ei kulminoitunut vielä 1990-luvulla, vaan Kiina on sittemmin noussut maailman suurimmaksi teollisuustuotteiden valmistajaksi ja viejäksi. Yritysten toimintojen kansainvälistyminen on edennyt niin, että sijaintipaikkakilpailua ei käydä enää vain kokonaisista tuotantolaitoksista, vaan entistä useammin jopa yksittäisten työtehtävien tasolla (ks. linkki). Verkkokauppa on kasvanut huimasti, Googlen ja Facebookin kaltaiset jättiyritykset keräävät valtavasti tietoa meistä markkinoijien käyttöön ympäri maailman ja kryptovaluutat kilpailevat maksuvälineinä kansallisten valuuttojen kanssa. Myös toimintojemme kielteiset seuraukset – kuten ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden lisääntyminen ja valtamerissä vellovat jättimäiset muovilautat – haittaavat nykyisin elämäämme kansallisista rajoista välittämättä.
Nyt kuitenkin kehityksen suunta näyttää muuttuneen. Yhdysvallat on irtisanoutunut Donald Trumpin valtakaudella jo monista kansainvälisistä kauppasopimuksista, ja maa on asettanut Kiinalle ja monille muille maille suuren määrän rankaisutulleja ja vientirajoituksia. Kehitys näyttää kulkevan kohti laajamittaisen kauppasodan puhkeamista USA:n ja Kiinan välille. Protektionismi on nousussa myös monissa muissa maissa, minkä seuraukset näkyvät jo muun muassa kansainvälisen kaupan kasvun pysähtymisenä ja yritysten tekemien ulkomaisten investointien vähenemisenä.
Kyse ei ole vain politiikasta. Kuten The Economist toteaa tuoreessa raportissaan (ks linkki), kilpailu ajaa yritykset reagoimaan kysynnän muutoksiin ja toimittamaan asiakkaiden tilaukset yhä nopeammin. Tämä onnistuu parhaiten silloin, kun tuotteiden valmistus tapahtuu lähellä asiakkaita. Ympäristötietoiset asiakkaat ostavat mieluummin lähellä kuin kaukana valmistettuja tuotteita, eivätkä yrityksetkään halua kasvattaa tarpeettomasti tuotteidensa kuljetussisältöjä. Automaation eteneminen vähentää halpojen työkustannusten merkitystä kilpailutekijänä.
Olemmeko siis edenneet deglobalisaatioon niin, että ympäri maailman ulottuneet toimitusketjut korvautuvat alueellisesti rajatummalla tuotannolla samalla kun valtiot suojelevat yrityksiään ja työpaikkojaan yhä tehokkaammin ulkoapäin tulevalta kilpailulta?
Näin varmasti on joiltakin osin tapahtumassa. Maailma voi myös muodostua kaksinapaiseksi niin, että yhdysvaltalaiset alustatalouden yritykset ja amerikkalaisvalmisteinen teknologia nousevat hallitseviksi osassa maailmaa, kun taas muualla nojaudutaan niiden kiinalaisiin vastineisiin. Mutta pohjimmaltaan niin tietoa kuin rahaakin voidaan liikuttaa yhä helpommin ympäri maailman, alustatalouden sovellukset toimivat parhaiten globaalissa mittakaavassa ja sovittautuminen koko ajan ahtaammiksi käyviin kestävän kehityksen rajoihin voi onnistua vain ihmiskunnan yhteisin ponnistuksin. Globaali työpaikkakilpailukaan ei häviä minnekään, vaan esimerkiksi Apple joutuu nykyisin tutkimaan mahdollisuuksia siirtää tuotteidensa valmistus Kiinan sijasta joihinkin muihin Yhdysvaltoja halvempien työkustannusten maihin.
Siksi uskon globalisaation jatkuvan edelleen tilapäisistä takapakeista huolimatta, vaikka sen konkreettiset ilmenemismuodot voivat muuttua merkittävästikin. Suomen kaltaisten pienten kansantalouksien ja koko EU:n kannattaa seurata tätä kehitystä tarkkaan ja valmistautua sen ohjaamiseen sekä oman tulevaisuutemme että koko ihmiskunnan yhteisen tulevaisuuden kannalta mahdollisimman järkeviin suuntiin. Sisäänpäin kääntymisellä aiheuttaisimme lähinnä vahinkoa itsellemme ja muille.
Ei ole ollenkaan varma etteikö tämä giganttien kamppailu jatkuisi ja sitäkautta Suomen on pysyttävä yhdistyneessä europassa.
Venäjä USAn vihollisena ja pienenä taloutena tulee pakostakin menettämään merkitystään.
Venäjä europpalaisena tuskin koskaan pääsee lähelle kiinalaisia.
Kiina miljardiyhteisönä on länsimaille kuitenkin kuin toiselta planeetalta.
Ilmoita asiaton viesti
Saattaahan se olla, että Venäjä vielä jossain vaiheessa haluaa tehdä tiivistä yhteistyötä EU,n kanssa. Kiina on vahva, aika pelottavakin ja arvaamaton. Eurooppa on melko säyseä, eikä Euroopalla ole vihollisaikeita Venäjää vastaan. Mutta Venäjä on epäluuloinen, johtunee historian taakasta. Myös Putinin maailmankuva vaikuttaa – Hän haaveilee suuresta ja mahtavasta Venäjästä, jota muut pelkäävät. Venäläisille ei ole hyötyä tuon kaltaisesta ajattelusta – Vain yhteistyö tuo hyvinvointia pitkällä tähtäimellä.
Ilmoita asiaton viesti
Euroopalta on jotenkin kadonnut ilo, jokseenkin moninaisesti kyllästynyt vähän kaikkeen. Kiina haluaa näyttää mistä kana kusee, ja kyllähän se kusee, aikansa vain sitäkin, koska resurrssit. Venäjä, ikuisen alakulon suo kuokka ja punssi. Eurooppa taasen vois alkaa elää uutta renesanssia, henkistä resurssia viellä löytyy vaikka kuinka, en ole siitäkään satavarma.
Kiina tekee mitä tekee, ne on niin outoja että me täällä katotaan vaan mitä ne oikein on, outoja. Kiina tekee eikä meinaa, se herättää väistämättä jonkin sortin kunnioitusta, jos kohta arveluttaakin. Venäjästä ei ilmeisesti tule ikinä mitään, on niillä hirmuisen komiat planeetan tuhoaseet, mutta niitä ei lasketa, jos henkinen kapasiteetti on mitä on, kun se on jotenkin vaan niin surullista ja kaikki menis ihan liian ”halvalla” jos joku päivä alkaisivat paukuttaan.
Usaa ei tässä katsannossa lasketa, ne katosivat jo omaan mahdottomuuteensa mustaan aukkoon. Toivottavasti eivät kovin suurella ”ilotulituksella” lopettele tarinaansa. Peelot.
Ilmoita asiaton viesti
Tuskin globalisaation aikakausi on vielä päättynyt (onko se oikein ehtinyt alkaakaan), mutta globalisaation muoto tulee muuttumaan toiseksi kuin olemme ehkä kuvitelleet.
Näkisin niin että Kiina tulee enenevässä määrin määrittämään globalisaation ”protokollan”. One Belt -hankkeessä näkyy tätä enteilevä henki ja kädenjälki, jossa taloudellisten ja sotilaallisten panostusten avulla pyritään kutomaan koko maailman syliinsä sulkeva riippuvuuksien verkko, jonka valtaväylien varrelle ja kaikkiin solmukohtiin pyritään tuomaan kiinalaiset käytännöt. Ei siis globaalisti yhdessä sovitut, vaan kiinalaiset käytännöt.
Kiina ei aio globalisoitua ympäröivään maailmaan. Kiina globalisoi ympäröivän maailman. Myötämielinen suhtautuminen globalisaatioon voi lännessä monella muuttua.
Ilmoita asiaton viesti
Globalisaatiohan on tarkoittanut muun muassa sitä, että me voimme dumpata jätteemme joidenkin muiden huoleksi. Mikäli nuo muut innostuvat pitämään puolensa, niin sillä ei voi olla huonoja vaikutuksia. Esimerkkinä se, että Indonesia ei enää ota vastaan jätteitä on pelkästään hieno asia.
https://www.cbc.ca/news/technology/indonesia-garba…
Toisaalta tuo saattaa hieman nikotteluttaa meidä länsimaisia. No, ainahan se jätteet voi dumpata suoraan mereen jos niitä ei saa vietyä kehitysmaihin.
Ilmoita asiaton viesti
Kyll se pikku hiljaa Lokallisuus vie voiton!
Huomataan ettei se halpa kiinalainen ollutkaan niin hyvä asia miltä kuulosti.
Ilmoita asiaton viesti
# 5
Eihän sen halvan kiinalaisen tarvikaan olla laadultaan parasta. Riittää että se on laadultaan riittävän hyvää. Se halpa kiinalainen on kuitenkin mahdollistanut kansalaisille sellaisia asioita ja aktiviteettejä jotka muuten olisi jäänyt tekemättä. Se on samalla mahdollistanut paljonkin yritystoimintaa ja työllistämistä Suomessa jossa ennen tuota se olisi ollut mahdotonta.
Kiinasta voi myös tilata laatukamaa jos on halukas maksamaan.
Paluu aikaan jossa kansalaiset ja yritykset pakotettaisiin vastoin tahtoaan käyttämään kotimaista olisi kansalaisten itsenäisyydelle katastrofi.
Ilmoita asiaton viesti
Suomalaiset tuotteet eivät ole laadullisesti kilpailukykyisiä. On vaikeata myydä tavaraa, jota kukaan ei huoli. Vessapaperi taitaa olla ainut tuote, joka käy oikeasti kaupaksi, ilman tukia. Kaikilta muilta osin maksamme siitä, että joku ostaa teollisuustuotteitamme.
Ilmoita asiaton viesti
# 7
No on se nyt kuvaavaa että Suomessakin valmistettu tuote kannattaa ostaa mieluummin ulkomaisesta verkkokaupasta kuin täältä meiltä. Se on sen kansallisen itsemääräämisoikeuden hedelmiä. Sitä jotkut haluaa kuulemma lisää.
Ilmoita asiaton viesti
Jos aletaan miettiä vaikka tavaroita, joita lähes jokainen suomalainen käyttää, niin aika ohuelta vaikuttaa mahdollisuus niiden tuottamiseen lokaalisti niin, että kuluttaja niitä haluaisi ostaa.
Aloitetaan vaikka lähes jokaisella olevista älypuhelimesta, tietokoneesta ja televisiosta. Aika hiljaista on suomalaisen valmistuksen suhteen ja vaikka jotain pientä olisikin, niin ne eivät ole hinnaltaan eikä laadultaan kovin kilpailukykyisiä.
Jos sitten katsotaan niiden sisältämiä ohjelmistoja, niin taas on kovin hiliaista lukuunottamatta pelejä ja paikallisia palveluita.
Jos haluaa ostaa ”suomalaisen” auton, niin taitaa olla pari mersun mallia valittavana. Tosin Suomessa on vain kokoonpano eli osat tulevat globaalista ketjusta ympäri maailmaa.
Edetään vaikka kotiin vielä ja mietitään kalusteita. Meillä voi olla Suomi-Soffa ja jotain pientä huonekaluteollisuutta, mutta todennäköisyys sohvan hankinnalle Ikeasta tms lienee melkoisesti suurempi eikä oikein mitään käännettä toiseen suuntaan näy.
Jos koittaa pärjätä suomalaisilla vaatteilla, niin on siinäkin ihmettelemistä – tai urheiluvarusteilla.
En nyt oikein näe, että suuressa mittakaavassa tilanne olisi muuttumassa mihinkään vaikka poliitikot säätävätkin.
Ruoka on sitten oma lukunsa, mutta siinäkin maailman maut ovat tulleet Suomeen ja muualle enkä usko siihen, että nuoremmat sukupolvet alkavat käyttää vain suomalaisia tuotteita,kun ei täällä pohjoisessa tuo valikoima oikein ole kovin mittava. Kun Saarioinen tai HK tekee ”aasiaista” niin ollaan usein aika kaukana siitä.
Ilmoita asiaton viesti
Yksi Trumpin Kiinalle suunnittelemien uusien tariffien välittömiä seurauksia on Raamattujen hinnan nousu, koska suurin osa amerikkalaisten käyttämistä Raamatuista tuodaan Kiinasta.
Ilmoita asiaton viesti
Kaikkialla vaikuttava uusi teknologia voittaa valtiolliset rajat. Voihan niitä tullimuureja rakentaa ja kauppasotaa käydä, mutta globalisaatio kiertää nämä keinotekoiset vastukset. Pienten maiden ainoa pärjäämisen keino on sopetuminen. Isot, kuten USA, Kiina, Japani ja Intiakin, voivat ja ainakin yrittävät hallita markkinoita.
Se on loputon urakka. Ei siten saada hävitettyä tietoa ihmisten tarpeista ja toiveista ja kulutuskäyttäytymisestä. Tuo tieto on osa kansainvälisten suuryritysten pääomaa, eikä sillä ole rajaa. Pääoma on kansainvälistä. Sille tullimuurit ovat vain hidasteita, eivät esteitä.
Sen sijaan, että keskitytään eri maiden välisiin kauppariitoihin, palkansaajien eli työväestön pitäisi keskittyä enemmän kansainvälistymiseen. Siinä on iso mahdollisuus. Jo Marx aikoinaan määritti: ”Taistelun pääöomaa vastaan pitää olla kansainvälistä, kuten pääomakin on”
Elinkeinoelämä ja kauppa ovat sitten Marxin aikojen kovasti monipuolistuneet, mutta perusasetelma ei ole miksikään muuttunut. Sen vuoksi esimerkiksi kansainvälisen työjärjestön ILO:n pitäisi kovasti tehostaa toimintaansa, sillä kurjuus missä tahansa levittää kurjuutta yhä laajemmalle. Sen sijaan, jos saadaan aikaan laajempi tulojen tasaus pienituloiusten hyväksi, sekin heijastuu hyvinvoinnin lissäntymisena aina vain laajemmalle.
Ilmoita asiaton viesti
Donald Trump ja Xi Jinping voivat unelmoida noususta koko maailman valtiaiksi, mutta joidenkin tulkitsijoiden mukaan heitä isompi merkitys tulee olemaan valtavia tietomääriä hallinnoivilla jättiyrityksillä.
Globaalitalouden markkinavetoinen eteneminen ja sitä seurannut eriarvoisuus on ollut iso haaste talouden tehokkaampaa valtiollista ohjausta havitelleelle vasemmistolle. Siksi osa vasemmistoa on lähtenyt oikeistopopulistien mukana tukemaan globalisaation vastareaktiona syntynyttä protektionismin aaltoa.
Viisampaa olisi suunnata ponnistelujen kärki globaalin hallinnan kehittämiseen. Myös kenesiläistä talousajattelua kannattaisi ryhtyä soveltamaan globaalissa mittakaavassa. Olisi sille tilausta Euroopassakin.
Ilmoita asiaton viesti
Tästä asiata olen Antti Kasvion kanssa samaa mieltä. Erityisen hyvänä pidän ohjetta: ”Viisampaa olisi suunnata ponnistelujen kärki globaalin hallinnan kehittämiseen.”
Ilmoita asiaton viesti
Kyllä Kiinan nousu 30-40 vuodessa täydellisestä kehitysmaasta globaaliksi talousmahdiksi panee ihmettelemään, että mihin se perustuu. Pelaako Kiina globaalissa kilpailussa samoilla säännöillä kuin läntinen maailma?
Kiina ei kai ole lapsityövoiman käytössä pahimmiasta päästä. Se on kuitenkin ilmeisesti tietoisesti säilyttänyt satojen miljoonien ihmisten halpatyövoimareservin, jonka avulla se pystyy pitämään kustannustasonsa matalana (aivan kuin Intian kastittomat Intiassa). Vapaita ammattiliittoja ei ilmeisestikään sallita, työolosuhteet voivat olla eurooppalaisen mittapuun mukaan epäinhimilliset. Työturvallisuus on mitä on. Ympäristöä saastutetaan suruttomasti. (Ilmeisesti ympäristön osalta siellä on tapahtumassa muutos). Kaikki nämä merkitsevät huomattavaa hintakipailukykyä. Lopuksi on piittaamattomuus IP-oikeuksista ja mahdollisesti keinotekoiset kaupan esteet, joihin Trump on puuttunut. Kiinan komentotaloudessa markkinamekanismi ei välttämättä toimi tuontipuolella, kun käsky on ostaa kotimaista.
Kauppataseen massiivisen ylijäämän seurauksena Kiinaan on kasaantunut valtavat pääomat., joita se on investoinut ympäri maailmaa. Samaan aikaan Kiina, erityisesti sen maaseutu, on kuitenkin edelleen pitkälti kehitysmaa. Kaikki tämä on tapahtunut Kiinan kommunististen puolueen siunausksella. En keksi sille muuta kuin kaksi selitystä. Ensinnäkin Kiinan kommunistinen puolue on halunnut ylläpitää halpaa työvoimareserviä, joka takaa sille kustannuskilpailukyvyn jatkossakin ainakin länismaihin nähden. Toiseksi se pitää tärkeämpänä taloudellista maaimanvalloitusta kuin heikoimmassa asemassa olevien satojen miljoonien kansalaistensa elintason nostamisen.
Ilmoita asiaton viesti
Kiinan talouskasvu näyttää romahtavan. Vuoden toisella kvartaalilla se oli enää 6,2%, kun edellisellä kvartaalilla vielä 6,4%…
Ilmoita asiaton viesti
Noin romahtaneet kasvuluvut kelpaisivat kyllä hyvin meille.
Ilmoita asiaton viesti
Kiinan työikäisen väestön määrä lisääntyi 1960-luvun puolivälistä vuoteen 2015 noin 0,4 miljardista 1,2 miljardiin, kasvu lähti kiihtymään hyvin alhaiselta lähtötasolta ja tukena on käytetty häikäilemättä kehittyneemmiltä mailta napattua tietotaitoa.
Tästä eteenpäin työikäisten määrän ennakoidaan alenevan miltei yhtä rajusti kuin se on noussutkin. Siksi kasvu onnistuu jatkossa vain osaamisresurssien monin verroin tähänastista paremman hyväksikäytön avulla. Näissä oloissa halvan työvoiman resurssit hupenevat nopeasti ja lasten ajaminen koulunkäynnin sijasta töihin on täysin järjetöntä.
Toki epätoivoiset yritykset yrittävät jo nyt houkutella tai painostaa esimerkiksi opiskelijoita palkkalistoilleen ennen valmistumista. Ja maan autoritaarinen eliitti tekee kaikkensa estääkseen maan työväestöä vaatimasta sen näkökulmasta liian suuria palkkoja.
Ilmoita asiaton viesti
Luulenpa että tämä on vain tilapäinen takaisku. Donald Trump edusti takaiskua kaikessa muussakin, esimerkiksi mitä tulee tasa-arvoasioihin. Samoin eräät laitaoikeiston puolueet ympäri Eurooppaa. Laitaoikeiston eurojytky jäi kuitenkin suutariksi, ja Kreikan natsipuolue, jota vielä muutama vuosi sitten pelättiin kovastikin, putosi parlamentista kokonaan.
Ilmoita asiaton viesti
En usko enkä toivo, että tämä on tilapäinen takaisku. Edellä olevan viestini pointti on, että nykyiseen globalisaatioon liittyy paljon epäeettisiä aspekteja, jotka on pyritty unohtamaan, koska nykyinen rajoittamattomaan kapitalismiin perustuva globalisaatio nostaa kehitysmaiden elintasoa mitattuna GNP/capita ja vähentää absoluuttista köyhyyttäkin.
Olen usein verrannut tätä Kommunistisen utopian rakentamisen aikaan Neuvostoliitossa 1920-1930-luvuilla. Silloiset kommunistit ja heidän sympatisoijat kautta maailman pitivät muutamien (kymmenien) miljoonien ihmisten joutumista pakkotyöleireille pienenä, tilapäisenä kauneusvirheenä sosialismin rakentamisessa. Nykyiset rajoittamattoman globaalin kapitalismin ihannoijat pitävät muutamien kymmenien miljoonien lapsityöläisten, muutamien satojen miljoonien pakkotyöläisten, jne. kohtaloa vain tilapäisenä kauneusvirheenä globaalin talousjärjestelmään rakentamisessa.
Kuvaavaa on, että Suomen hallitus ei ole millään tavalla kiinnostunut näistä globaalin talouden varjopuolista, vaan ainoastaan jotkut kansalaisjärjestötoiminnan kuten Finneatch.
Ilmoita asiaton viesti
Varsin abstrakti termi tuo ”rajoittamaton”. Epäilemättä monien firmojen johdossa on paljon s ä ä t e l e m ä t t ö m ä n globalisaation kannattajia, mutta näillä palstoilla ei juurikaan.
Valtionrajojen merkityksen väheneminen taloudessa ei kuitenkaan pysähdy. Jos aikoo jotenkin vastustaa tai säädellä kapitalismia, nationalismi on umpikuja.
Ilmoita asiaton viesti
Hyvin toimivassa globaalitaloudessa pääomavarannot virtaisivat sinne, missä on eniten tyydyttämättömiä tarpeita ja aihyödynnettyjä resursseja. Tällöin olisi loogista olettaa esimerkiksi kroonisesta aliravitsemuksesta kärsivien määrän vähenevän maailmassa.
Jonkin aikaa maailma onkin edennyt YK:n kestävän kehityksen tavoitteiden suuntaan esimerkiksi äärimmäisen köyhyyden ja ravitsemuksen osalta. Nyt kuitenkin kroonisesta aliravitsemuksesta kärsivien määrän on kääntynyt jälleen kasvuun. Pelkään tämän suunnan jatkuvan köyhimpien maiden hallitsemattoman väestönkasvun, ilmastonmuutoksen etenemisen ja meidän kollektiivisen välinpitämättömyytemme seurauksena.
Ilmoita asiaton viesti
Kyllähän äärimmäinen köyhyys pyrkii esiintymään maissa, joissa tulonjako on hyvin epätasainen. Todennäköisesti tasaisemmalla tulonjaolla olisi positiivisia ”dynaamisia” yhteiskunnallisia vaikutuksia esimerkiksi syntyvyyteen, koulutukseen, terveyteen ja sitä kautta taloudelliseen toimeliaisuuteen..
Ilmoita asiaton viesti
Globalisaation kohtalot näyttävät juuri nyt keskusteluttavan monia tahoja maailmalla. Dani Rodrik on kirjoittanut aiheesta kiinnostavan esseen Foreign Affairsin heinä-elokuun numeroon. Tämän päivän Financial Timesissa aihetta käsitellään sekä Jonathan Wheatleyn Big Read -jutussa (Falling further behind) että Gideon Rachmanin mielipidekirjoituksessa (The case for sane globalism remains strong). Kannattaa perehtyä!
Ilmoita asiaton viesti