AnttiJuhaniKasvio

EU joko uudistuu tai taantuu

Viime viikonvaihteessa pidetyn eurovaalin tulosta voidaan tulkita ja on tulkittu kahdella hyvin erilaisella tavalla.

Optimistisen tulkinnan mukaan oikeistopopulistiset ja euroskeptiset puolueet eivät lisänneet kannatustaan pelätysti, vaan maltilliset keskiryhmät ovat säilyttäneet hallitsevan asemansa uudessa parlamentissa. Lisäksi vihreät etenivät selvästi. Siten vuoden 2015 muuttoaallon synnyttämä muukalaispelko ja sen laukaisemat protestit ovat ehkä vähitellen jo hiipumassa. Etenkin nuorten ihmisten mielenkiinto näyttää suuntautuvan enemmän ilmastonmuutoksen hillintään ja muutoinkin vastuulliseen asioiden hoitamiseen.

Vastakkaisen tulkinnan mukaan oleellista on se, että oikeistopopulistit ja euroskeptikot saavuttivat ykkösaseman Italiassa, Britanniassa ja Ranskassa. Myös jo hallitusvastuussa pitkään olleet Puolan laki ja oikeus ja Unkarin Fidesz tekivät vahvan tuloksen. Jyrkkiä kantoja edustavat liikkeet oikealla ja vasemmalla nousevat ehkä aikaa myöten valtaan yhä useammassa Euroopan maissa. Vahvistuttuaan riittävästi ne voivat kääntää koko Euroopan unionin politiikan samoille linjoille Trumpin Yhdysvaltojen ja Putinin Venäjän kanssa.

Jälkimmäinen tulkinta voi osoittautua oikeaksi, jos riittävän moni eurooppalainen on jatkossakin tyytymätön asemaansa ja otaksuu eliittiryhmien huolehtivan vain omista eduistaan. Samaan aikaan ihmiset havaitsevat voiman jyräävän oikeuden valtioiden välisissä suhteissa. Ihmisten ei tarvitse tällöin erityisemmin rakastaa populistijohtajia päätelläkseen, että on paras ulvoa sutena muiden joukossa sekä puolustaa omia etuja muiden kohtaloista tai maapallon tulevaisuudesta liiemmin välittämättä.

Valtavirtapuolueiden ongelmana on se, että ne ovat kyllä tunnistaneet nykykehityksen keskeiset ongelmat kuten eliittien ja kansan välisten kuilujen kasvun, globaalin kilpailun ja hallitsemattoman muuttoliikkeen epäkohdat sekä ympäristön pahenevan kuormittumisen ja joukkotuhoaseiden leviämisen. Ongelmiin on yritetty myös keksiä valistuneita ja poliittisesti korrekteja ratkaisuja. Toistaiseksi ratkaisut ovat kuitenkin jääneet voimattomiksi niin, ettei todellista käännettä parempaan ole tapahtunut, vaan pääosin ongelmat vai jatkavat syvenemistään.

Reaktiivisten voimien kannatuksen kasvua ei ole helppo torjua ennen kun Euroopan valtavirtapuolueet pääsevät irti nykyisestä saamattomuudestaan. Oikeilta näyttävien mutta tehottomien linjausten sijasta on kyettävä löytämään todellisia ratkaisuja todellisiin ongelmiin. Kansalaiset on saatava uskomaan siihen, että Eurooppa voi edetä valtavirtapuolueiden esittämien strategioiden pohjalta kohti kaikinpuolisesti kestävää tulevaisuutta ja että tällainen käänne palvelee myös heidän etujaan.

EU:n jäsenmaiden edustajat keskustelevat parhaillaan unionin uusien johtoelinten valinnasta. Heidän tulisi etsiä vastuuasemiin ennen kaikkea voimakkaita ja ennakkoluulottomia toimijoita, jotka kykenevät unionin politiikan radikaaliin uudistamiseen. Vähempi ei riitä, jos EU:n halutaan selviävän kunnialla vuoden 2024 kevääseen eli nykyisen parlamentin toimikauden päättymiseen saakka. Myös Suomen kannattaa suhtautua kesällä alkavaan EU:n puheenjohtajuuteensa samalla ambitiotasolla.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

3Suosittele

3 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (3 kommenttia)

Käyttäjän timonenonen kuva
Timo Nenonen

Eu:n kaatuminen olisi kolmas, toivottavin, vaihtoehto.

Käyttäjän ilmari kuva
Ilmari Schepel

EU takuulla taantuu mikäli itsepäisesti pidetään kiinni liittovaltion/transferunionin tavoitteesta. Yhteisvastuu, yhteiset velat jne..

EU fiksusti uudistuu mikäli oivalletaan, että hallitusten välinen talousliitto on kaikille jäsenmaille sittenkin paras ja riittävä vaihtoehto.

(itse en usko EU:n kaatumiseen, vaikka euron kaatuminen olisikin mahdollista)

P.S. Veikkaan, että EU-komission seuraava puheenjohtaja on hollantilainen, mutta hänen sukunimensä ei ole Timmermans vaan Rutte. Palataanpa tähän ennusteeseeni kun lopullinen valinta on tehty.

Käyttäjän HaMi kuva
Hannu Rautomäki

Historia toistaa itseään.
Keskusvaltaisuus jo kokeiltiin itänaapurissa, ja lopputuloksena oli pysähtyneisyys.

EU:ssa toki on monipuoluejärjestelmä, mutta sisäiset tuet ovat rakenteellisesti samankaltaisia, kuin Moskova jakoi jälkeenjääneille tasavalloilleen.
Koko talousalue pysähtyi.

EU on vastoin perusasiakirjojaan jo tukenut Irlantia, Portugalia, Espanjaa, Kyprosta, ja Kreikkaa.
Euromaiden veronmaksajien varojen takaisin saannista ei ole mitään selvyyttä.
Italian tilanne on ratkaisematon ja samalla se on EU:n kohtalonkysymys.

Yhteisvaluutta toi EU:hun keskinäisen yhteisvastuun, vaikka alunperin jokaisen jäsenmaan piti yksin vastata omasta taloudestaan ja veloistaan.
Aika näyttää, milloin EU-kupla puhkeaa.

Viite:
http://hami.puheenvuoro.uusisuomi.fi/185625-euro-e...
http://hami.puheenvuoro.uusisuomi.fi/170355-euroop...
http://hami.puheenvuoro.uusisuomi.fi/150455-miksi-...

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset