Suhde Venäjään Perussuomalaisten ongelmana
Nykyajan läntisen maailman poliittinen perusjako on melko selkeä. Perinteiset valtapuolueet kannattavat länsimaisia arvoja kuten mielipiteenvapautta, kansanvaltaa ja universaaleja ihmisioikeuksia. Niiden haastajiksi ovat nousseet aggressiivisesti rajojen sulkemista vaativat, kansalliskonservatiiviset ja valkoisen miehen ylivaltaa tavoittelevat illiberaalit liikkeet.
Vladimir Putin on ollut uuden poliittisen reaktion edelläkävijä, ja Venäjä tuki kolmisen vuotta sitten aktiivisesti Donald Trumpin nousua Yhdysvaltojen presidentiksi. Euroopassa keskeiseen asemaan ovat nousseet oikeistopopulistiset puolueet Suomen perussuomalaisista aina Espanjan Voxiin saakka. Sekä Donald Trump että Vladimir Putin toivovat oikeistopopulistien vahvistavan asemiaan Euroopassa. Kumpikaan ei halua EU:n nousevan kansainvälisen politiikan kentällä liian vahvaksi ja edistykselliseksi toimijaksi. Lisäksi Venäjä haluaa päästä eroon talouspakotteista ja kasvattaa liikkumavaraansa lähialueillaan.
Eurooppalaisten oikeistopopulistien keskuudessa on paljon sekä Donald Trumpin että Vladimir Putinin kannattajia, ja monilla tämän suunnan puolueilla on läheiset suhteet Kremliin. Tämä koskee etenkin Ranskan Marine le Peniä ja hänen puoluettaan, Saksan AfD:tä, Italian La Legaa ja Itävallan vapauspuoluetta. Näiden puolueiden putinistit vierailevat ahkerasti Krimillä ja lähtevät mielellään Venäjällä pidettävien vaalien ”demokraattisuuden” takuumiehiksi ja -naisiksi. Venäjä tukee sekä rahallisesti että monin muin tavoin näiden puolueiden toimintaa, vaikka USA:n presidentinvaalien synnyttämän kohun jälkeen sekä avun antajat että vastaanottajat joutuvat toimimaan melko diskreetisti. Erityisesti tämä koskee Suomen, Baltian maiden ja Puolan oikeistopopulistisia puolueita, joiden äänestäjien joukossa on historiallisista syistä paljon Venäjään ja sen nykyjohtoon hyvin kriittisesti suhtautuvia ihmisiä.
Nyt kysymys suhteista Venäjään on levähtänyt perussuomalaisten silmille aivan eurovaalien kynnyksellä. Laura Huhtasaari oli puolueensa edustajana Milanossa vakuuttamassa haluaan lähteä yhteistyöhön Putin-henkisten Ranskan, Italian, Saksan ja Itävallan oikeistopopulistien kanssa. Samaan aikaan Saksassa julkaistiin kohuvideo, jossa Itävallan vapauspuolueen johtaja rakenteli innokkaasti taloudellista ja poliittista yhteistyötä Kremliä lähellä olevan venäläisoligarkin edustajaksi luulemansa henkilön kanssa.
Alkuun Huhtasaari yritti luikerrella ulos Strache-skandaalista selittämällä sen olevan yksinomaan Itävallan sisäinen asia. Lisäksi hän väitti, ettei perusteilla olevalla eurooppalaisten oikeistopopulistien yhteenliittymällä olisi mitään tekemistä Venäjän kanssa. Jussi Halla-aho reagoi puolestaan paljastukseen toteamalla Kirkkopäivillä hyvin manikealaisesti, että ”on vuodettu yksityisiä keskusteluita, mitä ei sanottaisi julkisesti. Tämä on erittäin ikävää kehitystä. Ihminen ymmärtää, että kaikissa tilanteissa ei voi käyttäytyä tietyllä tavalla, mutta joissain tilanteissa voi, koska ne pysyvät keskustelukumppanin välisenä tietona.”
Perussuomalaisten ahdinkoa ei paranna se, että Ruotsidemokraatit ihmettelevät heidän halujaan liittoutua putinistien kanssa samalla kun heidän oma edustajansa Olli Kotro vaatii venäläisessä mediassa Suomea irtautumaan Schengen-alueesta ja perustamaan Venäjän kanssa viisumivapaan vyöhykkeen. Tässä vaiheessa on kaivettu esiin perussuomalaisten puheenjohtajan vanha Ukraina-kiinnostus ikään kuin osoituksena hänen Venäjä-kriittisyydestään. Myös perussuomalaiset nuoret elämöivät aivan kuin he olisivat oikopäätä lähdössä siirtämään miekalla Suomen rajaa Uralille saakka.
Todellisuudessa taitaa kuitenkin olla niin, että perussuomalaiset ovat täysin rinnoin rakentamassa äärioikeistolaista internationaalia yhteistyössä samanhenkisten venäläisten toimijoiden ja amerikkalaisen uusoikeiston kanssa. Tässä yhteistyössä liikkuu myös rahaa, ideoita ja erilaisia tietovuotoja, vaikka sitä ei Suomessa perussuomalaisten tavallisille äänestäjille halutakaan kertoa.
Suojelupoliisin olisi varsinkin Itävallan paljastusten jälkeen aiheellista selvittää, mitä asiatonta vaikuttamista ulkomaisten toimijoiden taholta on mahdollisesti harjoitettu Suomen suuntaan ja etenkin oikeistopopulistien keskuudessa. Perussuomalaisilla itselläänkään ei voine olla mitään asian selvittämistä vastaan, jos heillä ei ole mitään salattavaa.
Huomenna äänestän liittovaltiokehitystä vastaan.
Ilmoita asiaton viesti
Koskaan ei ruotsalaisen Ruotsidemokraattien lausunnot ja arvellut teot ole olleet meillä niin korkeaa valuuttaa, kuin juuri nyt.
Hämärästi tulee mieleen muistikuvia Stasin papereista, ja siitä kummallisesta auktoriteettiuskosta, jota meillä kohdistettiin niiden mahdolliseen sisältöön. Sen korkeampaa odotusarvoa ei ollut kuin Moskovan papereilla.
Ilmoita asiaton viesti
Ensinnäkin Suomessa mielipiteenvapaus on sitä, että medialla on oikeus suoltaa vihervasemmistolaista propagandaa, ilman että kukaan siihen puuttuisi. Toiseksi kansanvaltaa Suomessa ei ole, sillä vaaleissa vaihtoehdot eivät pääse haastamaan valtaapitäviä. Universaalit ihmisoikeudet tarkoittavat vasemmiston mielestä sitä, että jokaisen kehitysmaasta tulevan luku -ja kirjoitustaidottoman tulee saada tulla vapaasti Suomeen.
Jospa asia on vain niin, että monet haluavat pitää Suomen itsenäisenä valtiona, joka voi päättää itse omista asioistaan.
Ilmoita asiaton viesti
Venäjällä medialla ei ole oikeutta suoltaa vapaasti vihervasemmistolaista propagandaa, se on jopa hengenvaarallista. Valtaapitävien haastaminen on tosin vieläkin vaarallisempaa.
Universaalit ihmisoikeudet ovat Kremlin silmissä vitsi, ja Suomen – kuten muidenkin Venäjän suuruuden aikoinaan hallitsemien alueiden – itsenäisyys toteutuu parhaiten äiti Venäjän huomassa.
Ilmoita asiaton viesti
http://artoluukkanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/2762…
Ilmoita asiaton viesti
Dagens Nyheterin monen sivun artikkelin otsake eilen sunnuntainumerossa ” Här vill Steve Bannon fostra populistiska ”krigare” som ska erövra Europa” Trisuti luostari Italiassa.
Lisäksi”För europeiska nationalister kan det vara känsligt ses som springpojkar åt en amerikan”
Artikkelin mukaan Bannon opettaisi mediavaikutusta äärioikeistolle.
Kilpailu Venäjän ja USAn välillä vai yhteistyö?
Ilmoita asiaton viesti
Hyvä kirjoitus Antti Kasviolta!
Ilmoita asiaton viesti
Venäjä-politiikka ja EU:n liittovaltiopolitiikka ovat eri asioita.
PS on halunnut rajoittaa venäläisten kiinteistöhankintoja jo kymmenisen vuotta muiden puolueitten taputtaessa kaupoille käsiään.
PS kannattaa symmetriaa kiinteistökaupoissa rajan molemmin puolin.
Kun Venäjä pakkolunastaa suomalaisten ostamia kiinteistöjä rajan takana, niin samoin on voitava tehfä venäläisten omistamille kiinteistöille tällä puolen rajaa.
PS on suhtautunut kriittisesti kaksoiskansalaisuuksien myöntämiseen. Kuinka moni muu puolue on tehnyt samoin? Venäjähän on antanut ymmärtää omaavansa käskyvallan omiin kansalaisiinsa.
——–
PS ei ole EU:n liittovaltiokehityksen kannalla, koska monikulttuuriset liittovaltiot ovat osoittautuneet pääsääntöisesti epäsovun, sisällissotien ja pakkovallan pesiksi. PS ei kannata sisällissotiin ja pakkovaltaan päätyviä kehityskulkuja.
Myös pitkäaikainen ulkoministeri Erkki Tuomioja on ilmaissut pessimisminsä liittovaltion suhteen: ”Euroopan kansat eivät tule hyväksymään liittovaltiota sen epädemokraattisuuden vuoksi.”
——–
Liittovaltiofanaatikot, kuten Alexander Stubb, haluaisivat unionista superpowerin, mutta on pahoitellut sitä, että unioni muodostuu kansallisvaltioista. Hänkin siis saattaa ymmärtää vakkeuden muodostaa monikulttuurisesta kansallisvaltiojoukosta toimivaa superpoweria. Jos ymmärtää, niin ei olekaan mikään tyhmä mies.
——
Venäläiset ymmärtävät pelätä, että naapuriin ilmaantuisi pakkovaltaa kansalaisiinsa kohdistava superpoweri. Kansallismieliset eu-kansalaisetkaan eivät haluaisi pakkovaltaa kansansa ylitse.
——
EU-direktiivit eivät ota huomioon maamme erityisllosuhteita. Tämä tekisi kansantaloudestamme ajopuun liittovaltiojohdon määräämässä virrassa. PS ei pitäisi siitäkään.
Ilmoita asiaton viesti