Aktivoitunut Trump uhkana Suomelle ja maailmalle

Donald Trump on lisännyt selvästi uhoaan. Tviittejä sataa entistäkin tiuhempaan tahtiin, Valkoinen talo sabotoi aktiivisesti edustajainhuoneen työtä, USA:n armada purjehtii kohti Irania ja Kiina saa niskaansa uusia rankaisutulleja. Trumpia on selvästi innostanut erikoissyyttäjän raportin valmistuminen ilman virkasyytteitä. Uhoa lisää myös se, että maan talous- ja työllisyyskehitys ovat edenneet positiivisesti ja Trumpin omat kannatusluvut ovat hieman kohonneet. Malttia päätöksentekoon aiemmin tuonut Valkoisen talon väki on huvennut Jim Mattisin jätettyä puolustusministerin tehtävät. Lisävauhtia tuo Trumpin kiihkeä halu saada uusia kehumisen aiheita aina puolentoista vuoden kuluttua pidettäviin presidentinvaaleihin saakka.

Tämä on vaarallista sekä Yhdysvalloille että muulle maailmalle. Presidentin hyvin julkisen ajattelun vuoksi kukaan ei voi välttyä näkemästä, miten matalamielisen tollon amerikkalaiset ovat valinneet johtajakseen.

Kansainvälisen tilanteen kehittyminen

Vaarat aktualisoituvat USA:n ja Iranin suhteissa. Trump ja hänen neuvonantajansa aikovat kaataa Iranin nykyhallinnon hellittämättömän taloudellisen ja sotilaallisen painostuksen avulla.  Taustalla on oletus Iranin pappishallinnon ajautumisesta romahduksen partaalle. Lisäksi Yhdysvaltojen uskotaan selviävän nopeasti ja pienin vaurioin voittajana mahdollisesta sotilaallisesta konfliktista. Siksi Iranin ennakoidaan aikaa myöten tunnustavan realiteetit ja myöntyvän USA:n vaatimuksiin ilman että se joutuisi turvautumaan sotilaalliseen voimaan. Todellisuudessa Yhdysvaltojen painostus lujittaa entisestään Iranin pappishallinnon asemaa. Lisäksi alueen jännittynyt tilanne tarjoaa oivan tilaisuuden provokaatioihin, joiden avulla Yhdysvallat voidaan vetää mukaan sotatoimiin muiden määrittelemänä ajankohtana. Konfliktin puhjetessa Iranin sotilaallinen voima ja puolustustahto riittäisivät aiheuttamaan Yhdyvalloille merkittäviä tappioita, eivätkä lopullisen voiton saavuttamisen näköalat olisi yhtään paremmat kuin Afganistanissa.

Persianlahden tilanne on jättänyt Venezuelan kriisin hieman taustalle. Sitä kommentoidessaan John Bolton on kuitenkin nimennyt vanhan imperialistisen ajattelun mukaisesti latinalaisen Amerikan osaksi ”heidän pallonpuoliskoaan”, johon muilla ei ole asiaa. Venezuelassa Venäjä haluaa toki jatkossakin katsoa rahojensa perään, mutta muutoin USA:n asettuminen etupiiriajattelun kannattajaksi sopii sille erinomaisesti. Tästä eteenpäin Venäjä voi odottaa USA:n antavan vastavuoroisesti sille vapaat kädet toimia omilla lähialueillaan.

Ylipäätään USA:n ja Venäjän suhteet näyttävät olevan kireän vaiheen jälkeen lähentymässä. Ovathan sekä Trump että Putin yhtä mieltä siitä, ettei Venäjä ole koskaan puuttunut ainakaan vahingollisin seurauksin USA:n politiikkaan. Molemmat herrat lienevät lisäksi valmiit jättämään taakseen Krimin ongelmat ja keskittymään sen sijaan maiden välisen taloudellisen yhteistyön kehittämiseen. Lisäksi Trumpia ja Putinia yhdistää yhteinen inho länsi-Eurooppaa ja sen poliittisia johtajia kohtaan.

Uutta vaihetta alettiin jo valmistella alkuviikosta Mike Pompeon tavattua Sotshissa sekä Sergei Lavrovin että Vladimir Putinin. Presidentit tavannevat toisensa G20-maiden huippukokouksen yhteydessä kesäkuun lopulla. Kovin stimuloiviin keskusteluihin Putin ei odota pääsevänsä perusteellisesti tuntemansa amerikkalaisen kollegan kanssa, mutta Venäjän kannalta ainutlaatuisen hyödylliseen hölmöön aikaa toki kannattaa uhrata. Lisäksi monimutkaiset asiat voidaan aina siirtää ministeritasolla hoidettaviksi.

Kauppasodan eteneminen

Valtavia riskejä sisältyy myös Trumpin yrityksiin painaa Kiina polvilleen maiden välisissä kauppapoliittisissa neuvotteluissa.  Perusongelma on se, ettei Trump ymmärrä alkunkaan sitä, kuinka vahva symbioottinen suhde Yhdysvaltojen ja Kiinan talouksien välille on kehittynyt viime vuosikymmeninä. Yhdysvaltojen kulutusvetoinen talous ei olisi voinut kehittyä läheskään nykyiselleen ilman Kiinassa valmistettujen halpojen kulutushyödykkeiden tuloa maahan tai ilman aasialaisten osaajien virtaa amerikkalaisten teknologiayritysten palvelukseen. Kiina ei puolestaan olisi saanut käyntiin talousihmettään ilman sitä vetoapua, jonka se on saanut Yhdysvaltoihin suuntautuneesta viennistään ja läntisten yritysten tulosta Kiinaan.

Pahinta kuitenkin on Trumpin luulo siitä, että Kiina olisi edelleenkin mielin määrin amerikkalaisten komenneltavissa. Rasistisen maailmankuvansa mukaisesti Trump näkee kiinalaiset ei-valkoisen rodun edustajina, jotka ovat siksi automaattisesti häntä itseään alempiarvoisia.

Kiinan kommunistijohto on jo omien valta-asemiensa suojelemiseksi yrittänyt pitkään välttää yhteentörmäystä Yhdysvaltojen kanssa, mutta varsinkin Trumpin viime aikojen malttamattomat tullinkorotukset ovat ylittäneet Xi Jinpingin sietokyvyn rajat. Nyt Kiinassa on ryhdytty ohjaamaan myös julkista mielipidettä Yhdysvaltoja vastaan, minkä jälkeen sovun saavuttamisen mahdollisuudet ovat kaventuneet oleellisesti. Trump on aliarvioinut kauppasodan Yhdysvalloille aiheuttamat menetykset yhtä pahasti kuin hän on yliarvioinut sen Kiinalle aiheuttamat haitat. Keskusjohtoisena taloutena Kiinalla on käytettävissään paljon Yhdysvaltoja suuremmat mahdollisuudet pehmentää rankaisutullien vaikutuksia esimerkiksi valuuttakurssipolitiikalla. Lisäksi USA:n nostaessa tullejaan samanaikaisesti moniin eri suuntiin tullimuurin taakse joutuvat taloudet voivat ryhtyä kompensoimaan menetyksiä lisäämällä keskinäistä kauppaansa. On vaikea nähdä, mitä hyötyä USA ja amerikkalaiset yritykset voisivat saada tuosta kehityksestä.

Kestääkö maailma Trumpin toilailuja?

Käytännössä Trumpin kauppapoliittinen tempoilu leikkaa siivet sekä Yhdysvaltojen että maailmantalouden ennakoidulta kasvulta. Trump itse ei kuitenkaan tule myöntämään osuuttaan epävarmuuden lisääntymiseen, vaan populistina hän sysää vastuun ihmisten kokemasta ahdingosta eliittien niiskoille. Näin Trump yrittää kääntää ongelmat oman kannatuksensa kasvuksi. Pahimmassa tapauksessa tuo narsisti voikin onnistua ajamaan itsensä vielä toiselle presidenttikaudelle, elleivät vastuulliset poliitikot pysty sitä ennen paljastamaan hänen bluffiaan tai aseta häntä laillisesti vastuuseen toimistaan.  Tilannetta ei paranna, jos demokraatit alkavat oman kannatuksensa lisäämiseksi kilpailla Trumpin kanssa Kiinalle esitettyjen vaatimusten tiukkuudesta.

Trumpin aiheuttamia riskejä kasvattaa se, ettei ihmiskunnalla ole enää aikaa jäädä vain seuraamaan hänen politiikkansa tuhoisia seurauksia. Väestönkasvu, köyhyys, ilmastonmuutos, lajien tuhoutuminen sekä muovin ja muiden haitallisten päästöjen ympäristölle aiheuttamat ongelmat edellyttävät kansainväliseltä yhteisöltä nopeita ja tehokkaita toimia vallitsevien kehityssuuntien ohjaamiseksi kestävämmille urille. Siksi jokaisen maan – ja etenkin maailman suurimmilla resursseilla varustetun Yhdysvaltojen – johtajan voidaan edellyttää osallistuvan täysimääräisesti näihin talkoisiin. Toivottavasti entistä useampi amerikkalainen – sekä tavallinen kansalainen että päätöksentekijä – oivaltaa nykyiseen presidenttiyteen liittyvät riskit ja ryhtyy toimiin tilanteen korjaamiseksi ennen kuin on liian myöhäistä. Toivottavasti mahdollisimman moni amerikkalaisten ystäväkin muistuttaa heille, millainen vastuu heille lankeaa maan johtamiskriisiä ratkottaessa.

Trump on rasite myös Suomelle

Säätytalolla mietitään parhaillaan Suomen tulevan hallituksen strategiaa. Trumpin puuhat merkitsevät sitä, että uusi hallitus joutuu tekemään työtään edeltäjiään haastavammassa ja epävarmemmassa toimintaympäristössä. Tämä koskee muun muassa maailmantalouden kehitystä, Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittista asemaa sekä ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi ja luonnon monimuotoisuuden turvaamiseksi tehtävää työtä. Toivottavasti neuvottelijat osaavat nähdä tilannekuvan oikein. Samalla heidän kannattaa miettiä Suomen mahdollisuuksia maamme ja Yhdysvaltojen välisten suhteiden parantamiseen tulevaisuudessa.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu