Terveisiä säätytalolle
Pohjoiset metsät ovat kehittyneet viime jääkauden jälkeen meidän karuihin olosuhteisiimme täydellisesti sopeutuneiksi ekologisiksi järjestelmiksi. Aidot luonnonmetsät eläimineen ja kasvustoineen ovat Suomesta kuitenkin suureksi osaksi hävinneet modernin metsätalouden aikakaudella harjoitettujen hakkuiden, ojitusten, istutusten, lannoitusten ja leviämisalueiden pirstoutumisen seurauksena. Tämä on kaventanut ja kaventaa jatkossa yhä pahemmin luontomme lajirikkautta. Lisäuhaksi on noussut ilmastonmuutos, jonka etenemisnopeus ylittää monin verroin luonnollisten ekosysteemien mukautumiskyvyn.
Nykymenolla sen paremmin pohjoisella metsäluonnolla kuin ihmiskunnallakaan ei ole paljon toivoa selviytymisestä. Ihmiskunta jatkaa lisääntymistään, tuotantoaan ja kulutustaan niin, että paineet tuntuvat myös pohjoisilla leveysasteilla kaikista rajojen sulkemisyrityksistä riippumatta. Ilmastomme lämpenee useilla asteilla ja metsäluonto alistetaan palvelemaan entistä tehokkaammin maailman paperin ja kartongin kysynnän tarpeita. Luonnon kaikinpuolinen kuormitus kasvaa siihen saakka, kunnes nykyinen sivilisaatio tuhoutuu väkivaltaisten sotien, joukkomittaisten epidemioiden, ekokatastrofien tai niiden yhdistelmien seurauksena. Hävityksen jälkeen pohjoisista metsistäkään ei ole enää juuri mitään jäljellä.
Vaikka tämä on todennäköisin kehityskulku, se ei ole väistämätön. Ihmiskunnalla on vielä hetki aikaa järkiintymiseen niin, että väestönkasvu otetaan hallintaan, ilmastonmuutoksen eteneminen pysäytetään ja me kaikki opettelemme tyydyttämään tarpeemme maapallon luonnonvaroja kestävästi hyödyntäen. Tällöin ehkä myös pohjoinen metsäluonto saadaan pelastumaan ainakin osittain ja se ennallistuu siinä määrin kuin on mahdollista jo peruuttamattomasti muuttuneissa ilmasto-olosuhteissa.
Tämän prosessin myötä oppisimme ymmärtämään monin verroin tähänastista paremmin, millaisen aarreaitan pohjoinen metsäluonto marjoineen, sienineen, nisäkkäineen, puineen, vesistöineen, kaloineen, lintuineen ja hyönteisineen meille tarjoaa. Tästä varannosta voisimme löytää keskeiset ainekset hyvinvoinnillemme ja terveydellemme niin pitkäksi aikaa kun planeettamme geologiset ja ilmastolliset olosuhteet ylipäätään säilyvät edes kutakuinkin nykyisen kaltaisina.
Järkiintymiseen käytettävissä oleva aikaikkuna sulkeutuu kuitenkin todennäköisesti jo lähivuosien aikana. Siksi yhtään vuotta ei ole enää varaa menettää, vaan oikeansuuntaisten päätösten tekeminen on alettava tässä ja nyt.
Meille voi käydä todella huonosti, ehkä jopa huonommin kuin entisille sivilisaatioille, jotka kokivat ilmastonmuutoksia nälänhätineen, sotineen, ja epidemioineen. Entisinä aikoina jopa yli puolet ihmisistä kuoli tällaisten tapahtumien johdosta vaikka ihmismäärät olivat pienempiä.
Pohjoiselle puoliskolle voi myös syntyä uusi jääkauden tapainen, mikäli Golf-virta heikkenee paljon (makean veden suuri määrä Atlantilla hidastaa tätä virtausta). Näin on käynyt ennenkin historian aikana. Erään lämpimän kauden aikana jokin saniaissukuinen kasvi lisääntyi valtavasti ja imi hiilidioksidia ilmakehästä niin paljon että ilmasto kylmeni. Eli noin periaatteessa kasveilla voidaan ehkäistä ilmaston lämpenemistä.
Ilmoita asiaton viesti
Ihmisten todellisuus ei valitettavasti liity juurimaahan.
Tegnologia ja moni muu, nykyaikaan kuuluva on ihan kivaa, tosin näyttää olevan jostain syystä ratkaisevasti elämänedellytyksiä poissulkevaa.
Ehkä tämä on jotenkin selvästi todettava luontevaksi toteutumaksi, muun ollessa odotuksena outo, par-aikaa eläessämme.
Miksi, en osaa sanoa niin, että ilmaisulla lähtisi perkaantumaan auki ne tärkeydet, joista ei voi tinkiä, mieli jatkaa jotain touhua.
Ilmoita asiaton viesti