Hallituksen tärkein linjavalinta
Antti Rinne on tänään aloittanut eduskuntapuolueiden kanssa täsmentävät keskustelut uuden hallituksen talous- ja elinkeinopolitiikan linjoista. Toivottavasti keskustelijat ymmärtävät, kuinka tärkeän vedenjakajan edessä Suomi on näitä asioita ratkottaessa.
Moni ehkä olettaa tärkeimpien valintojen koskevan sitä, pysyykö hallitus muun muassa Kokoomuksen toivomalla tiukan taloudenpidon linjalla, vai ottaako se enemmän vasemmiston kantoja myötäillen rohkeasti lisää velkaa kasvun ja tarvittavien uudistusten rahoittamiseksi. Todellisuudessa liikkumavarat eivät kuitenkaan ole tässä suhteessa aivan niin suuria kuin julkisessa keskustelussa annetaan ymmärtää. Näin siksi, että Suomi on joka tapauksessa velvoitettu noudattamaan talous- ja rahaliiton yhteisiä linjauksia. Yksikään puolue ei myöskään halua uhrata Suomen kansainvälisiä luottoluokituksia.
Isomman valinnan eteen joudutaan päätettäessä siitä, paljonko vastuullisen ympäristöpolitiikan vaatimuksista ollaan valmiita tinkimään tavoiteltaessa mahdollisimman korkeaa kasvua ja 75 prosentin työllisyysastetta. Metsä Group on ripustanut neuvottelijoille porkkanaksi suunnitelmansa uudesta sellutehtaasta, joka toisi pohjoiseen Suomeen paljon työtä ja lisätuloja. Samalla se kuitenkin synnyttäisi myös 4,5 miljoonan kuution vuotuisen lisähakkuiden tarpeen aikana, jolloin metsien hiilinieluja pitäisi pikemminkin pyrkiä kasvattamaan.
Ylipäätään Suomen elinkeinopolitiikka on varsinkin Sipilän hallituksen aikana varsin epäekologista kaikesta biotalousretoriikasta huolimatta. Politiikan veturina on ollut suurtuotannon ja tehometsänhoidon varaan kilpailukykynsä rakentanut metsäteollisuus, joka haluaa muuttaa luonnonmetsät sen tarpeita palveleviksi puupelloiksi niin meillä kuin muuallakin. Suomen mineraalivarat on tarjottu kansainvälisten kaivosjättien vapaaksi temmellyskentäksi. Merkittävin sähköyhtiömme Fortum päätti sijoittaa pohjoismaisten sähköverkkojen myynnistä saadut varat uusiutuvan energiantuotannon kehittämisen sijasta saksalaisen fossiilijätin ostamiseen. Perusteollisuuden halvan energian saanti on haluttu turvata muista länsimaista poiketen uusia suuria ydinvoimaloita rakentamalla.
Suomessa on vahvoja intressiryhmiä, jotka haluavat tämän elinkeinopolitiikan jatkuvan mahdollisimman muuttumattomana siitä huolimatta, että Keskusta oli vaalien suurin häviäjä ja Vihreät suurin voittaja.
Maailma on kuitenkin muuttumassa niin, että esimerkiksi ilmastonmuutoksen etenemiseen liittyvät riskit on alettu ottaa tosissaan. Lisäksi ihmiset ovat alkaneet ymmärtää, että kasvihuonepäästöjä on ryhdyttävä vähentämään radikaalisti jo lähivuosien kuluessa pahimpien seurausten välttämiseksi. Tämän ohella ihmiset ovat oivaltaneet ne vaarat, jotka liittyvät lajien kiihtyvään tuhoutumiseen. Tekninen kehitys on edennyt samaan aikaan muun muassa siten, että aurinko- ja tuulienergian tuotanto ohittaa ennen pitkää kannattavuudessa sekä fossiilisen että ydinenergian tuotannon kannattavuuden. Myös sähköautojen tuotanto kehittyy niin, että niiden valmistusmäärät ohittavat ennen pitkää perinteisten polttomoottoriautojen tuotantoluvut.
Jos Suomi yrittää näistä muutoksista huolimatta jatkaa eteenpäin perinteisellä vain näennäisesti kestävän kehityksen vaatimukset huomioon ottavalla elinkeinopoliittisella linjallaan, Suomi tuhoaa maineensa ja suomalaiset yritykset alkavat menettää kiihtyvällä vauhdilla sekä asiakkaita että rahoittajia. Tämä heijastuu väistämättä myös suomalaisiin yrityksiin varojaan sijoittaneiden eläkeyhtiöiden taseisiin. Lisäksi kannattaa ottaa huomioon, että samat megatrendit tulevat murentamaan vielä voimakkaammin naapurimaamme Venäjän taloutta.
Suomi on kärsinyt jo riittävästi 1990-luvun alkuvuosien lamasta ja viime vuosikymmenellä koetusta Nokian matkapuhelinbisneksen kriisistä. Kolmatta shokkia emme enää tarvitse. Siksi sopii toivoa, että eduskuntapuolueet ovat riittävän viisaita ja kaukonäköisiä nyt keskusteltaviksi tuomissaan elinkeinopoliittisissa linjauksissa.
Kommentit (0)