AnttiJuhaniKasvio

Onnistuiko Sipilän hallitus tavoitteissaan?

Pääministeri Sipilä esitteli hallituksensa ohjelman eduskunnalle vuoden 2015 kesäkuun alussa (ks. linkki). Hallituksen jätettyä eronpyyntönsä runsaat 42 kuukautta myöhemmin on oikea aika arvioida, kuinka hyvin hallitus on päässyt tavoitteeseensa.

Strateginen muutosohjelma

Hallitusohjelmaa luonnehdittiin strategiseksi muutosohjelmaksi. Välittömiä tehtäviä olivat valtiontalouden tasapainottaminen, kilpailukyvyn vahvistaminen ja talouden ohjaaminen uuteen kasvuun. Niiden lisäksi hallitus halusi toteuttaa rakenteellisia uudistuksia, joiden turvin luotaisiin edellytykset myönteisen kehityksen jatkumiselle myös pidemmällä aikavälillä.

Toteutettaviksi uudistuksiksi pääministeri nimesi muun muassa työvoimahallinnon uudistamisen, työn vastaanottamista haittaavien kannustinloukkujen purkamisen, rakenteellisen työttömyyden alentamisen, toisen asteen ammatillisen koulutuksen uudistamisen, hiilettömään talouteen siirtymisen, tarpeettoman sääntelyn purkamisen, digitalisoinnin ja kokeilukulttuurin käyttöönoton julkisella sektorilla sekä eläkkeiden ja sote-palvelujen uudistamisen.

Eurooppapolitiikassa pääministeri nimesi hallituksen päätavoitteiksi talouskasvun ja työllisyyden edistämisen. Samalla Unionin haluttiin luovan edellytykset Euroopan nousulle puhtaan teknologian sekö bio- ja kiertotalouden edelläkävijäksi. Integraatiota ei kuitenkaan hallituksen mielestä ollut tarpeen syventää kaikilla politiikan aloilla. Suomi tulisi tavoittelemaan EU:ssa vähemmän, mutta parempaa ja kevyempää sääntelyä.

Hallitusohjelman peruslinjauksia voidaan pitää enimmäkseen oikeansuuntaisina. Suomen talous ja yhteiskunta kaipasivat kiistatta uudistamista samalla kun talous piti tasapainottaa ja ohjata uudelle kehitysuralle. Toisaalta ohjelmaan sisältyi monia ongelmallisia kohtia - kuten rajut koulutuksen, tutkimuksen ja kehitysyhteistyön leikkaukset sekä nuiva suhtautuminen eurooppalaisen yhteistyön kehittämiseen. Nämä selittyvät pitkälti hallituksen poliittisella kokoonpanolla.

Toteutuivatko tavoitteet?

Hallitus lukee pitkälti omaksi ansiokseen sen, että Suomen talous eteni pitkäksi venähtäneen taantuman jälkeen vuosina 2016-18 kohtuullisen hyvään kasvuun. Kasvun myötä työllisyysaste on noussut hallituksen tavoittelemaan 72 prosenttiin ja julkissektorin velkaantumisasteen kasvu on toistaiseksi pysähtynyt. Suomen kilpailukykykin on parantunut EU-maiden keskitasoa hitaamman kustannuskehityksen ansiosta.

Toisaalta melko iso osa kasvusta on saatu aikaan mittavilla rakennusinvestoinneilla, kun taas teollisuuden t&k- sekä kone- ja laiteinvestoinnit ovat jääneet melko alhaiselle tasolle. Sipilän hallituksen aikana Suomi on jatkanut taantumistaan korkeateknologisten tuotteiden viejästä keskitason teknologian maaksi, joka hankkii pääosan tuloistaan myymällä maailmalle sellua ja paperia, öljynjalosteita, kuljetuskalustoa sekä koneita ja laitteita. Työn tuottavuuden kasvu on jäänyt suhteellisen vaatimattomalle tasolle, mikä rajaa tehokkaasti lähivuosien tulokehityksen mahdollisuuksia.

Myös ekologisen kestävyyden näkökulmasta hallitus on vienyt Suomea väärään suuntaan. Maamme voi kyllä päästä kasvihuonepäästöjen vähentämisessä EU:n kanssa sovittuihin vuoden 2020 tavoitteisiin, mutta ilman lisätoimia Suomen odotetaan jäävän vuoden 2030 tavoitteista. Mutta ennen kaikkea hallitus on pyrkinyt lisäämään määrätietoisesti metsien vuotuisia hakkuita ja laajentanut innolla kaivostoimintaa. Siksi Suomen luonnon monimuotoisuuden vähenemiskehitys ei pysähdy, vaan tulee jatkossa kiihtymään nykyisestä.

Hallituksen lupaamista rakenteellisista uudistuksista tärkein eli maakunta- ja soteuudistus kaatui tunnetusti lähinnä hallituksen sisäisiin näkemyseroihin. Työmarkkinoiden toiminnan tehostamisessa ja työvoimapolitiikan aktivoinnissa ei ole juurikaan päästy eteenpäin, ja rakenteellinen työttömyys on ollut nousussa alenemisen sijasta. Vuonna 2017 voimaan tullut eläkeuudistus valmisteltiin jo edellisen hallituksen aikana ja pitkälti työmarkkinajärjestöjen sopimana. Ammatillinen koulutus ja julkishallinnon digitalisointi eivät ole läpikäyneet merkittäviä edistusaskelia, ja perustulokokeilu on jäänyt kutakuinkin ainoaksi julkishallinnon uuden kokeilukulttuurin ilmentymäksi. Norminpurkutalkoista näkyvimmän - taksiliikenteen kilpailun vapauttamisen – onnistuneisuudesta ollaan aika montaa mieltä, ja vanhempainvapaan ja sosiaaliturvan uudistaminen on jätetty seuraavan hallituksen vastuulle.

Rakenteellisten uudistusten ulottuvuudella Sipilän hallituksen saldo jäi siten loppujen lopuksi melko vaatimattomaksi. Etenemistä varsinkin työelämäasioissa vaikeutti hallituksen ajautuminen jo kättelyssä napit vastakkain työmarkkinajärjestöjen kanssa.

Entä miten Sipilän hallitus on onnistunut lisäämään tasa-arvoa ja suomalaisen yhteiskunnan sosiaalista yhteenkuuluvuutta? Hallituksen imago on rakentunut alusta saakka miessolidaarisuuden varaan, ja linja kulminoitui pääministerin unohtaessa kertoa puhemies Paula Risikolle eroaikeistaan. Juuri sen enempää hallituksen tasa-arvosaavutuksista ei olekaan kerrottavana. Heikompiosaisten asemaa hallitus ei ole juurikaan kyennyt parantamaan, eikä etenkään turvapaikanhakijoiden ja muiden haavoittuvassa asemassa olevien maahanmuuttajien kohdalla. Tuloerot eivät ole hallituksen toimien ansiosta kaventuneet, ja merkittävin alueellisten kehityserojen tasoittaja on ollut kasvukeskusten joutuminen kärsimään muita enemmän korkeateknologisten alojen supistumisesta.

Eurooppapolitiikassaan Suomi on profiloitunut Sipilän hallituksen aikana aiempaa passiivisempana toimijana. Tätä ei kannata ihmetellä senkään vuoksi, että hallitusta muodostaessa sekä ulko- että eurooppaministerin salkut päätettiin jättää integraatioon kriittisimmin suhtautuvan puolueen haltuun. Myös YK:ssa Suomen näkyvyys on vähentynyt kutakuinkin samaa tahtia maamme kehitysyhteistyöpanostusten supistumisen kanssa.

Kokonaisarvio

Hallituksen saldoa tarkastellessa on helppo päätellä, että Suomen on jo aikakin saada uusi hallitus. Seuraavan hallituksen on kuitenkin syytä miettiä tarkkaan tavoitteensa ja keinot niiden toteuttamiseksi, sillä ikääntyvä ja teknologisessa kilpailussa asemiaan menettävä Suomi ei käänny helpolla taloudellisesti, sosiaalisesti ja ekologisesti kestävälle kehitysuralle. Esimerkiksi julkistalouden kestävyysvajeet eivät sula pois itsestään. Lisäksi toimintaympäristömme muuttuu todennäköisesti ensi vaalikaudella paljon edellistä haastavammaksi maailmantalouden hiipumisen, protektionismin, kansainvälisen epävarmuuden lisääntymisen ja ympäristöongelmien syvenemisen seurauksena.

Ponnisteluitta Suomi ei saa takaisin myöskään entisiä asemiaan Euroopan ja maailman tulevaisuudesta käytävissä keskusteluissa.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (2 kommenttia)

Käyttäjän ilkka07kiviniemi kuva
Ilkka Kiviniemi

Kiitos hyvästä kirjoituksesta. Mielellään lukee asiapitoisia tekstejä, joissa on totuus mukana. Jonkun toisen tahon mielistely ja toisen suunnan solvaaminen ovat turhan usein päivän puheenaiheita. Monelta ihmiseltä puuttuu halua ottaa selvää asioista ennen kuin muodostavat mielipiteensä sympaattistenkin ihmisten puheista ja toimista.

Olen ollut aina lähellä keskustaa halussani nähdä asiat. Se juontaa juurensa "kylmään sotaan" kahden suuren liittoutuman välillä aikanaan. Mutta tänään ei enää olekaan helppoa löytää sellaista puoluetta ja hallitusratkaisua joka tätä tasapainon mallia toteuttaisi. Niin sisä- kuin ulkopolitiikassa.

Puolueuskollisuus on vaihtumassa ja on jo paljon vaihtunut suuntaa näyttävästä politiikasta henkilökultin etsimiseen. Perussuomalaiset ja Keskusta ne minulle näkyvimmät. Vaan "ei yksi pääsky kesää tee", samoin politiikassa ei yksi ihminen ole tähdenlentoa kummempi. Niin menivät sekä Soini että Sipilä ansaitulle kevätlomalle. He eivät onnistuneet vakuuttamaan toimiensa palvelevan Suomen parasta. Kannattajat kuitenkin jäivät, aatteesta sen sijaan ei jäänyt käteen edes sitä vanhan hyvän ajan penniä.

Aatteet ja poliittinen uskottavuus eivät tänään päätä huimaa. Jaksetaan puhua enää vain rahasta, kun ei uskota kuinka suuri voima voi olla yhteisessä sitoutumisessa tulevaan. Tahtotilassa jossa elämän laatu on etusijalla jokaista kansalaista ajatellen. Että jokainen kotimaassaan tuntisi olevansa turvassa, eikä vain ensisijaisesti suuryritysten pelinappula. Myös terveyttä koskevia palveluita koskien.

Käyttäjän SeppoPajunen kuva
Seppo Pajunen

Sipilä yritti saada aikaan keskustan iki-agendan-ja tavoitteen "MAAKUNTAJYTKYN", mutta tuli aiheuttaneeksi Suomelle kalliin katastrofin (2x 200 MILJOONAA)

Olivat kokoomuksen kanssa sopineet, että eduskunnan puhemiehistö viheltää tasapuolisemmin ja neutraalimmin sote-pelin poikki, mutta Sipilä ja kepulit vetivät välistä ja pistivät vauhtia vaalikampanjaansa ja kannatuslukujen korjaamiseen!

- "Zyssekin" sanoi Radio Puheen puheradiossa että on ehkä liioiteltua sanoa että keskusta pettäisi aina, mutta kyllä tässä sote-ulostulossa niin kävi.

Poliitikot syyttävät asiaiantuntijoita "kaikenmaailman dosenteiksi" ja perustuslakiasiantuntijoita "perustuslakitalebaneiksi", mutta ei ehkä professori Heikki Hiilamoa, joka piti soten kaatumista "KOKO KANSA katastrofaaliseksi epäonnistumiseksi."

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset