AnttiJuhaniKasvio

Päin metsää, poliitikot

Sote ja halltuksen ero ovat dominoineet perjantaista lähtien poliittista keskustelua. Jo ennen tuota kohua pääministerin oudot puheet ”punavihreän puolen” hakkuiden kieltämisaikeista jättivät tahattomasti varjoonsa Keskustan uuden metsäohjelman julkistamisen.  Ohjelma kiteyttää kuitenkin hyvin sen, mihin suuntaan Keskusta ja perinteistä metsätaloutta edustavat intressiryhmät haluavat viedä suomalaista metsäpolitiikkaa. Vaaleihin valmistauduttaessa olisi iso virhe unohtaa, kuinka oleellinen asia metsien oikeanlainen kohtelu on maamme tulevan kehityksen kannalta.

Ohjelman ydinsisältö

Ohjelmassa (ks. linkki) sanotaan kauniisti, että ”monimuotoisen metsäluonnon turvaaminen ja luonnon varjeleminen ovat keskustalaisen ylisukupolvisen ajattelun keskiössä”. Suomesta halutaan tehdä maailmanlaajuisestikin metsien taloudellisen hyödyntämisen, virkistyskäytön, luontoarvojen ja ilmastonmuutoksen torjunnan onnistuneen yhdistämisen esimerkkimaa.

Mutta mistä varsinaisesti on kyse? Puolue uskoo Suomen metsien kasvun olevan nostettavissa tehokkaan metsänhoidon avulla vuoteen 2050 mennessä peräti 150 miljoonaan kuutiometriin vuodessa. Ohjelmassa ei mainita täsmällisiä lukuja mahdollisista vuotuisten hakkuiden määristä, mutta muissa yhteyksissä puolueen taholta on liputettu vähintään 80 miljoonaan kuutiometrin suuruisten hakkuumäärien puolesta.

Itsestään tuollaiset puumäärät eivät kulje metsistä tehtaisiin, vaan logistiikan varmistamiseksi tarvitaan ”satsauksia teihin, terminaaleihin, satamiin, ratoihin ja tietoliikenteeseen”. Lisäksi ”yksityis- ja metsäteiden rakentamiseen ja kunnossapitoon tarvitaan resursseja ja kannusteita”.

Eräs ohjelman tärkeä taustaoletus on se, että ilmastopoliittisesti suomalaisten metsien hyötykäytön rajoittamista oleellisempaa on metsien suojelu esimerkiksi sellaisilla alueilla kuin Amazonin alueella, Afrikassa, Intiassa, Kiinassa ja Indonesiassa. Siksi Suomen tulisi vaatia näitä maita huolehtimaan hiilinieluistaan nykyistä paremmin samalla kun metsäosaaminen nostetaan suomalaisen kehitysyhteistyön kärkiteemaksi.

Strategia on kaukana kestävyydestä

Ongelmallisinta Keskustan ohjelmassa on se, miten kapeasti suomalaiset metsät nähdään yksinomaan yhdelle historialliselle aikakaudelle ominaisen taloudellisen hyötykäytön kohteina. Siksi vuosituhansien kuluessa juuri meidän oloihimme täydellisesti sopeutuneet metsät halutaan muuttaa metsäteollisuuden tarpeita palveleviksi puupelloiksi muun muassa istutusten, lannoituksen ja säännöllisesti toteutettujen harvennusten avulla. Tehokkaampi kasvu – jota myös ilmaston lämpeneminen ja ilmassa olevan hiilidiksidin määrän lisääntyminen edesauttavat – antavat mahdollisuuden lisätä merkittävästi hakkuita ilman että metsien kyky toimia hiilinieluna supistuisi liiaksi. Luonnon monimuotoisuuden uskotellaan säilyvän aivan riittävän hyvin vapaaehtoisen metsiensuojelun ja talousmetsissä toteutettavien pienimuotoisten toimien kuten lahopuun jätön ja tekopökkelöiden avulla.

Vaikka ohjelman sisältämien arvioiden väitetään perustuvan tutkittuun tietoon, ne eivät kestä kriittistä tarkastelua. Esimerkiksi Luonnonvarakeskuksen asiantuntija kiistää Helsingin Sanomissa olettamukset siitä, että 150 miljoonan kuution kasvu olisi Suomessa tulevaisuudessa mahdollinen. Hänellä ole myöskään tiedossa keinoja, joilla moiseen kasvuun voitaisiin päästä. Suomen ympäristökeskuksen asiantuntija kiistää puolestaan väitteet siitä, että Suomen metsiä voitaisiin hakata kestävästi vähintään 80 miljoonaa kuutiometriä vuodessa. Tuolla tasolla esimerkiksi metsiin vuosittain sitoutuvan hiilidioksidin määrä pienenee eikä metsien biologista monimuotoisuutta kyettäisi säilyttämään (ks. linkki).

Suurimmat ongelmat liittyvät siihen, miten Keskustan ajama tehometsätalous tuhoaa luonnon monimuotoisuutta ja kuormittaa Suomen ympäristöä. Eri luontotyyppien tärkeimmiksi uhanalaistumisen syiksi on tuoreissa tutkimuksissa arvioitu ”metsien uudistamis- ja hoitotoimet, ojitus, pellonraivaus sekä rakentaminen ja vesien rehevöityminen”. Tulevaisuuden uhkatekijänä myös ilmastonmuutoksen merkityksen ”arvioidaan kasvavan huomattavasti” (ks. linkki). Keskustan ohjelmassa mainitut suojelutoimet eivät kykene hidastamaan meneillään olevaa luonnon biologisen monimuotoisuuden vähenemistä puhumattakaan sen pysähtymisestä, vaan metsien taloudellisen hyväksikäytön laajentumisen myötä monimuotoisuuden väheneminen tulisi edelleen kiihtymään. Viimeisin varoitus on saatu Suomen lajien tuhoitumista käsittelevässä Punaisessa kirjassa, joka julkistettiin vain muutama päivä Keskustan metsäohjelman julkistamisen jälkeen (ks. linkki).

Hiilinielut meillä ja muualla

Siinä Keskusta on varmasti oikeassa, että ilmastonmuutoksen hillinnän kannalta Suomen kehitystä oleellisempaa on metsien hiilinielujen maailmanlaajuinen kehittyminen. Tästä näkökulmasta tärkeimmät alueet löytyvät Etelä-Amerikasta, Afrikasta ja Aasiasta. Samalla on kuitenkin kohtuullista ottaa huomioon se, että esimerkiksi metsien viljelysmaaksi raivaamisen tarpeet ovat hyvin suuria edelläkuvatun kaltaisissa tiheästi asutuissa, väestöltään edelleen kasvavissa, köyhissä ja ilmastonmuutoksen haittavaikutuksista raskaasti kärsivissä kehittyvissä maissa. Missä muualla nykymaailmassa olisi helpompaa suojella ja kasvattaa olemassaolevia luonnonmetsiä kuin Suomen kaltaisilla harvaan asutuilla ja jo suhteellisen korkean vauraustason saavuttaneilla pohjoisilla vyöhykkeillä? Yksinkertaisinkin suhteellisuusajattelu ohjaa väistämättä päättelemään, että Suomi voisi ottaa paljon nykyistä suuremman vastuun metsiensä suojelemisesta ja niiden hiilinielujen kasvattamisesta.

Oppiessamme suojelemaan paremmin omia metsiämme ja ymmärtämään niiden sisältämiä aarteita tähänastista monipuolisemmin voisimme kerätä paljon uudenlaista tietämystä, jonka voisimme jakaa tulevaisuudessa muidenkin kanssa.

Tällöin metsäpolitiikan tavoitteet tulisivat kuitenkin olemaan oleellisesti erilaiset kuin ne, joita Keskusta on nyt meille tarjoilemassa.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

4Suosittele

4 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (3 kommenttia)

Käyttäjän SeppoPajunen kuva
Seppo Pajunen

Taiteen akateemikko Aki Kaurismäki luopuu akateemikon arvonimestään.
Syynä valton harjoittamat metsähakkuut ja kaivospolitiikka.

- Hallitus on kymmenien asiantuntijoiden varoituksista huolimatta nostanut Suomen vuotuiset metsähakkuut kestämättömälle tasolle, joka toteutuessaan pienentää metsien hiilinielut kuudesosaan hykyisestä.
Ainoana perusteena on se, että selluloosan, joka on puutavaran ALIN jalostustaso,
hinta on Kaukoidän maiden kasvavan pehmopaperin kysynnän vuoksi korkealla.
Näin hallitus kiihdyttää Suomen metsäluonnon ja sen eläis-ja eliölajien sekä kasvien jatkuvasti pahenevaa sukupuuttoa. -Mm. näin Kaurismäki perusteluissaan.

...Samaa kuulimme tänään uutisissa, kun metsiämme jalostetaan "tuottoisiksi puupelloiksi, eikä välitetä esim. lahopuiden puutteesta, joita luonnon monimuotoisuus edellyttäisi, vaan "raivataan ja siistitään" mm. kannot ja oksat energiakäyttöön!?!

Käyttäjän AnttiJuhaniKasvio kuva
Antti Kasvio

Iso ongelma minusta on se röyhkeys, jolla kehutaan toteutettuja ja suunniteltuja toimia metsäluonnon monimuotoisuuden turvaamiseksi. Todellisuudessahan ne ovat enintään pienen pieniä viikunanlehtiä elämän järjestelmällisen tuhoamisen tosiasiallisiin mittasuhteisiin verrattuna.

Käyttäjän SeppoPajunen kuva
Seppo Pajunen

Niin, miljonääri-yrittäjä-pääministeri ja kokoomus(perinteisesti) menee AINA bisnes edellä...ja Bernerkin oli pestattu markkinatalousmallin ajamisessa avittamaan!

...Muuten, olen joskus miettinyt, mm. E-18 moottoritiekahinoiden yhteydessä, jolloin Sauli Niinistökin "hermostui" kaikenmaailman "ötököihin" ja liito-oraviin moottoritiehankkeen hidastajina, että minkälaisia keskusteluja mahtoi esim. Ville Niinistö käydä tuolloin setämiehensä kanssa...?

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset