AnttiJuhaniKasvio

Presidentti puhui, hovi kuunteli

Vladimir Putinin tämänvuotinen maan silmäätekeville pitämä puhe jäi yhdeksi tuon sarjan vaisuimmista. Puheen painopiste oli tavallisia kansalaisia lähellä olevissa perhepoliittisissa ja arjen toimeentulon kysymyksissä. Ehkä presidentin kannatuksen laskettua Putinin tukijat ovat järjestäneet fokusryhmäkeskusteluja, joiden avulla puheeseen oli yritetty poimia kansaa kiinnostavia ja tätä kautta presidentin kannatukseen myönteisesti vaikuttavia teemoja.

Kremlissä on saatettu myös seurata Ranskan tapahtumia: sitä miten kansalaisten tyytymättömyys johti Emmanuel Macronin kannatuksen jyrkkään laskuun sekä miten trendi kääntyi Macronin jalkauduttua kansalaisten pariin kuulemaan ihmisten huolia ja etsimään konkreettisia parannuskeinoja havaittuihin ongelmiin.

Taloudesta Putin puhui vaatimattomin tavoittein ja ilman viestejä mistään todellisista uudistuksista. Puheen loppuun sijoitetussa lyhyessä kansainvälisessä osuudessa Putin tyytyi vain kehumaan Venäjän ja Kiinan yhteistyötä, valittamaan sen puuttumista Yhdysvaltojen ja Venäjän välillä sekä varoittamaan muuta maailmaa Venäjän uusista superaseista.

Aiempaa selvemmin Putin puhui tänä vuonna kuin monarkki, joka ilmoittaa alamaisille mitä heidän hyväkseen tullaan tekemään. Pitkään vallassa oltuaan Putin tuskin enää osaa mieltää ajatuksiaan ratkaisuvaihtoehdoiksi, jotka hänen tulisi esittää demokraattiseen päätöksentekoon rinnan toisten esittämien kilpailevien ehdotusten kanssa.

Kauaksi ovat jääneet myös ne ajat, jolloin Venäjälle virtasi kalliin öljyn ansiosta vuosi vuodelta enemmän dollareita, Moskovassa meni lujaa, oligarkit ja silovikit elivät kuin öljysheikit ja Putin unelmoi Venäjän noususta vähintään tsaarien ja Stalinin parhaiden vuosien veroiseksi euraasialaiseksi maailmanmahdiksi.

Nyt myös Kremlissä tiedetään, ettei kultaisten vuosien yltäkylläisyys palaa ja ettei Venäjällä ole enää käytettävissään todellisen suurvalta-aseman edellyttämiä väestöllisiä tai taloudellisia resursseja. Tulevaisuudessakaan maan ominaispaino ei vahvistu, vaan heikentyy. Siksi oletan Kremlin ulko- ja turvallisuuspoliittisen linjan olevan nykyisin ensisijaisesti puolustuksellisen. Hallitseva mafia ei halua päästää Natoa enää lähemmäs Venäjän rajoja. Se ei halua myöskään antaa Venäjän määräysvallassa vielä olevien maiden – kuten Valko-Venäjän - karata lännen vaikutuspiiriin tai päästää ketään horjuttamaan heidän omia valta-asemiaan ja nautintaoikeuksiaan maan sisällä.

Kuvaan kuuluu Putinin aktiivinen halu mainostaa maansa uusia superaseita. Vain parhaat aseteknologian asiantuntijat kykenevät arvioimaan, missä määrin niihin sisältyy todellisia uhkia ja missä määrin kyse on bluffista, mutta todennäköisesti jossakin määrin kummastakin. Putinin kannalta yksi tällaisten asejärjestelmien hyvä ominaisuus on se, että ne ovat aika hyvin hallittavissa suoraan Kremlistä käsin silloinkin kun kansalaiset ovat jo kaduilla ja armeijan moraali horjuu.  

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset