AnttiJuhaniKasvio

Kiina uuden edessä

Kiina ajautui kommunistisen puolueen määräysvaltaan 1940-luvun lopulla. Aluksi ikivanha kulttuurimaa joutui elämään äärimmäisessä köyhyydessä, mutta neljä vuosikymmentä sitten Deng Hsiao-Pingin johdolla aloitettu uusi pragmaattinen uudistuslinja johti ainutlaatuiseen menestystarinaan. Kun vielä vuonna 1980 Kiinan osuus maailman kokonaistuotannosta oli ostovoimatasoitetuin luvuin vain runsaat kaksi prosenttia, IMF ennakoi sen nousevan parin vuoden kuluttua jo yli kahteenkymmeneen prosenttiin. Ostovoimatasoitusta käyttäen Kiina on noussut Yhdysvaltojen ohi maailman suurimmaksi kansantaloudeksi.

Eräs tämän ihmeen taustatekijä on ollut se, että vuosien 1975-2015 aikana Kiinan työikäisen väestön määrä kaksinkertaistui. Lisäksi maaseudulta ja vanhoista valtionyrityksistä siirtyi valtavasti työvoimaa uusien kasvukeskusten paljon tuottavampiin tehtäviin. Kiinalaiset olivat valmiit tekemään pienillä palkoilla pitkiä työpäiviä, ja maan teollisuus valtasi ylivoimaisen kilpailukykynsä turvin kasvavan osan maailman hyödykemarkkinoista. Leijonanosa kertyneistä tuloista suunnattiin investointeihin tukemaan uutta kasvua.

Nykyisin kehitys etenee jo toisin. Yritykset suuntautuvat vaativampiin tuotteisiin ja palveluihin, ja Kiina pyrkii kohti maailman kärkeä tulevaisuuden avainteknologioissa. Kasvua ohjataan ekologisesti kestävämpiin suuntiin, ja kasvava osa tuotteista kulutetaan kotimaassa. Kiina lisää läsnäoloaan muualla maailmassa muun muassa yritysostojen ja kunnianhimoisen Vyö ja tie -investointiohjelman välityksellä. Maan johdolla on suuri tarve pitää yllä nopeaa vaurastumiskehitystä tulevisuudessakin, sillä kansalaiset ovat tottuneet elinolojensa jatkuvaan kohenemiseen. Yhtä lailla kiinalaiset ovat tottuneet maansa maailmanlaajuisen ominaispainon lisääntymiseen. Odotusten toteutumatta jäämisen pelätään horjuttavan kommunistisen eliitin valta-asemia.

Näissä oloissa maan johto pyrkii lujittamaan asemiaan muun muassa lietsomalla kansallismielisiä tunteita ja vahvistamalla sotavoimia. Kansalaisiin suuntautuvaa valvontaa ja toisinajattelevien vainoa voimistetaan. Muualta maailmasta tuleva tieto sensuroidaan, ja maassa toimivat ulkomaiset yritykset ja ihmiset pakotetaan olemaan kieli keskellä suuta. Kymmenkunta vuotta sitten Kiinan taloutta uhannut taantuma torjuttiin lisääntyvällä lainanotolla, eikä velan kasvua ole uskallettu pysäyttää sen jälkeenkään. Isoksi ongelmaksi on noussut velkarahalla tehtyjen investointien heikentyvä kyky tuottaa uutta kasvua.

Viime aikoina Kiinan kehitysnäköaloja on alkanut varjostaa välien kiristyminen Yhdysvaltojen kanssa. Donald Trumpin johdolla USA on päättänyt estää Kiinan nousun maailman uudeksi johtovaltioksi keinolla millä hyvänsä. Kuvaan kuuluvat sekä aggressiiviset kauppapoliittiset toimet että sotilaallisen voiman näyttäminen Tyynen meren alueella. Puristusote ei edistä Kiinan liberalisoitumiskehitystä, vaan se tarjoaa maan kommunistiselle johdolle hyvän tekosyyn lisätä maan kansalaisiin kohdistuvaa repressiota.

Pidemmällä aikavälillä Kiinan kasvumahdollisuuksien tiellä on isoja rajoitteita. Esimerkiksi työikäisen väestön määrän aiempi nopea lisääntyminen on jo kääntynyt selväksi laskuksi. Vuosien 2015-2055 aikana Kiinan työikäisten määrän ennakoidaan pienenevän yli neljänneksellä eli parilla sadalla miljoonalla. Maaseudulta ja vanhoista valtionyrityksistä ei löydy enää merkittäviä määriä vajaakäytössä olevia reservejä. Myös väestöllinen huoltosuhde heikkenee nopeasti: kun vuonna 2015 yli 64-vuotiaita oli yksi kahdeksaa työikäistä kohti, neljä vuosikymmentä myöhemmin heitä ennustetaan olevan yksi vajaata kahta työikäistä kohti.

Samaan aikaan Kiina etsii kaikkialta maailmasta uusia raaka-ainelähteitä taloutensa kasvavan kysynnän tyydyttämiseksi. Pahenevat ympäristöongelmat pakottavat hallinnon kehittämään kiireellä uusia ratkaisuja – ja mieluiten sellaisia, jotka eivät vaikeuta liiaksi kasvutavoitteiden saavuttamista.

Kiinan johto on hyvin selvillä kaikista näistä haasteista, ja periaatteessa se ehkä voisi onnistua kääntämään Kiinan tähänastiselta ekstensiivisen kasvun uralta radikaalisti toisenlaiseen resursseja säästävään kasvuun. Edes työvoimaresurssien raju supistuminen ei välttämättä ole ehdoton kasvun este aikana, jolloin keinoäly ja robotisaatio etenevät vauhdilla ja arvonlisäys perustuu enemmän osaamiseen kuin käytettävissä olevien työkäsien määrään. Työvoimaresurssien supistuminenkaan ei ole maailmanlaajuinen ilmiö, ja siksi pullonkauloja voidaan avata lisäämällä maahanmuuttoa ja siirtämällä toimintoja ulkomaille.

Missään maailmassa ei ole kuitenkaan tähän mennessä toteutettu sellaista hyppyä tulevaisuuteen, josta Kiina nyt yrittää suoriutua. Maan harvainvaltainen ja korkeaan ikään ehtinyt johto ottanee käyttöön parhaat manageriaaliset opit tarvittavien muutosten tehokkaaksi toteuttamiseksi. Nuo opit eivät kuitenkaan kerro mitään siitä, mitä kiinalaiset oikeasti haluavat. Kiinalaiset itsekään eivät voi tietää sitä ennen kuin he saavat vapauden keskustella edessä olevista haasteista ja keinoista niiden ratkaisemiseksi, etsiä ideoita muualta maailmasta ja päättää demokraattisesti valittavista toimintalinjoista. Jo ennen tätä vaihetta maahan on luotava innovaatiomyönteinen ja ennakkoluulottomiin kokeiluihin kannustava ilmapiiri, joka vetää puoleensa parhaita osaajia myös muualta maailmasta.

Kiinan menestystarinan jatkuminen edellyttää siten sitä, että maan kansalaiset ottavat puolue-eliitin itselleen keskittämän vallan omiin käsiinsä. Uusi demokraattinen Kiina voisi lopettaa kansallisiin vähemmistöihin kohdistetun vainon, avautua ulospäin ja toivottaa ulkomaiset osaajat ja yritykset tervetulleiksi rakentamaan maata ja sen taloutta. Tällainen kehitys veisi pohjan Yhdysvaltojen Kiinaa vastaan suuntaamalta aggressiolta ja ajaisi ehkä USA:n suuntautumaan muutoinkin nykyisestä voimapolitiikasta jälleen sääntöperäisen maailmanjärjestyksen kannattajaksi.

Toistaiseksi merkit varteenotettavan demokratialiikkeen olemassaolosta Kiinassa ovat vähäisiä. Tämä ei silti tarkoita sitä, etteikö liikkeen eteneminen voisi olla nopeaa kipinän lähdettyä leviämään. Paineita varmasti on jo nyt, mutta orwellilaisesti valvotussa yhteiskunnassa ne pysyvät todennäköisesti tiukasti pinnan alla aina siihen saakka, kunnes kansi räjähtää kerralla auki.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (36 kommenttia)

Martti Nurmi

Oletko asunut Kiinassa kuinka kauan?

Käyttäjän MikaRiik kuva
Mika Riikonen

Demokratian leviäminen tyssää Kiinassa ja monessa muussakin maassa siihen ilkeään tosiasiaan, että nykyinen valtaeliitti menettäisi etuoikeutensa ja rikkautensa, mikäli yhteiskuntajärjestys muuttuisi.

Saattaisivat menettää myös vapautensa ja ehkä henkensäkin. Siksi demokratia kohtaa niin säälimätöntä vastustusta autoritääristen valtioiden taholta.

Oma suu on lähempänä kuin kansan suu.

Martti Nurmi

Oletko useinkin käynyt Kiinassa?

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

En ole aistinut Kiinassa paineita kansan keskuudessa demokratiakehityksen suuntaan. Ainakaan sellaisia, jotka voisivat yhtäkkiä ryöpsähtää kannesta ulos.

Kouluttamaton kansanosa ei piittaa politiikasta ja koulutettu kansanosa on sen verran hyvin toimeentulevaa, että se kauhistelee ajatusta, että se toinen puolikas pääsisi vaikuttamaan asioihin. Kiinalaiset ovat oikeastaan pääsääntöisesti tyytyväisiä hallitukseensa ja sen aikaansaannoksiin. Yksittäisistä asioista protestoidaan kyllä eikä mielipidettä pelätä ilmaista.

Siitä on jo kohta vajaat kymmenen vuotta aikaa, kun olen Kiinasta muuttanut pois, joten tietynlaista uutta kehitystä kansalaisten tunnossa ja eritoten kontrollissa on tapahtunut sen jälkeen, mutta tohdin kyllä sanoa, että tuo mainittu orwellilaisuus yksittäisten kansalaisten arjessa ei juurikaan näyttele minkäänlaista roolia. Asuin ja työskentelin siellä kymmenkunta vuotta, joten voin sanoa, että käsitykseni on tarkempi kuin pelksätään länsimaalaiseen mediaan tukeutuvalla.

Käyttäjän AnttiJuhaniKasvio kuva
Antti Kasvio

Olen täsmälleen samaa mieltä siitä, että mikään ulkopuolinen analyysi ei kykene korvaamaan omakohtaisesti elettyä ja koettua.

Silti uskallan väittää, että kiinalaisten kymmenen vuotta sitten kokema tyytyväisyys ei välttämättä kerro kovin paljoa heidän nykyisistä tuntemuksistaan, onhan kymmenen vuotta tuon maan kehitystahdilla todella pitkä aika. Ja kyllähän Kiinan johdon nykyinen halu valvoa kaikkea ja kaikkia kertoo siitä, että tehostettuun valvontaan koetaan olevan todellista tarvetta.

Demokratian epätäydellisyydestä: eiköhän tämän päivän Yhdysvalloissa koulutettu kansanosa ole aika kauhuissaan siitä, miten kouluttamaton kansanosa - Hillary Clintonin "deplorables" - on päässyt Trumpin presidenttiyden myötä vaikuttamaan maan asioihin. Eli kaikki ei todellakaan muutu automaattisesti pelkäksi auvoksi demokratian vahvistumisen myötä, mutta vielä vähemmän niin tapahtuu sen syrjäytyessä.

Käyttäjän tampere515 kuva
Jarmo Makkonen

"Eli kaikki ei todellakaan muutu automaattisesti pelkäksi auvoksi demokratian vahvistumisen myötä"

Tuotahan liittovaltiota kannattavat federalistitkin yrittävät syöttää suomalaisille, Kansa on tyhmää eikä suoria kansanäänestyksiä tule sallia, Demokratia on yliarvostettua, järkevät diktaattorit kyllä huolehtivat kansalaisista.

Martti Nurmi

Kiinaa kommentoivien on syytä tehdä se käytyään Kiinassa tai asuessaan siellä. Ulkopuolinen ei ymmärrä mitään Kiinasta! Harva ymmärtää edes paikan päältä.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Oma kokemukseni kymmenen vuoden aikana ei kuitenkaan rajoittunut vain Shanghain ekspatriaattielämään, vaan reissasin ympäri maata osittain itse autolla ajaen. Tehtaassamme oli parhaimmillaan 150 ihmistä töissä ja vastasin koko toiminnasta. Olen siis perehtynyt kiinalaisten sieluntuntoihin laajalla sosiaalisella ja maantieteellisellä skaalalla.

Kiinaan suuruutta ja väkiluvun määrää on vaikea ymmärtää, mutta se on kaikkein oleellisin asia arvioitaessa Kiinaa, sen politiikkaa, toimintatapoja sekä tulevaisuutta.

Käyttäjän MikaRiik kuva
Mika Riikonen

Kun lukee Trumpin ymmärtämättömiä kommentteja liittyen USA:n liittolaisuuksiin ja niiden merkityksestä USA:n omaan mahtiin, niin NYT on Kiinalla ja Venäjällä suden hetki tehdä virhearvio ja käydä toteuttamaan laajentumispyrkimyksiään.

Ymmärrettävästi niin Taiwanissa kuin Virossakin kravatti kiristää kaulaa, kun perinteisen turvan tuojan presidentti on täysi kaheli. Ja se saattaa houkuttaa revisionistia liikaa...

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka Vastaus kommenttiin #11

Kiinalla on niin syvällisesti varmistettu viisas hallinto, että se tuskin tekee virheitä. Se ei tietenkään poista sitä tosiasiaa, että olosuhteet eivät välttämättä aina muodostu sillekään suotuisiksi.

Käyttäjän AnttiJuhaniKasvio kuva
Antti Kasvio

Onhan Kiina tämän päivän ja vielä enemmän huomisen maailmassa sen verran merkittävä tekijä, että kyllä meidän ulkopuolistenkin kannattaa yrittää ymmärtää sitä edes jollakin tasolla. Muutoin muunkin maailman ymmärtäminen uhkaa jäädä puutteelliseksi.

Käyttäjän SeppoPajunen kuva
Seppo Pajunen

Kuinkahan paljon presidenttikään lopulta haluaa ottaa Kiinan ja Venäjän johtajien kanssa esille ihmisoikeuksia ja muita länsimaisia arvoja ja kuinka pitkälle uskoo, että nämä suuret johtajat "oikeasti kuuntelee"-puhumattakaan, että mikään liikahtaisi milliäkään demokraattiseen, liberaaliin, länsimaiseen suuntaan...?

- On varmaan vaikeaa ja ristiriitaistakin, jos samalla haluaa olla Suomen puolesta "bisnes-ja talouskonsulttanikin...?"
( Eli purra esim. taloudellista hyvää tarjoavaa kättä...)

Käyttäjän Lokari kuva
Pekka Pihlanto

Katsokaa tämä Ylen ohjelma niin ymmärrätte, mihin Kiina (= Xi) tähtää - ei tarvitse käydä Kiinassa:

"Ulkolinja: Kuka on Xi Jinping? – Kiinan presidentti on kasvattanut maan vaikutusvaltaa"

https://yle.fi/aihe/artikkeli/2019/01/13/ulkolinja...

Käyttäjän anleng79 kuva
Leng An

Valitettavasti mediat eivät ole historian oppikirjat. Mediallakin oman näkemyksensä. Totuus kulkee ihmsen kokemuksen ja median välimaastossa.

Käyttäjän Lokari kuva
Pekka Pihlanto

Historian oppikirjatkin ovat ihmisten kirjoittamia ja siten ne sisältävät kirjoittajiensa subjektiivisia painotuksia ja tulkintoja. Ko. dokumentissa kuullaan Xin omia käsityksiä länsimaisesta demokratiasta ja suvaitsevaisuudesta.

Käyttäjän anleng79 kuva
Leng An

Olen asunut Suomessa 30+ vuotta, en koska käynyt Kiinassa ( ehkä joku päivä vielä). Kiinalaistaustani takia maantiedon opettajani pyysi, että tein esitelmää Kiinasta ( erityisesti ns Kiina-ilmiöstä). Siitä lähtien olen seuranut Kiinan liittyviä asioita sen verran, että uskallan kommentoimaan jotain Kiinasta.

Päinvastoin kuin monet uskovat, että Kiinan teollistuminen on poikkeava ilmiö muusta maailmasta. Toki laajuus ja nopeus on ilmiömmäistä, muttei poikkeavaa taloushistorian mielessä. Nimittäin lähes kaikki teollistuneet maat, erityisesti läntiset suurvallat, myös Kiinakin teollistuessaan eivät demokraattiset arvot ole päällimmäisen asiaa. Valtion tuet, löyhät IP suojaukset, matalat palkkatyöläiset ja talousprotektiot jne. ovat yleisiä. Ja niillä talous kehittyi kuten Japanissa 1800 puoli välistä 1970 asti tai 1900 luvun alussa Yhdysvallat oli ns "Kiina". Cambribge yliopiston pääekomistin kouluttaja Han Joo San totesi jo kirjassaan "kicking the lader". Ns. oikealla talouspolittiikalla ja oikeassa ajassa ja oikeassa olosuhteessa yksittäinen maa vois nouseekin nopeasti huipulle.

Vasta maan on noussut "jaloilleen" ja kansalaisten talous-ja elämänvakaudet saavuttuaan he myös uskaltavat vaatia enemmän (ovat yleensä tietoisempia omasta oikeudesta) ja vastuuta omalta hallitukselta.

Päinvastoin kuin monet uskovat, että demokraatti on autoritaarisen/diktaatuurin järjestelmän vastavoimaa ja toisinpäin. Uskallan väittää ettei se näin ole. Olkoon mitä tahansa hallintojärjestelmää sen vastavoima on vahvasti koulutetut, ostovoimaiset ja valveutuneet kansalaiset, erityisesti koulutetut keskiluokat. Niitä piisaa Kiinassa nykyään ja heitä lisää tulee. Demokraattisoiko Kiina? Se jää nähtäväksi. Toisaalta Singapore (parlamenttinen demok.) on käytännössä yksipuolueen hallitseva maa ja sen kansalaisella ei ole halukas vaihtamaan monipuolueeksi kun on suuren osa kansasta tyytyväinen. Taas toisaalta Afrikassa löytyy monenlaisia "demokraattisia" valtioita, mutta yhtä tyhjän kanssa... Esim Mugabe.

Käyttäjän anleng79 kuva
Leng An

Yleensä jos kansalaiset ovat tyytyväisiä ja hallitus on kyvykas, niin on rauhan maassa. Jos kansalaiset eivät ole tyytyväisiä ja/tai hallitus on kyvytön. Silloin yleensä vallankumous syttyy.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Vallankumous on Kiinassa kaikkein utopistisin skenaario. Yhtäältä siksi, että 99% ihmisistä ei sitä halua ja toisaalta siksi, että poliittinen järjestelmä on naulittu joka kantiltaan niin lujasti, ettei sitä miltään kantilta voi horjuttaa.

Hallitus tai puolue voi toki itse toteuttaa vallankumouksellisia reformeja.

Pelkkä maassa oleskelu ei tietysti riitä kaiken ymmärtämiseen, mutta se antaa täydellisen käsityksen kansalaisten arjesta, mikä Kiinan kohdalla poikkeaa äärimmäisen paljon ainakin suomalaisten keskimääräisestä ajatuksesta.

Käyttäjän anleng79 kuva
Leng An

Muistaakseni muutaman vuosi siten PEW-instituutti teki Kiinassa kyselyn. Tulos oli monelle "shokki" lännessä. Kansalaisten tyytyväisyys CCP:hen oli korkea. Ottaen huomioon että Kiinassa kommustin jäsen muistaakseni on vain n 80 milj.

Kiinan ulkopuolelle oli vaikea käsittää nämä kahta asiaa kun kyseessä on vainoava kommustipuolue ja kansalaistyytyväisyys.

Käyttäjän SeppoPajunen kuva
Seppo Pajunen

Meilläkin on iloittu mm. kiinalaisten sellutehdasinvestointisuunnitelmista, jotka osaltaan edellyttäisivät puunkaadon"jonkinverran lisäämistä" kuten Sipiläkin on tiennyt ja kannustanut, mutta muutakin tietoa ja kritiikkiä on ollut liikkeellä...?

- Eri puolilla on pikemminkin huolestuttu kiinalaisten rahoittamista investoinneista ja yritysostoista ja niiden tuomasta taloudellisesta maailmanvallasta...?
Raha, sijoitukset, investoinnit ja velkavankeus kiinalaisille hiljentää pikkuhiljaa ihmisoikeus-kritiikkiäkin...?

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Samaa maailmanvalloitusta pelättiin japanilaisten toimesta 90-luvun alussa, kun he ostelivat vähän sitä sun tätä, mm. Rockefeller Centerin Manhattanilta.

Täytyy kuitenkin ymmärtää, että kyseessä on kiinalaistenkin kohdalla yksittäisten yritysten liiketaloudellisin perustein päättämistä investoinneista. Valtion ohjailu ei ole kuin korkeintaan kannustavaa. Mutta niinhän Suomenkin hallitus kannustaa kansainvälistymään.

Käyttäjän SeppoPajunen kuva
Seppo Pajunen

Tulee mieleen tarina, pienen puusepäntehtaan ja suuren, kansainvälisen myyntiketjun suhteista. Ketjun ostaja ilmoitti ostavansa koko pienen tehtaan tuotannon jos hinnoista sovitaan?
- Isomman ja vahvemman sanelusopimuksella hinnoista "sovittiin" nikkari ei kun konjakkilasilliselle illalla kapakkaan-olihan tilaus, työ-, ja rahahuolet pitkäksi tuolla toimitussopimuksella hoideltu.
...Kunnes pian huomasi, että tuli sovittua raskaista, hikisistä, kiireisistä työpäivistä ja todella surkeista nälkäpalkoista.

Lienee tuttua maanviljelijöillekin valtakunnallisten kauppaketjujen kanssa...?
...Ja taitaa tuo kansainvälinen telakkateollisuuskin kilpailla hinnoilla ja sen takia halvimmimmasta mahdollisesta, kulloinkin saatavissa olevasta työvoimasta, vaikka sitten vähän kauempaakin tuotettuna...?

Käyttäjän anleng79 kuva
Leng An

Vieras pelko on luonnollista. Oma maan luonto ja infrat myynti ulkomaille on syyttä olla varovainen. Mutta Suomessa sitä tuntuu olevan hukassa tällä hetkellä meidän hallituksessa.

Mitä tulee ns "keltainen vaara" niin sitä olen kuullut lähes kok elämäni Kamputseasta Suomen asti (suuren osaa niistä jopa vainoharhaan asti).

Toki Kiina vaurastuessa ja painon arvonsa kasvaessa hän myös antaa sanansa kuuluakin. Pätee tämä sääntö kaikille suurvalloille. Mutta maailmaa valloittaminen militarisella Kiinasta ei ole siihen (lähialueensa lukuunottamatta). 1400 luvulla suuren Zhen He laivaston matka kertoi jo silloin mihin Kiina tähtää, jos keisari ei olisi lopettanut kok homman.

Käyttäjän tampere515 kuva
Jarmo Makkonen

Jos kiinalaiset ovat tyytyväisiä niin miksi hallitus sulki netin ulkomaailmaan? Miksi oppositio halutaan Kiinassa vaientaa?

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka Vastaus kommenttiin #23

Ei siellä netti ole suljettu ulkomaailmaan. Jotkin sivustot kylläkin. Samoin arkaluontoisten hakusanojen käyttö.

Tällainen sensuuri on asia, josta kiinalaiset eivät pidä, mutta sietävät sitä tottumuksesta. Oppositiota ei määritelmällisesti ole olemassa, koska puolueen valta-asema on perustuslakiin sementoitu. Hallitusta saa kritisoida, mutta ei kyseenalaistaa aktiivisella julkisella agitoinnilla.

Käyttäjän anleng79 kuva
Leng An Vastaus kommenttiin #23

Kiinalaisen kollegani mukaan netti toimii "normaalisti" lukuunottamatta tietyt sivut ja hakusanat. Eiköhä yleensä kiinalaiset tulevat toimeen sen kanssa elämässä.

Tietyt sensurointi pelaa vähän roolia normaali kiinalaisten elämässä.

Sain käsityksen siitä, että moonet kiinalaiset eivät sieyää itsekään sensurointia ja toisiajattelijoiden vainoamista, mutta ei tarkoittaa sitä etteikö he tukevat keskushallintonsa hyvästä puolista johtuen tai halusivat kaaosta vallankumoudta elämälleen. Se on normaalia maailmalla.

Käyttäjän SeppoPajunen kuva
Seppo Pajunen Vastaus kommenttiin #26

Suomessa puhutaan, että Putin ja putinilaiset eivät hyväksy länsimaista kulttuuria.

Kiinan johdon sanotaan vieläkin enemmän vieroksuvan länsimaista demokratiaa, kulttuuria ja siihen mm.kuuluvia kansalaisten vapauksia.

Miltä näyttäisi se elämänmeno, ihmisoikeudet, kulttuuri ja "demokratia", jos se olisi Kiinan vallassa-ja päätettävissä "lännessäkin...?"

Käyttäjän anleng79 kuva
Leng An Vastaus kommenttiin #28

Turhaa luo pelkkoja itselleen. Miksi luulisit että Kiina haluaisi päättää muidenkin elämän menot?

Kauppakäynnissä Kiinan sanoilla on vaikutusta toki, mutta me lännessä päättämme mihin asti rajaa vedämme.

Kiinan ongelmat eivät ole länsi ja lännen arvot, vaan sen sisäiset haasteet.

Käyttäjän SeppoPajunen kuva
Seppo Pajunen Vastaus kommenttiin #30

Kiitoksia hyvästä, napakasta vastauksesta!

_ Meillä suomalaisilla-paitsi mm. Soinilla ja Selänteellä on tietty, kriittinen käsitys suur-valtajohtaja Trumpista.
Onko Sinun käsityksesi "suomalainen....?"

Käyttäjän anleng79 kuva
Leng An Vastaus kommenttiin #31

Nyt myönnän en oikea ymmärrä kysymyksesi? Avata vähän lisää mulle mitä haluat kysyä.

Käyttäjän SeppoPajunen kuva
Seppo Pajunen Vastaus kommenttiin #32

Halusin vain kysyä omaa mielipidettäsi USA:n presidentin Trumpin politiikasta ja johtajuudesta...ja ehkä veikkailuasi Kiinankin suhtautumisesta ja asenteesta USA:n nykymenoon...?
...Miten luulet "tavallisten kiinalaisten katsovan" USA:n suuntaan...?

Laajentaisin kysymystäni, että mitä ja miten arvelet maailmassa "menon" muuttuvan, jos ja kun Kiina aikanaan ohittaa USA:n suurvalta-aseman, niin taloudellisesti kuin sotilaalliseskin...?

Käyttäjän anleng79 kuva
Leng An Vastaus kommenttiin #34

Näkemykseni on Trumpilla ei ole politiikan strategia, on vain henk.kohtaisia näkemyksiä ja haluja. Hännellä on faninsa niin kauan kun MAGAn iskulause vetoo yleisönsä. Mutta sekin hiippuu ajan myöntä, jos konkreettisia lopputuloksia ei saa aikaiseksi. Hänen kauppasodan taktiikansa on tunnenperäistä ilman kokonaista järkeviä ymmärrystä maailmankaupan politiikasta.

Trump on USAn sisäisen poliittisen syöpän ilmennemän oireen. Hyvää asiaa sekin on. Ilman oire ei ihminen näe jotain mätä siinä on. Ilman Trump ei ole uusiakaan polittiisia haastajia vanhalle polittiselle järjestelmälle. Uskoisin uudet tuulet USAssa nähdään vielä.

Trump laittoi Xi miettimään oman Kiinan mahtavuuden ja heikkoudet uudelleen (esim zte ja huawei).Toistaiseksi näen Kiinan kärsivällisyyttä Trumpia kohtaan löytyy vielä. Ellein Xi tai Trump tekevät virheenarviontìnsa polittiikassa. Silloin pieniä alueellisia konflikttejä saattoi tulla. Mutta pidän sitä epätodennäköistä. Uskottavuus paina liikkaa molemmilla.

"...Miten luulet "tavallisten kiinalaisten katsovan" USA:n suuntaan...?" Ehkä Juha K osaisi vastata paremmin kuin minä. Ehkä sanoisin sekä mahdollisuus, turvapaikka että taantuvana kilpailijana. Onko totta vai ei, en tiedä. On vain mielepiteeni.

Taloudellisesti kyllä ohittaa,muttei militarisen puolella. Näen Kiina pyrkii talouden "dominanssi" koska sillä on enemmän diplomaattisen painoarvoa kuin aseet. Militarisesti alueellinen "dominannsi" kyllä. Se on sille ccplle elintärkeä.

Näen maailmaa moninapaisemmaksi sitä huolimatta vaakakuppi kallistuu enemmän idän päin. En näe lännet menettämässä painoarvonsa millään mittareilla, kuluttajan ostovoimasta en ihan varma. Koska tulevaisuudessa ehkä . 20-30 vuoden kuluttua näen kok maailmantalouden järjestelmän shokkimuutosta ilmastomuutos, AI, automaation ja robottisaation johdosta.

Näen tällä hetkellä tärkein on, että Suomi ( myös muut maat) on valmistauduttva ym. haasteen ylipääsemiseksi.

Käyttäjän tampere515 kuva
Jarmo Makkonen

"Kiinan kansankongressi on hyväksynyt Manner-Kiinassa Internet-sensuurilain.[1] Tämän vuoksi Kiinan hallitus on tehnyt lukuisia asetuksia ja sensurointijärjestelmä on asennettu yritysten, organisaatioiden ja valtion omistamien Internet-palveluntarjoajien järjestelmiin.[2] Kiinan erityishallintoalueilla Hongkongissa ja Macaossa on omat lait, joten Internet-sensuurilaki ei ole voimassa siellä." (wiki)

Kiina on sulkenut aiemmin Googlen ja nyt juuri viimeisen hakukoneen Bingin ja täällä jaksetaan väittää Kiinan avoimuudesta. Ideologiako vaatii kirjoittamaan pehmeitä?

Käyttäjän anleng79 kuva
Leng An

Jarmo ota rauhallisesti. En ole sitä mieltä, että Kiina on avoimuuden paratiisin.

Kiinalla on oma ongelmansa huolimatta siellä yleisesti kansalaiset ovat tyytyväsiä maan kehityksen suuntaansa ja elämänsä. Eikä mikään täydellistä ole.

Sanontaan näin täällä Suomessa kansalaiset voivat hyvin elämässä ilman Baidu, SinaWeibo ja wechatia jne jne. Samoin Kiinassa ilman facebookia, google tai Bing ei hetkautta heidän elmänsä. Paitsi jos ccp poistaa wechatin tai alibaba. Sillä on vaikutuksia kiinalaisten elämään. En uskoisi, että ccp uskaltaisi koskea siihen.

Käyttäjän AnttiJuhaniKasvio kuva
Antti Kasvio

Kiitos kaikista kommenteista!

Keskustelun jälkeenkin vain arvailujen varaan jää se, kuinka suuria demokratisoitumisen paineet ovat tämän hetken Kiinassa. Itse kuitenkin uskoisin monia kiinalaisista harmittavan normaalien ihmisten tapaan se, miten iso osa heidän työnsä tuloksista katoaa itse itsensä valinneiden eliittien taskuihin. Ja miten viimemainittujen pyrkimys varjella omia etujaan rajoittaa heidän vaurastumismahdollisuuksiaan.

Tämän päivän Financial Times esittelee ilmeisen hyvän analyysin Kiinan talouskehityksen näköaloista: Nicholas Lardyn kirjan "The State Strikes Back: The End of Economic Reform in China?".

Vielä Nikita Hrutshevin aikaan oli mahdollista ekstrapoloida USA:n ja Neuvostoliiton kasvukäyriä ja arvailla, minä vuonna Neuvostoliiton talous nousee amerikkalaista suuremmaksi. Aika näyttää, jääkö Xi Jin-Ping historiaan peräti yhden sortin Kiinan Brezhnevinä.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset