AnttiJuhaniKasvio

Historiallisia valintoja

Keskeisin poliittinen vedenjakaja kulkee nykyisin länsimaissa universaalin edistysajattelun ja valkoisen miehen etuoikeuksien säilyttämiseen tähtäävien pyrkimysten välillä. Pohjois-Amerikassa jakolinja erottelee Donald Trumpin kannattajat ja vastustajat toisistaan, kun taas Euroopassa ääripäissä ovat liberaali ja ympäristötietoinen vasemmisto sekä illiberaalit maahanmuuton ja aktiivisen ilmastopolitiikan vastustajat.

Viime aikoina illiberaalit voimat ovat lisänneet kannatustaan, kun taas maltillisemman politiikan kannattajat – kuten Emmanuel Macron Ranskassa ja Angela Merkel Saksassa - ovat joutuneet puolustuskannalle. Siksi loppukevään europarlamenttivaalit ja ensi vuoden valtiolliset vaalit Yhdysvalloissa muodostuvat hyvin merkityksellisiksi koko läntisen sivilisaation tulevaisuuden kannalta.

Venäjää johtava Vladimir Putin esiintyy valkoisen ja kristinuskon perinteeseen nojaavan euraasialaisen sivilisaation aktiivisena puolustajana, ja Kreml yrittää kaikin keinoin sotkeutua länsimaissa meneillään olevaan poliittiseen välienselvittelyyn. Monet illiberaalit johtajat – Yhdysvaltojen nykyinen presidentti mukaan luettuna – pitävät Putinia henkisenä johtajanaan.

Tähän tilanteeseen on ajauduttu monien petyttyä valtavirtapolitiikan tuloksiin. Tavoitteena on ollut kansainvälisen taloudellisen kanssakäymisen lisääminen ja hyvinvoinnin kasvattaminen samanaikaisesti sekä kehittyneissä että kehittyvissä maissa. Lisäksi on haluttu sovittaa ihmiskunnan laajenevat taloudelliset toiminnot aiempaa paremmin kestävän kehityksen sanelemiin rajoihin.

Käytännössä tuon politiikan koetaan kuitenkin johtaneen elämisen epävarmuuden lisääntymiseen länsimaissa. Globalisaation hyödyt ovat vaurastuttaneet lähinnä harvalukuisia eliittiryhmiä, kun taas halvan kustannustason maista tuleva kilpailu uhkaa tavallisten ihmisten työpaikkoja. Lisääntyvä maahanmuutto kiristää kilpailua työpaikoista samaan aikaan kun rikollisuus ja terrorismin uhka kasvavat. Ympäristön suojelemiseksi vaaditut uhrauksetkaan eivät ole johtaneet tavoiteltuihin tuloksiin, vaan esimerkiksi kasvihuonekaasujen määrät lisääntyvät edelleen etenkin kehittyvien maiden aiheuttamien päästöjen lisääntymisen seurauksena.

Ongelmien odotetaan vain kasvavan tulevaisuudessa, sillä väestönkasvu jatkuu nopeana etenkin Afrikassa ja Etelä-Aasiassa. Myös kamppailu elintilasta ja jäljellä olevista luonnonvaroista kiristyy oleellisesti maailmantalouden kasvun jatkuessa ja elinympäristöjen tuhoutuessa. Näissä oloissa länsimaiden hyvinvoinnin säilyttämisen katsotaan edellyttävän valkoisen miehen ylivallan varmistamista sekä suhteessa muuhun ihmiskuntaan että luontoon. Mihinkään universaaleihin edistysajatuksiin ei uskota olevan enää varaa, vaan länsimaiden on oltava valmiit sulkemaan rajansa sekä turvaamaan riittävien luonnonvarojen saannin tarvittaessa vaikka voimaa käyttäen.

Muu maailma tuskin suostuu vapaaehtoisesti moisen apartheid-järjestelmän pystyttämiseen. Mutta varsinkin jos Yhdysvallat ja Venäjä kykenevät nykyisen vastakkainasettelun sijasta yhdistämään voimansa, todellisia haastajia tuskin nousee esiin vähään aikaan Kiinan asevoimien määrätietoisista modernisointipyrkimyksistä huolimatta.

Tavoitellun politiikan muille aiheuttamille seurauksille ei ole toistaiseksi uhrattu juurikaan ajatuksia. Todennäköisesti maailman köyhimmissä maissa koetut kärsimykset kasvaisivat kuitenkin valtaisiin mittasuhteisiin suhteellisen nopeasti. Kymmenet miljoonat ihmiset tulisivat menehtymään elinolojen heikentymisen, nälänhätien, epidemioiden ja väkivaltaisten konfliktien seurauksina. Länsimaatkaan tuskin välttyisivät sodilta, joiden kynnys putoaisi hyvin matalalle niin Lähi-idässä kuin Aasiassakin. Myös kansalaisvapaudet vähenisivät niissä autoritaaristen regiimien ja toisinajatteleviin kohdistuvan vainon yleistyessä.

Jos tällaiset tulevaisuuden näköalat eivät houkuttele, länsimaiden edistyksellisten voimien on paras ryhtyä kiireen vilkkaa miettimään uusia strategioita globaalikehityksen ongelmien ratkomiseksi kestävillä ja oikeudenmukaisilla tavoilla. Vaihtoehdot on kyettävä muotoilemaan niin, että myös nyt asemansa uhatuksi kokevat kansalaiset voivat luottaa niiden tuovan todellisia parannuksia heidän asemaansa.

Aikaa ei ole paljon jäljellä esimerkiksi europarlamenttivaaleja ajatellen, ovathan illiberaalit voimat parhaillaan rakentamassa yleiseurooppalaisia koalitioita oman menestyksensä varmistamiseksi. Odotteluun ei ole liiemmin varaa Yhdysvalloissakaan, missä joudutaan etsimään haastajia Donald Trumpille ja hänen kannattajilleen. Kreml seuraa tarkkaan kumpiakin prosesseja, ja se käyttää hyväkseen kaikki mahdollisuudet niiden ohjaamiseen haluamiinsa suuntiin.

Ennen kaikkea jokaisen meistä kannattaa miettiä tarkkaan, millaisten kehityssuuntien tueksi olemme valmiit antamaan oman äänemme.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (3 kommenttia)

Käyttäjän nita kuva
Nita Hillner

Kannatan luonnonsuojelua ja kannatan myös kehittyvien maiden auttamista jaloilleen, mutta se on tehtävä kestävästi - peruskoulutusta ja ammattiin opiskelua, tällaisiin propjekteihin myös Suomen pitäisi panostaa. Kaikenlainen riistokapitalismi on pahasta, köyhien hyväksikäyttö. Suuryritykset omivat alueen rikkaudet, maksavat valtion korruptoituneille päättäjille lahjuksia ja vievät voitot kotiin. Samaa tapahtuu nyt Suomen kaivoksissa.

Suuryritykset valtaavat tällä hetkellä myös Suomen sote-markkinat, pienet sote-yritykset ostetaan pois ja tervehdyttävä kilpailu tyrehtyy. Ja ne turvapaikanhakijat - tämä turvapaikkahärdelli ei oikeasti paranna kriisialueiden eikä köyhien tilanetta. Suomeenkin on tullut lähinnä terveitä nuoria miehiä, ja liiallisena määränä luonut turvattomuutta. Kaiken lisäksi kaikkein haavoittuvimmat ovat jääneet apua vaille - voimavaramme ja rahamme ovat menneet turvapaikkahärdellistä selviämiseen.

Käyttäjän ErkkiJohansson1 kuva
Erkki Johansson

Mikä olikaan tämän kirjoituksen tarkoitus?

Läpiluvun perusteella: syyllistää valkoihoisia kristittyjä eurooppalaisia kaikista maailman vaikeuksista.

Omituista tässä on se, että kirjoitus on suomeksi. Tuntien Suomen (olemattoman) historian siirtomaaisäntänä, suosittelen kirjoittajaa kääntämään tekstin englanniksi, ranskaksi tai saksaksi ja julkaisemaan se jollakin kansainvälisellä foorumilla. Tällä tavalla se saavuttaa paremmin kohdeyleisönsä, vaikkakin lähes 70 vuotta myöhässä.

Käyttäjän AnttiJuhaniKasvio kuva
Antti Kasvio

Ei syyllistä: ajatukset maailmanlaajuisesta yhteiskunnallisesta edistyksestä ja universaaleista ihmisoikeuksista ovat eurooppalaista alkuperää. Kirjoituksen tarkoituksena on muistuttaa, että niistä luopumisella on hintansa.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset