Suomi, hallitus ja 1,5 astetta

IPCC:n tuoreen raportin mukaan ihmiskunnan on pahempien seurausten välttämiseksi pakko muuttaa nykyisiä toimintatapojaan niin, että ilmasto ei lämpene 1,5 astetta enempää. Tämä edellyttää kasvihuonepäästöjen vähentämistä 45 prosentilla vuoden 2010 tasosta vuoteen 2030 mennessä ja hiilineutraaliuden saavuttamista vuoteen 2050 mennessä.

Rikkaiden ja köyhien maiden erilaiset lähtötilanteet huomioon ottaen sopeutustoimien ei voida edellyttää etenevän samassa tahdissa kaikkialla. Suomen kaltaisten kehittyneiden maiden on supistettava hiilidioksidipäästöjään sekä edettävä kohti miinusmerkkistä hiilidioksiditasetta selvästi muuta maailmaa nopeammin. Muutoksen toteuttaminen edellyttää radikaaleja muutoksia ei vain energiataloudessamme, vaan myös siinä miten me tuotamme, kulutamme ja elämme.

Sipilän hallitus pitää Suomea edistyksellistä ilmastopolitiikkaa harjoittavana maana. Hallitus ylpeilee muun muassa sillä, että Suomi on päättänyt luopua kivihiilestä vuoteen 2029 mennessä ja nostaa uusiutuvien energialähteiden osuuden kaikesta kulutuksesta yli 50 prosenttiin. Sähköistä liikennettä edistetään, ja kattavana tavoitteena on hiilineutraalius vuonna 2045.

Todellisuudessa kuitenkin Suomi pyrki pitkään ajamaan EU:ssa turpeen järjenvastaista luokittelemista uusiutuvaksi polttoaineeksi. Fossiilisista polttoaineista luopumisen sijasta valtionenemmistöinen Fortum on lisännyt viime vuosina merkittävästi fossiilisen energian osuutta liiketoiminnoistaan. Suomi lisää vauhdilla puun käyttöä energiaraaka-aineena, jolloin siihen sitoutunut hiilidioksidi vapautuu välittömästi ilmakehään. Tehometsänhoidon avulla luonnonmetsiä muutetaan yhä tiukemmin metsäteollisuuden tarpeita varten optimoiduiksi puupelloiksi. Hakkuita ollaan kasvattamassa merkittävästi juuri niinä vuosina, jolloin monimuotoisten luonnonmetsien kykyä toimia hiilinieluina tulisi kasvattaa mahdollisimman nopeasti.

Liikenteessä tehokkain ilmastonmuutoksen hillinnän keino olisi autojen ja niiden käytön määrän vähentäminen. Toissijaisena keinona on fossiilisista polttoaineista luopuminen jäljelle jäävien ja yhä vähemmän energiaa kuluttavien autojen käyttövoimana. Suomessa pyritään kuitenkin autokannan uusiutumisen nopeuttamiseen samalla kun autoteollisuus keskittyy suorituskykyisten ja kookkaiden, vaikkakin entistä useammin sähköllä tai vedyllä käyvien automallien kehittelyyn.

Nopea siirtymä oleellisesti nykyistä vähähiilisempään ja jatkossa hiiltä sitovaan talouteen ei voi onnistua ainakaan kivuttomasti ilman valtavaa määrää innovaatioita ja niiden pohjaksi tehtävää tutkimusta, joiden hyötykäyttöön saaminen ei tapahdu hetkessä. Tämän luulisi olevan selvää ainakin pääministerille, jonka lempilapsi Chempolis ei ole kohta neljännesvuosisataisen olemassaolonsa aikana pystynyt muuntamaan biopolttoaineiden tuottamista koskevaa tietämystään varsinaiseksi tuotannolliseksi toiminnaksi. Silti hallitus on leikannut rajusti tutkimus- ja innovaatiotoiminnan rahoitusta niin, että monet avainosaajat ovat hakeutuneet ulkomaille.

Suomi on siis monilta osin väärillä urilla eikä Suomi todennäköisesti pyri EU:ssakaan ajamaan sellaista politiikkaa, joka johtaisi unionin tasolla tapahtuvan kehityksen 1,5 asteen edellyttämään uomaan. Koska Sipilän hallitus tuskin tekee mitään täyskäännöstä toimikautensa vielä jäljellä olevien kuukausien aikana, äänestäjien kannattaa seurata tarkkaan eri puolueiden ilmastolupauksia valmistauduttaessa ensi kevään eduskuntavaaleihin.

Jos seuraavakaan hallitus ei oivalla edessä olevan urakan mittasuhteita, vuoden 2024 jälkeiset vuodet tuskin enää riittävät niin ison kurssinmuutoksen toteuttamiseen, joka tuolloin jäisi tehtäväksi.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu