AnttiJuhaniKasvio

Maailmanloppua torjumaan

Tämän päivän maailmassa on helppo ajautua pessimismiin maailman tulevaisuuden suhteen Steven Pinkerin, Hans Roslingin ja Esko Valtaojan kaltaisten ammattioptimistien vakuutteluista huolimatta.

Isoin yksittäinen syy on ilmastonmuutos. Ihmisten toiminnan on oivallettu lämmittävän maapalloa jo vuosikymmeniä sitten. Kansainvälinen yhteisö on sittemmin pitänyt lukuisia kokouksia ja yksittäiset maat ovat tehneet kansallisia sitoumuksia kasvihuoneilmiön pysäyttämiseksi ennen vaarallisten rajojen ylittymistä. Yhdysvallat on kuitenkin irtisanoutunut Donald Trumpin tultua presidentiksi Pariisin sopimuksesta ja muutoinkin toimet ovat niin tehottomia, että maapallon keskilämpötila tulee nykyeväin nousemaan useilla asteilla vuosisadan loppuun mennessä.

Jo tämä riittää ajamaan maapallon pois kymmenen tuhannen vuoden ajan vallinneesta ekologisesta tasapainosta, joka on tarjonnut otolliset olosuhteet inhimillisen sivilisaation kehittymiselle. Mutta lisäksi kuormitamme maapalloa myös monilla muilla tavoilla ja viemme elintilaa muulta biologiselta elämältä niin, että lajien tuhoutuminen etenee kiihtyvällä vauhdilla.

Keskeinen syy näihin ongelmiin on se, että maapallolla on aivan liian paljon ihmisiä planeettamme tosiasialliseen kantokykyyn ja omaksumiimme elin- ja kulutustottumuksiin verrattuna. Tästä huolimatta etenkin Afrikan väestönkasvu jatkuu hallitsemattomana niin, että  maapallon yhteenlasketun väestön odotetaan kasvavan noin puolella ja Afrikan yli kolminkertaistuvan nykyisestä vuosisatamme loppuun mennessä.

 Se, että annamme näiden kehitystrendien jatkua on täysin verrattavissa kollektiiviseen itsemurhaan.

Yhteisten pyrkimysten puuttuminen

Ihmiskunta voisi ehkä välttyä vielä täystuholta, jos kansainvälinen yhteisö ryhtyisi välittömästi määrätietoisiin, laaja-alaisiin ja tehokkaisiin toimiin tulevan väestönkasvun hillitsemiseksi, ympäristökuormien vähentämiseksi sekä elin- ja kulutustottumustemme sovittamiseksi  maapallon tosiasiallisen kantokyvyn rajoihin.

Todellisuudessa ihmiskunnan yhteiseksi työkaluksi perustettu YK on kuitenkin jäänyt hyvin merkityksettömäksi vallan keskittyessä kansallisvaltioihin ja niiden monesti itsevaltaisiin ja omaa etuaan häikäilemättömästi ajaviin johtajiin. Vauraat maat ja niiden hallitsevat eliitit pitävät kiinni etuoikeuksistaan ja pyrkivät edelleen kasvattamaan niitä, kun taas köyhemmät maat ja puolustuskyvyttömässä asemassa olevat väestäryhmät jätetään selviytymään yksin ongelmistaan. Eri yhteiskuntien väliset ristiriidat ratkotaan vahvemman oikeudella, ja ylimpänä nokkimisjärjestyksessä ovat ydinasein varustetut suurvallat. Asetelma synnyttää väistämättä turhautumista, vihaa ja väkivaltaa ääriryhmien terroriteoista aina kansalaissotiin ja valtioiden välisiin yhteenottoihin saakka.

Myös vahvimmat valtiot ja niiden johtajat joutuvat jatkuvasti testaamaan toistensa uhkausten uskottavuutta. Niiden ydinkärjillä varustetut ohjukset ovat jatkuvassa hälytysvalmiudessa, ja siksi on jopa todennäköistä että me tuhoamme itsemme suursodan seurauksena jo hyvissä ajoin ennen kuin ekokatastrofit ennättävät päästä samaan lopputulokseen. Pelkkä vahinko tai väärinkäsityskin riittää hyvin maailmanpalon sytyttämiseen. Tämän ovat lukuisat vähältä piti -tilanteet jo ennättäneet osoittaa käytännössä.

Tyydymmekö me tavalliset kansalaiset Suomessa ja muualla vain seuraamaan katseella tätä hulluutta, vai olemmeko valmiit tekemään jotakin järjen palauttamiseksi maailmaan?

Kaikki maailman ihmiset, liittykää yhteen!

Erään vihjeen toimintamahdollisuuksista tarjosi yhdysvaltalainen politologi Anne-Marie Slaughter YK:n viime yleiskokouksen alla Financial Timesissa ilmestyneessä mielipidekirjoituksessaan (ks. linkki). Siinä hän toteaa järjestön nykyisen alennustilan ja esittää huomion suuntaamista valtioiden sijasta ihmisiin. Tavalliset kansalaiset ovat valtiojohtajia kiinnostuneempia omista oikeuksistaan ja keinojen etsimisestä ihmiskunnan yhteisten ongelmien ratkaisemiseksi. Yksittäisten ihmisten ohella Slaughter haluaisi kutsua alhaalta ylöspäin suuntautuvaan yhteistyöhön muun muassa kansalaisjärjestöjä, yrityksiä, yliopistoja ja aktivistiryhmiä. Näin muodostuva ”ihmisten YK” voisi muodostua tehokkaaksi vastapainoksi ja haastajaksi nykyisille pelkästään valtioiden väliseen yhteistyöhön perustuville YK:n instituutioille.

Pitäisikö kansalaisten YK:ta lähteä rakentamaan oikeasti sähköisten verkkojen välityksellä lähtien siitä periaatteesta, että jokaisella maapallon 7,5 miljardilla asukkaalla on asuinpaikastaan riippumatta yhdenvertainen oikeus osallistua sen toimintaan kansallisista rajoista ja valtioiden ylhäältäpäin harjoittamasta holhouksesta riippumatta? Foorumi voisi keskittyä yhteisten ratkaisujen etsimiseen ihmiskunnan tulevaisuuden polttavimpiin ongelmiin ja organisoitua konkreettiseen työskentelyyn tämän mukaisesti. Ehkä se voisi joskus tulevaisuudessa lähettää edustajansa pitämään yleiskokoustaan New Yorkiin samaan aikaan kun valtiot pitävät omaansa YK:n päämajassa. Tuolloin kansainvälistä hallintaa harjoitettaisiin nykyisen yhden kamarin sijasta kahdessa.

Jos kansalaiset painostaisivat maailmanlaajuisen yhteistyön ohella omia hallituksiaan vastuullisempaan toimintaan, onnistuisimme ehkä astumaan edes joitakin askelia kohti sääntöperustaisempaa maailmanjärjestystä ennen kuin kaikki on totaalisesti liian myöhäistä.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

3Suosittele

3 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (12 kommenttia)

Käyttäjän opehuone kuva
Esa Mäkinen

Et vissiin ole tutustunut Hans Roslingin Gapminderin dataan?

Syntyvyyden muutos:
https://www.gapminder.org/answers/how-did-babies-p...

Miten köyhimpien lapsikuolleisuuden vähentäminen vaikuttaa väestönkasvuun?
https://www.gapminder.org/answers/will-saving-poor...

Miksi ja milloin väestönkasvu väistämättä pysähtyy?
https://www.gapminder.org/answers/the-rapid-growth...

On aika päivänselvää, että kaikkein köyhimpien 2 miljardin ihmisen auttaminen ylös pahimmasta köyhyydestään on varmin tapa vähentää väestönkasvua ja kaikkia sen negatiivisia seurauksia. ”Afrikan” syyttely ja kauhistelu ei auta mitään.

Käyttäjän AnttiJuhaniKasvio kuva
Antti Kasvio

Olen tutustunut Gapminderiin ja onneksi minulla oli mahdollisuus tavata tuo mainio mies hänen vieraillessaan silloisessa työpaikassani Työterveyslaitoksella.

Olen hyvin samaa mieltä kanssasi väestönkasvun hillinnän keinoista ja Afrikan syyttelyn epäoikeudenmukaisuudesta.

Maailman mahtavimman maan presidentti näkee ikävä kyllä tämän maailmankolkan "persläpimaina". Aloita siinä sitten järkevä keskustelu maailman sosiaalisen kehityksen ongelmien ratkomisesta!

Käyttäjän rjaaskel kuva
Risto Jääskeläinen

Ajatellaanpas positiivisesti:
pessimistille tulevaisuus tuo vain iloisia yllätyksiä tai oikeassa olemisen riemua.

Käyttäjän HannuValtonen kuva
Hannu Valtonen

Tyhjensit pajatsoni. Tuolle ajatusmallille kumarran niin syvään, kuin raihnainen selkäni sietää.

Soisin suomalaisten politiikkojen lukevan blokisi ajatuksella ja myönteisellä mielenkiinnolla.
Ehkä pienoinen Suomi voisi olla aloitteellinen asiassa. Tuskin se aloitteentekijä voisi kukaan muukaan olla.

Kovin vahvaa puoluepolitiikkaa pitäisi viimeiseen verenpisaraan astikka välttää. Sillä hetkellä, kun puoluepolitiikka astuu kuvioihin, on asia menetetty. Myös Telluksemme elinkelpoisuus.

Käyttäjän allsynergy kuva
Rami Ovaskainen

"Myös Telluksemme elinkelpoisuus."

No realistisesti ajatellen ainoastaan levittäytyminen tämän planeetan ulkopuolelle auttaa ihmiskuntaa pysymään hengissä vähänkään pidemmällä odotusarvolla kuin jokin 100-1 000 vuotta. Siinäkin on tekemistä ettei ydinaseilla tai vastaavilla möyhennetä yhtä palloa, ja kun se sattuu olemaan meille ainut, niin oh, well.... shit happens. Sen lisäksi emme ole teknologisesti tarpeeksi kehittyneitä monia "normaaleja" tapahtumia varten kuten jättitulivuoren purkaus tai isohko asteroidi yllättäen iskeytyy tahi mitä nyt vain tuollaista ikäväntapaista.

Valitettavasti avaruuden "valloitus" (typerä sana, koska siellä sattuu olemaan loputtomiin tilaa eikä niitä valloitettaisi muutoin kuin ihmisten termeillä toisilleen) ei ole enää kovin kiinnostavaa valtioille. Onneksi se on sitä sentään muille. Oudoimmat eivät tajua maailmankaikkeuden kokoa, ja vastustavat muualle lähtöä, koska ihminen "saastuttaisi" muut alueet.... miten hassu ajatus sinällään.

Toki tästä pallosta pitäisi pitää huolta (aika heikkoa tuntuu olevan), mutta varasuunnitelmia pitäisi olla. Koska katsotaan nyt realistisesti.... ydinaseita on tosiaan kaikkialla... joka vuosikymmen enemmän... ja johtajat usein enemmän tai vähemmän kaheleita sekä "vahinkoja sattuu" -vaihtoehdot.. jne. jne. muut vaihtoehdot.

--------------------------------

Blogistin

"Kaikki maailman ihmiset, liittykää yhteen!"

... kuulostaa aika tutulta, ja yhtä naiivia se on vieläkin. Ihmiset eivät tunnu olevan sinne päinkään valmiita tuollaiseen. Ja miksi olisivat? Olemme heimoista kehittyneet, sitten kaupunkivaltioita ja keisarikuntia/diktatuureja/teokratioita ja joitakin vuosisatoja sitten kansallisvaltioita (joissa olemme pääosin nyt kehityksen osalta, joskin vähän niin ja näin.. joskus toimii, joskus ei). Tuo kaikki on reilusti yksinkertaistettua tietenkin.

Tästä seuraava askel johonkin globaaliin "yhdentymiseen" on melkein naurattavan naiivi kuvitelma. Lähes ainut kuviteltavissa oleva keino siihen olisi pakottava globaali tarve sellaiselle.... ja sen tarpeen tulisi olla melko välitön tyyliin:
"Nyt työskentelemme yhdessä vuoden tai 90% meistä kuolevat"
Ehkä se työskentely onnistuisi siinä tapauksessa.... kunnes uhan mentyä ohi porukka taas jakautuisi omiin ryhmiinsä. Mikään "hei, ilmastonmuutos aiheuttaa 50-100 vuoden päästä aika rutkasti ongelmia. Herätkää kuulkaas!" ei oikein toimi. Suurella osalla on tekemistä ihan omassa elämässään ja siitä miten seuraavasta vuodestakin selviää (jos nyt ajattelevat niinkään pitkälle). Tuollaiset "uhka tulee joskus kuolemasi jälkeen" -asiat ratkaistaan teknologialla tai jätetään viime tinkaan tai ratkaisematta. Monet poliitikot taas ajattelevat lähinnä valitaanko uudelleen, vai pääseekö mahdollisesti parempaankin/rahakkaampaan virkaan. Lobbauksen mukaan tietenkin mennään myös.

******************************************************

En nyt pidä globaalia-kiva-kiva-yhdentymistä hyvin pitkällä aikajänteellä täysin mahdottomana, mutta kyllä siinä ensin tulee jo muiden taivaankappaleiden asutus eteen ennen kuin tämä planeetta yhdentyy ihmisten osalta. Siihen auttaa jo sekin että voimme yhdentyä off-world -porukoita vastaan (vaikka "marsilaisia" tai erilaisissa kuissa tai avaruusasemissa olevia vastaan, tahi ainakin kilpailemaan heidän kanssaan). Sehän lisää kivasti yhteenkuuluvaisuuden tunnetta yhdellä pallolla asuvien kesken, kun muut asuvat jossain muulla pallolla tai missä nyt vain. Maapallolla olevat ihmiset viimeinkin yhdentyvät lähemmäksi toisiaan. Tai jos asut muilla taivaankappaleilla, niin maan voi nähdä esim. sortavana, taantumuksellisena tahona. Yhdentää heitä. Hauskaa "kehitystä"... olettaen että noin pitkälle edes päästäisiin.

Mutta kehitys tuossa mielessä menee nopeammin kuin ihmisaivojen kehitys (mikä tuohon ajattelutapaan melkein vääjäämättä ajaa). Eli ihmisten heikkoudet ja ennakkoluulot eivätkä monet muutkaan noin vain lähde pois, koska ne ovat meissä sisäänrakennettuina. Muodostamme mm. ryhmiä aivoissamme - me, muut... se tulee luonnostaan useimmille, ei tosin noin yksinkertaistettuna useinkaan. Läheisimmät ihmiset ja heidän tarpeensa tietenkin ovat useimmille tärkeimpiä.

Riippuu tietenkin miten maagisia asioita tiede keksii... eli voin olla täysin väärässäkin. Tiede voi reilusti mennä biologista evoluutiota nopeammin ja tarjota mahdollisuuksia... ja uusia uhkia. Tuo ryhmiin luokitteleminen on tosin niin pahasti aivoihin kirjoitettua että vaatisi aika paljon että sen saisi muokattua. Olisiko se edes vaivan arvoista loppupeleissä... Se lienee melko tärkeää mm. selviytymistilanteissa.

---------------------------------------

Tai sitten vain pamautamme itsemme paskaksi ja kuolemme kaikki ennen kuin ennätämme edes asuttamaan muita kuita/planeettoja/jne. ... tai ehkä pistämme itsemme vain takaisin esim. rautakaudelle, ja taistelut voivat jatkua pienemmillä porukoilla.

Vaihtoehtoisesti mikäli noin ei halua ajatella, niin laita tosiaan esim. se Steven Pinker Youtubesta tai vastaavasta näkyviin, ja edistys se vain etenee.... Näkökulmia on kerrassaan monia... tilastoja ja niiden tulkintoja myös. Monien tulkintojen ja tilastojen mukaanhan meillä ihmisillä menee juuri nyt paremmin kuin koskaan ennen. Kai useiden pitäisi osata nauttia siitä...
https://www.youtube.com/watch?v=yCm9Ng0bbEQ&t=2s

Käyttäjän AnttiJuhaniKasvio kuva
Antti Kasvio

En minäkään suhtaudu kovin ruusuisesti tuon "globaalin kiva-kiva-yhdentymisen" mahdollisuuksiin, mutta johonkin on tartuttava jos ei halua heittäytyä totaalipessimistiksi. Ja kyllähän maailma on tehostuneen tiedonvälityksen seurauksena jo muuttunut kyläksi, jonka jokaiseen kolkkaan tehokkaimmat meemit leviävät aika reaaliaikaisesti.

Ajatus muille planeetoille hyppäämisestä muutettuamme maapallon kertakäyttöhyödykkeeksi ei oikein sytytä. Sitä paitsi jo nyt on havaittu esimerkiksi Marsin valloituksen käyvän paljon helpommin roboteilta kuin jatkuvasti oman planeettamme kaltaisia olosuhteita tarvitsevilta ihmisiltä. Joten ei meille taida juuri löytyä töitä sieltäkään.

Käyttäjän allsynergy kuva
Rami Ovaskainen Vastaus kommenttiin #6

En nyt marsista työllisyyttä olisi ensisijaisesti etsimässäkään :D
Ja kannatan robottien kehitystä....

Totaalipessimisti en ole. Muutenhan en luottaisi siihen että on mahdollisuuksia selvitellä ihmiskunnan tulevia ongelmia.

Käyttäjän HannuValtonen kuva
Hannu Valtonen

Eihän se Telluksen elinkelvottomuus synny yhtaikaisesti koko pallon pinnalla.
Pienet alueet ja asiat muuttuvat mahoksi. Osa alueen ihmisitä heittää lusikan nurkkaan ja loput lähtevät vaeltamaan paremman alueen etsintää.
Kun tätä aikansa jatkuu, niin ne vähät elinkelpoiset alueet joutuvat prässiin, josta ei pääse millään pakolaispolitiikalla eroon.
Elonjäämistaistelun jälkeen Telluksella on ihmisryhmiä, jotka koostuvat sekalaisesta seurakunnasta. Joko taistelevat siihen viimeiseen taatiaiseen, tai tumput suorana odottavat pelastajaa, kunnes lihat erottuvat luista.

Ehkä tämä ratkaisumalli olisi sopivampi.

Käyttäjän juholaatu kuva
Juho Laatu

Uuteen teknologiaan perustuvista ratkaisuista sen verran, että mainitsen tässä muutaman niihin liittyvän ongelman.

Ensimmäinen on se, että uuden odottaminen on aina odottamista, ja siis myös päätösten tekojen aloittamisen lykkäämistä tuonnemmaksi.

Toinen on se, että esimerkiksi uusien energiamuotojen tultua käyttöön, vanhoista voi olla yhtä vaikea irrottautua kuin nytkin. Meillä on nyt paletissa monenlaista energiaa, mutta katsomme, ettei fossiilisista voi silti heti luopua edes puolittain, vaan haluamme lisää uusia energiamuotoja. Kymmenen vuoden päästä, kun meillä on muutama uusi energialähde käytettävissämme, tilanne voi olla kuitenkin aivan sama kuin nyt, emmekä vieläkään halua luopua fossiilisista.

Kolmas on se, että kuvittelemme jotain sinne suuntaan, että uudet energiamuodot automaattisesti vähentävät vastaavasti fossiilisten kulutusta. Mutta sitä ne eivät välttämättä tee. Uudet energiamuodot voivat yhtä hyvin lisätä tarjontaa markkinoilla, ja näin alentaa energian ja myös fossiilisten hintaa, mikä on taas omiaan lisäämään fossiilistenkin kulutusta. Kulutetun energian määrä ei ole vakio, vaan riippuu myös tarjonnasta ja energian hinnasta.

Minun johtopäätökseni on se, että meillä on jo kaikki tarvittava tekniikka. Uutta ei tarvita, eikä meidän tule laskea uuden tekniikan varaan. Jos emme osaa näissä oloissa (ja näin rikkaina) vähentää fossiilisten kulutusta, uudet tekniikatkaan eivät tilannetta muuta. Tämä sillä varauksella, että jos joku keksisi jonkin halvan superenergialähteen, tilanne olisi toinen. Mutta tuollaisten toiveiden varaan ei voi tietenkään mitään rakentaa.

Oikea tapa torjua ilmastonmuutosta on vähentää voimakkaasti fossiilisten kulutusta. Tämä toteutuu parhaiten niin, että yksinkertaisesti ja suoraviivaisest vähennetään fossiilisten kulutusta - ei siis mittenkään kiertoteitten kautta. Ei pidä odotella, että kulutus laskisi, vaan pitää määrätä fossiilisten kulutus laskuun. Keinoja ovat verot, tullit, muut maksut ja rajoitukset. Valtion noista lähteistä keräämillä varoilla voi sitten pehmentää operaation aiheuttamia kolhuja muualla.

Ilmastonmuutostaistelun ongelmat ovat poliittisia, eivät teknisiä. Suurin ongelma on se, miten saada poliitikot tekemään (ja kansalaiset hyväksymään) ne välttämättömät rajoitukset, joita ilmaston pilaamiselle on asetettava. Kirjoitin tähän blogiin aiemmin jo toisen kommentin, jossa yritin osoittaa, että poliittinen ja hallinnollinen puolikaan ei ole meille (Suomelle ja muille halukkaille) meille ongelma, jos vain haluamme ilmastoa suojella.

Fossiilisten käytön vähentäminen muuttaa hieman talouttamme, mutta sihen meillä on hyvin varaa. Muutokset eivät ole vaarallisia eivätkä liiallisia millään sektorilla. Lentoliikenne kärsii ehkä eniten, mutta entä sitten. Ruokaa ja muita oleellisia resursseja riittää kyllä.

Käyttäjän juholaatu kuva
Juho Laatu

Yritän esittää yhtä pykälää valoisamman kuvan mahdollisuuksistamme "torjua maailmanloppu".

Yleensä lääkkeiksi esiteään vain kaksi vaihtoehtoa, pienten ihmisten henkilökohtaiset ratkaisut tai globaali sopimus. En usko henkilökohtaisten ratkaisujen voimaan, sillä aina löytyy myös niitä, jotka mielihyvin kuluttavat ne resurssit, jotka toiset jättävät kuluttamatta. Globaalin sopimuksen suuri ongelma on taas siinä, että asiassa ei edetä ennen kuin kaikki tai ainakin kaikki keskeiset maat ovat valmiita etenemään. Tälläkin hetkellä on ilmeistä, että moni keskeinen maa ei ole valmis etenemään asiassa. Sitäkään blogissa esitettyä kolmatta mahdollisuutta, että valistuneet yksilöt uudistaisivat YK:n, en pidä kovin vahvana ratkaisuna. Tässäkin ongelmaksi nousee se, että liian moni yksilö ja valtio ei ole tuosta hankkeesta kiinostunut.

Näen heman enemmän valoa valtioiden tasolla. Koska toisaalta kaikki valtiot eivät halua toimia, ja toisaalta ratkaisun tulisi perustua kaikkien kansalaisten mukaan "pakottamiseen", edistysmielisimmät valtiot voisivat olla se taso, josta muutos voisi (noilla reunaehdoilla) lähteä liikkeelle. Parhaiten prosessi lähtisi käyntiin niin, että muutama samanmielinen valtio laittaisi pystyyn oman entistä vastuullisemman talousalueensa, jossa fossiilisten käytöstä luovuttaisiin jokseenkin täydellisesti jokseenkin lyhyessä ajassa. Tämä ainakin vähentäisi päästöjä (olettaen että muut eivät kehtaisi lisätä omaa kulutustaan aivan syntyneiden säästöjen vertaa), ja toivottavasti toimisi esimerkkinä seuraaville perässä tuleville valtioille.

Yksi keskeinen ongelma tuossa esittämässäni mallissa on se, että tuo hanke purkaisi nyt muodissa olevaa globaalin vapaakaupan mallia. Näin siksi, että vähimmillään alueen rajoille pitäisi asetaa hiilitulleja tai vastaavia kaupan rajoitteita. Mutta jos ilmastonmuutokseen suhtaudutaan vakavvasti, tuollaiset kauppa-alueiden uudelleenjärjestelyt eivät tietenkään ole mikään este.

Toinen keskeinen mallin ongelma on se, että ihmiset eivät ehkä ole valmiita uhraamaan saavuttamiaan kulutustottumuksia ilmaston hyväksi. Tässä pitää vain luottaa mielipidetiedusteluihin, joissa ihmiset antavat tukea poliitikkojen toimille asian suhteen. Jos poliitikot kertoisivat suomalaisille yhdestä suusta, että näin on tarpeen menetellä, ja että lopputulos on parempi kuin jatkaminen nykyisellä linjalla, kansa voisi hyvinkin lähteä mukaan.

Toistaiseksi ilmastotalkoot ovat olleet vain johtajien lennättämistä suuresta kokouksesta toiseen, yksittäisten kansalaisten pieniä ponnisteluja, ja vaihtoiehtoisten tekniikoiden lisäämistä, mutta eipä juuri fossiilisen lähteiden sulkemista. Meillä on jo yleinen yhteisymmärrys siitä, että jotain pitäisi tehdä, mutta määrätietoiset merkittävät askeleet vielä puuttuvat. Olisiko Suomesta tähän, vai jäämmekö edelleen odottelemaan?

Risto Koivula

Useimmat USA:n osavaltiot ovat mukana ilmastosopimuksissa ja ennen kaikkea niissä asuu väestön enemmistö ja on suurin energiankulutus.

Donald on pelannut joillekin fossiilienergiaosavaltioille surffimahdollisuuden. Osavaltioiden tekemät päätökset koetaan yleensä enemmän omiksi kuin liittovaltion tekemät. Liittovaltio on "mörkö".

Käyttäjän juholaatu kuva
Juho Laatu

Yhdysvalloissa yksittäisten osavaltioiden liikkumavaraa varmaankin rajoittaa se, että ne ovat osa yhteistä "maanlaajuista vapaakauppa-aluetta". Jos Kalifornia luopuu fossiilisista, voi käydä niin, että fossiileista hyötyvä teollisuus vain sirtyy muihin osavaltioihin. Kalifornialaiset voisivat sitten ostaa kaupoistaan noita muiden osavaltioiden tuotteita, ja ehkä pahimmillaan myös muiden osavaltioiden hiilellä tuotettua sähköä. Hiiliosavaltiot pitäisivät omat etunsa ja Kaliformia omansa.

Tämä liittyy tuohon aiemman postaukseni (numero 7) pohdintaan maailmanlaajuisesta vs. joidenkin valtioiden aloittamista ilmastonsuojelutoimista. Mahdollisuus tulleihin ja tuontirajoituksiin voisi mahdollistaa tuollaisen edistysmielisempien maiden (tai osavaltioiden) reippaan liikahtamseen eteenpäin jo ennen jälkijunassa tulevia.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset