AnttiJuhaniKasvio

Sotilaallinen varustautuminen muuttaa maailmaa

Sotilasmenot kasvavat nykyään nopeasti etenkin Aasian maissa, missä niiden suuruudeksi arvioidaan nykyisin noin 450 miljardia dollaria. USA:n aggressiivinen asenne Kiinaa kohtaan, Kiinan ja Intian keskinäinen kilpailu, Korean niemimaan tilanne ja Kiinan kiistat muiden maiden kanssa merialueiden hallinnasta pitävät todennäköisesti yllä reipasta kasvua jatkossakin.

USA on edelleen toki selvä ykkönen tänä vuonna yli 600 miljardiin nousevine sotilasmenoineen. Nykyisten trendien jatkuessa on kuitenkin vain ajan kysymys, milloin maailman sotilasmenojen painopiste siirtyy Tyynen meren yli Aasiaan. Onhan maailman suurista maista talouskasvu nopeinta Intiassa ja toiseksi nopeinta Kiinassa.

Eniten kyllä Venäjällä tulee olemaan tekemistä USA:n veroisen sotilaallisen supervallan aseman säilyttämisessä. Maan bruttokansantuote yltää nykyisillä valuuttakursseilla hädin tuskin tuhanteen miljardiin dollariin eikä Venäjän väestöllisissä resursseissakaan ole hurraamista. Molempien osalta sekä Aasian maiden että USA:n etumatkan odotetaan vain kasvavan tulevina vuosina.

Putinin haasteista vielä: hyvinä vuosina kerätyn Venäjän hyvinvointirahaston varat – joista myös eläkkeitä pitäisi maksaa – ovat supistuneet noin 77 miljardiin dollariin.  Esimerkiksi väestöltään hiukan pienemmässä Suomessa työeläkerahastojen varallisuus on runsaat 230 miljardia dollaria.

Käytännössä Venäjällä ei siis ole sen parempia mahdollisuuksia sotilaallisen suurvalta-asemansa säilyttämiseen kuin Ruotsilla oli runsaat pari vuosisataa sitten. Tai Portugalilla vähän aikaisemmin tai Britannialla vähän myöhemmin.

Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittisessa ajattelussa on totuttu perinteisesti arvostamaan realismia. Siksi ehkä tämäkin realiteetti kannattaa ottaa huomioon arvioitaessa, kuinka pitkälle meidän on vielä tulevaisuudessakin syytä taipua naapurimme uhkausten ja pelottelujen edessä.

Suurinta realismia on toki meidän aikoinamme aktiivinen toiminta koko maailman tulevaisuutta uhkaavan järjettömän varustelukierteen pysäyttämiseksi. Globaalikehitykseen liittyy ongelmia, joita ratkottaessa nyt aseisiin tuhlatuille rahoille löytyisi äärettömän paljon hyödyllisempää käyttöä.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

6Suosittele

6 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (17 kommenttia)

Käyttäjän MikaRiik kuva
Mika Riikonen

Kaakkois-Aasiassa varustelukierre on ryöpsähtänyt valloilleen 2010 -luvulla. Valtiot Japanista etelään päin aina Australiaan saakka ovat heränneet USA -vetoisen turvallisuusjärjestelmän heikentymiseen.

Varustelun syynä on toisaalta Kiinan varustautuminen ja laajeneminen naapurimaidensa rannoille (ml. pienten luotojen sekä varta vasten rakennettujen tekosaarten militarisointi). Toisaalta kierteen syynä on USA:n sotilaallisen voiman - ja etenkin sen poliittisen päättäväisyyden - heikkeneminen Kiinan aggressioita vastaan.

Aivan analoginen kehitys - ja samoista syistä - on ollut nähtävissä Iranin ympärillä sekä itäisessä Euroopassa Venäjän naapurustossa.

Suosittelen luettavaksi: https://www.amazon.com/Unquiet-Frontier-Rising-Vul...

Pekka Iiskonmaki

''Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittisessa ajattelussa on totuttu perinteisesti arvostamaan realismia. Siksi ehkä tämäkin realiteetti kannattaa ottaa huomioon arvioitaessa, kuinka pitkälle meidän on vielä tulevaisuudessakin syytä taipua naapurimme uhkausten ja pelottelujen edessä.''

Suomessa on kuitenkin hysteerinen pelko Venäjää kohtaan.

Käyttäjän juholaatu kuva
Juho Laatu

''Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittisessa ajattelussa on totuttu perinteisesti arvostamaan realismia. Siksi ehkä tämäkin realiteetti kannattaa ottaa huomioon arvioitaessa, kuinka pitkälle meidän on vielä tulevaisuudessakin syytä taipua naapurimme uhkausten ja pelottelujen edessä.''

Venäjä "uhkailee ja pelottelee" siinä mielessä, että aina välillä järjestelee joukkoja rajan takana, ja mainitsee tyytymättömyytensä Suomen Nato-yhteistyöhön. Sitä en oikein tiedä, mitä Suomen "taipuminen" olisi. Suomi on harjoittanut Nato-yhteistyötä itse sopivaksi katsomissaan määrin, ja on pitänyt puolustuskykynsä muutenkin sopivaksi katsomallaan tasolla.

"Realismia" on kai edelleen se, että vaikka Venäjä ei ole sotilaallisesti yhtä vahva kuin Yhdysvallat, se on kuitenkin Suomeen verrattuna varsin suur valtio, ja sen politikka on edelleen usein aika reipasotteista ja opportunistista.

En tiedä pelätäänkö Suomessa Venäjää. Voisi sanoa, että toisaalta uhka on osin unohdettukin, malli Cajanderin tyyliin. "Realistinen" taso, tosiasioiden tunnustaminen ja riittävä omalla pohjalla seisominen olisi kai hyvä.

Käyttäjän AnttiJuhaniKasvio kuva
Antti Kasvio

Ehkä esimerkiksi Fortumin taipuminen/taivuttaminen Rosatomin Hanhikiven hankkeen pelastajaksi ei olisi ollut ihan välttämätöntä. Myös Nato-keskustelussa Venäjän johdon heittämät vihjeet ja uhkaukset saatetaan ottaa meillä liian tosissaan.

Se toki on vielä tämän päivän todellisuutta, että Venäjä pystyisi etenemään halutessaan aika nopeasti Suomen länsirajoille. Eri asia sitten on, onko Venäjällä laajemman mittakaavan voimasuhteet huomioon ottaen erityisemmin haluja tai tarvetta sellaisten riskien ottamiseen.

Käyttäjän juholaatu kuva
Juho Laatu Vastaus kommenttiin #8

Ehkä Suomessa on jonkin verran taas sellaista suomettumista, jossa media ja jotkut poliitkot hieman höntyilevät asian timoilla. Kai Suomen pitäisi ottaa esimerkiksi Naton suhteen se asenne, että jos halutaan liittyä, niin liitytään, Venäjältä asiaa kysymättä. Baltian maat (entiset neuvostotasavallat) jo liittyvät, joten ei Suomen mahdollisen liittymisen pitäisi olla sen kummallisempi asia. Suomen vapaan valinnan pitäisi kai olla Baltian maita helpompaa, vaikka ajat eivät olekaan aivan yhtä helpot kuin silloin, kun baltit liittyivät Natoon.

Myös muissa turvallisuuteen liittyvissä asioissa on turha kysellä liikoja muilta. Parempi jos ei kysy, ja toimii vain päättäväisesti itse. Turha spekuloida tässäään muiden mielipiteillä - se vain lisää muiden spekuloinnin vaikutusta.

Blogin otsikoinnin näkökulmasta (maailman muuttumisen väkökulmasta) oleellista on kai se, harrastetaanko sotilaallista valmistautumista (ja toimintaa) kotimaassa vai ympäri maailmaa. Suomikin voisi lähestyä asiaa tämän kysymyksen kautta.

Käyttäjän VelluHeino kuva
Vellu Heino

Seuraako aasiassa varustelutaso talouden nousua. Voisiko kyseessä olla nationalismin nousu jossa jokainen suojelee omaansa.

Sehän tietty kääntäisi globalismin päälaelleen.

Käyttäjän juholaatu kuva
Juho Laatu

Ei nationalismi ole välttämättä globalismin vastakohta. EU:kin yrittää suurvllaksi suurvaltojen joukkoon, havitellen (kaupallisen lisäksi) myös sotilaallista ulottuvuutta. Osin kyse on vain siitä, minkä kokoiset alueet puolustavat etujaan kaupallisin, poliittisin ja sotilaallisin keinoin muita vastaan.

Ja toisaalta, avointa kaupankäyntiä (oman tiukan suojelun vastakohta) voi ajaa sekä pienten yksiköiden että suurten yksiköiden välillä. Pienet (nationalistiset tai kansallismieliset) yksiköt eivät siis tarkoita välttämättä protektionismia ja taloudellista eristyneisyyttä.

Se näkökulma vielä päälle, etä globalismi tarkoittaa usein myös globaalien yritysten "nationalismia", eli tiukkaa omien etujen puolustamista globaalissa mitttakaavassa, usein ohi niitä pienempien demokraattisten päättäjien.

Käyttäjän VelluHeino kuva
Vellu Heino

En kirjoittanut nationalismin olevan globalismin vastakohta.

Käyttäjän juholaatu kuva
Juho Laatu Vastaus kommenttiin #16

Mikä kääntäisi globalismin päälaelleen? (ja miten ja miksi)

Käyttäjän magi kuva
Marko Grönroos

Sotilaskulujen vertailussa kannattaisi ehkä huomioida yleinen palkka- ja hintataso. Kiinassa palkkataso on noin neljäsosa Yhdysvaltojen palkkatasosta ja elinkulut noin puolet. Yhdysvaltojen sotilashenkilöstö on palkka-armeijaa, kun Kiinassa on (vapaaehtoisuuteen perustuva valikoiva) asevelvollisuusarmeija, jossa suurimmalle osalle henkilöstöstä ei siis makseta palkkaa. Siten Kiina käytännössä saa 228 miljardillaan paljon enemmän kuin Yhdysvallat 610 miljardillaan. Kiinan sotilashenkilöstön koko onkin yli puolitoistakertainen Yhdysvaltoihin nähden, lähes kaksinkertainen määrä merialuksia, enemmän taistelupanssarivaunuja, jne. No sotilaslentokoneita Yhdysvalloilla on peräti kolminkertainen määrä.

Laadussa tietenkin on varmasti suuri ero Yhdysvaltojen eduksi, mutta siinä merkittävä tekijä ei välttämättä ole tämänhetkinen budjetti vaan Yhdysvaltojen pitkä teknologinen ja koulutuksellinen etumatka vuosikymmenien ajan. Kiinan kehitys on kuitenkin ollut valtavan nopeaa.

Käyttäjän hannumononen kuva
Hannu Mononen

"Laadussa tietenkin on varmasti suuri ero Yhdysvaltojen eduksi, mutta siinä merkittävä tekijä ei välttämättä ole tämänhetkinen budjetti vaan Yhdysvaltojen pitkä teknologinen ja koulutuksellinen etumatka vuosikymmenien ajan. Kiinan kehitys on kuitenkin ollut valtavan nopeaa."

Tämä tekeekin vertailut ja rinnastukset vaikeiksi: mitä merkitystä valtion sotilaalliselle suorituskyvylle on rivissä olevilla sotilailla ja aseilla, mitä taas tieteellisen tutkimuksen tasolla ja resursseilla yleisesti – vaikkapa luonnontieteiden perustutkimuksella, jonka tulosten sovellettavuutta teknologiaan ei voi edes ennalta tietää?

Todella vallankumoukselliset harppaukset syntyvät tutkimuslaboratorioissa pikemmin kuin kasarmeilla ja sotateollisuuden tehtaissa. Tieteellinen osaaminen on "aseista" voimakkain, esimerkiksi Manhattan-projekti toi USA:lle vähäksi aikaa maailman ydinasemonopolin.

Missä on maailman parhaat aivot, siellä kehitetään myös tehokkaimmat uudet aseet.

Pekka Iiskonmaki

#5
Venäjä katselee ihan väärään suuntaan vihollista. Oikea suunta taas panee pelosta vapisemaan.

Seppo Stolt

Venäjällä enemmistö asetehtaista on valtion kontrollissa ettei mitään ylilyönteja pääse sattumaan ja palkat ja kulut ovat selkeästi
Pienemmät kuin lännessä. Venäjä pystyy tuottamaan käyttökelpoisia aseita halvemmalla kuin lännessä. Myös Kiinan aseissa löytyy hyvää laatua halvemmalla kuin lännessä.

Seppo Stolt

Myös Venäjällä palkat ja kulut ovat pienempiä kuin lännessä. Venäjä pystyy tuottamaan käyttökelpoista ase materiaalia selkeästi pienemmin kuluin. Siis ihan toimivaa aseistusta halvemmalla. Ja uskomus lännen aseiden ylivertaisuudesta suhteessa Kiinaan ei pidä paikkaansa koska Kiinan parhaat aseet kestävät vertailun länteen ja tekevät nämä myös halvemmalla.

Seppo Stolt

Venäjällä on länteen se apu että palkat ja kustannukset ovat pienemmät kuin lännessä ja pystyvät tuottamaan vertailu kelpoisia aseita halvemmalla. Myös Kiinan aseet ovat kyllä verrannollisia länteen.

Käyttäjän paavonevalainen kuva
Paavo Nevalainen

Sotilaallinen varustautuminen ei muuta maailmaa ollenkaan, vaan pyrkii säilyttämään sen. Aikana, jolloin yritykset eivät investoi, vaan ostavat takaisin omia osakkeitaan, ei ole todellista kasvua tarjolla. Sotateollisuus on tapa paikata oman maan taloutta. Militarismi on nousussa, ja se korvaa poliitikoilta puuttuvia uskon ja toivon ja kansalaisten elämään läheisesti liittyviä viestejä. Jos noita ei ole, markkinoidaan pelkoa ja aseiden turvaa. Alaluokkaa voidaan pelotella ulkomaalaisilla, mutta yläluokalle tarvitaan ulkoinen vihollinen. Tai sitten sisäinen ulkoista vihollista palveleva vihollinen.

Olemme palaamassa 1800 -luvun lopun operettimilitarismin aikaan. Kokonainen vuosisata katoaa kuin männäöinen uni.

Käyttäjän PerttiRampanen kuva
Pertti Rampanen

Venäjän valtion umpisurkeasta tilasta, sen paljastumistahan presidentti Putin piilottelee kansalta sotilaallisella mahtailullaan, kannattaa lukea entisen suurlähettilään Hannu Himasen kirja "Länttä vai itää".
On todella silmiä avaava teos. ( Jos asia on vielä jollekin suomalaiselle epäselvä? Aatteellisesti sokeat ovat eri asia.)

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset