Kiiski ja lohi

Tasavallan presidentti on jakanut meille runon, jossa kerrotaan pikkupojan onkeen tarttuneen kiiskenpoikasen muuttumisesta tarinoissa suuren suureksi loheksi.

Tarinat ovat mukavia, joten jatketaan.

Olipa kerran iso maa ja isossa maassa sen sotilasmahdin kannalta avainasemassa oleva yhtiö, joka halusi kerätä isännilleen rahaa rakentamalla ydinvoimaloita kaikkialle maailmaan. Länsimaat eivät moisia myllyjä halunneet ostaa, mutta oli sentään pienehkö naapurimaa, joka oli entisinä aikoina saatu sellaisia hankkimaan.

Ydinvoimalaa haluttiin naapurimaassa sen vuoksi, että sen uskottiin kykenevän tuottamaan omistajilleen halpaa energiaa vuosikymmenien ajan varmasti ja säävaihteluista riippumatta.

Voimalaa kuitenkin myös vastustettiin, ja siksi sovittiin että uuden omistuksen pitäisi sentään pysyä pääosin kotimaassa – tai yhteismarkkinalainsäädäntö huomioon ottaen edes EU:ssa.

Ratkaisu ongelmaan löydettiin nopeasti, mutta kun kiireellä ja vähän vasemmalla kädellä tehtiin, siitä ei tullut ollenkaan uskottavan näköistä.

Tämän jälkeen päätettiin puhua oikein ison veljen äänellä. Pienen maan elinkeinoministeri kutsuttiin ison maan pääkaupunkiin harjattavaksi, ja pienen maan presidentinkin kanssa puhuttiin. Tämän jälkeen löytyi naapurimaasta iso energiayhtiö, joka aiempien puheidensa vastaisesti ilmoitti lähtevänsä varmistamaan tarvittavan kotimaisen omistusosuuden. Heti sen jälkeen pienen maan parlamentti sai kokoon riittävän enemmistön periaateluvan myöntämiseksi voimalalle.

Ei hankkeen eteenpäinvieminen tuon jälkeenkään ole ollut helppoa muun muassa läntisten turvallisuusvaatimusten vuoksi. Eteenpäin kuitenkin mennään, tarvittaessa ”yleisten syiden” auttamana.

Se nyt tietysti on vähän ongelmana, että uudet energiantuotannon teknologiat ovat kehittyneet niin, että voimalan aikanaan valmistuessa sen omistajat joutuvat todennäköisesti ostamaan vuosikymmenien ajan sen tuottamaa sähköä paljon markkinahintoja kalliimmalla. Omistuksesta ei pääse irtikään, sillä kuka nykymaailmassa enää tuollaiseen hankkeeseen lähtisi vapaaehtoisesti?

Voimalan toimittamisesta maksettavat rahat virtaavat kuitenkin ison maan yhtiön tilille. Siellä niille löytyykin kunnon käyttöä, esittelihän maan presidentti muutama kuukausi sitten muhkean listan uusia yhtiön osaamiseen perustuvia superaseita, joilla hän uskoo voivansa kiristää naapureitaan ja koko muuta maailmaa vielä vuosikymmeniä eteenpäinkin.

Eli kyllä pienistä kiiskistä joskus aika suuriakin lohia voi kehkeytyä. Mutta kun kyse on vain tarinoista, niihin voi joko uskoa tai olla uskomatta.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu