AnttiJuhaniKasvio

USA, kestomenestyjä?

Toimiiko Donald Trumpin Amerikka ensin -talouspolitiikka näennäisestä järjettömyydestään huolimatta? Olen kysynyt tätä ennenkin, mutta uudet havainnot pakottavat jatkamaan aiheen pohdintaa.

Yhdysvaltojen talouskasvu on noussut noin kolmen prosentin vuosivauhtiin, työttömyysaste on pudonnut alle neljään prosenttiin ja maan osakekurssit ovat kehittyneet paremmin kuin muualla. Dollari on alkanut taas vahvistua - ollen tätä kirjoitettaessa noin 4,6 prosenttia vuoden vaihdetta korkeammalla tasolla. USA:n johtavilla yrityksillä – Microsoftilla, Googlella, Amazonilla, Facebookilla ja Applella -  on ylivoimaiset resurssit kilpailussa oppivan keinoälyn tarjoamista uusista liiketoimintamahdollisuuksista.

USA:n vahvuus korostuu tärkeimpien kilpailijoiden tilanteeseen verrattuna. EU:n talouskasvu on hiipumassa, eurooppalainen autoteollisuus tulee kärsimään kauppasodan kiihtymisestä ja euro on heikentynyt suhteessa USA:n dollariin. Myös Kiina on vaikeassa tilanteessa sen vuoksi, että maan taloutta on kasvatettu viime ajat hyvin velkavetoisesti. Nyt Yhdysvaltojen pakotteet iskevät Kiinan vientiin juuri kun hallitus on aloittanut toimet maan velkamarkkinoiden rauhoittamiseksi. Siksi Kiinan johdon on hyvin vaikea kompensoida vähenevän vientikysynnän vaikutuksia ryhtymällä keventämään lainamarkkinoita ja tätä kautta stimuloimaan kotimaista kysyntää.

Vielä selvemmin USA:n ylivoima tulee esiin tarkasteltaessa kehitystä sen painostustoimien kohteiksi joutuneissa Iranissa, Turkissa ja Venäjällä. Iranin talouden ja samalla maan islamistisen hallinnon arvioidaan olevan tällä hetkellä jopa romahduksen partaalla, eikä USA:n sanktioita pelkäävillä muunmaalaisilla yrityksillä ole keinoja tilanteen korjaamiseen. Turkin liira on heikentynyt voimakkaasti etenkin sen jälkeen, kun kiista maassa pidätetyn amerikkalaismiehen kohtalosta on johtanut myös Turkin joutumiseen USA:n sanktiolistalle. Venäjä rupla heikkeni parissa päivässä viitisen prosenttia ja maan osakekurssit lähtivät syvään laskuun Skripal-tapauksen perusteella päätettyjen uusien amerikkalaissanktioiden julkistamisen jälkeen.

Päältä katsoen Donald Trump näyttää siten onnistuneen vahvemman oikeudella etuuksia amerikkalaisyrityksille hankkivalla strategiallaan. Mutta kuinka pitkään strategian toteuttaminen voi jatkua ennen kuin se alkaa kääntyä Yhdysvaltoja itseään vastaan?

Ongelmia aiheutuu muun muassa siitä, että useimmat USA:n johtavista yrityksistä valmistavat ja myyvät tuotteitaan maailmanlaajuisesti. Jos maailmantalous ei kehity odotetusti – kuten tapahtuu jos esimerkiksi Kiinan talous alkaa nikotella -, myös amerikkalaisten yritysten myyntinäkymät heikentyvät. Yleisen kysynnän heikentymisen lisäksi Yhdysvaltojen aggressiivinen politiikka ohjaa monet amerikkalaisyritysten potentiaaliset asiakkaat valitsemaan mieluummin muunmaalaisten yritysten tuotteita aina kun vaihtoehtoja on tarjolla.

Tuontirajoitukset ja tullit nostavat amerikkalaisyritysten kustannuksia samalla kun ne joutuvat kärsimään raaka-aineiden ja välituotteiden saantivaikeuksista. Myös dollarin vahvistuminen heikentää amerikkalaisyritysten kilpailukykyä samalla kun muiden maiden valuuttojen heikentyminen parantaa ulkomaisten yritysten menestymismahdollisuuksia USA:n markkinoilla rangaistustulleista huolimatta.

Ehkä eniten kannattaa kuitenkin huolestua omaksutun talouspolitiikan pitkäaikaisvaikutuksista. Vapaan kaupan vallitessa monet amerikkalaisyritykset eivät ole pärjänneet ulkomaalaisille kilpailijoille yksinkertaisesti siksi, että niiden tuotteet – esimerkiksi autot - eivät ole olleet laadultaan ja hinnoiltaan riittävän hyviä. Nyt yritysten ei tarvitse parantaa reaalista kilpailukykyään maan hallituksen pakottaessa hallinnollisin keinoin muut ostamaan niiden tuotteita. Siksi kilpailukykyerot tulevat jälleen näkyviin heti kun poikkeuksellisista kauppapoliittisista toimista luovutaan ja markkinatilanne palautuu lähemmäs normaalia.

Kiinan osalta Washingtonin keskeisenä tavoitteena on ollut estää Kiinan nousu Yhdysvaltojen rinnalle teknologisen kehityksen kärkialoilla. Monilla aloilla Kiinalla onkin vielä paljon tekemistä Yhdysvaltojen etumatkan umpeenkuromiseksi, ja tavoitteeseen on pyritty Kiina 2025-ohjelman käynnistämisellä. Nyt Yhdysvallat pakottaa Kiinan moninkertaistamaan ponnistuksensa niin, että se voisi vähentää mahdollisimman nopeasti teknologista riippuvuuttaan Yhdysvalloista. Siten todellisuudessa USA:n käynnistämän kauppasodan vaikutukset voivat muodostua täsmälleen päinvastaisiksi kuin on tavoiteltu.

Oma johtopäätökseni on,  että lyhyen aikavälin saavutuksistaan huolimatta Trumpin talouspolitiikka ei ole kestävällä pohjalla.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

3Suosittele

3 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (7 kommenttia)

Käyttäjän paavonevalainen kuva
Paavo Nevalainen

Taloustieteeseen näyttää tulevan uusia lukuja, jotka pohjaavat joko systeemiseen ajatteluun (tiettyjä uusia reunaehtoja, esim. energiankäytön luomat rajat), tai käsitykseen taloudesta politiikan "suojaamana" pelinä, jonka sääntöjä voi muuttaa rajustikin (esim. sotatalouden jaksot).

Tässä mielessä talousteorioissakin voi katsoa olevan sisäänrakennettua irrationaalisuutta (esim. väittämä talouden toimijoiden rationaalisuudesta). Ehkä Trumpin tempoilu onnistuu siksi: lisäämällä järjettömään toisenlaista järjettömyyttä saadaan ehkä aikaan muutos, joka on rinnastettavissa aiempaan toimintaan.

Käyttäjän anakonna kuva
antti salmi

Vois sen joskus kohteliaastikkin sanoa ,että hyvin menee Trumpin
Ameriikka

Käyttäjän ristojkoivula kuva
Risto Koivula

USA:lla tai muillakaan ei ole mitään velvollisuutta ostaa robottien tekemää muovinroskaa pelkästään siksi, että se on halpaa.

Käyttäjän AnttiJuhaniKasvio kuva
Antti Kasvio

Kutakuinkin juuri siihen USA:n talouden kulutusvetoinen kasvu perustuu.

Käyttäjän topira kuva
Topi Rantakivi

Ei siltä näytä, koska Kiina on iskenyt silmänsä yhdysvaltalaiseen muistipiirin valmistajaan teollisuusvakoilun epäilyistä ja sen patenteista. Vaikutuksista markkinoihin ei ole tietoa, että jos Kiina päättää kieltää yrityksen muistipiirien myynnin kokonaan.

Toinen uutinen on se, että Trumpin asettaman tullimaksut ampui omaan jalkaan, kun yhdysvaltalainen Caselabs ajautui konkurssiin, kun alumiinin hinnat pompsahti 80%.

Muistutan vielä, että Kiina on luotottanut Yhdysvalloille paljon rahaa ja heillä on Kiinalle hitosti rahaa. Kiina voi tarvittaessa pyytää rahat heti takaisin-kortilla.

Käyttäjän JarmoAhonen1 kuva
Jarmo Ahonen

Kiina ja USA ovat siinä mielessä samankaltaisessa tilanteessa, että molemmat lainaavat rahaa omassa valuutassaan.

Todellisuudessa USA:lle ei ole mitään käytännön merkitystä valtionvelalla. USA:n valtionvarainministeriö voi aina halutessaan määrätä FED:n eli keskuspankin painamaan riittävästi rahaa valtion toiminnan turvaamiseksi tai velkojen maksamiseksi. Tuosta on historiallisia esimerkkejä. USA voi maksaa kaikki muille kuin FED:lle olevat velkansa pois heti kun haluaa. Kuvitelma jostain USA:n liittovaltion dollarimääräisestä konkurssista on kyllä melkoisen pilven pössyttelyn lopputulos. Tai no, ehkä siihen kuvitelmaan tarvitaan jo kovempia aineita kuin pilveä.

Kiina taas rahoittaa, vastaavalla tavalla, sisäistä velkaantuneisuuttaan oman keskuspankkinsa liikkeelle laskemalla rahalla. Kiinan suurempi uhka lienee vientimarkkinoiden tyrehtyminen kuin sisäisen velkaantumisen tuoma romahdus. Sisäinen velkaantuminen voi tietenkin tuottaa inhottavan inflaatiopiikin, mutta se taas on eri asia kuin romahdus.

Kiina on julkisesti asettanut tavoitteekseen olla johtava valtio taloudellisesti, tieteellisesti, sotilaallisesti ja poliittisesti vuonna 2050. Kiina siis haastaa USA:n johtoaseman aivan julkisesti.

Oma veikkaukseni on se, että USA:n johtoasema on vakavasti uhattuna. Kiina on hyvin erilainen haastaja kuin edesmennyt Neuvostoblokki. Kiinassa on vallalla todella kova markkinatalous, mutta politiikassa järjestelmä, joka on lähempänä Kiinan keisarikunnan loiston aikaisia järjestelmiä kuin mitään muuta.

USA:n on hyvin vaikea vastata Kiinan haasteeseen. Vastaaminen ei ole helppoa mikäli USA:n sisäinen jakaannus jatkuu nykyisellään.

Käyttäjän AnttiJuhaniKasvio kuva
Antti Kasvio

Julkinen velkaantuminen ei ole edes isoille maille läheskään niin ongelmatonta kuin annat ymmärtää. Rahaa voidaan kyllä painaa lähes rajattomasti ja seteleihin voidaan lisätä nollia perään, mutta ei heikentämättä rahan arvoa. Tämän ovat historian kuluessa monet velkarahalla sotineet hallitsijat joutuneet katkerasti kokemaan - joskus menettäen päänsäkin siinä sivussa.

Velkakirjamarkkinoilla korkojen kehittyminen on oleellisinta, ja Kiina on sijoittanut paljon dollarivarantojaan yhdysvaltalaisiin velkakirjoihin. Kun Venäjä alkoi hetki sitten uusien pakoteuhkien vuoksi myydä omia velkakirjaomistuksiaan, se ei vielä juurikaan heilauttanut amerikkalaisia bondikorkoja. Jos Kiina liittyisi myyjien joukkoon, vaikutus olisi aivan toista luokkaa. Näin Kiina ei kuitenkaan halua tehdä ellei ole aivan pakko, sillä silloin se ampuisi myös omaan jalkaansa.

Kiinalla on varmasti kaikki edellytykset nousta maailman uudeksi johtovaltioksi, mutta vain riittävän syvällisen poliittisen uudistumisen kautta.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset