AnttiJuhaniKasvio

Hyvästit suurvaltaunelmille?

Yhdysvallat on päättänyt ottaa käyttöön uusia Venäjään kohdistuvia pakotteita vastauksena maan Englannissa suorittamaan myrkkyhyökkäykseen. Todella vahvat pakotteet tulevat käyttöön kolmen kuukauden kuluttua, jos Venäjä ei siihen mennessä taivu Yhdysvaltojen vaatimuksiin.

Kyse ei ole ihan tavanomaisesta uutisesta, vaan tämän prosessin käynnistyminen voi hyvin merkitä jopa lopullista kuoliniskua presidentti Putinin suurvaltahaaveille.

Tilanne on sikäli paradoksaalinen, että viimeistään Helsingin viimekuinen huippukokous osoitti Putinin saaneen vahvan otteen maailman nykyisen johtovaltion laajoilla toimivaltuuksilla varustetusta presidentistä. Tässä mielessä Putinin voitaisiin katsoa olevan juuri nyt vaikutusvaltansa huipulla.

Todellisuudessa kuitenkin Yhdysvaltojen ulkopolitiikan johtovastuu on siirtynyt kongressille sekä maan ulkoasiain- ja puolustushallinnolle. Ne noudattavat Venäjän suhteen sitä tiukempaa linjaa, mitä epäilyttävämmiksi Trumpin ja hänen lähipiirinsä Venäjä-yhteydet osoittautuvat. Muellerin tutkintojen ollessa käynnissä Trump itse joutuu pitämään matalaa profiilia. Viime ajat hän on muutoinkin keskittynyt tviiteissään varsinaisen politiikan sijasta lähinnä vain kehumaan itseään ja sättimään inhokkejaan.

Putinin ongelmana on se, että hän pelkää pitkällä aikavälillä yhä mahtavammaksi kasvavan Kiinan nielaisevan aikaa myöten Venäjän muhkeine luonnonvaroineen. Siksi hän oikeastaan liittoutuisi mielellään lännen kanssa puolustaakseen globaalin pohjoisen ja sen valkoisten miesten sivilisaation etuja globaalin etelän synnyttämiä paineita vastaan. Tänä päivänä Putin pelkää kuitenkin vielä enemmän länttä, jonka hän uskoo demokratiapuheineen kalvavan maata hänen valtajärjestelmänsä alta.

Siksi Kreml on pyrkinyt sulkemaan Venäjän ja sen kansalaiset kaikilta vierailta vaikutteilta. Samalla Kreml on keskittänyt kaikki köyhän maan liikenevät voimavarat Naton uskottavaksi vastapainoksi yltävään sotilaalliseen varustautumiseen. Kruununjalokivenä on ollut Neuvostoliiton ajoilta periytynyt massiivinen ydinpelote, jonka tarjoaman suojan varassa Kreml on uskaltanut lähettää joukkonsa muun muassa Georgiaan, Ukrainaan ja Syyriaan.

Juuri nuo sotilaalliset toimet ja niitä täydentävät hybridisodan keinoin suoritetut hyökkäykset ovat kuitenkin laukaisseet Venäjää vastaan suunnatut taloudelliset pakotteet ja muutoinkin rajoittaneet maan elinkeinoelämän kehitysmahdollisuuksia niin, että Venäjä jää yhä pahemmin jälkeen muun maailman talous- ja hyvinvointikehityksestä.

Venäjän kansalaiset eivät ole tyytyväisiä tilanteeseen, ja siksi presidentti Putin onkin luvannut keskittyä nykyisellä presidenttikaudellaan ennen kaikkea ihmisten elämisen laatua parantaviin uudistuksiin. Käytännössä maan taloudellisen riippumattomuuden säilyttämispyrkimyksen sanelema konservatiivinen talouspolitiikka, sotilaallisten tarpeiden ensisijaisuus ja korruptoituneen valtajärjestelmän rajaton ahneus johtavat kuitenkin ihmisten jatkuvaan köyhtymiseen.

Venäjän hallinto on siis joutunut jo valmiiksi puolustusasemiin, kuten esimerkiksi eläkeikien noston synnyttämä vastarinta osoittaa. Kun USA:n hallinto julkisti uusimmat pakotteensa, rupla heikkeni parissa päivässä viitisen prosenttia ja myös maan osakekurssit laskivat reippaasti. Nyt voidaan kysyä, milloin tulee se viimeinen pisara, joka taittaa lopullisesti kamelin selän eli murskaa lopullisesti presidentti Putinin hellimät suurvaltaunelmat.

Vaistoni sanoo, että kuplan puhkeaminen ei ehkä ole enää kovin kaukana tulevaisuudessa. Myös Venäjän hallinnon reaktiot USA:n uusimpiin toimiin kertovat tähän liittyvistä peloista. Sitä on vaikeampi sanoa, miten presidentti Putin kykenee sopeutumaan uuteen tilanteeseen ja millaisen Venäjän kanssa me tulemme olemaan tekemisissä tulevaisuudessa.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

14Suosittele

14 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (33 kommenttia)

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Hyvä analyysi! Vastaa omia aatoksiani miltei täydellisesti.

Trump on todellakin Yhdysvalloissa pantu nurkkaan häpeämään omine suurvaltapoliittisine kuvioineen, joiden kohdalla hän on tyystin menettänyt valtansa. Putin huomasi sen viimeistään tässä vaiheessa. On siis sama mitä kaikkea veljekset salaisissa palavereissa ovat sopimeet, kun Trumpilla ei ole valtaa.

Toisaalta Trumpille on hyväksikin näyttäytyä kovanaamana Venäjää vastaan juuri nyt, kun syytökset maanpetoksesta ovat vallallaan. Siksi hän ei julkisesti ole riitauttamassa kongressin päätöksiä.

On lohduttavaa havaita, että demokratia sittenkin osaa ottaa niskalenkin USA:ssa presidentinkin yli.

Venäjän joutuminen ahdinkoon voi aiheuttaa kaikenlaista odottamatonta. Kuoleva karhukin läimäyttää vielä kämmenellään jonnekin niin lujaa kuin pystyy.

Käyttäjän artoartovihavainen kuva
Arto Vihavainen

"On lohduttavaa havaita, että demokratia sittenkin osaa ottaa niskalenkin USA:ssa presidentinkin yli."

Hyvin sanottu.

Toki Trump vielä pyristelee vastaan, säilyttääkseen valtansa, turvautuen kannattajiinsa, niihin mistään mitään ymmärtämättömiin punaniskajenkkeihin ja kukux-klaani-aatteen perillisiin.

Nyt näyttää siltä että Trump on häviöllä, mutta varmasti jatkaa taistelua, ainakin twitterissä.

Pekka Iiskonmaki

Viron poliittiset piirit ovat tulleet plogistin kanssa samaan tulokseen jo kolmekymmentä vuotta sitten.

Paremmaksi laittoi aikoinaan opettajani, joka vetosi Lev Tolstoin kirjoituksiin.

Aluksi hän ennusti 60 -luvulla, että Neuvostoliitto ei koskaan vietä satavuotispäiviään ja sen jälkeen maa joutuu hajaannukseen.

Pekka Iiskonmaki

Mielenkiinnolla seuraan onko Suomella munaa edes menettämiinsä maihin vai jatkuuko koivistolainen horkassa olo ja nuolenta tulevia aluepäällikköjä kohtaan.

Nikolai Holopainen

Venäjällä on 45% maailman uraanin rikastuskapasiteetista ja Yhdysvallat tuo 90% ydinpolttoaineesta.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Melko lailla merkityksetöntä. Molemmilla mailla on riittämiin ydinasearsenaalia.

Nikolai Holopainen

Yhdysvallat on öljyn suhteen nyt omavarainen, mutta ydinvoimaloiden tarvitsemasta polttoaineesta on 90% tuontitavaraa. Merkityksetöntä?

Käyttäjän artoartovihavainen kuva
Arto Vihavainen

Merkillepantavaa on sekin ettei USA näytä harkinneen ydinaseen käyttöä edes niissä sodissa jotka se on hävinnyt. Vastapuolen, eli Venäjän, ydinasepelote on liian suuri.

Turhaan se Putinkin uhittelee niillä ydinaseillaan. Se ei toimi, USA:n ydinasepelote on liikaa Putinillekin, ellei sitten USA:n nimellinen trollihallitsija, mr. Trump kaappaa valtaa USA:ssa.

Trumpin valtaan nousu USA:ssa turvaisi Putinin selustan jonka jälkeen Putin voisi lähteä valloitusretkille, vaikkapa länteen päin. Ja mitä siellä onkaan ensimmäisenä vastassa?

Käyttäjän PekkaNrnen kuva
Pekka Näränen

Hyvä blogikirjoitus taas Antti Kasviolta!

Kaksi viime päivien uutista Yhdysvalloista: kongressi kiristää Venäjän talouspakotteita ja Trumpin hallinto aikoo viedä asevarustelukilvan avaruuteen. Kumpikin on myrkkyä Putinille. Pakotteiden mahdollinen uusi tiukennus vieläpä aivan uudelle tasolle kolmen kuukauden kuluttua iskisi todella pahasti Venäjän talouteen ja samaan aikaan pitäisi ryhtyä laittamaan paukkuja asevarustelun uudelle, kalliille ja huipputeknologiaa vaativalle alueelle.

Venäjä on viimeisen kymenen vuoden ajan haastanut Yhdysvaltoja ja yrittänyt saada takaisin menetettyä supervalta-asemaansa aggressiivisella ja häikäilemättömällä ulko- ja sotapolitiikalla. Länsivallat, USA etunenässä, ovat näyttäneet heikoilta sen edessä. Samppanjalasit kilisivät Kremlissä, kun Putinin hallinnon tukea vaaleissa saanut liikemies ja mediajulkkis Donald Trump onnistuttiin nostamaan Yhdysvaltain presidentiksi. Putin laski aivan oikein, että lapsellista ja imartelulle persoa Trumpia voi viedä kahdenkeskisissä neuvotteluissa kuin litran mittaa.

Kremlissä kuitenkin unohdettiin, että Yhdysvaltain presidentti ei sittenkään ole samanlainen diktaattori kuin Venäjän presidentti. Yhtenäinen kongressi voi halutessaan torpata presidentin ja hänen hallintonsa aloitteet ja tuoda omansa tilalle, tämä on nähty venäjäpakotteissa. Myöskään Trumpin hallinnon useimmat jäsenet eivät ole yhtä lapsellisia ja hyväuskoisia kuin esimiehensä ja itse presidenttikin lienee jo tajunnut hölmöilleensä Putinin edessä ja pyrkii tiukentamaan suhtautumistaan Venäjään.

Jos Putinilla olisi nyt enemmän järkeä kuin vallanhimoa, hän luopuisi supervaltahaaveistaan ja tyytyisi Venäjän resurssien edellyttämään osaan vetäytyen Ukrainasta ja Syyriasta ja lopettaen lännen ärsyttämisen erilaisille provokaatioilla. Tätä tuskin kuitenkaan tulemme näkemään, joten uskon vastakkainasettelun lännen kanssa jatkuvan kunnes Venäjältä loppuvat paukut. Silloin maan perustuslaki ja hallintojärjestelmä pannaan taas kerran uusiksi. Jään tyytyväisenä odottamaan.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Tuo avaruusvarustautuminen tässä tilanteessa kuulostaa hyvin déjà vu asetelmalta. Neuvostoliitto hajotettiin menestyksekkäästi kuin korttitalo Reaganin "tähtien sota" -ohjelmalla. Onko Pentagonissa päätetty, että nyt hajotetaan Venäjä samalla tuloksekkaaksi osoittautuneella keinolla?

Risto Koivula

Kaikki tiesi, että "Tähtien sota" on täyttä tuubaa - paitsi ehkä Reagan.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka Vastaus kommenttiin #11

Reagan kyllä tiesi, hän oli kokenut elokuvataiteen mestari. Neuvostoliiton johto ei tiennyt tai sitten ei ollut aivan varma.

Käyttäjän ollivaisala kuva
Olli Väisälä Vastaus kommenttiin #13

Heh, aikoinaan sanottiin "B-luokan näyttelijä".

Pekka Iiskonmaki

#6
Putinin toimet Pietarissa 90 -luvulla eivät salli vallasta luopumista.

Käyttäjän AnttiJuhaniKasvio kuva
Antti Kasvio

Oletan Kremlissä tiedetyn aika tarkkaan USA:n presidentin toimivaltuudet ja niiden rajat jo siinä vaiheessa kun Trumpin vaalikampanjaa lähdettiin tukemaan. Tästä viestii muun muassa se, että Kremlin viestimet eivät lähteneet erityisemmin revittelemään Trumpin vaalivoitolla, vaikka siihen pääosin tyytyväisiä oltiinkin. Asenne oli lähinnä wait and see -tyyppinen.

Risto Koivula

Myrkky ei ollut mitään Novitshokia, jonka aiheittamista vammoista ei parannuta, minkä on USA Ilmavoimien entinen päälääkärin Ron Paul tuonut useaan kertaan esiin.

Jos USA tuollaisia pölhöilee äkkiarvamatta, sen kanssa ei voi tehdä yhtään mitään. Pellit kiinni ja dollari pois, kuten esimerkiksi Gazprom on sitä jo pitempään boiktoinut.

http://www.ronpaulinstitute.org/archives/featured-...

" The Ron Paul Peace and Prosperity Institute

Russia ‘Novichok’ Hysteria Proves Politicians and Media Haven’t Learned The Lessons of Iraq

Written by Patrick Henningsen

Saturday March 31, 2018

If there’s one thing to be gleaned from the current atmosphere of anti Russian hysteria in the West, it’s that the US-led sustained propaganda campaign is starting to pay dividends. It’s not only the hopeless political classes and media miscreants who believe that Russia is hacking, meddling, and poisoning our progressive democratic utopia – with many pinning their political careers to this by now that’s it’s too late for them to turn back. As it was with Iraq in 2003, these dubious public figures require a degree of public support for their policies, and unfortunately many people do believe in the grand Russian conspiracy, having been sufficiently brow-beaten into submission by around-the-clock fear mongering and official fake news disseminated by government and the mainstream media.

What makes this latest carnival of warmongering more frightening is that it proves that the political and media classes never actually learned or internalized the basic lessons of Iraq, namely that the cessation of diplomacy and the declarations of sanctions (a prelude to war) against another sovereign state should not be based on half-baked intelligence and mainstream fake news. But that’s exactly what is happening with this latest Russian "Novichok" plot.

Admittedly, the stakes are much higher this time around. The worst case scenario is unthinkable, whereby the bad graces of men like John Bolton and other military zealots, there may just be a thin enough mandate to short-sell another military conflagration or proxy war – this time against another nuclear power and UN Security Council member.

Enter stage right, where US President Donald Trump announced this week that the US is moving closer to war footing with Russia. It’s not the first time Trump has made such a hasty move in the absence any forensic evidence of a crime. Nowadays, hearsay, conjecture, and social media postings are enough to declare war. Remember last April with the alleged “Sarin Attack” in Khan Sheikhoun, when the embattled President squeezed off 59 Tomahawk Cruise missiles against Syria – a decision, which as far as anyone can tell, was based solely on a few YouTube videos uploaded by the illustrious White Helmets. Back then Trump learned how an act of war against an existential enemy could take the heat off at home and translate into a bounce in the polls. Even La Résistance at CNN were giddy with excitement and threw their support behind Trump, with some pundits describing his decision to act as “Presidential.”

As with past high-profile western-led WMD allegations against governments in Syria and Iraq (the US and UK are patently unconcerned with multiple allegations of "rebel" terrorists in Syria caught using chemical weapons), an identical progression of events appears to be unfolding following the alleged "Novichok" chemical weapon poisoning of retired British-Russian double agent Sergei Skripal and his daughter Yulia in Salisbury, Wiltshire on March 4th.

Despite a lack of evidence presented to the public other than the surreptitious “highly likely” assessments of British Prime Minister Theresa May and Foreign Secretary Boris Johnson, President Trump once again has caved into pressure from Official Washington’s anti-Russian party line and ordered the expulsion of 60 Russian diplomats – which he accused of being spies. Trump also ordered the closure of the Russian Consulate in Seattle, citing speculative fears that Russia might be spying on a nearby Boeing submarine development base. It was the second round of US expulsions of Russian officials, with the first one ordered by the outgoing President Obama in December 2016, kicking out 35 Russian diplomats and their families (including their head chef) and closing the Russian Consulate in San Francisco, with some calling it “a den of spies.”

Trump’s move followed an earlier UK action on March 14th, which expelled 23 Russian diplomats also accused of being spies. This was in retaliation for the alleged poisoning of a retired former Russian-British double agent in Salisbury, England.

The ‘Collective’ Concern

It’s important to understand how this week’s brash move by Washington was coordinated in advance. The US and the UK are relying on their other NATO partners, including Germany, Poland, Italy, Canada, the Czech Republic, the Netherlands, Estonia and Lithuania – to create the image of a united front against perceived "Russian aggression." As with multilateral military operations, multilateral diplomatic measures like this are not carried out on a whim.

Aside from this, there are two seriously worrying aspects of this latest US-led multilateral move against Russia. Firstly, this diplomatic offensive against Russia mirrors a NATO collective defense action, and by doing so, it tacitly signals towards an invocation of Article 5. According to AP, one German spokesperson called it a matter of "solidarity" with the UK. Statements from the White House are no less encouraging:

'The United States takes this action in conjunction with our NATO allies, and partners around the world in response with Russia’s use of a military grade chemical weapon on the soil of the United Kingdom — the latest in its ongoing pattern of destabilizing activities around the world,' the White House said.

'Today’s actions make the United States safer by reducing Russia’s ability to spy on Americans, and to conduct covert operations that threaten America’s national security.'

What this statement indicates is that any Russian foreign official or overseas worker in the West should be regarded as possible agents of espionage. In other words, the Cold War is now officially back on.

Then came this statement:

With these steps, the United States and our allies and partners make clear to Russia that its actions have consequences.

In an era of power politics, this language is anything but harmless. And while US and UK politicians and media pundits seem to be treating it all as a school yard game at times, we should all be reminded that his is how wars start.

The second issue with the Trump’s diplomatic move against Russia is that it extends beyond the territorial US – and into what should be regarded at the neutral zone of the United Nations. As part of the group of 60 expulsions, the US has expelled 12 Russian diplomats from the United Nations in New York City. While this may mean nothing to jumped-up political appointees like Nikki Haley who routinely threaten the UN when a UNGA vote doesn’t go her way, this is an extremely dangerous precedent because it means that the US has now created a diplomatic trap door where legitimate international relations duties are being carelessly rebranded as espionage – done on a whim and based on no actual evidence. By using this tactic, the US is casting aside decades of international resolutions, treaties and laws. Such a move directly threatens to undermine a fundamental principle of the United Nations which is its diplomatic mission and the right for every sovereign nation to have diplomatic representation. Without it, there is no UN forum and countries cannot talk through their differences and negotiate peaceful settlements. This is why the UN was founded in the first place. Someone might want to remind Nikki Haley of that.

On top of this, flippant US and UK officials are already crowing that Russia should be kicked off the UN Security Council. In effect, Washington is trying to cut the legs out from a fellow UN Security Council member and a nuclear power. This UNSC exclusion campaign been gradually building up since 2014, where US officials have been repeatedly blocked by Russia over incidents in Syria and the Ukraine. Hence, Washington and its partners are frustrated with the UN framework, and that’s probably why they are so actively undermining it.

Those boisterous calls, as irrational and ill-informed as they might be, should be taken seriously because as history shows, these signs are a prelude to war.

Also, consider the fact that both the US and Russia have military assets deployed in Syria. How much of the Skripal case and the subsequent fall-out has to do with the fact that US Coalition and Gulf state proxy terrorists have lost their hold over key areas in Syria? The truly dangerous part of this equation is that the illegal military occupation by the US and its NATO ally Turkey of northeastern Syria is in open violation of international law, and so Washington and its media arms would like nothing more than to be history’s actor and bury its past indiscretions under a new layer of US-Russia tension in the Middle East.

Another WMD Debacle?

Is it really possible to push East-West relations over the edge on the basis of anecdotal evidence?

Former British Ambassador to Uzbekistan, Craig Murray, highlighted the recent British High Court judgement which states in writing that the government’s own chemical weapons experts from the Porton Down research facility could not categorically confirm that a Russian "Novichok" nerve agent was actually used in the Salisbury incident. Based on this, Murray believes that both British Prime Minster Theresa May and Foreign Secretary Boris Johnson, and Britain’s deputy UN representative Jonathan Allen – have all lied to the public and the world when making their public statements that the Russians had in fact launched a deadly chemical weapons attack on UK soil. Murray states elaborates on this key point:

This sworn Court evidence direct from Porton Down is utterly incompatible with what Boris Johnson has been saying. The truth is that Porton Down have not even positively identified this as a ‘Novichok’, as opposed to 'a closely related agent.' Even if it were a ‘Novichok’ that would not prove manufacture in Russia, and a ‘closely related agent’ could be manufactured by literally scores of state and non-state actors.

This constitutes irrefutable evidence that the government have been straight out lying – to Parliament, to the EU, to NATO, to the United Nations, and above all to the people – about their degree of certainty of the origin of the attack. It might well be an attack originating in Russia, but there are indeed other possibilities and investigation is needed. As the government has sought to whip up jingoistic hysteria in advance of forthcoming local elections, the scale of the lie has daily increased.

Murray has been roundly admonished by the UK establishment for his views, but he is still correct to ask the question: how could UK government leaders have known "who did it" in advance of any criminal forensic investigation or substantive testing by Porton Down or an independent forensic investigation by the Organization for the Prohibition of Chemical Weapons (OPCW)?

One would hope we could all agree that it’s this sort of question which should have been given more prominence in the run-up to the Iraq War. In matters of justice and jurisprudence, that’s a fundamental question and yet, once again – it has been completely bypassed.

Murray is not alone. A number of scientists and journalists have openly questioned the UK’s hyperbolic claims that Russia had ordered a "chemical attack" on British soil. In her recent report for the New Scientist, author Debora MacKenzie reiterates the fact that several countries could have manufactured a "Novichok" class nerve agent and used it in the chemical attack on Russians Sergei and Yulia Skripal in Salisbury.

British Prime Minister Theresa May says that because it was Russia that developed Novichok agents, it is ‘highly likely’ that Russia either attacked the Skripals itself, or lost control of its Novichok to someone else who did. But other countries legally created Novichok for testing purposes after its existence was revealed in 1992, and a production method has even been published.

The New Scientist also quotes Ralf Trapp, a chemical weapons consultant formerly with the OPCW, who also reiterates a point worth reminding readers of – that inspectors are only able to tell where molecules sampled in Salisbury have come from if they have reference samples for the ingredients used.

“I doubt they have reference chemicals for forensic analysis related to Russian CW agents,” says Trapp. “But if Russia has nothing to hide they may let inspectors in.”

Even if they can identify it as Novichok, they cannot say that it came from Russia, or was ordered by the Russian government, not least of all because the deadly recipe is available on Amazon for only $28.45.

It should be noted that a substantial amount of evidence points to only two countries who are the most active in producing and testing biological and chemical weapons WMD – the United States and Great Britain. Their programs also include massive "live testing" on both humans and animals with most of this work undertaken at the Porton Down research facility located only minutes away from the scene of this alleged "chemical attack" in Salisbury, England.

Problems with the Official Story

If we put aside for the moment any official UK government theory, which is based on speculation backed-up by a series of hyperbolic statements and proclamations of Russian guilt, there are still many fundamental problems with the official story – maybe too many to list here, but I will address what I believe are a few key items of interest.

The UK police have now released a statement claiming that the alleged "Novichok" nerve agent was somehow administered at the front door of Sergie Skripal’s home in Wiltshire. This latest official claim effectively negates the previous official story because it means that the Skripals would have been exposed a home at the latest around 13:00 GMT on March 4th, and then drove into town, parking their car at Sainsbury’s car park, then having a leisurely walk to have drinks at The Mill Pub, before for ordering and eating lunch at Zizzis restaurant, and then finally leaving the Zizzis and walking before finally retiring on a park bench – where emergency services were apparently called at 16:15 GMT to report an incident. Soon after, local Police arrived on the scene to find the Skripals on the bench in an “extremely serious condition”. Based on this story, the Skripals would have been going about their business for 3 hours before finally falling prey to the deadly WMD "Novichok." From this, one would safely conclude that whatever has poisoned the pair was neither lethal nor could it have been a military grade WMD. Even by subtracting the home doorway exposure leg of this story, the government’s claim hardly adds up – as even a minor amount of any real lethal military grade WMD would have effected many more people along this timeline of events. Based on what we know so far, it seems much more plausible that the pair would have been poisoned (or drugged) at Zizzis restaurant, and not with a military grade nerve agent.

When this story initially broke, we were also told that the attending police officer who first arrived on the scene of this incident, Wiltshire Police Detective Sgt. Nick Bailey – was “fighting for his life” after being exposed to the supposed "deadly Russian nerve agent." As it turned out, officer Bailey was treated in hospital and then discharged on March 22, 2018. To our knowledge, no information or photos of Bailey’s time in care are available to the public so we cannot know the trajectory of his health, or if he was even exposed to the said “Novichok" nerve agent as the government and media have repeatedly said.

In the immediate aftermath, the public were also told initially that approximately 40 people were taken into medical care because of “poison exposure.” This bogus claim was promulgated by some mainstream media outlets, like Rupert Murdoch’s Times newspaper. In reality, no one showed signed of “chemical weapons” exposure, meaning that this story was just another example of mainstream corporate media fake news designed to stoke tension and fear in the public. We exposed this at the time on the UK Column News here.

To further complicate matters, this week we were told that Yulia Skripal has now turned the corner and is in recovery, and is speaking to police from her hospital bed. If this is true, then it further proves that whatever the alleged poison agent was which the Skripals were exposed to – it was not a lethal, military grade nerve agent. If it had been, then most likely the Skripals and many others would not be alive right now.

Unfortunately, in this new age of state secrecy, we can expect that most of the key information relating to this case may be sealed indefinitely under a national security letter. In the case of Porton Down scientist David Kelly, the key information is sealed (hidden) for another 60+ years (if we’re lucky, we might get to see it in the year 2080). This means that we just have to take their word for it, or to borrow the words of the newly crowed UK Defence Secretary Gavin Williamson – any one asking questions, “should just go away and shut up.” Such is the lack of decorum and transparency in this uncomfortably Orwellian atmosphere.

While Britain insists that it has "irrefutable proof" that Russia launched a deadly nerve-gas attack to murder the Skripals, the facts simply do not match-up to the rhetoric.

The Litvinenko Conspiracy

It’s important to note that as far as public perceptions are concerned, the official Skripal narrative has been build directly on top of the Litvinenko case.

In order to try and reinforce the government’s speculative arguments, the UK establishment has resurrected the trial-by-media case of another Russian defector, former FSB officer Alexander Litvinenko, who is said to have died after being poisoned with radioactive polonium-210 in his tea at a restaurant in London’s Mayfair district in late 2006.

Despite not having any actual evidence as to who committed the crime, the British authorities and the mainstream media have upheld an almost religious belief that the Russian FSB (formerly KGB), under the command of Vladimir Putin, had ordered the alleged radioactive poisoning of Litvinenko.

The media mythos was reinforced in 2016, when a British Public Inquiry headed by Sir Robert Owen accused senior Russian officials of "probably having motives to approve the murder" of Litvinenko. Again, this level of guesswork and speculation would never meet the standard of an actual forensic investigation worthy of a real criminal court of law, but so far as apportioning blame to another nation or head of state is concerned – it seems fair enough for British authorities.

Following the completion of the inquiry, Sir Robert had this to say:

Taking full account of all the evidence and analysis available to me, I find that the FSB operation to kill Litvinenko was probably approved by Mr Patrushev and also by President Putin.

Contrary to consensus reality (popular belief), Owen’s inquiry was not at all definitive. Quite the opposite in fact, and in many ways it mirrors how the Skripal case has been presented to the public. Despite offering no evidence of any criminal guilt, Owen’s star chamber maintained that Vladimir Putin “probably” approved the operation to assassinate Litvinenko. Is “probably” really enough to assign guilt in a major international crime? When it comes to high crimes of state, the answer seems to be yes.

According to Russian Foreign Ministry spokesperson Maria Zakharova, that UK inquiry was “neither transparent nor public” and was “conducted mostly behind doors, with classified documents and unnamed witnesses contributing to the result…”

Zakharova highlighted the fact that two key witnesses in the case – Litvinenko’s chief patron, a UK-based anti-Putin defector billionaire oligarch named Boris Berezovsky, and the owner of Itsu restaurant in London’s Mayfair where the incident is said to have taken place, had both suddenly died under dubious circumstances. The British authorities went on to accuse two Russian men in the Litvineko murder – businessman Andrey Lugovoy and Dmitry Kovtun. Both have denied the accusations. Despite the lack of any real evidence, the United States Treasury’s Office of Foreign Assets Control blacklisted both Lugovoi and Kovtun, as well as Russian persons Stanislav Gordievsky, Gennady Plaksin and Aleksandr I. Bastrykin – under the Magnitsky Act, which freezes their assets held in American financial institutions, and bans them from conducting any transactions or traveling to the United States.

Notice the familiar pattern: even if the case is inconclusive, or collapses due to a lack of evidence, the policies remain in place.

Despite all the pomp and circumstance however, Owen’s official conspiracy theory failed to sway even Litvinenko’s own close family members. While Litvinenko’s widow Maria maintains that it was definitely the Russian government who killed her husband, Alexsander’s younger brother Maksim Litvinenko, based in Rimini, Italy, believes the British report “ridiculous” to blame the Kremlin for the murder of his brother, stating that he believes British security services had more of a motive to carry out the assassination.

“My father and I are sure that the Russian authorities are not involved. It’s all a set-up to put pressure on the Russian government,” said Maksim to the Mirror newspaper, and that such reasoning can explain why the UK waited almost 10 years to launch the inquiry his brother’s death.

Maxim also said that Britain had more reason to kill his brother than the Russians, and believes that blaming Putin for the murder was part of a wider effort to smear Russia.

Following the police investigation, Alexander’s father Walter Litvinenko, also said that he had regretted blaming Putin and the Russian government for his son’s death and did so under intense pressure at the time.

For anyone skeptical of the official proclamations of the British state and the mainstream media on the Litvinenko case, it’s worth reading the work of British journalist Will Dunkerly here.

With so many questions hanging over the actually validity of the British state’s accusations against Russia, it’s somewhat puzzling that British police would say they are still "looking for similarities" between the Skripal and Litvinenko cases in order to pinpoint a modus operandi.

The admission by the British law enforcement that their investigation may take months before any conclusion can be drawn also begs the question: how could May have been so certain so quick? The answer should be clear by now: she could not have known it was a "Novichok" agent, no more than she could know the "Russia did it."

A Plastic Cold War

Historically speaking, in the absence of any real mandate or moral authority, governments suffering from an identity crisis, or a crisis of legitimacy will often try and define themselves not based on what they stand for, but rather what (or who) they are in opposition to. This profile suits both the US and UK perfectly at the moment. Both governments are limping along with barely a mandate, and have orchestrated two of the worst and most hypocritical debacles in history with their illegal wars in both Syria and Yemen. With their moral high-ground a thing of the past, these two countries require a common existential enemy in order to give their international order legitimacy. The cheapest, easiest option is to reinvigorate a framework which was already there, which is the Cold War framework. Reds under the bed. The Russian are coming etc. It’s cheap and it’s easy because it has already been seeded with 70 years of Cold War propaganda and institutionalized racism in the West directed against Russians. If you don’t believe me, just go look at some of the posters, watch the TV propaganda in the US, or read about the horrific McCarthyist blacklists and political witch hunts. I remember growing up in America and being taught “never again” and “we’re past all of that now, those days of irrational paranoia are behind us, we’re better than that now.” But that madness of the past was not a fringe affair – it was a mainstream madness, and one which was actively promoted by government and mainstream media.

You would have to be at the pinnacle of ignorance to deny that this is exactly what we are seeing today, albeit a more plastic version, but just as immoral and dangerous. Neocons love it, and now Liberals love it too.

Dutifully fanning the flames of war, Theresa May has issued her approval of the NATO members diplomatic retaliation this week exclaiming, “We welcome today’s actions by our allies, which clearly demonstrate that we all stand shoulder to shoulder in sending the strongest signal to Russia that it cannot continue to flout international law.”

But from an international law perspective, can May’s "highly likely" assurances really be enough to position the west on war footing with Russia? When Labour leader Jeremy Corbyn asked these same fundamental questions on March 14th, he was shouted down by the Tory bench, and also by the hawkish Blairites sitting behind him.

Afterwards, the British mainstream press launched yet another defamation campaign against Corbyn, this time with the UK’s Daily Mail calling the opposition leader a “Kremlin Stooge”, followed by British state broadcaster the BBC who went through the effort of creating a mock-up graphic of Corbyn in front of the Kremlin apparently wearing a Russian hat, as if to say he was a Russian agent. It was a new low point in UK politics and media.

Considering the mainstream media’s Corbyn smear alongside the recent insults hurled at Julian Assange by Tory MP Sir Alan Duncan who stood up in front of Parliament and called the Wikileaks founder a “miserable worm,” what this really says is that anyone who dares defy the official state narrative will be beaten down and publicly humiliated. In other words, dissent in the political ranks will not be tolerated. It’s almost as if we are approaching a one party state.

Would a UN Security Council member and nuclear power really be so brazen as to declare de facto war on another country without presenting any actual evidence or completing a genuine forensic investigation?

So why the apparent rush to war? Haven’t we been here before, in 2003? Will the people of the West allow it to happen again?

As with Tony Blair’s WMD’s in 2003, the British public are meant to take it on faith and never question the official government line. And just like in 2003, the UK has opened the first door on the garden path, with the US and its "coalition" following safely behind, shoulder to shoulder. In this latest version of the story, Tony Blair is being played by Theresa May, and Jack Straw is being played by Boris Johnson. On the other side of the pond, a hapless Bush is hapless Trump. Both Blair and Straw, along with the court propagandist Alastair Campbell – are all proven to have been liars of the highest order, and if there were any real accountability or justice, these men and their collaborators in government should be in prison right now. The fact they aren’t is why the door has been left wide open for the exact same scam to be repeated again, and again.

Iraq should have taught us all to be skeptical about official claims of chemical weapons evidence, and to face the ugly truth about how most major wars throughout history have waged by the deception – and by western governments. What does it tell us about today’s society if people still cannot see this?

That’s why it was wrong to let Blair, Bush and others off the hook for war crimes. By doing so, both the British and Americans are inviting a dark phase of history to repeat itself again, and again.

It’s high time that we break the cycle.

***
Author Patrick Henningsen is a global affairs analyst and founder of independent news and analysis site 21st Century Wire, and host of the SUNDAY WIRE weekly radio show broadcast globally over the Alternate Current Radio Network (ACR).

Reprinted with permission form 21st Century Wire.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Pelkkä linkki olisi riittänyt, kiitos!

Käyttäjän VelluHeino kuva
Vellu Heino
Käyttäjän PekkaNrnen kuva
Pekka Näränen Vastaus kommenttiin #24

Vain sellaisten mielestä kuin Vellu Heino :D

Käyttäjän fazerinsini kuva
Jouni Suonsivu

Analyysi sisältää yhtä ja toista osuvaa. Analyysista puuttuva ja samalla kenties merkittävin osa on Venäjän, tuon elossa säilymisen maestron, keinovalikoiman analysointi, miten se voi toimia Yhdysvaltain kaavailemien uusien pakotteiden minimoimiseksi kuin myös katsaus Venäjän toimiin aiempien pakotteiden suhteen. Aiemmasta tiedämme, että Venäjä on pyrkinyt kohentamaan omaa korvaavaa tuotantoaan (artikkeleittain vaihtelevalla menestyksellä) aiempien pakotteiden kompensoimiseksi ja etenkin lisäämällä/aloittamalla tuonnin muualta.

Vaan tulevaan: tässä ajetaan Venäjä entistä tehokkaammin Kiinan syliin, jossa voittaja lopulta on vain ja ainoastaan Kiina. Ei välttämättä nopeasti, mutta asteittain kasvavassa määrin kyllä. Venäjällä on Kiinan hamuamia raaka-aineita kuin myös sotilasteknologiaa, jonka Kiina kernaasti kopioi.

Niin ymmärrettävä kuin Yhdysvaltain uhkaamat uudet pakotteet Yhdysvaltain omasta näkökulmasta onkin, koko maailman shakkia sillä ei pelata. Venäjä ja Putin voivat olla shakin mestareita, mutta valitettavasti Kiina ja sen johto ovat tätä vielä enemmän. Kiina tulee ottamaan tulevasta kaiken irti ja kenties näennäisesti auttamaan Venäjää jaloilleen, kunhan tämä palvelee Kiinan pitkän aikavälin intressejä.

Käyttäjän artoartovihavainen kuva
Arto Vihavainen

Analyysi on osuva, mutta tässä suurvaltapelissä on vielä monta siirtoa tehtävänä, ennenkuin Venäjä on matissa.

Tyypillistä tälle pelille on se ettei yksikään suurvalta näytä haluavan EU:ta pelikentälle. EU:n hajoittaminen on sekä Putinin että Trumpin ohjelmassa. USA:ssa tosin kongressi saattaa olla eri mieltä kuin presidentti siitäkin asiasta.

Käyttäjän fazerinsini kuva
Jouni Suonsivu

AK: "Vaistoni sanoo, että kuplan puhkeaminen ei ehkä ole enää kovin kaukana tulevaisuudessa."

Riippuu kuplan käsitteen määrittelystä tässä yhteydessä. Jos peli etenee ilmoitetulla tavalla, ja Yhdysvaltain sekä Kiinan keskinäinen nokittelu/kauppasota jatkuu aloitettuun suuntaan (kumpikaan ei halunne menettää kasvojaan perääntymällä, vaikka järki niin sanoisi), voimme nähdä Yhdysvaltain dollarin nopeutetun alasajon maailman (yksinomaisesta) reservivaluutasta. Euroopan unioni, vaikkakin sotilaallisesti statisti, on merkittävä tekijä maailmankaupassa. Tässä Unionin tekemisillä on merkitystä ja myös neutraaliksi jättäytyminen Unionilta on valinta, jolla on merkitystä. Unionimme jäsenvaltioineen ei näytä olevan valmis Yhdysvaltain esittämään, joten lopulta Yhdysvallat saattaa joutua huomaamaan olevansa yksin pakotteineen Venäjää vastaan, yksin Kiinan kanssa tullinokittelussa, yksinään Iranin pakotteet uudestaan voimassa. Unionimme on liian riippuvainen maailmankaupan toimivuudesta, että sillä olisi varaa/halua tukea Yhdysvaltain toimia. Yksinään taas Yhdysvaltain suhteellinen voima ei enää ole sitä, mitä se oli vielä vuosituhannen vaihteessa.

Yhdysvallat vai Venäjä (ja Kiina sekä koko BRICS ja mahdollisia muita toimijoita)? Venäjän asema ei välttämättä vahvistu millään aikavälillä, mutta Yhdysvaltain supervalta-asema muuttuu jollakin aikavälillä suurvalta-asemaksi, tai toiseksiksi supervallaksi kahdesta. Maan taloudellinen rapautuminen jatkuu ja tämän sinetöi Donald Trumpin mieletön yhteisöveron pudotus.

Käyttäjän Keijo Lindgren kuva
Keijo Lindgren

Suomalaiset tuntuvat toivovan että Venäjä hajoaisi ajattelematta miten käy itärajalle, Gadaffin poisto on jo unohtunut.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Sitä tietysti siirretään vain idemmäksi!

Käyttäjän jorikajanto kuva
Jori Kajanto

Huom. palautetaan, ei siirretä.

Käyttäjän AnttiJuhaniKasvio kuva
Antti Kasvio

Itse en ainakaan toivo Venäjän hajoamista, vaan että maa lopettaisi muun maailman kiristämisen ydinaseillaan, ryhtyisi elämään normaalisti, rakentaisi hyvät suhteet naapureihinsa ja nostaisi kansalaistensa elämisen laadun kestävästi maan valtavien rikkauksien mahdollistamalle tasolle. Silloin meidänkin kelpaisi elää heidän naapureinaan.

Jone Virtanen

Hyvin kirjoitettu. Jäin kuitenkin miettimään Kiinaa. En oikein jaksa uskoa siihen, että liittouma Venjän kanssa syvenisi. Kiinan talous tarvitseen USA:n markkinoita jotka nyt ovat de facto merkitykseltään moninkertaiset Venjän markkinoihin. Oikeastaan koko Kiinan kasvu perustuu USA:n (ja Euroopan) kysyntään.

Pelitilaa tilanne kuitenkin Kiinalle antaa ja varmasti Kiinaa kiinnostavat Siperian luonnonvarat ja tyhjä tila. Se miten Kiina ne ottaa haltuunsa on aivan toinen kysymys. Kiinan kolonialismi on yleensä muuta kuin sapelien kalistelua. Se voi vaikka ostaa Sierian.

Toinen asia on tietenkin Suomen tilanne. Venjä voi hajota, joka taas aiheuttaa levottomuuksia tai vaikka valtio säilyisinkin ehjänä, voi edessä olla kaaoksen vuosia. (Vallankaappaus, nälkäiset väkijoukot tai jotain muuta)

Pahaa pelkään, että Suomen kannalta Putin vallan ajan soisi kestävän vielä hetken. Ainakin niin kauan, että voisimme varautua tulevaan.

Risto Koivula

Tämmösissä pakotteissa tuommosesta sepitetystä false flagista ei ole mitään, alkeellistankaan protia eikä tolkkua.

Mikä tahansa rikollisorganisaatio - ei tarvitse olla ISIS - voi sepittään tuollaisia ketä vastaan tahansa, myös USA:ta ja EU:ta vastaan.

Kriminaalirikokset ja valtioiden väliset rikoset on pidettävä erillään toisistaan. Tämä on edellisiä, ja saattoi olla myös laajennettu itsemurha, tai puhdasvahinko, vanhat agentit leikkivät vanhoilla leluilla.

Kriminaalirikos on erikseen todistettava valtioidenväliseksi, jotta se olisi sellainen. Siihen ei riitä se, että monen maan kansalaisia tai että joku on joskus ollut vakooja.

Trumpin on saatava järjestys taloon.

Tarja Halonen aloitti uudenvuodenpuheessaan Putinin leimaamisen "myrkyttäjäksi" ja sitä on jatkunut ja jatkunut. (Halosen käyttämä lentokonekin kerran "polonium-tarkastettiin" näyttävästi Moskovassa...

Risto Koivula

USA:lla ei ole tuomiovaltaa tavalliseen kriminaalirikokseen, jossa ei ole osallisena sen kansalaisia, ja joka ei tapahdu sen maantieteellisellä alueella, aluevesillä tai tai sen lipun alle rekiströidyssä laivassa tai lentokoneessa. Siltä voidaan vain pyyttää virka-apua selvityksissä, jos sillä voidaan olettaa olevan asiaan liittyvää tietoa.

Käyttäjän raimoylinen kuva
Raimo Ylinen

Venäjä näyttää iskevän suoraan länsimaisen markkinatalouden ytimeen perustamalla veroparatiiseja. Aluksi tosin vain omien yritystensä käyttöön mutta tulevaisuudessa ne voidaan avata myös länsimaisille suuryrityksille ja haavoittaa näin länsimaiden taloutta.

Käyttäjän ilkkavarsio kuva
Ilkka Varsio

Raimo Ylinen

Ajattelitko oikein tosissasi, että merkittävät länsimaiset yritykset siirtyisivät johonkin venäläiseen veroparatiisiin. Miksi, koska maailma on täynnä turvallisia ja laillisia verokeitaita !

Eihän noihin kaavailtuihin Venäjän verokeitaisiin edes hyväksytä ulkolaisia yrityksiä.

Toiseksi Venäjän suunnittelemat veroparatiisit perustetaan vain oligarkkien rahojen suojelemiseksi. Yritykset eivät maksaisi tällöin ulkomailla tehdystä voitosta veroa Venäjälle, eivätkä Venäjän työ- ja yrityslait koskisi niitä.

Idea sai alkunsa oligarkkien menetettyä pääomiansa USA:n talouspakotteiden seurauksena. Länsimaiset sijoittajat vetivät taas kerran rahansa pois Moskovan pörssistä. Pakotteet kohdistuivat seitsemään liikemieheen, 12 heidän omistamaansa yritykseen, 17 korkeaan virkamieheen sekä kahteen valtionyritykseen.

Venäjän 27 varakkaimman liikemiehen omaisuudesta suli keväällä 16 miljardia dollaria. Esimerkiksi liikemies Oleg Deripaskan alumiiniyhtiö UC Rusalin arvo laski Moskovan ja Hong Kongin pörsseissä lähes puolella.

On täysin epäselvää, kuinka veroparatiis mennettely toimisi käytännössä. Ehdotetut alueet sijaitsevat Venäjän eri ääripäissä, eivätkä välttämättä kiinnostaisi kuin sellaisia pakotteiden alaisiksi joutuneita yrityksiä, jotka eivät pysty toimimaan enää missään muualla.

Lisäksi asiantuntijoiden mukaan kyseiset alueet hajottaisivat Venäjän talousaluetta, vaikka maat pyrkivät pikemminkin yhtenäistämään sääntöjä alueillaan. Ministeriöstä kerrotaankin lehdelle, että osa ehdotuksista on elinkeinoelämän ideoimia ja saattaa tulla kokeilun jälkeen voimaan koko maassa.

Eli Venäjälle luodaan veroparatiisi joka takaisi, etteivät venäläiset yritykset enää maksaisi veroja Federation kassaan. Kuullostaako uskottavalta?

Eläkeikää nostetaan ja veroja kiristetään tavalliselta kansalta jotta Putinin suurvaltahaaveet toteutuisivat.

Nämäkö puheet ovat niitä Venäjän tänään esittämiä vastatoimia ! Venäjällä ei ole mitään sellaista vastatoimea joka heiluttaisi USA:n tai länsimaiden taloutta joka olisi Venäjälle itselleen moninkertaisesti vahingollisempaa ! Venäjän puheet ovat olleet jo vuosisatoja pelkkiä puheita kotiyleisölle !

Risto Koivula

Venäjä löysää Pohjois-Korean pakotteita, jos USA kiristää Venäjän.

Nää pakotteet on lopulta pelkkää kauppasotaa.

Käyttäjän AnttiJuhaniKasvio kuva
Antti Kasvio

Kiitos vilkkaasta keskustelusta!

Tilannetta voi yrittää analysoida eteenpäin kuvittelemalla itsensä presidentti Putinin housuihin. Tuolloin voi pohtia, mitkä olisivat Venäjän ja sen valtaryhmittymän kannalta toimivimpia keinoja edessä olevan umpikujan välttämiseksi.

Erään valinnan jo tiedämme: Kreml on päättänyt palauttaa politrukit armeijaan ja turvallisuuskoneistoihin valvomaan, ettei niiden piirissä tapahdu mitään epäilyttävää. Presidentti myös kokousti eilen ylimpien turvallisuusjohtajiensa kanssa keskustellen USA:n uusimmista pakotteista ja reagoinnista niihin.

Mutta mitä reaktiot voisivat olla?

Eräs mahdollisuus olisi tietenkin se, että Venäjä suostuisi USA:n vaatimuksiin eli lupaisi olla jatkossa kehittämättä ja käyttämättä kemiallisia ja biologisia aseita sekä sallisi myös ulkopuolisen valvonnan. Se merkitsisi kuitenkin kasvojen menettämistä, ja seuraavaksi ehkä vaadittaisiin Venäjän lähtöä Krimiltä. Putinin näkökulmasta täysin mahdoton vaihtoehto.

Päinvastainen reaktio olisi uusi Venäjän sotilaallisen voiman näyttö, johon liittyisi muulle maailmalle annettu selkeä muistutus maan ydinohjusten välittömästä laukaisuvalmiudesta. Tästä kuitenkin voisi hyvinkin seurata joko uusi suursota tai romahdukseen saakka johtava maan totaalinen taloudellinen ja poliittinen eristäminen. On epäselvää, kuinka valmiita maan armeija ja kansalaiset ovat tällaiseen seikkailuun sekä sen aiheuttamiin puliin ja ruumispussien virtaan takaisin Venäjälle. Se kuitenkin on selvää, että stabiliteettia arvostavan Kiinan vetäminen Venäjän tukijaksi tällaiseen seikkailupolitiikkaan ei onnistu.

Kolmas mahdollisuus on Venäjän uhriutuminen ja voimavarojen suuntaaminen liittolaisten hakemiseen lännestä niin, että Trump tai hänen hengenheimolaisensa saavat paremman otteen USA:n politiikasta ja Putinia fanittavat oikeistopopulistit nousevat valtaan EU:ssa. Nykyisin Venäjän manipulointiyrityksiin osataan kuitenkin jo varautua paremmin ja maan ulkomaantiedustelu osaa kertoa, etteivät Brexit-äänestyksen tai Trumpin vaalivoiton kaltaiset yllätykset ole enää kovin todennäköisiä Steve Bannonin toiveikkaista yrityksistä huolimatta.

Neljänneksi vaihtoehdoksi jää paneutuminen maan talouden uudistamiseen ja ihmisten elinolojen parantamiseen. Se ei kuitenkaan onnistu niin kauan kun armeija, turvallisuuskoneisto ja korruptio vievät itselleen kaikki rahat, oikeusjärjestys ei toimi normaalisti eikä kansainvälinen taloudellinen kanssakäyminen suju. Venäjä voi saada käyttöönsä tarvittavat resurssit vain luopumalla suurvaltapyrkimyksistään ja hankkiutumalla eroon vallan anastaneesta rahanahneesta mafiasta. Tuon mafian kummisetänä toimivalle presidentti Putinille ajatus tuskin tulee ensimmäisenä mieleen.

Eli mikä neuvoksi? Aikaa toimivien ratkaisujen löytämiseen ei ole ehkä enää muutamaa kuukautta enempää.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset