AnttiJuhaniKasvio

Tippauspisteistä selviytymiskamppailuun

  • Kuvio 1: Vahvistuvia trendejä maapallon lämpenemisen eri vaiheissa
    Kuvio 1: Vahvistuvia trendejä maapallon lämpenemisen eri vaiheissa
  • Kuvio 2: Pohjoisen napa-alueen jääpeitteen tiheys 7.8.2018
    Kuvio 2: Pohjoisen napa-alueen jääpeitteen tiheys 7.8.2018

Maailmalla kohistaan kansainvälisen tutkijaryhmän tunnetussa tiedejulkaisussa PNAS:issa julkaisemasta artikkelista, jossa varoitetaan ilmastonmuutoksen karkaamisesta ihmiskunnan hallintamahdollisuuksien ulottumattomiin (ks. linkki). Tilanteeseen voidaan päätyä, jos kriittisten kynnysarvojen – englanniksi tipping points - ylityttyä keskeiset muutosprosessit kuten jäätiköiden sulaminen ja metaanin vapautuminen ilmakehään alkavat vahvistaa itse itseään (ks. kuvio 1). Ennen pitkää kumuloituvat prosessit tekevät nykyisenkaltaisen elämän jatkumisen mahdottomaksi ilman että meillä on enää keinoja niiden pysäyttämiseksi.

Kirjoitus tuntuu olevan vaikea pala esimerkiksi artikkelia ja sen synnyttämää keskustelua Helsingin Sanomissa referoiville toimittajille, jotka etsivät tarmokkaasti argumentteja analyysin uskottavuuden heikentämiseksi (ks. linkki). Hiukan kyllä ihmetyttää vetoaminen esimerkiksi ilmaston lämpenemisen pohjoisia kasvukausia pidentävin vaikutuksiin ja yhteyttämisessä sitoutuvaan hiilidioksidiin, sillä artikkelin kirjoittajat ovat jo ottaneet nämä tekijät huomioon analyysissaan.

Itse haluan kiinnittää huomiota siihen, että artikkeli on laadittu ennen tämän kesän poikkeuksellista lämpöaaltoa. Kuuman jakson vaikutukset eivät pääty ilmojen viilenemiseen, vaan jatkuvat esimerkiksi maailman meriin varastoituneen ylimääräisen lämpöenergian muodossa. Se tulee puolestaan vaikuttamaan esimerkiksi jäätiköiden muodostumiseen pohjoisessa ja sulamisen voimakkuuteen kohti kesää kääntyvällä eteläisellä pallonpuoliskolla.

Pohjoisella jäämerellä eletään vielä jäätiköiden sulamisen aikaa – minimipinta-ala saavutetaan normaalisti hiukan syyskuun puolen välin jälkeen. Merijään pinta-ala ei tänä vuonna ole vuodenaikaan suhteutettuna vielä aivan viime vuosikymmenten mittaushistorian ennätyslukemissa. Mutta kartoista näemme etenkin Pohjoisnavan itäpuolella jään tiheyden pudonneen sen verran alhaiselle tasolle, että meriveden ollessa tavanomaista lämpimämpää merijään pinta-ala voi supistua nopeasti todella paljon (ks. kuvio 2). Tumma meren pinta heijastaa tunnetusti paljon valkoista jäätä pienemmän osuuden auringon lämpöenergiasta takaisin avaruuteen.

Helsingin Sanomat kirjoitti viime kuukausiliitteessään Pohjois-Siperian jokitöyräiltä löydettyjen mammutin luiden määrän lisääntymisestä niin, että niiden etsimisestä ja kauppaamisesta on kehittynyt tuottoisa bisnes (ks. linkki). Olisiko näin tapahtunut, ellei ikiroudan sulaminen alueella olisi jo käynnissä?

Maallikkona ei voi olla ajattelematta, että olemme ehkä lähestymässä kriittisiä kynnysarvoja jo paljon ennen ”turvallisena”  pidetyn kahden asteen lämpenemisrajan ylittymistä. Siksi nyt julkaistu tutkijoiden artikkeli kannattaa tulkita hätähuudoksi, johon on syytä reagoida mahdollisimman nopeasti.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset