AnttiJuhaniKasvio

Faangin dilemma

Applesta tuli pari päivää sitten ensimmäinen yli tuhannen miljardin eli biljoonan dollarin arvoiseksi noteerattu yritys. Seuraavaksi käydäänkin kilpaa siitä, mikä maailman johtavista digitalouden kasvuyrityksistä – kuten Applen ohella Microsoft, Facebook, Amazon ja Alphabet tai jokin niiden kiinalaisista haastajista – ennättää ensimmäisenä yli kahden biljoonan dollarin rajan (ks. linkki).

Karl Marx esitti itse asiassa jo runsaat puolitoista vuosisataa sitten varsin pätevän syyn tähän suuryhtiöiden lakkaamattomaan pääoma-arvon kasvattamiskilpaan. ”Kasatkaa, kasatkaa, siinä on teillä Mooses ja profeetat” oli 19. vuosisadan boheemin toisinajattelijan mukaan käyttäytymismaksiimi, jonka varaan koko kapitalistinen talousjärjestelmä tulisi rakentumaan niin kauan kuin se on ylipäätään olemassa. Tämän tietävät hyvin myös eläkeyhtiöiden salkunhoitajat, joiden tehtävänä on huolehtia työeläkemaksujemme muuttumisesta tulevina vuosikymmeninä säällisen elämän mahdollistaviksi eläketuloiksi.

Nyt kuitenkin muun muassa Financial Timesin viikonvaihteen numerossa ounastellaan, ettei yksikään nykyajan kasvutalouden kärkiyrityksistä kykene tekemään riittävää eroa kilpailijoihinsa vain kehittämällä nykyisiä liiketoimintojaan, vaan niiden on löydettävä uusia riittävän vahvoja kasvualueita. Tuhannen tuhannen tuhannen tuhannen taalan kysymykseksi jää siten vain se, mikä tuo uusi sampo tulee olemaan.

Tarkemmin ajatellen taidamme kyllä jo tietää vastauksen tuohon kysymykseen. Kuten esimerkiksi Erik Brynjolfsson kirjoitti vähän aikaisemmin samassa lehdessä, oppiva tekoäly on parhaillaan kehittymässä nopeasti samaan tapaan koko taloutta vahvasti eteenpäin vieväksi yleiskäyttöiseksi teknologiaksi kuin tietokoneet ja maailmanlaajuiset tietoverkot kehittyivät muutamia vuosikymmeniä aiemmin (ks. linkki).

Tulevaisuuden voittajaksi nousee siten todennäköisesti se yritys tai ne yritykset, jotka kykenevät liittämään oppivan tekoälyn mahdollisimman saumattomasti osaksi meidän arkeamme. Niin että keinoäly auttaa meitä hakemaan tarvitsemamme tiedot nykyistä nopeammin, etsii koetellusti parhaat ratkaisuvaihtoehdot kohtaamiimme ongelmiin, muistaa kaiken nykyään helposti unohtamamme, varmistaa optimaalisten reittien löytämisen ja turvallisen perillepääsyn liikenteessä, monitoroi aineenvaihduntaamme ja liikkumistamme varoittain mahdollisista terveysriskeistä sekä auttaa tekemään arjessa oikeasti ekologista jalanjälkeämme pienentäviä ratkaisuja.

Tällaiset aivokapasiteettiamme lisäävät ratkaisut tulevat olemaan se pihvi, joka tuottaa suurimmat voitot ratkaisujen taustalla oleville yrityksille. Toissijaiseksi jää aikaa myöten se, millaisten käyttöliittymien kautta – esimerkiksi älypuhelinten, tietokoneen hakurobottien, niihin ladattujen käyttöjärjestelmien tai älyteknologialla varustettujen autojen – välityksellä sähköiset aivot tulevat auttamaan aika rajallisella muisti- ja prosessointikapasiteetilla varustettujen aivosolujemme toimintaa.

Oleellinen merkitys on sillä, että tullessaan näennäisen pyyteettömästi auttamaan meitä arjen ongelmissa oppiva keinoäly tarjoaa samalla algoritmeja kehittäville yrityksille huikeat mahdollisuudet manipuloida käyttäytymistämme. Me itse emme välttämättä kykene sen enempää tunnistamaan manipulointiyrityksiä kuin vastustamaankaan niitä. Aina toki voi päättää tyytyä offline-elämään, mutta silloin todennäköisesti syrjäytyy paljosta muustakin.

Jos tällainen tulevaisuus herättää meissä ahdistuksen tunteita, oikea aika reagoida on nyt.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (13 kommenttia)

Käyttäjän jannekejo kuva
Janne Kejo

Mielenkiintoista, että vaikka mainitset Marx'in, et tunnu kykenevän laajentamaan ajattelua kapitalistisen boxin ulkopuolelle.

Käyttäjän AnttiJuhaniKasvio kuva
Antti Kasvio

Oleellisinta kapitalistisen boksin ulkopuolelle asettumista tänä päivänä on sen tosiasian tunnustaminen, että eksponentiaalisesti kasvava arvonlisäyspyrkimys on jo kauan sitten ylittänyt planeettamme kantokyvyn rajat. Sille on pakko tehdä jotakin, jos haluamme pysyä hengissä.

Yhtä lailla huolestuttavaa on se, miten isolla rahalla hankitut oppivan keinoälyn tarjoamat vaikutusmahdollisuudet eriarvoistavat ihmiskuntaa. Ja nimenomaan silloin kun elintilaa ei enää riitä kaikille.

Käyttäjän ristojkoivula kuva
Risto Koivula

Ne vehkeet eivät lisää "aivokapaitettiamme" eivätkä vaikuta aivojen solutasolle. Ajattelu ei toki myöskään tapahdu solutasolla.

http://ristojkoivula.puheenvuoro.uusisuomi.fi/2583...

Käyttäjän AnttiJuhaniKasvio kuva
Antti Kasvio

Oppiva keinoäly tulee lisäämään oleellisesti meidän arjen hallinnan mahdollisuuksiamme ja niin tapahtuu myös työelämässä. Tässä mielessä se lisää kapasiteettejamme.

Toisaalta esimerkiksi AI-guru Vivienne Ming varoittaa siitä, että jos emme enää joudu vaivaamaan aivojamme entiseen tapaan, seurauksena voi olla varhaisen dementian merkittävä yleistyminen jo yhden sukupolven aikana (ks. https://www.ft.com/content/3aac2330-8f38-11e8-b639... ). Tässä mielessä oppiva keinoäly voi myös vähentää aivokapasiteettiamme.

Käyttäjän erkkilaitila1 kuva
Erkki Laitila

Kirjoittelut tekoälystä ovat yleisummin kirjoittajien ajatuksia karkaamassa spirituaalin puolelle, koska varmaa tietoa on niin vähän.

Alan kehitystä voi päätellä monella tapaa, jos olet asiantuntija, mutta jos poliittinen koneistomme epäonnistuu sääntelyssä, voi tapahtua kuten sähköverkkojen myynnissä, että valtio ja kansalaiset kärsivät maailman tappiin asti virhepäätöksestä.

Tietysti viisainta, mitä tekoäly voisi meille antaa, on kollektiivisen viisauden kehittäminen. Sehän on tautologia. Se tarkoittaisi kybernetiikkaa, systeemi järkeä ja visuaalisuutta sekä kaikkinaista IT tukea ongelmanratkaisuun.

Itse systeemiajattelijana näen tietämyksen lisäämisen suurempana haasteena kun Steve Jobsin kännykät, joilla loppujen lopuksi on varsin vähän yhteiskuntaan vaikuttavaa pysyvää kontribuutiota, jos mitään.

Käyttäjän AnttiJuhaniKasvio kuva
Antti Kasvio

Nykyajan oppivan tekoälyn perustana on Norbert Wienerin kehittävä itseohjautuvien systeemien teoria eli kybernetiikka.

Käyttäjän ristojkoivula kuva
Risto Koivula

Se ei sellaisenaan ole mitään älyä.

Käyttäjän erkkilaitila1 kuva
Erkki Laitila

Kybernetiikka kuuluu olennaisena osana tekoälyyn, ja myöskin päinvastoin.
Mistä lähteestä olet, Antti, lukenut tuosta kytkennästä?

Kerään itsekin lähteitä, missä selostetaan tekoälyn teoriaa ja yhdistelen tuloksia. Sitä on tietämyksen integrointi tekoälyllä ja ilman sitä.

Käyttäjän AnttiJuhaniKasvio kuva
Antti Kasvio

No hyllyssäni ovat esimerkiksi Norbert Wienerin klassikot "Cybernetics: or Control and Communication in the Animal and the Machine" sekä "The Human Use of Human Beings: Cybernetics and Society". Kuriositeettina mainittakoon että kuuntelin myös nuorena valtiotieteen opiskelijana Yrjö Ahmavaaran yhteiskuntakybernetiikan luentosarjan.

Kybernetiikan ideoiden ympärille 1950-luvun alussa rakentunut intellektuaalinen yhteisö oli kulttuurihistoriallisesti varsin merkittävä, mutta usein unohdettu.

Käyttäjän ristojkoivula kuva
Risto Koivula

Olen lukenut minäkin Ahmavaaran "Yhteiskuntakybernetiikan" heti, kun se ilmestyi - ja sain siitä kauhean raivarin...

https://hameemmias.vuodatus.net/lue/2015/10/kansan...

" lauantai, 24. lokakuu 2015

Kansan Ääni: Huruproffakaverukset Ahmavaara ja Vanhanen

Huruproffakaverukset Yrjö Ahmavaara ja Tatu Vanhanen loivat vuosikymmeniä ”eliitin” sisäidelogiaa

Ahmavaara (7.8.1929 – 7.8.2015) ja Vanhanen (9.4.1929 – 22.8.2015) olivat syntyneet samana vuonna ja kuolivatkin samassa kuussa. He olivat 16-vuotiaina vuonna 1945 ensimmäistä vuosikertaa, jotka eivät joutuneet eivätkä päässeet vapaaehtoisenakaan sotaan. Kasvatuksensa perustan he saivat sota-aikana koulussa ja kotona. Vain paria vuotta myöhemmin näistä opeista vaiettiin jo kuin muuri niissäkin piireissä. Ja vain paria vuotta vanhempien tiedeurakaavailut olivat jääneet sodan jalkoihin, josta mentiin käytännön töihin tai hautaan.

Aktiivisimman työuransa herrat olivat läheisiä työkavereita Tampereen yli-opistosta: Ahmavaara matematiikan ja yhteiskuntatieteiden metodologian professori 1971-1998, Vanhanen valtio-opin apulaisprofessori 1972-1992. Opiskelijat tiesivät molemmilla her-roilla olevan mielenterveysongelmia,joista ei auttanut edes syyttää sotaa,vaan g... :-/ .

Emeritukset aiheuttivat tieteellisen järkytyksen vuonna 2001 julkaisemalla rotuopilli-sesti asennoituvan pamfletin Geenien tulo yhteiskuntatieteisiin, jossa vaativat genetii- kalle keskeistä osaa ihmisen käyttäytymisen ja yhteiskunnan tutkimuksessa. Ahma-vaaraa oli siihen asti pidetty vasemmistolaisena. En muista herrojen ikinä tapelleen keskenään julkisuudessa mistään, miten ankaria vääntöjä he mm. kannattamiensa puolueiden ympyröissä kävivätkin!

Oletetut ”kykyjen geenit” ovat olleet mukana Suomen koulujärjestelmän ideologiassa jo 50-luvulta Ahmavaaran sinne tuomina

Ahmavaara luki matematiikkaa ja psykologiaa ja väitteli tohtoriksi psykometriikasta eli älykkyystesteistä 1954, jonka jälkeen toimi pari vuotta psykologian professorina Ohion yliopistossa, jossa perehtyi kybernetiikkaan. Vuonna 1957 hän julkaisi kirjan Henkisten kykyjemme rakenne. Koulujen ammatinvalinnanohjaus pantiin sen kirjan mukaisiin raameihin.

Olen 16-vuotiaana lukenut tämän hänen kirjansa, koska ammatinvalinnanohjaaja kehotti minua niin tekemään. Se oli ensimmäinen varsinaisesti tieteelliseksi tarkoitettu teos, mitä olen lukenut. Henkisten kykyjen rakenteellisia ominaisuuksia pidetään siinä ainakin rivien välistä biologisina joskin ilmeisen ennustamattomina vanhempien vas-taavien perusteella, ns. omena putoaa -malli: omenan makua ei voi ennustaa vanhem- pien perusteella, vaikka setuleekin pääasiassa geeneistä. Kun oli lukioon mennessä pakko valita joko psykologia tai biologia, valitsin sen biologian... Päätin myös opiskella venäjää, josta sitten kirjoitinkin ällän, vaikka sitä ei lukiossa opetettu-kaan, mm. päästäkseni lukemaan, mitä Neuvostoliitossa kirjoitetaan esimerkiksi näistä asioista.

Ahmavaara yritti kybernetisoida myös marxilaista filosofiaa

Häntä pidettiin yhdessä vaiheessa myös "taistolaisena". Tästä todisteena nähtiin hä- nen antipositivisminsa, joka kävikin hyvin yhteen silloisen neuvostoliittolaisen kanssa. Heikki Mäki-Kulmala, entinen kova kuusislainen puoluepiirin vt. valistussih- teeri kirjoitti kirjan Anti-Ahmavaara, jossa hän arvosteli "marxismia" (mm. autoritarismista) siitä lähtökohdasta, että muka Ahmavaaran oppi olisi ollut marxismia:

” Ahmavaara (1970) todistaa Humen giljotiinin antipositivistisen kieltämisen avulla Mar- xismin historiallisen materialismin determinististä välttämättömyyttä ja myös tulevan sosialistisen yhteiskunnan vääjäämättömyyttä. Ahmavara siis torjuu ”hedelmättömänä ja yhteiskuntatieteelle tuhoisana” Humen väitteen, jonka mukaan "todellisuuden asianti- loista ei voida missään oloissa päätellä [(luonnon)tieteellisesti, engl. scientifically, RJK), miten asioiden pitäisi olla”. … Ahmavaara tarkastelee yhteiskuntaa kyberneettisenä järjestelmänä. Siinä keskeinen käsite on ergodisuus, itseohjautuvuus (Ahmavaara 1970) … Ahmavaara (1976, 149) määrittelee objektiivisen arvon käsitteen:

”Ihmisten elämän helpottaminen ja inhimillistäminen, sen vapauttaminen alituisen toimeentulokamppailun pakosta kohti kaikinpuolista älyllistä ja henkistä kehitystä kehittämällä toimeentulon fyysisiä ja yhteiskunnallisia välineitä, asettaa ihmisten toimille objektiivisia arvopäämääriä, joita voidaan tieteellisesti selvittää tutkimalla tämän vapautumisen objektiivisia tunnusmerkkejä.”

[Marxismin olettama] deterministinen eteneminen kohti kommunistista yhteiskuntaa ilmentyy Ahmavaaralla (1976) ’kyberneettisenä kehitysperiaatteena’: Yhteiskunnan käytettävissä olevien tuotantovoimien säätelykyvyn kasvu ei vain varmista yhteisön säilymistä ja sen jäsenten fyysistä ja taloudellista turvallisuutta, vaan myös vähentää historiallisesti välttämättömän yhteiskuntahierarkian kokonaismäärää. Tämä merkitsee mahdollisuutta demokratisointiin, mukaan lukien luokkahierarkian purkaminen, ja informaatioprosessin vapauttamiseen eli yhteiskunnan jäsenten toiminnan luovuuden lisäämiseen, kuitenkin siten että jäljelle jäävän hierarkian kokonaismäärä ei alita historiallisesti välttämättömän hierarkian kokonaismäärää, jonka tuotantovoimien säätelykyky määrää.”

Sekä Vanhanen että Ahmanvaara olivat ainakin tutkivinaan myös demokratisointia. Mäki-Kulmala osuu Ahmavaaran arvostelussaan nappiin siinä, että vika on tämän metafyysisessä maailmankuvassa, maailman näkemisessä ”matematiikkakoneena”. Oppi ei ole marxismia, dialektista ja historiallista materialismia, vaan kybernetistä materialismia, joka on lähellä ”fysikalismia”. Dialektiset vastakohdat ovat nimenomaan sellaisia objektiivisia vastakohtia, jotka eivät ole muodollisen logiikan aksioomien mu- kaisia. Ne mm. edellyttävät toisiaan eivätkä sulje pois. Maailmalla ei ole velvollisuutta olla jälkimmäisten mukainen. Ahmavaaran tiedekäsitys on olennaisesti marxismin vastaavaa SUPPEAMPI. Ahmavaara ei kuitenkaan väitä kumoavansa dialektiikkaa, vaan hän väittää, että ”dialetiikka selittyy (sen ”matematiikka-maailman”) kyberneet- tisillä laeilla, kaaoslaeilla jne. Ei selity, päin vastoin: sellainen, mikä selittyy täysin vain niillä, EI OLE sitten lopulta kuitenkaan dialektiikkaa.

http://hameemmias.vuodatus.net/lue/2016/01/oliko-l...

Ja mikä pahinta, yhteiskunnankin säännöt olisivat hänen mukaansa muka lopulta myös perimässä.

Näin ei ole asian laita, sillä yhteiskunta on genetiikkan ja ehdollistunmiseenkin nähden uusi, korkeamman emrgenssitason entiteetti.

Käyttäjän AnttiJuhaniKasvio kuva
Antti Kasvio Vastaus kommenttiin #11

Olen kyllä tietoinen Ahmavaaran demokratiakäsityksen ongelmallisuudesta - väänsimme siitä aikanaan kättä muun muassa erään kansainvälisen konferenssin ohjelmatoimikunnassa -, mutta se ei muuta toiseksi hänen avainrooliaan kybernetiikan ideoiden välittämisessä suomalaiseen keskusteluun.

Järjestelmien emergenttisyydestä: eikö juuri se ole oppivan keinoälyn ominaisuus?

Käyttäjän rkoski kuva
Raimo Koski

Tuota linkkiä ei saa auki ilman tilausta. Minulla on hesaria vielä pari viikkoa, mutta sitten kanavapujottelen FT:n puolelle koetilauksen ajaksi. On nimittäin hyvä lehti.

[Pitkä poistettu teksti, jossa pyrin arvioimaan, mikä yhtiö voittaa. Ennakko-odotukseni oli Google tai siis Alphabet.]

Suomi on kielensä takia varsin hyvin suojassa. Ne tyypillisesti 8 kieltä, joita kunnolla tuetaan, ovat etulinjassa. Esim. Amazon ei suostu myymään tänne älykaiutintaan ja älykkäät avustajat ei vaan toimi suomeksi eli meitä ei vielä osata kunnolla vakoilla, kun käytämme tätä "salakieltä".

Tekoälyllä on mahtavat mahdollisuudet opettaa meitä oppimaan nopeammin ja tehokkaammin. Minun mielestäni tehokkain oppimismetodi on tutkiva oppiminen. Tekoäly olisi kuin väsymätön äiti vastaamassa lapsen alussa typeriinkin ja sitten yhä älykkäämpiin kysymyksiin heti, juuri sopivasti muotoiltuna. Ajatelkaa, että ei tarvitsisi miettiä juuri sitä oikeaa googlaustermiä, kahlata hakutuloksia ja lokia tärkeistä löydöksistä pidettäisiin automaattisesti.

Käyttäjän erkkilaitila1 kuva
Erkki Laitila

Hyviä ajatuksia Raimollakin. Nimenomaan oppimisen kiihdyttäminen.
Sitä varten tarvitaan kognitiivisia malleja, systeemejä, joihin tallentuu ihmisen ja koneen yhdessä pähkäilemä tieto. Kirjoitan tästä esityksen eräälle yliopistolle lähikuukausina.

Olen tehnyt oppimisesta 20 videoesitystä Metayliopiston sivuille: http://metayliopisto.fi/?s=oppiminen.
Kybernetiikasta siellä on noin 30 videota: http://metayliopisto.fi/?s=kybernetiikka

Tekemällä näitä esityksiä kymmenittäin kehitän itse omaa ajatteluani pidemmälle, kun kunnon keskustelukumppania ei tästä maasta aiemmin ole löytynyt ("salakieli" esteenä kansainvälistymiselle).

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset