AnttiJuhaniKasvio

Trump, Euroopan puolustaja?

Donald Trump vaatii Nato-maita nostamaan puolustusmenonsa neljään prosenttiin bruttokansantuotteesta. Käytännössä vaatimuksen toteuttaminen merkitsisi alueen puolustusmenojen kasvua pitkälti yli 1 500 miljardiin dollariin ja yhteiskuntien pitkälle vietyä militarisointia.

Jonkinasteista herätystä länsi-Euroopan maat ovat epäilemättä tarvinneetkin sen vuoksi, että Neuvostoliiton hajottua ne eivät enää pitäneet perinteisten sotien syttymistä Euroopan mantereella kovin suurena riskinä. Siksi maat päästivät kylmän sodan aikana hankkimansa taisteluvalmiuden rappeutumaan samaan aikaan kun Venäjä ryhtyi Putinin johdolla modernisoimaan määrätietoisesti omia sotavoimiaan ja havittelemaan niiden turvin maan vaikutusvallan merkittävää vahvistamista.

Tämä on johtanut tilanteeseen, jossa länsi on joutunut seuraamaan sivusta Venäjän toimia Ukrainassa. Lisäksi on arvioitu, ettei Nato mahdollisen  konfliktin puhjetessa kykenisi torjumaan Venäjän sotavoimien tunkeutumista Baltiaan. Naton johdossa ja järjestön eurooppalaisten jäsenmaiden keskuudessa tilanne on toki jo tiedostettu, mutta konkreettisten lisäsatsausten saaminen valtioiden budjetteihin on monissa maissa aika vaikeaa.

Trumpin harjoittama patistelu ei siis ole vailla perusteita. Euroopan on todella aika ottaa tähänastista enemmän vastuuta puolustuksestaan. Tähän on syytä jo senkin vuoksi, että Trumpin johdolla USA on muuttunut hyvin arvaamattomaksi liittolaiseksi. Lisäksi Trumpista riippumatta Euroopan ominaispaino USA:n turvallisuuspoliittisessa ajattelussa tulee ajan myötä vähenemään Kiinan ja muiden Aasian maiden taloudellisen ja sotilaallisen voiman kasvun vuoksi.

Venäjän nykyinen sotilaallinen uhka ei kuitenkaan voi millään riittää perusteeksi Trumpin vaatimille lisäsatsauksille. Mittasuhteiden hahmottamiseksi kannattaa ottaa huomioon, että Nato-maiden väestömäärä on nykyisellään yli nelinkertainen ja talous ainakin kaksikymmenkertainen Venäjään verrattuna. Venäjän sotilasmenojen arvioidaan olevan noin kuusikymmentä miljardia dollaria eli alle kahdeskymmenesosa siitä määrästä, jota Trump nyt vaatii Nato-mailta.

Tästä näkökulmasta katsottuna vaadittu panostus on siis täysin ylimitoitettu. Lisäksi kannattaa ottaa huomioon, että vaikka Venäjän sotilaallisen voiman painopiste on maan läntisillä rajoilla, pinta-alaltaan maailman suurin maa joutuu huolehtimaan myös itäisten ja eteläisten rajojensa valvonnasta sekä entistä enemmän arktisista alueistaankin. Tulevaisuuden näköaloja rajaa tämän ohella sellaisen yhteiskunnallisen dynamismin puute, joka auttaisi Venäjää nousemaan sen resurssien periaatteessa mahdollistamaan suuruuteen. Kyse on itsevaltaisen johdon alaisuudessa elävästä pitkälle korruptoituneesta ja taloudellisesti stagnoituvasta maasta, jonka vaikutusvalta on lähes yksinomaan Neuvostoliiton ajoilta periytyneen massiivisen ydinpelotteen varassa.

Vielä paradoksaalisemmaksi Trumpin Naton eurooppalaisiin jäsenmaihin kohdistaman varustelumenoja koskevan painostuksen tekee se, että muutoin presidentti ei osoita minkäänlaista lojaalisuutta länsieurooppalaisia kumppaneitaan kohtaan. Hän kritisoi heitä paljon voimakkaammin kuin hän on kertaakaan suostunut arvostelemaan venäläistä kollegaansa. Trump kokee Putinin monissa suhteissa henkiseksi sukulaisekseen. Lisäksi joudutaan ottamaan huomioon ne lukuisat liiketoiminnalliset yhteydet, joita Trumpilla on ollut Kremliä lähellä oleviin rahamiehiin, sekä hänen Kremliltä saamansa tuki presidentinvaalikampanjan aikana.

Näiden näkökohtien valossa Trump ei esitä järjettömiä rahavaatimuksiaan sen vuoksi, että hän olisi kiinnostunut länsi-Euroopan turvallisuudesta. Ennemminkin hän etsii niiden toteutumattomuudesta alibia Yhdysvaltojen sotilaallisen läsnäolon vähentämiselle Euroopassa. Lisäksi hän haluaa saada Naton eurooppalaisilta jäsenmailta lisää tilauksia yhdysvaltalaiselle aseteollisuudelle. Samalla hän on todennäköisesti täysin valmis sopimaan Putinin kanssa etupiirien jakamisesta USA:n ja Venäjän kesken Euroopassa, etsimään yhteisiä keinoja alueen äärioikeiston asemien vahvistamiseksi sekä kehittämään USA:n ja Venäjän sotavoimien välistä koordinaatiota Lähi-idässä.

Aivan vapaasti Trump ei onneksi kuitenkaan voi toimia, vaan hän joutuu ottamaan huomioon sekä erikoissyyttäjän meneillään olevat Venäjä-tutkinnat että Kremlin USA:n vastustajana näkemän kongressin mahdollisuudet suitsia hänen liikkeitään. Tämä näkynee talouspakotteiden jatkumisessa ja Krimin jättämisessä vielä toistaiseksi miesten välisen keskustelun ulkopuolelle.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (5 kommenttia)

Käyttäjän Keijo Lindgren kuva
Keijo Lindgren

Saksa tuntuu tietävän että energiarahan kulkeminen Venäjälle on samalla suojeluraha Europalle toisin jos energiaostot suuntautuisivat USAhan jolloin suojelua ostettaisiin aseilla.

Käyttäjän PaavoVaattovaara kuva
Paavo Vaattovaara

Ei Saksan energiaraha ole suojelurahaa. Päinvastoin sillä rahalla Venäjä parantaa armeijansa iskukyä.

Käyttäjän AnttiJuhaniKasvio kuva
Antti Kasvio

Toissapäivänä USA:n ulkoministeriön edustaja kehotti Nordstream 2-hankkeeseen osallistuvia läntisiä yrityksiä - kuten Fortumin ostokohde Uniperia - varautumaan pakotteisiin. Tämänkään operaation taustalla ei liene niinkään huoli Euroopan joutumisesta riippuvaiseksi Venäjästä kuin halu lisätä amerikkalaisten tuottajien markkinaosuuksia.

Periaatteessa on tietenkin tarkoituksenmukaista lisätä taloudellista yhteistyötä eri maiden välillä ja samalla vähentää niiden välisten konfliktien riskiä. Opportunismi on kuitenkin opportunismia oli kyse sitten venäläisen kaasun käyttämisestä painostusvälineenä, läntisten yritysten väinpitämättömyydestä EU:n yhteisiä linjauksia kohtaan tai USA:n presidentin varustelupuheista.

Käyttäjän hexu980 kuva
Heikki Aukee

Rauma Repolan Lokomon tehtaalla rakennettiin Mir 1 ja Mir 2 sukellusalukset Neuvostoliitolle 1987. Suomi joutui läntisen teknologian boikottilistalle, kun ei suostunut estämään alusten luovutusta Neuvostoliitolle. USA:n mielestä niillä pystyi vahingoittamaan NL:n sukellusveneiden havaitsemiseen liittyvien laitteiden kaapeliyhteyksiä, millä oli vaikutusta USA:n kansalliseen turvallisuuteen. North Stream II ja Fortumin omistuskytkennät kaasuputkeen on jossain määrin toisiinsa verrattavissa olevia asioita.

Risto Koivula

" Näiden näkökohtien valossa Trump ei esitä järjettömiä rahavaatimuksiaan sen vuoksi, että hän olisi kiinnostunut länsi-Euroopan turvallisuudesta. Ennemminkin hän etsii niiden toteutumattomuudesta alibia Yhdysvaltojen sotilaallisen läsnäolon vähentämiselle Euroopassa. "

Terävästi päätelty... ...Ja mitäs "pahaa" siinä sitten olisi?

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset