Sipilän hallituksen perintö

Lähtökohtaisesti nykyinen hallitus on ollut mielestäni oppositiota oikeammilla linjoilla pyrkiessään korjaamaan julkisen sektorin kestävyysvajeita ja parantamaan suomalaisen työn kilpailukykyä kaihtamatta isoja rakenteellisia muutoksia. Olen myös sitä mieltä, että pohjoismainen hyvinvointimalli kaipaa enemmän markkinoita ja yrittäjyyttä hyvinvointipalveluissakin. Samalla joudun kuitenkin seuraamaan kauhulla sitä, miten hallitus kohtelee meille kaikille rakasta suomalaista luontoa.

Maamme on hävityn matkapuhelinkilpailun jälkeen palaamassa metsäteollisuusyhteiskunnaksi, johon suunnitellaan vauhdilla uusia suuria sellutehtaita. Tehtaiden raaka-ainetarpeet on määrä turvata muuttamalla mahdollisimman suuri osa luonnonmetsistä metsäteollisuuden tarpeisiin optimoiduiksi puupelloiksi. Näin tuhotaan suuri osa suomalaisten metsien biologisesta monimuotoisuudesta tietämättä ja välittämättä siitä, mitä vaikutuksia muutoksilla on luonnon kiertokulkuun kokonaisuudessaan.

Selluteollisuus on puuvarojen kulutuksen ohella suuri energiankäyttäjä. Nimenomaan energiaintensiivisen teollisuuden tarpeet ovat ajaneet Suomen viimeisenä länsimaana kasvattamaan ydinsähkön osuutta energiahuollossa. Olkiluoto 3:n ja Hanhikivi 1:n jatkoksi hallituksen, elinkeinoelämän ja Rosatomin piirissä havitellaan todennäköisesti jo seuraavaa reaktoria. Siten maamme tulee olemaan muita länsimaita enemmän alttiina myös ydinvoimalaonnettomuuksien aiheuttamille riskeille.

Metsäteollisuuden ohella hallitus asettaa suuria toiveita kaivosteollisuuteen, jonka tuotteet palvelevat maailman teräs- ja sähköautoteollisuuden tarpeita ympäristökuormien jäädessä suomalaiseen maaperään ja vesistöihin.

Maataloudessa hallitus on antanut EU:n yleisestä linjasta poiketen suomalaisille viljelijöille luvan neonikotinoidien käyttöön huolimatta vaikutuksista, joita niillä on hyönteiskantojen kehittymiseen. Hyönteisten kadotessa kasvit jäävät ilman pölyttäjiä ja linnut ilman ravintoa.

Suomen Kuvalehti visioi tuoreessa numerossaan tulevaisuutta, jonka toteutumista hallitus toimillaan ajaa. Jutun mukaan vuonna 2060 Suomen metsissä ”ei kuulu ötököiden surina eikä lintujen laulu. Kukat eivät enää kuki keväisin eikä syksyn tullen ole marjoja poimittaviksi”. Kaupassa ”ostoskärryt täyttyvät perunasta, herkkusienistä ja keinolihasta… Mausteet ovat joko kadonneet tai törkeän hintaisia, ja vihanneksiakin on vähemmän saatavilla…. Omenat ovat kallista tuontitavaraa ulkomaiden synteettisistä puutarhoista, joita pölytetään robottimehiläisillä”.

Kirjoitan tätä Pohjois-Satakunnassa. Käydessäni aamulla ulkona keväänvihreä luonto oli kasteen peittämä, ilman täytti huikea lintujen konsertti ja tuomi oli kukkeimmillaan. Juuri täällä haluaisin kuulla Juha Sipilän ja hänen ministerikollegoidensa kertovan, mikä on se tärkeämpi asia, joka oikeuttaa meidät ryöväämään saman kokemuksen lapsiltamme ja lastenlapsiltamme.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu