EU:n näytön paikka
Eurooppa omaksui eilen Sofiassa ainakin verbaalisesti aiempaa itsenäisemmän roolin suhteessa Trumpin Yhdysvaltoihin. Linjan käytännön toteuttaminen voi kuitenkin olla vaikeaa. Eilen esimerkiksi Total ilmoitti, ettei se kykene nykyoloissa viemään eteenpäin isoa etelä-Parsin maakaasuesiintymän hyödyntämiseen tähtäävää yhteishanketta. Ristiriitaiseen tilanteeseen on joutunut myös Belgiassa pankkien maksuliikennettä ylläpitävä Swift, jota Yhdysvallat vaatii sulkemaan palvelunsa iranilaispankeilta.
EU voi pyrkiä siihen, että eurooppalaiset yritykset voivat harjoittaa voimassaolevien sopimusten mukaisesti yhteistyötä iranilaisten osapuolten kanssa jatkossakin USA:n uhkauksista huolimatta. Tuolloin EU:n on valmistauduttava korvaamaan yrityksille menetykset, joita niille aiheutuu Yhdysvaltojen rangaistustoimista. Samalla EU voi pyrkiä vastasanktioillaan siirtämään osan kustannuksista Yhdysvaltojen maksettaviksi.
Tiukka linja johtaa kuitenkin herkästi sekä vaikeasti pysäytettävään sanktioiden ja vastasanktioiden kierteeseen että atlanttisten suhteiden yleisempään huonontumiseen. Toisaalta myöntyminen USA:n painostustoimiin johtaisi Iranin kanssa solmitun sopimuksen mitätöitymiseen käytännössä. Iran ei hyötyisi enää mitään pidättyväisyydestä asekehittelyissään.
Parasta etenemisreittiä etsittäessä eurooppalaisten kannattaa ottaa huomioon, että Trumpin aggressiivinen Iran-politiikka ei nauti läheskään kaikkien amerikkalaisten kannatusta ja että jonkinasteinen voimasuhteiden siirtymä voi hyvin tapahtua jo marraskuun välivaaleissa. Siksi eurooppalaisten kannattaa säilyttää kiinteä keskusteluyhteys kaikkien maltillista politiikkaa kannattavien amerikkalaistahojen kanssa. Lisäksi käytännön ratkaisuja etsittäessä kannattaa pyrkiä toimimaan mahdollisimman joustavasti ja pragmaattisesti. Eli niin että iranilaiset voivat kokea Euroopan pitävän kiinni voimassa olevasta sopimuksesta, mutta samalla niin, etteivät Euroopan toimet aiheuta tarpeettomia ja ehkä pitkäaikaisiksikin jääviä säröjä atlanttisiin suhteisiin.
Rakentaessaan taloudellista yhteistyötä Iranin kanssa Euroopan ei missään tapauksessa pidä sulkea silmiään siltä ongelmalliselta roolilta, joka Iranilla on nykyisin esimerkiksi Jemenissä, Syyriassa, Libanonissa ja Gazassa sekä Israelin valtion olemassolon oikeuden kyseenalaistajana. EU:n tulisi päinvastoin aktivoida ponnistelujaan lähi-idän tilanteen yleiseksi rauhoittamiseksi ja toimivien keskusteluyhteyksien luomiseksi kaikkien osapuolten välillä. Onhan edistysaskelilla oleellinen merkitys myös EU:n alueelle suuntautuvien pakolaisvirtojen hallinnan näkökulmasta.
Kommentit (0)