Trump, voittaja?

Donald Trump voi näinä päivinä arvioida maailmanpolitiikan toimivan monilta osin hänen toivomillaan tavoilla.  

Etenemistä eri rintamilla

Washingtonissa ja Pjonjangissa valmistellaan Donald Trumpin ja Kim Yong-unin tapaamista Singaporessa, jonka ensinmainittu toivoo johtavan sopuun Pohjois-Korean ydinaseista ja hänen palkitsemiseensa rauhan Nobelilla.

Muut maat eivät ole seuranneet Yhdysvaltoja sen irtauduttua Iran-sopimuksesta, mutta Israel on terhakoitunut vaatien Irania vetämään joukkonsa pois Syyriasta. Iranin pääajatollah on uhannut maan lisäävän uraanin rikastamista, kun taas presidentin mukaan Iran pitää kiinni sopimuksesta jos muutkin niin tekevät. Näin sopimuksessa mukana olevat länsi-Euroopan maat ovatkin luvanneet toimia. USA odottaa kuitenkin eurooppalaisten yritysten taipuvan sanktioiden uhan vuoksi niin, että sovun myötä Iranille koituviksi tarkoitetut taloushyödyt jäävät suureksi osaksi toteutumatta.

Yhdysvaltojen ja länsi-Euroopan välillä on ollut hiljaista Euroopan johtajien epäonnistuttua yrityksissään pitää USA mukana Iran-sovussa. Sen sijaan etenkin Saksan johtavat poliitikot ovat pitäneet aktiivisesti yhteyttä Moskovaan, jolla voisi synneistään huolimatta olla nykyisten lähi-idän yhteyksien ansiosta mahdollisuus toimia välittäjänä alueen ristiriidoissa.

Samalla eurooppalaiset haluavat kartoittaa mahdollisuudet suhteiden parantamiseen Vladimir Putinin julkaistua uuden presidenttikautensa talous- ja hyvinvointipainotteiset strategiset linjaukset. Hieman odotuksia ehkä kuitenkin hillitsee se, että Venäjän mediat ovat viime päivinä mainostaneet jälleen maan uusia superaseita. Talousuudistusten pääarkkitehdiksi kaavaillun Aleksei Kudrinin on huhuttu päätyvän maan tilintarkastustuomioistuimen johtoon eli sinänsä tärkeään tehtävään, jota ei kuitenkaan voida pitää mitään varsinaisena avainvakanssina.

Trumpin tärkeimmät tavoitteet ovat kauppapolitiikassa. Hän aikoo pakottaa USA:n kanssa ylijäämäistä kauppaa käyneet Kiinan, EU:n, Japanin ja Etelä-Korean supistamaan vientiään Yhdysvaltoihin. Hän tavoittelee nimenomaan kahdenkeskisiä järjestelyjä USA:n ja muiden maiden kesken, jolloin muut maat joutuvat kilpailemaan keskenään hänen suosiostaan. Tällä hetkellä yhteydenpito etenkin Kiinan kanssa onkin vilkasta. Trump haluaa palkita vastapuolta kehottamalla maansa kauppaviranomaisia etsimään keinoja matkapuhelinvalmistaja ZTE:n pelastamiseksi kriisistä, johon se on ajautunut Yhdysvaltojen viranomaisten määräämien sanktioiden vuoksi.

Varsinkin kotimaisen taloustilanteen pysyessä hyvänä Trump voi siis toivoa kykenevänsä esiintymään johtajana, jonka politiikka tehoaa käytännössä. Tällöin hänen Venäjä-yhteyksiinsä kohdistuvat tutkinnat hiipuvat ehkä vähitellen taka-alalle. Lisäksi hän ehkä kykenee säilyttämään nykyisen enemmistöasemansa USA:n marraskuisissa välivaaleissa ja tätä kautta käytännössä varmistamaan tiensä republikaanien presidenttiehdokkaaksi myös vuoden 2020 vaaleissa.

Kehitys on kiinni myös muista

Asetelma on kuitenkin herkkä. Paljon on kiinni siitä, suostuvatko maailmanpolitiikan muut osapuolet tanssimaan Trumpin pillin määräämässä tahdissa vai ryhtyvätkö ne toimimaan määrätietoisemmin tulevan kehityksen ohjaamiseksi paremmin niiden toiveita vastaavalle uralle.

Juuri nyt esimerkiksi Valkoisen talon kauppapoliittisten hyökkäysten kohteena olevien maiden kannattaisi pohtia, voisivatko ne vastata periaatteessa myönteisesti mutta samalla omilla tavoillaan Trumpin vaatimuksiin rajoittamalla merkittävästi sekä pääomainvestointeja että tavaravientiä Yhdysvaltain markkinoille.

Tämä johtaisi todennäköisesti työpaikkamenetyksiin Yhdysvalloissa. Sikäläiset yritykset joutuisivat etsimään korvikkeita aiemmin ulkomailta tuomilleen komponenteille, kuluttajien olisi maksettava ostamistaan hyödykkeistä kalliimpia hintoja ja liittovaltio joutuisi joko vähentämään velanottoaan tai maksamaan uusista velkakirjoistaan paljon nykyistä korkeampia korkoja. Dollarin vähenevä kysyntä heijastuisi valuutan arvoon.

Toimet kannattaisi toteuttaa sen verran nopeasti, että amerikkalaiset äänestäjät ehtivät kokea Trumpin politiikan tosiasialliset vaikutukset elinoloissaan samaan aikaan kun he valmistautuvat marraskuun välivaaleihin. Jos Trump ja häntä kannattavat republikaanit menettävät superenemmistönsä, presidentti ei voisi enää toimia yhtä mielivaltaisesti kuin nykyisin. Tämä puolestaan tekisi maailmanpolitiikan hoitamisen astetta helpommaksi jatkossa.

Samaan aikaan muut maat voisivat vahtia, että Pohjois-Korean kriisiä ratkottaessa ei tyydytä vain Donald Trumpin imagonrakennusta tukevaan näennäissopuun, vaan että ratkaisu tukee myös Japanin ja Etelä-Korean turvallisuusintressejä ja että se avaa näköalan Koreoiden rauhanomaiseen yhdistymiseen yhdeksi demokraattisesti johdetuksi, kansalaisten hyvinvoinnin rakentamiseen keskittyväksi ja naapureiden kanssa sovussa eläväksi valtioksi.

Lähi-idässä läntisen Euroopan ei pidä jäädä enää seuraamaan passiivisena sivusta muiden toimia, vaan sen tulisi omaksua itselleen aktiivinen ja näkyvä rooli Iranin ydinaseita koskevan sopimuksen pelastamiseksi, alueella vallitsevien ristiriitojen selvittämiseksi ja YK:n palauttamiseksi sille kuuluvaan rooliin kansainvälisten konfliktien tärkeimpänä sovittelijana.

Valintojen aika on nyt

Eri maiden johtajien näinä viikkoina tekemät valinnat ratkaisevat pikälti sen,  edetäänkö maailmanpolitiikassa jatkossa Trumpin viitoittamalla vai jollakin muulla polulla.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu