AnttiJuhaniKasvio

Viikko joka muutti maailmanpolitiikan

Tämä viikko on jo perjantaihin mennessä ehtinyt muuttaa maailmanpolitiikan asetelmia tavoilla, joiden vaikutukset heijastuvat vielä kauas tulevaisuuteen. Tilanne on haastava myös läntiselle Euroopalle, joka joutuu nopeasti miettimään uusiksi omat strategiset linjauksensa.

Toinenkin öykkäri

Viime vuodet ympäröivä maailma on joutunut seuraamaan levottomana Venäjän aggressiivisia suurvaltapyrkimyksiä. Maa on tunkeutunut sotilaallisesti Georgiaan ja Ukrainaan, lähettänyt joukkojaan Syyriaan, käyttänyt valtavasti resursseja armeijan modernisointiin, uhonnut ydinaseillaan, häirinnyt muiden maiden liikkeitä, trollannut ja hakkeroinut, lietsonut autoritaarista nationalismia ja listinyt ihmisiä muissa maissa. Linja huipentui presidentti Putinin hekumointiin maan todellisilla ja kuvitelluilla superaseilla maaliskuussa.

Venäjän politiikan hintana ovat olleet suhteiden huonontuminen länsimaihin, läntisten yritysten vetäytyminen maasta, taloussanktiot ja paheneva niukkuus niin valtion kuin tavallisten kansalaisten keskuudessa. Viime aikoihin saakka hallinto on kuitenkin vakuuttanut maan kykyä kestää taloudellista painostusta ja kansalaisten uhrivalmiutta Venäjän suuruuden nimissä.

Entä tilanne nyt? Tiistaina Donald Trump irtisanoutui Iranin ydinaseita koskevasta monenkeskisestä sopimuksesta. Samalla hän vaati Iranilta täyskäännöstä maan politiikkaan ja lupasi tukea maan hallinnon kaatamispyrkimyksiä. Runsas vuorokausi myöhemmin Israelin ja Iranin joukot tulittivat toisiaan tuntikausia Golanin alueella. Maailmalla pelätään sotatoimien leviämistä koko lähi-idän alueelle ja USA:n julistamien sanktioiden aiheuttamia menetyksiä niin Iranille kuin amerikkalaisille ja muille länsimaisille yrityksille.

Yhdysvaltain johto on siis ryhtynyt harjoittamaan hyvin samanlaista pelisäännöistä piittaamatonta aggressiivista voimapolitiikkaa kuin mistä Vladimir Putinin Venäjä on opittu tuntemaan. Roolien vaihtumista kuvaa hyvin se, että vähän aikaa sitten Kreml oli jäämässä Pohjois-Korean verisen tyrannin viimeiseksi ystäväksi. Nyt Donald Trump tuskin malttaa odottaa pääsyä kättelemään tuota miestä.

Onko Venäjä muuttamassa linjaansa?

Moskovassa julkistettiin maanantaina presidentti Putinin neljännen presidenttikauden päätavoitteet. Niissä painottuvat yllättävän vahvasti maan talouden kuntoonsaattaminen ja kansalaisten elinehtojen parantaminen. Ohjelmaan on sisällytetty myös selkeät numeeriset tavoitteet. Käytännössä tavoitteita ei voida saavuttaa ilman talouspakotteiden purkamista ja maan ulkomaisten taloussuhteiden normalisointia.

Muutoksia näyttää tapahtuvan myös kulttuurisella tasolla. Tämänvuotinen voiton päivän paraati toteutettiin perinteisin menoin ilman näkyviä äärinationalistisia ylilyöntejä, Putinin puhe oli hänelle epätyypillisen pehmeäsävyinen ja joukotkin ilmoittautuivat pitkästä aikaa jälleen epätsaarillisesti ”toveri” Putinille.

Muutosten taustalla ovat varmasti sekä maan elinkeinoelämän ja eri hallinnonalojen taholta tulevat paineet että laajat kartoitukset kansalaisten mielialojen kehittymisestä. Valtaryhmittymä on todennäköisesti havainnut, että sen on asemiensa säilyttämiseksi pakko muuttaa tyyliään. Lisäksi varusteluun ja ulkomaisiin sotilasoperaatioihin käytettävissä olevat rahavarat ovat todennäköisesti alkaneet ehtyä kiihtyvällä vauhdilla.

Liian sinisilmäisesti Kremlin uusiin linjauksiin ei pidä suhtautua. Kansainväliset tilanteet voivat muuttua nopeasti ja avata Venäjälle iskupaikkoja pienemmilläkin resursseilla. Kreml voi myös yrittää tuudittaa muut osapuolet hyvän olon tunteeseen peittäen samalla esimerkiksi jalkapallon MM-kisojen jälkeiseen aikaan ajoitetut uudet operaatiot. Todennäköisimpänä pidän kuitenkin sitä, että maan resurssien puute on todellinen ja että se hillitsee ainakin jonkin aikaa tehokkaasti maan johdon uusia riskinottohaluja.

Miten länsi-Euroopan tulisi reagoida?

Länsi-Euroopalta uusi tilanne vaatii oman strategian nopeaa ja viisasta uudelleenarviointia. Viime vuodet alue on joutunut torjumaan Venäjän yrityksiä horjuttaa sekä atlanttista että EU:n sisäistä yhtenäisyyttä.  Niihin toki kannattaa varautua jatkossakin, mutta nyt Trumpin hallinto on Iran-ratkaisullaan hajoittanut läntisen rintaman ihan oma-aloitteisesti.

Tästä eteenpäin on syytä toivoa, että läntisen Euroopan maat pitävät kiinni Iran-sopimuksesta ja kehottavat Yhdysvaltojakin harkitsemaan paluuta monenkeskiseen yhteistyöhön lähi-idän tilanteen rauhoittamiseksi ja ydinaseiden leviämisen ehkäisemiseksi alueella. Venäjän halu keskittyä lähivuodet rauhanomaiseen rakennustyöhön kannattaisi ehkä testata tarjoamalla esimerkiksi mahdollisuutta uusiin keskusteluihin Ukrainan ja Syyrian tilanteista. Tätä kautta selviäisi, onko Venäjällä valmiutta sellaisiin myönnytyksiin, jotka tarjoaisivat mahdollisuuden ryhtyä vähitellen purkamaan maata kohtaan suunnattuja talouspakotteita.

Eräs yhteinen intressi Venäjän ja länsi-Euroopan välille voi syntyä Iranin tulevasta asemasta. Valkoinen talo haluaa selvästi saada maan hallinnon kaatumaan niin, että Iran palaisi takaisin Yhdysvaltojen etupiiriin. Länsi-Eurooppa ei rakasta Iranin klerikaalista hallintoa, mutta vielä vähemmän se haluaa Yhdysvaltojen uusimperialistisen politiikan aiheuttamaa suursotaa lähi-itään. Venäjä puolestaan ei varmastikaan halua Yhdysvaltojen määräysvallassa olevaa maata Kaspian meren etelärannoille.  

Pohjimmaltaan toki atlanttinen yhteistyö on sekä Yhdysvaltojen että läntisen Euroopan turvallisuuden ja kehityksen tärkein perusta, eikä sitä pidä kyseenalaistaa jatkossakaan. Siihen nähden Trumpin ja häen nykyisen neuvonantajakuntansa otteita kannattaa pitää lähinnä tilapäisenä häiriötekijänä, josta päästään toivottavasti mahdollisimman pikaisesti eroon. Ainakin tarve siihen kasvaa viikko viikolta.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

3Suosittele

3 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (6 kommenttia)

Käyttäjän timonenonen kuva
Timo Nenonen

Sekä Trump, että Putin ovat erinomaisia maidensa johtajia, jotka ovat vaaleilla valittu tehtäviinsä. Putin on jo neljännellä kaudellaan, joten hänen suosionsa on erittäin vankka. Trump taasen on jo yhdessä vuodessa tehny amerikasta suuren ja hänellä on vielä about 7 vuotta sitä jopa parantaa.

Nämä molemmat maidensa johtajat kuuluvat yhä harvenevaan järkijätkien heimoon.

Mitä suurempi rääyntä heidän toimistaan nousee MSM:ssa, siitä tietää heidän todella tehneen hyvinkin onnistuneen teon ,olipa se mitä tahansa.

Käyttäjän AnttiJuhaniKasvio kuva
Antti Kasvio

Molemmat miehet ovat luvanneet tehdä maansa suureksi jälleen, mutta todellisuudessa molempien politiikka on johtanut heidän maidensa ominaispainon pienenemiseen suhteessa muuhun maailmantalouteen. Putin on siksi joutunut jo reivaamaan kurssia ja USA todennäköisesti reivaa ennen pitkää omaansa Trumpista huolimatta. Järjettömyydellä on rajansa sielläkin.

Käyttäjän MikaRiik kuva
Mika Riikonen

USAn sisäpolitiikassa saattaa olla meneillään murros, joka toteutuessaan voisi tehdä maailmasta nykyistä pahemman paikan. Korostan sanaa "saattaa".

Nimittäin huomattavan moni republikaanipoliitikko on niin kyrpiintynyt nykymenoon, että on ilmoittanut vetäytyvänsä kongressista tai senaatista.

Heidän korvaajansa saattavat pahimmillaan olla trumpisteja, joiden aatemaailma on hyvin toisenlainen kuin nykyisten edustajien. Tuon profetian toteutuminen olisi USAlle ja maailmalle vaarallinen.

Käyttäjän AnttiJuhaniKasvio kuva
Antti Kasvio Vastaus kommenttiin #4

Kyllästyneisyyttä on republikaanien keskuudessa, mutta kyllä isoksi tekijäksi voivat muodostua myös Trumpin oikeudelliset ongelmat yhdessä hänen politiikkansa todellisten kustannusten paljastumisen kanssa. Nykynäkymin en pitäisi lainkaan varmana, että Trump jatkaa virkakautensa loppuun saakka. Mihinkään Washingtonin eliittien syrjimän marttyyrin asemaan häntä ei kuitenkaan kukaan halunne päästää.

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

Viikon ilmiöistä ja muutosnäkymistä mielestäni olennaisiin kuuluu selvästi kohonnut, ja erilaisissa barometreissa signaalia piippaava maahanmuutto-liikkeen todennäköisyyden nopea kohoaminen.
Tiettyä spekulaatioiden aktivoitumista on ollut havaittavissa jo kuluvan vuoden Q1:n aikana, mutta toisen kvartaalin aikana intensiteetti seurantatiedossa on äkisti kohonnut, ja tätä nykyä voidaan jo nähdä että monet tahot pitävät jo varmana että käsillä olevan kesäkauden aikana tullaan näkemään vuoden 2015 tapainen RTE, nyt vain versio 2.o, jonka monet ennakoivat olevan merkittävästi rajumman (lue: Rujomman) kuin viimeksi.
Syitä on monia.
Lähi-Idän ja P-Afrikan tilanne ei ole helpottunut, pikemminkin päinvastoin. Rekrytoituminen matkaan on rutiininomastunut. Halukkaita aktiivisesti lähtövalmiita on moninkertainen määrä. Salakuljettajaorganisaatiot ovat voineet kolme vuotta hioa toimintamuotojaan. Alalla on tapahtunut fuusioita ja yritysostija, bisneskielisesti ilmaistuna. Keskittymistä on tapahtunut, aivaknuin sote-alala meidä toimintaympäristössämme. Toimiala on astunut nykyaikaan, logistisine planeineen, etappeineen, kuljetuspäälliköoneen ja kalustoinvestointeineen. Myös korruption hyödyntäminen on ammatillistunut, sen skaala ja maalitus muuttuneen suurisuuntaisemmaksi, mikä kielii "luonnollisesta kehityksestä, jossa valtiollisten ja semivaltiollisten suurten budjettien toimijat ovat isoina kaloina Välimerellä - ja Mustallamerellä.
Aivan oman elementtinsä tovat läntisten kovisten, siis Yhdysvaltain ja Isaelin potentiaaliset sotatoimet Alueella. Idän valtioista ainakin Venäjällä ja Turkilla on valmius ja kasvava halu käyttää hajoittavia elementtejä kontratessaan Länttä. Tehokkain sorkkarauta tässä tarkoituksessa on junailla miljoonille pakolaisille väylät auki Eurooppaan. Eikä vain auku, vaan panemalla syöttöliikenne painepumpun tavoin syöttämään matkalaissia Eurooppaan, joko taktisen selektiivisen kohdennuksen keinoin, tai panemalla täysi rälläkkä päälle koko orkesterin voimin.

Tuota toimii tässä suhteessa oivana ilmapuntarina: Perssonin ulostulot kielivät tietystivaalien lähestymisestä, ja tarpeesta purkaa Ruotsidemokraattien suosiota kilpailevilla tarjouksilla. Muta haistan takaa muutakin. Se voisi olla Ruotsin entistä tiiviimmän läntisen tiedestelutiedon huolestuttavat piirteet, ja niihinresgoiminen.
Suomessa tällaisesta ei ole havaintoa: Joko täällä ei tiedetä, tai sitten tiedustelutiedot on pantu niin kortille, ettei tätä valtakunnansalaisuutta ole kerrottu viittä enemmälle.

Monet uskovat, että huhtikuun 2019 eduskuntavaalit käydään Soten ja tulonjaon teemoilla.

Voin arvata että meitä askarruttavat 2019 täysin muut ongelmat!

Käyttäjän AnttiJuhaniKasvio kuva
Antti Kasvio

Kiitos kommenteista!

Kun Trumpin päätöstä on ehditty vähän sulatella, alkaa näyttää yhä ilmeisemmältä, etteivät päämaalina ole Iranin ydinaseet vaan me.

USA:n irtautuminen sopimuksesta ei vähennä Iranin ydinaseuhkaa vaan kasvattaa sitä - maahan on jo uhannut lisätä uraanin rikastamista. Sen sijaan operaatio iskee raskaasti länsieurooppalaisiin yrityksiin, jotka ovat jo tehneet laajoja yhteistyösopimuksia iranilaisten kanssa. Yhdysvaltalaisyritysten menetykset ovat vain pieni murto-osa eurooppalaisten kärsimiin verrattuna.

Eli kyse on ehkä yhtä paljon kauppa- kuin turvallisuuspolitiikasta. Lisäksi Trump pääsee toimellaan lyömään eurooppalaisia johtajia, joilla on enemmän yhteistä maltillisten amerikkalaispoliitikkojen kuin hänen kanssaan.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset