Marx tänään

Karl Marxin syntymästä tuli viikonvaihteessa kuluneeksi kaksisataa vuotta. Moni voi ihmetellä, miksi tuosta trieriläisen porvarisperheen jälkeläisestä ollaan edelleen niin kiinnostuneita. Hänestähän tuli äärimielipiteitä laukova ja riidanhaluinen poliittinen agitaattori sekä myöhemmin maanpakoon ajettu resupekka intellektuelli. Pitkälti itseoppinut yhteiskuntateoreetikko eli lehtien juttupalkkioiden ja ystävien avustusten varassa aina siihen saakka, kunnes hän menehtyi epäterveellisten elintapojen tuomien lukuisten vaivojen murtamana 64-vuotiaana. Perinnöksi mieheltä jäi velkojen sekä avioliitossa ja sen ulkopuolella syntyneiden lasten lisäksi vain iso kasa keskeneräisiä ja osin rottien syömiä käsikirjoituksia.

Pääselitys Marxin muiston säilymiselle on tietenkin se, että hänen analyysinsa modernista kapitalismista ja sen kyltymättömästä laajentumispyrkimyksestä on edelleen monissa suhteissa hyvin osuva ja osin hämmästyttävän ajankohtainen. Modernit yhteiskunnat lähtivät juuri Marxin syntymän aikoihin aiemmasta talouskehityksestä täysin poikkeavaan huikeaan kasvuun aika tarkkaan sen mukaisesti kuin syntymäpäiväsankari teoksissaan ennakoi.

Toisaalta Marx ei missään vaiheessa kyennyt ennakoimaan sitä notkeutta, jolla nykyaikaiset demokraattisesti hallitut markkinataloudet ovat kyenneet vahvistamaan kansalaisten oikeuksia, tasoittamaan eri yhteiskuntaryhmien välisiä tuloeroja, jakamaan hyvinvointia kaikille ja ohjaamaan yrityksiä ottamaan vastuuta toimintojensa yhteiskunnallisista ja ympäristöllisistä vaikutuksista. Työväenluokka ei ole kurjistunut eivätkä luokkaristiriidat ole kärjistyneet Marxin olettamilla tavoilla.

Marxin ajattelun vähemmän onnistuneita elementtejä kuvaa hyvin sekin, että hänen ideansa viralliseksi valtiolliseksi doktriiniksi nostaneet sosialistiset yhteiskunnat ovat suureksi osaksi kaatuneet. Jäljelle on jäänyt lähinnä vain Kiina, jota vahvemmin kasvu- ja markkinatalousorientoitunutta yhteiskuntaa itse asiassa on vaikea löytää. Lisäksi maan kehityksen suurimmaksi kahleeksi on muodostunut Maxin nimiin vannova ja sen tuomalla oikeutuksella valta-asemistaan ja sen tuomista huikeista etuuksista jääräpäisesti kiinnipitävä kommunistinen puolue.

Mutta Marxin ajattelusta löytyy myös vähemmän tunnettuja kerrostumia, joiden kaukonäköisyys on alkanut valjeta meille vasta viime aikoina. Nykyisinhän kaikki puhuvat digitalisaatiosta, isosta datasta ja oppivan keinoälyn kehittymisestä. Karl Marx kirjoitti jo puolitoista vuosisataa sitten siitä, miten kapitalistisen tuotannon kehittyessä riittävän pitkälle tieto – ja etenkin niinkutsuttu ”yleinen äly”, allgemeines Wissen – muuttuvat  välittömäksi tuotantovoimaksi.

Marx on osoittautunut myös nykyajan ekologisen ajattelun edelläkävijäksi. Johdonmukaisena materialistina Marx tarkasteli aina meitä ihmisiä yksinä luontokappaleina muiden joukossa. Siksi hän näki myös meidän taloudelliset toimintomme ennen kaikkea itsemme ja muun luonnon välisenä aineenvaihduntana. Kapitalistinen tuotanto tulisi ajamaan tuon vuorovaikutuksen yhä pahemmin pois tasapainosta, ja siksi kehittyneempään yhteiskuntamuotoon siirtymisen perusedellytyksenä on ihmisten ja luonnon välisen aineenvaihdunnan saattaminen rationaaliseen hallintaan.

Tänä päivänä emme ole toteuttamassa tuota rationaalista hallintaa Pariisin ilmastosovusta ja eri tahojen esittämistä kestävyyslupauksista huolimatta. Maailmantalous jatkaa eksponentiaalista kasvuaan etenkin kehittyvien maiden edelleen jatkuvan väestönkasvun ja modernisaatiopyrkimysten vauhdittamana. Samalla ehdytämme kiihtyvällä vauhdilla maapallon rajallisia luonnonvaroja, hävitämme muita biologisen elämän muotoja ja ajamme planeetan ekosysteemit yhä pahemmin pois raiteiltaan. Eri yhteiskunnat varustautuvat turvaamaan omat resurssitarpeensa ja puolustamaan rajojaan yhä tehokkaammin tuhovälinein. Siten nyky-yhteiskuntien pari vuosisataa jatkunut ekspansio on edennyt äärirajoilleen niin, että tuskin selviämme montaakaan vuosikymmentä ennen sivilisaatiomme kokonaisvaltaista tuhoutumista joukkotuhoasein käytävien sotien, ekologisten katastrofien, hallinnasta karkaavien pandemioiden tai niiden välisten yhdistelmien seurauksena.

Mitä mieltä hyvänsä Marxista muutoin ollaan, miehen ajatus kestävästä aineenvaihdunnasta ihmisten ja muun luonnon välillä on paras tulkita horisontissa siirtävän tulevaisuuden utopian sijasta äärirajoilla esitetyksi hätähuudoksi.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu