Marx tänään
Karl Marxin syntymästä tuli viikonvaihteessa kuluneeksi kaksisataa vuotta. Moni voi ihmetellä, miksi tuosta trieriläisen porvarisperheen jälkeläisestä ollaan edelleen niin kiinnostuneita. Hänestähän tuli äärimielipiteitä laukova ja riidanhaluinen poliittinen agitaattori sekä myöhemmin maanpakoon ajettu resupekka intellektuelli. Pitkälti itseoppinut yhteiskuntateoreetikko eli lehtien juttupalkkioiden ja ystävien avustusten varassa aina siihen saakka, kunnes hän menehtyi epäterveellisten elintapojen tuomien lukuisten vaivojen murtamana 64-vuotiaana. Perinnöksi mieheltä jäi velkojen sekä avioliitossa ja sen ulkopuolella syntyneiden lasten lisäksi vain iso kasa keskeneräisiä ja osin rottien syömiä käsikirjoituksia.
Pääselitys Marxin muiston säilymiselle on tietenkin se, että hänen analyysinsa modernista kapitalismista ja sen kyltymättömästä laajentumispyrkimyksestä on edelleen monissa suhteissa hyvin osuva ja osin hämmästyttävän ajankohtainen. Modernit yhteiskunnat lähtivät juuri Marxin syntymän aikoihin aiemmasta talouskehityksestä täysin poikkeavaan huikeaan kasvuun aika tarkkaan sen mukaisesti kuin syntymäpäiväsankari teoksissaan ennakoi.
Toisaalta Marx ei missään vaiheessa kyennyt ennakoimaan sitä notkeutta, jolla nykyaikaiset demokraattisesti hallitut markkinataloudet ovat kyenneet vahvistamaan kansalaisten oikeuksia, tasoittamaan eri yhteiskuntaryhmien välisiä tuloeroja, jakamaan hyvinvointia kaikille ja ohjaamaan yrityksiä ottamaan vastuuta toimintojensa yhteiskunnallisista ja ympäristöllisistä vaikutuksista. Työväenluokka ei ole kurjistunut eivätkä luokkaristiriidat ole kärjistyneet Marxin olettamilla tavoilla.
Marxin ajattelun vähemmän onnistuneita elementtejä kuvaa hyvin sekin, että hänen ideansa viralliseksi valtiolliseksi doktriiniksi nostaneet sosialistiset yhteiskunnat ovat suureksi osaksi kaatuneet. Jäljelle on jäänyt lähinnä vain Kiina, jota vahvemmin kasvu- ja markkinatalousorientoitunutta yhteiskuntaa itse asiassa on vaikea löytää. Lisäksi maan kehityksen suurimmaksi kahleeksi on muodostunut Maxin nimiin vannova ja sen tuomalla oikeutuksella valta-asemistaan ja sen tuomista huikeista etuuksista jääräpäisesti kiinnipitävä kommunistinen puolue.
Mutta Marxin ajattelusta löytyy myös vähemmän tunnettuja kerrostumia, joiden kaukonäköisyys on alkanut valjeta meille vasta viime aikoina. Nykyisinhän kaikki puhuvat digitalisaatiosta, isosta datasta ja oppivan keinoälyn kehittymisestä. Karl Marx kirjoitti jo puolitoista vuosisataa sitten siitä, miten kapitalistisen tuotannon kehittyessä riittävän pitkälle tieto – ja etenkin niinkutsuttu ”yleinen äly”, allgemeines Wissen – muuttuvat välittömäksi tuotantovoimaksi.
Marx on osoittautunut myös nykyajan ekologisen ajattelun edelläkävijäksi. Johdonmukaisena materialistina Marx tarkasteli aina meitä ihmisiä yksinä luontokappaleina muiden joukossa. Siksi hän näki myös meidän taloudelliset toimintomme ennen kaikkea itsemme ja muun luonnon välisenä aineenvaihduntana. Kapitalistinen tuotanto tulisi ajamaan tuon vuorovaikutuksen yhä pahemmin pois tasapainosta, ja siksi kehittyneempään yhteiskuntamuotoon siirtymisen perusedellytyksenä on ihmisten ja luonnon välisen aineenvaihdunnan saattaminen rationaaliseen hallintaan.
Tänä päivänä emme ole toteuttamassa tuota rationaalista hallintaa Pariisin ilmastosovusta ja eri tahojen esittämistä kestävyyslupauksista huolimatta. Maailmantalous jatkaa eksponentiaalista kasvuaan etenkin kehittyvien maiden edelleen jatkuvan väestönkasvun ja modernisaatiopyrkimysten vauhdittamana. Samalla ehdytämme kiihtyvällä vauhdilla maapallon rajallisia luonnonvaroja, hävitämme muita biologisen elämän muotoja ja ajamme planeetan ekosysteemit yhä pahemmin pois raiteiltaan. Eri yhteiskunnat varustautuvat turvaamaan omat resurssitarpeensa ja puolustamaan rajojaan yhä tehokkaammin tuhovälinein. Siten nyky-yhteiskuntien pari vuosisataa jatkunut ekspansio on edennyt äärirajoilleen niin, että tuskin selviämme montaakaan vuosikymmentä ennen sivilisaatiomme kokonaisvaltaista tuhoutumista joukkotuhoasein käytävien sotien, ekologisten katastrofien, hallinnasta karkaavien pandemioiden tai niiden välisten yhdistelmien seurauksena.
Mitä mieltä hyvänsä Marxista muutoin ollaan, miehen ajatus kestävästä aineenvaihdunnasta ihmisten ja muun luonnon välillä on paras tulkita horisontissa siirtävän tulevaisuuden utopian sijasta äärirajoilla esitetyksi hätähuudoksi.
En ole perehtynyt Marxin ajatuksiin perusteellisesti. Minua ei kiinnosta tuhon teoriat, mutta paljon hän on ilmeisesti aavistanut oikein.
Minua kiinnostaa enemmänkin kybernetiikka, joka on säätyvyyden ja oppivuuden teoriaa ja käytäntöä universaalin johtamisen periaatteineen. Parin vuosikymmenen kuluttua se tulee 100 vuoden ikään systeemienteorioineen.
Jos Marxia opetetaan yliopistoissa ihan riittävästi, vielä eivät professorit ole niin viisastuneet, että alettaisiin opettamaan tätä selviytymisen oppia. Itse olen Metayliopiston puitteissa näin tehnyt muutaman vuoden ajan, mutta kuuroille korville se on mennyt. Ihmistä ei kiinnosta se miten asiat, kuten maailmantalouden voisi tehdä hyvin, koska oma etu on tärkein. Marx ajatteli varmaan ihmistä paitsi luontokappaleena, myös psykologian kannalta tyhmänä olentona, joka ajaa vain omaa etuaan. Itse en ole sellainen, joten en ymmärrä kiinnostavuutta tähän aiheeseen.
Koettakaapa lukijat herätä ajattelemaan tulevaisuutta parhaan tiedon kannalta, koska Marx on oppinsa tähän maailmaan antanut, eikä siitä enää mitään uutta hyötyä kukaan saa.
Muita samanlaisia ennustajia oli George Orwell ja lukuisat vasemmistoideologit sekä mm. Kondratieff jaksoineen.
Nyt eletään suurta sekavuuden ja järjettömyyden aikaa. Kun katsoo YLE:n nettisivun (https://yle.fi/uutiset) otsikoita huomaa, että YLE on itse tämän sekavuuden kourissa ehkä eniten, sillä otsikoissa ei järjen häivää. HS ei ole juuri kummempi (https://www.hs.fi/).
Ilmoita asiaton viesti
Eikös nuo nykyiset ”luonnon raiskaajat” teollisuus laitoksineen ja muine saastuttamissysteemeineen ole esittäneet, että kyllä ihminen tosipaikan tullen keksii aina jotain pallomme pelastamiseksi?
Ilmoita asiaton viesti
Jossain määrin ironisesti Marxin oppeihin perustuva leniniläinen bolshevismi Venäällä oli ensimmäinen ns. proletariaatin vallankumous, jollaista Kalle kai oli ennakoinut.
Paradoksi Marxin kannalta on se, ettei köyhälistön yhtyminen kahleiden katkaisuun tapahtunut teollisen kehityksen edelläkävijämaissa, Saksassa ja Britanniassa, vaan tuotantorakenteeltaan takapajuisella Venäjällä.
Miksi hiilenmustat teollisuusvaltiot säästyvät proletaarikumoukselta?
Oliko lokakuun vallankumous enemmänkin rapeutuneen keisarivallan raunioille junailtu keskiluokkaislähtöisten ammettivallankumouksellisten kaappaus, jossa mätä omena plätsähti paljonkaan puuta ravistelematta heidän syliinsä.
Ilmoita asiaton viesti
Yksi ja ainoa syy miksi kukaan enää muistaa Karl Marxia on se, että Lenin otti hänen teoriat tulevan suurvaltion perustaksi. Marx itse odotti proletaarien vallankunouksen alkavan synnyinmaastaan Saksasta, – Venäjää hän piti täysin rappeutuneena ja kykenemättömänä mihinkään. Historia on irvokasta.
Ilmoita asiaton viesti
Kiitos kommenteista!
Eräs Marxin ajattelun ihailtava piirre – muunlaisiakin löytyy kyllä – oli hänen poikkeuksellinen kykynsä systeemiseen ajatteluun. Se auttoi hänet näkemään sellaisia asioita, joista hänen aikalaisillaan ei ollut vielä pienintäkään aavistusta.
Mutta kun Marxin ajatusten mukaisesti myös meidän Juha Sipilämme ja Petteri Orpomme ensimmäinen käsky kuuluu ”kasvakaa, kasvakaa, siinä on Mooses ja profeetat”, laskin pikaisesti miten nopeasti planeettamme supistuu noissa juhlissa.
Vuonna 1960 ihmiskunnalla oli käytettävissään jokaisen dollarin tuottamista varten keskimäärin vajaan yhdentoista hehtaarin maa-alalta löytyvät luonnonvarat. Tuotannon kasvettua ne piti löytää toissa vuonna vajaan hehtaarin viidesosan eli noin yhdeksäntoista aarin suuruiselta alalta. Jos kasvua onnistutaan jatkamaan kutakuinkin entiseen malliin, vuoteen 2060 mennessä tuo tila supistuu noin 350 neliömetriin.
Jokainen voi miettiä, kuinka hyvin innovaatiopotentiaalimme riittää yhtälön edellyttämään resurssitehokkuuden kasvattamiseen. Onhan helposti löydettävissä olevat mineraalivarannot on jo suureksi osaksi käytetty ja myös eloperäisen tuotannon edellytykset heikkenevät koko ajan muun muassa ilmastonmuutoksen etenemisen ja tuottamiemme ympäristökuormien seurauksena.
Ilmoita asiaton viesti