AnttiJuhaniKasvio

Kreml valinnan edessä

Financial Timesin mukaan Kremlissä harkitaan talousuudistaja Aleksei Kudrinin vetämistä mukaan maan johtotiimiin Vladimir Putinin siirtyessä seuraavalle presidenttikaudelleen (ks. linkki).

Päätös on tärkeä, sillä Kremlin on ennen pitkää pakko valita aggressiivisen laajentumispolitiikan ja talouden kuntoonsaattamisen välillä. Kyse on nimenomaan joko tai -ratkaisusta, sillä molempia tavoitteita ei ole mahdollista viedä eteenpäin samanaikaisesti.

Putin itse varmasti haluaisi pitää kiinni suurvaltapoliittisista pyrkimyksistään, ottihan hän presidentinvaalin alla pidetyn linjapuheensa pääteemaksi Venäjän uusien superaseiden esittelyn. Putin kaihtaa suhteiden normalisoimista länteen siksikin, että hän pelkää sen johtavan demokratiavaatimusten voimistumiseen ja tätä kautta hänen oman valta-asemansa heikentymiseen. Selkeänä varoitusmerkkinä Putin näkee sen, miten armenialaisten lähteminen kaduille on pakottanut Serzh Sarkisianin luopumaan vallasta Armeniassa.

Nykyisen vastakkainasettelun jatkuessa Venäjä jää kuitenkin yhä pahemmin jälkeen muun maailman taloudellisesta kehityksestä. Alamäen jatkuessa sellaiset talousjätit kuin Kiina, USA ja Intia eivät välttämättä jaksa enää pitää Venäjää kovin merkittävänä toimijana.

Kuvaavaa tilanteelle on, että Siprin tuoreiden laskelmien mukaan Venäjä joutui viime vuonna ensi kerran Putinin vallassaoloaikana leikkaamaan sotilasmenojaan.  Maan resurssien kaventuessa myös muiden maiden johtajat alkavat laskea, keiden kanssa niiden kannattaa liittoutua. Esimerkiksi aiemmin vahvasti Venäjän tukeen nojannut Pohjois-Korean Kim Jong-un on vaihtamassa ydinaseilla kalistelun suhteiden parantamiseen muiden maiden kanssa.

Venäjän talouden isokenkäiset – kuten Rusalin Oleg Deripaska, Rosneftin Igor Setshin ja Gazpromin Aleksei Miller – ovat ehkä tehneet selväksi Putinille, että hänen on pakko siirtää politiikan painopiste maan talouden kuntoonsaattamiseen, jos hän haluaa ylipäätään  jatkaa maan johdossa. Jos Aleksei Kudrin todella saa vastuulleen talousuudistusten johtamisen ja suhteiden normalisoinnin länteen, tätä voitaneen pitää merkkinä linjamuutoksen toteutumisesta käytännössä.

Se ei tietenkään tarkoita sitä, että Kremlin liepeillä pyörivät haukat jäisivät suosiolla lepäämään laakereillaan. Eri valtaryhmittymät toki jatkavat kamppailuaan vaikutusvallasta jatkossakin. Yhtenä valtataistelun osana on talousuudistajien pyrkimysten kampittaminen ja niistä vastaavien ajaminen epäsuosioon aina sopivien tilaisuuksien avautuessa.

Seuraavat askelet saatetaan joka tapauksessa ottaa talousliberalismin suuntaan. Myös läntisen politiikan hämmentämisyritykset voivat muuttua hieman aiempaa hillitymmiksi.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

9Suosittele

9 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (10 kommenttia)

Käyttäjän MikaRiik kuva
Mika Riikonen

Keväällä tapahtunut välien kiristäminen äärimmilleen Lännen kanssa saattoi olla venäläisille tyypillinen taktinen liike, jolla pyrittiin saamaan paremmat neuvotteluasetelmat, mikäli liennytystä olisi halu hakea.

Käyttäjän PekkaNrnen kuva
Pekka Näränen

Kaikki tämä kertoo siitä, että pakotteilla on merkitystä ja niitä pitää jatkaa, mielellään vielä kiristäen. Siinä vaiheessa kun Venäjältä alkaa kuulua sovinnollisia signaaleja, voidaan joitakin pakotteita alkaa palkinnoksi ehkä höllentääkin.

Kun ensimmäiset pakotteet asetettiin kesällä 2014, Venäjän johto naureskeli niille. Nauru vaihtui kuitenkin nopeasti valitukseksi niiden epäoikeudenmukaisuudesta jne. Pakotteet purevat sitä tehokkaammin, mitä enemmän aikaa kuluu ja toivottavasti saisivat itänaapurin johdon ottamaan vihdoin lusikan kauniiseen käteen. Mutta jos eivät ymmärrä taipua, niin jatkukoot pakotteet, mielellään kiristyen, kauas tulevaisuuteen, kunnes Venäjä on vajonnut kehitysmaaksi.

Käyttäjän Keijo Lindgren kuva
Keijo Lindgren

Miksi haluat Suomen naapuriksi kehitysmaan?
Mitä etua siitä Suomelle olisi?

Käyttäjän PekkaNrnen kuva
Pekka Näränen

Mitä köyhempi ja sekasortoisempi Venäjä on, sitä vähemmän sillä on mahdollisuuksia uhata naapurimaitaan. Aina kun Venäjä on ollut sekasorron tilassa, sen on pitänyt keskittyä omiin asioihisa ja jättää naapurit rauhaan. Esim. 1600-luvun alku, Japanin sodan jälkeiset vuodet, vallankumouksen jälkeiset ensimmäiset vuodet ja Neuvostoliiton luhistumisen jälkeiset vuodet ennen Putinin aikaa. Kun Venäjä on ollut vahva, esim. Pietari Suuren aika, 1800-luku, Stalinin aika ja nyt vielä toistaiseksi Putinin aika, se on uhannut ja vallannut naapurimaitaan. On täydellinen harhakäsitys, että kun Venäjällä menee heikosti, se muuttuu aggressiivisemmaksi. Venäjä on aina imperialistinen ja aggressiivinen valta, mutta sillä on vähemmän mahdollisuuksia toteuttaa aggressioitaan kun se on heikkouden tilassa.

Käyttäjän Keijo Lindgren kuva
Keijo Lindgren Vastaus kommenttiin #9

Köyhän Venäjän uhka tänään on matalin sitten maailmansodan Suomen kohdalla.
Minun nuoruudessani kyllä Neuvostoliiton tuloa pelättiin ilman että länsi sanoisi mitään.
Venäjän ainoa toimeentulo on energian myynti ja siinä europpa on korvaamaton.

Venäläisten sotatouhut ovat pelkkää näpelöintiä verrattuna USAn voimaan jolla monta valtiota on lyöty maantasalle.
Miksi nuoremmat suomalaiset yliarvostavat Venäjän.

Suomea ei voi vallata, maata kylläkin mutta ei kansaa, ei Viroakaan saatu loppumaan eikä Hitler vallannut mitään.
Krimillä ei ehkä tullut kieli eikä kulttuuriongelmaa joka vaikeuttaa valtaamisen.

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

Moskovassa on viime viikot kysylty, mikä on Putinin uusi politiikka: oikeasti uusi vai muka uusi?

Kudrin ei Ole ollut niin syrjässä kuin pinnalta näyttäisi. Hän on istunut presidentin talousneuvoston varapuheenjohtajana ja Strategisen tutkimuksen keskuksen johtokunnan puheenjohtajana. Hän toimi Putinin taloustapaamisen toisena pääpuhujana vuosi sitten 30.5.2017.

Itseasiassa hän kuuluu ns. dynaamisemman siven troikassa, jonka arvellaan nousevan Putinin uuden kabinetin keskeisille paikoille.
Kaksi muuta kolmikon jäsentä övat Venäjän keskuspankin pääjohtaja Elvira Nabiulina ja finanssiministeri Anton Siliunova.
Kysyö voi mitä uutta Tässä sitten onkaan? Uutta on uusi ohjelma. Siis uusi, mikäli Putin sellaisen vahvistaa.
Konstantin Gaaza kutsuikin tätä kombinaatiota Venäjän politiikan Impossible Coalition -nimellä.
Voiko mahdoton muuttua mahdolliseksi?
Ehkä kolmikolla on potentiaalia ja halua uudistaa menoa, kun oligarkian ydinryhmittymäkin on kypsynyt?
Moskovassa olisi luvassa Schock Predictions, shokeeraavia ennusteita jos...
Siis Jos.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

"Päätös on tärkeä, sillä Kremlin on ennen pitkää pakko valita aggressiivisen laajentumispolitiikan ja talouden kuntoonsaattamisen välillä. Kyse on nimenomaan joko tai -ratkaisusta, sillä molempia tavoitteita ei ole mahdollista viedä eteenpäin samanaikaisesti."
Minusta tuo on täysin käsittämätön väite. Miten agressiivinen llajentuminen ratkaisis taloutta? Neuvostoliiton aikana Venäjälle tuotiin ruokaa ja tavaroita, ei se kuitenkaan ristiriitoja ratkaissut, eiköä parantanut mielisairasta diktaattoria, jota kukaan ei uskaltanut toimittaa lukkojen taa.
Muu maailma ei suinkaan kehity taloudellisesti, päinvastoin finanssikupla paisuu ja elämän ehdot tärvellään. Televisiossakin on tullut paljon hyviä dokumenttejä josta näkee miltä maailmassa näyttää. Satelliittikuvista näkee selkeästi tuhon etenemistä.
Tietenkin Venäjälläkin on mahdollisuus muuttaa talousjärjestelmänsä tasa-arvoisemmaksi. Mutta en tiedä miten ongelmaksi muodostuneesta itsevaltiaista pääsisi eroon. Edustuksellinen demokratia ei toimi Venäjälle sen paremmin kuin täälläkään.

Käyttäjän anakonna kuva
antti salmi

Se mua ihmetyttää et pers'aukisella Venäjällä on varaa rakentaa
yli 3,2 miljardia maksava euroopan pisin silta krimille
Ei oo länsimaiset rahoituslaitokset ruplallakaan osallistuneet
rahoitukseen

Käyttäjän Keijo Lindgren kuva
Keijo Lindgren

Eikö merellä Krimin ulkopuolella ole öljyä tai kaasua.
Venäjä on erikoistunut energian myyntiin koska se on ainoa jota osaavat.

Käyttäjän AnttiJuhaniKasvio kuva
Antti Kasvio

Kiitos kommenteista!

Eräs paradoksaalinen piirre Venäjän viime aikojen taloudellisessa kehityksessä on ollut se, että samaan aikaan kun öljyn (WTI-laatu) on noussut noin 13 prosenttia, rupla on heikentynyt kymmenisen prosenttia dollariin verrattuna.

Aiemmin öljyn hinta ja ruplan arvo seurasivat hyvin tarkkaan toisiaan niin, että öljyn kallistuessa rupla vahvistui ja sen halventuessa rupla vastaavasti heikkeni. Tällöin öljynviennistä saadut ruplamääräiset tulot vaihtelivat paljon energian maailmanmarkkinahintoja vähemmän.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset