Pääministeri Fortum-kohun selvittäjänä

Suomessa on ihmetelty viime päivinä venäläisen Rossijskaja Gazetan rajua hyökkäystä Fortumia ja sen suomalaista valtio-omistajaa vastaan, ja pääministeri on luvannut ottaa asian esille tulevan Venäjän-vierailunsa yhteydessä. On kuitenkin syitä, miksi juuri hän ei välttämättä ole paras henkilö ajamaan Suomen etua tuossa sotkussa.

Mihin hyökkäyksellä pyritään?

Jarmo Mäkelän kerrottua suomalaisille Rossijskaja Gazetan kohujutusta ilmassa on ollut monia virheellisiä ja vähemmän uskottavia olettamuksia. Jutun kirjoittaja on esitelty Vladimir Putinin neuvonantajana, vaikka todellisuudessa hän on lähinnä vain poliittisesti aktiivinen ekonomisti, jonka kanta tulee merkittäväksi ensisijaisesti siksi, että se on julkaistu Kremlin tiedotuskanavanaan käyttämässä lehdessä. Sylttytehtaaksi on oletettu Uniperin johtoa, vaikka on hyvin vaikea nähdä, mitä syytä Rossijskaja Gazetalla olisi ryhtyä ajamaan sen asioita.

On vaikea kuvitella Kremlissä oltavan yleisesti tyytymättömiä Fortumin toimintaan. Onhan Fortum investoinut viime vuosina todella paljon Venäjälle. Lisäksi Fortum suostui aiemman linjansa vastaisesti lähtemään mukaan Fennovoimaan jopa ilman vastineeksi luvattuja vesivoimaomistuksia luoteis-Venäjällä. Muista Itämeren alueen maista poiketen Suomi ei ole laittanut ensimmäistäkään tikkua ristiin Nordstream 2-hankkeen tielle, ja Fortum päätti sijoittaa aiemmasta sähköverkkojen myynnistä kertyneet isot käteisvaransa hankkeen päärahoittajiin kuuluvaan Uniperiin.

Oma arvaukseni on, että Venäjällä ollaan tyytymättömiä ennen kaikkea suomalaisten ydinturvallisuusviranomaisten tarkkuuteen Rosatomin ydinvoimalahankkeen käsittelyssä. Asia on ehkä tullut esille Venäjän energiaministerin ja Fortumin toimitusjohtajan äskettäisessä tapaamisessa, jossa venäläiset ovat saattaneet vaatia Fortumia ja Suomen hallitusta panemaan suomalaiset virkamiehet kuriin ja järjestykseen. Tuolloin Fortumin taholta on ehkä todettu, etteivät sen paremmin he kuin Suomen hallitus pysty puuttumaan eivätkä halua puuttua riippumattomien virkamiesten toimintaan. Jos tämä on raivostuttanut Venäjän energiaministerin, tulos voisi olla juuri Rossijskaja Gazetassa julkaistun hyökkäyksen kaltainen.

Toinen mahdollinen selitys voi löytyä siitä suuttumuksesta kaikkia länsimaita kohtaan, jota Kremlissä ovat synnyttäneet muun muassa diplomaattikartoitukset, USA:n uusimmat talouspakotteet ja ohjusisku Syyriaan. Tässä tilanteessa Kreml ehkä haluaa tiukentaa otettaan Suomesta, ja uhka Fortumin Venäjän omistusten nappaamisesta sopii hyvin peukaloruuviksi.

Pääministeri, Fortum ja Chempolis

Tällaisessa tilanteessa Suomen pääministerin on periaatteessa ihan järkevää ottaa selvittääkseen, mistä varsinaisesti on kyse ja miten Fortumiin liittyvät ongelmat olisivat mahdollisesti poistettavissa. Kannattaa kuitenkin muistaa, millaisia muita elementtejä pääministerin ja Fortumin väliseen suhteeseen liittyy.

Erityissuhteen taustalla on ikuinen starttiyritys Chempolis, johon myös Juha Sipilä perheineen ovat sijoittaneet melko paljon omia rahojaan. Lukuisten epäonnistuneiden liiketoiminnan aloittamisyritysten jälkeen firman kohtalo näytti kääntyvän sen solmittua runsaat pari vuotta sitten intialaisen energiayrityksen kanssa aiesopimuksen noin sadan miljoonan arvoisen biojalostamon rakentamisesta Assamiin. Chempoliksen edustaja otettiin mukaan suomalaisen elinkeinoelämän kermasta koottuun valtuuskuntaan pääministerin johtamalle Intian matkalle, biojalostamohanke oli esillä Suomen ja Intian pääministerien välisissä keskusteluissa ja Sipilä lobbasi hanketta näkyvästi intialaisille medioille antamissaan haastatteluissa.

Näistä tapahtumista huolimatta liiketoimintaa vailla oleva yritys keikkui konkurssin partaalla aina vuoden 2016 lokakuuhun saakka, jolloin Fortum yhdessä Taaleritehtaan kanssa pelasti yrityksen merkittävällä sijoituksellaan. Tässä yhteydessä myös pääministerin ja hänen perheenjäsentensä saatavat muutettiin osakkeiksi, joiden arvo nousi nollasta miljoonaluokkaan uusien omistajien hämmästyttävän hövelin arvonmäärityksen ansiosta.

Kenen etua pääministeri valvoo keskusteluissa venäläisten kanssa?

Tarina voisi päättyä onnellisesti, jos Assamin biojalostamo saataisiin todella rakennettua jossakin vaiheessa, se alkaisi toimia tavoitteiden mukaisesti ja poikisi Chempolikselle muutakin liiketoimintaa. Toistaiseksi kuitenkin muiden Chempoliksen hankkeiden tapaan myös Assamin jalostamo on edelleen vain aloittamista vaille valmis. Jos hanke hautautuu lopullisesti, se synnyttää ison tahran Suomen ja erityisesti pääministerin cleantech-maineelle ainakin Intiassa ja todennäköisesti muuallakin.

Vastuu tilanteen korjaamisesta ja asianosaisten maineen pelastamisesta on nyt siirtynyt Chempoliksen pääomistajalle eli Fortumille. Pääministerillä on oman uransa vuoksi täysi syy toivoa, että Fortum vie biojalostamohankkeen satamaan hinnalla millä hyvänsä.

Kun pääministerin, Fortumin ja Suomen intressit kietoutuvat näin moninaisesti yhteen, mitkä niistä ovat päällimmäisinä pääministerillä hänen ratkoessaan Fortum -kiistaa yhdessä venäläisten kanssa? Pitääkö hän kiinni suomalaisten ydinturvallisuudesta silläkin uhalla, että se vaarantaa Fortumin Venäjän liiketoiminnot? Vai olisiko hänen sittenkin parempi joustaa niin, että yhtiötä kohtaan suuntautuva paine hieman helpottaa? Tuolloin yhtiön johto ehkä muistaisi kiitollisuudella hänen palveluksensa päätettäessä, kauanko Chempolis-kulissia kannattaa vielä pitää pystyssä.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu