AnttiJuhaniKasvio

Syyrian sodan lyhyt historia

Syyrian hallinnon suorittaman myrkkykaasuiskun ja lännen toteuttamien vastatoimien jälkipuinnin keskellä kannattaa kerrata, millaisia vaiheita Syyrian kriisissä on tähän saakka läpikäyty. Se ehkä auttaa hahmottamaan paremmin myös kriisin jatkon näköaloja.

Kriisin päävaiheet

Syyrian baath-sosialismin perintöön ja Neuvostoliitto/Venäjä -suhteisiin nojaava hallinto on ollut erittäin raaka ja korruptoitunut, ja erityisesti näin on ollut Bashar al Assadin perittyä presidentinviran isältään vuosituhannen vaihteessa. Vuosisatojen ajan sovussa keskenään eläneet väestöryhmät ovat joutuneet al Assadien dynastian aikana eriarvoiseen asemaan niin, että presidentin klaani suosii etenkin alaviitteja väestön enemmistön muodostavien sunnien kustannuksella.

Vuonna 2011 kaupunkien koulutetun väen keskuudesta alkanutta demokratialiikettä vastaan hyökättiin väkivaltaisesti, mikä johti sisällissodan syttymiseen. Ennen pitkää aloite al Assadin hallintoa vastaan käydyissä taisteluissa siirtyi radikaaleille islamisteille, joiden käsiin myös iso osa lännen oppositiolle toimittamista aseista pian kulkeutui. ISIS ryhtyi rakentamaan kalifaattia valtaamilleen alueille ja pitämään oman terrorinsa avulla kuria paikallisen väestön keskuudessa.

Tshetsheniassa ja muualla Venäjän kaukasialaisilla alueilla oli itsenäisyyskamppailujen jäljiltä paljon taistelukokemusta hankkineita muslimeja, joita lähti – tai lähetettiin – joukoittain ISISin riveihin lähi-Itään. He ottivat pian itselleen komennon paikallisilta arabeilta. Tämän jälkeen sekä al Assadin hallinnon että ISISin terrori ajoivat ihmisiä massoittain Turkkiin, Libanoniin ja Eurooppaan. Etenkin ISISin brutaalit menettelytavat saivat maailman yleisen mielipiteen kuohuksiin.

Presidentti Obama tuomitsi al Assadin hallinnon maan omia kansalaisia vastaan suuntaaman väkivallan. Hän nimesi kemiallisten aseiden käytön sietorajaksi, jonka ylittyessä USA tulisi reagoimaan. Kuin tilauksesta hallinto käyttikin niitä, jolloin Obaman oli pakko etsiä keinoja uhkauksensa toteuttamiseksi. Varovaisen linjansa mukaisesti Obama ei halunnut altistua provokaatioille, joiden päätarkoituksena oli sotkea Yhdysvallat oman tahtonsa vastaisesti milloin mihinkin konfliktiin.

USA:n ”pelastajaksi” tuli Venäjä, joka lähetti omat joukkonsa Syyriaan muka taistelemaan yhdessä lännen kanssa ääri-islamilaisia terroristeja vastaan ja joka samalla lupasi taata, että al Assadin hallinto luopuisi kemiallisista aseistaan. YK:n johdolla ryhdyttiin etsimään diplomaattista ratkaisua Syyrian kriisiin, ja ulkoministeri John Kerry kulutti valtavan määrän energiaa tuloksetta jääneeseen urakkaan.

Neuvottelujen varjossa Venäjä, al Assadin hallinto, Iran ja Hizbollah kävivät säälimätöntä sotaa demokraattisen opposition hallitsemia alueita vastaan pommittaen kouluja, sairaaloita ja asuintaloja sekä näännyttämällä saarrettuja alueita veden, ruoan ja lääkkeiden puutteeseen. Alue toisensa jälkeen on ”vapautettu”, mikä on merkinnyt lähinnä naisten raiskaamista sekä miesten tappamista tai viemistä vankilaan kidutettaviksi. Loput henkiinjääneistä on lähetetty ”suoja-alueille” eli kohteisiin, joiden vuoro tulisi myöhemmin.

Donald Trumpin vaikutus

Barack Obaman vaihtuminen Donald Trumpiin Yhdysvaltain johdossa avasi ainakin periaatteessa uusia mahdollisuuksia Syyrian kriisin ratkomiseen, ovathan Trump ja Putin monin verroin valmiimpia yhteistyöhön keskenään kuin Obama ja Putin olivat olleet. Molempien tekee mieli - Trumpin presidentillistä ilmaisua käyttäen - pommittaa paskat tulos radikaaleista islamisteista, ja molemmat hyötyvät poliittisesti suurten pakolaisvirtojen synnyttämistä peloista. Lisäksi Trump haluaa Yhdysvaltojen vetävän joukkonsa pois kaikista ”turhista” sodista, mikä Syyrian osalta merkitsi käytännössä maan jättämistä suosiolla Venäjän etupiiriin. Toisaalta Trump joutuu varomaan avointa kaveeraamista Putinin kanssa hänen Venäjä-yhteyksiinsä kohdistettujen epäilyjen vuoksi. Lisäksi hän on toistuvasti sättinyt Obamaa tämän toteuttamatta jääneen kemiallisten aseiden käyttöä koskevan uhkauksen vuoksi.

Yksi tämän asetelman tulos oli USA:n vuosi sitten toteuttama lähinnä symbolinen ohjusisku Syyriaan vastauksena hallinnon kaasuaseen käyttöön. Vähän aikaa sitten Trump ilmoitti Yhdysvaltojen aikovan vetää joukkonsa pian pois Syyriasta sen vuoksi, että ISIS oli jo menettänyt siellä lähes kaikki hallitsemansa alueet. Sen jälkeen tuli kuitenkin uusi myrkkykaasuhyökkäys, johon USA, Iso-Britannia ja Ranska vastasivat pienen tuumaustauon jälkeen selvästi viimevuotista laajemmalla, mutta edelleen tarkkaan rajatulla ohjusiskulla. Venäjä tuomitsi lännen toimet kiistäen kaikki väitteet kemiallisten aseiden käyttämisestä. Länsi vakuuttaa reagoineensa pelkästään kemiallisten aseitten käyttöön aikomatta puuttua muutoin Syyrian tilanteeseen. Lisäksi Trump on vahvistanut uudemman kerran Yhdysvaltojen todella aikovan vetää joukkonsa lähiaikoina pois Syyriasta. Syyrian hallinto on puolestaan suorittanut viikonvaihteessa rajuja ilmapommituksia Homsiin ja Idlibiin.

Miten tästä eteenpäin?

Al Assadin hallinto tavoitellee lähiaikoina jonkinlaista Endlösungia viimeisillä Syyrian demokraattisen opposition hallitsemilla alueilla. Houkutus kaasuaseen käyttöön on suuri samoista syistä kuin se oli aikanaan natsi-Saksassa: myrkkykaasu on nopein ja halvin keino päästä eroon ei-toivotuista ihmisistä. Ja onhan hallinnon venäläisillä aseveljillä paljon hyödyllistä tietotaitoa tällä alueella. Aivan estoitta kemiallisia aseita ei kuitenkaan viime tapahtumien jälkeen voida käyttää, joten puhdistusta saatetaan harjoittaa myös perinteisemmin ilmapommituksin ja kaupunkisodan menetelmin.

Mitään tilanteen rauhoittumista ja ulkopuolisten poistumista Syyriasta - ehkä USA:a lukuunottamatta - on turha odottaa. Sorron kohteena olevien kansalaisten tyytymättömyys ja viha säilyvät, ja uusia koston aiheita syntyy koko ajan moniin eri suuntiin. Ääri-islamilainen radikalismi ei ole kadonnut minnekään ISISin hallitsemien alueiden pienentymisestä huolimatta, ja kurdit puolustavat omia alueitaan yhtä sitkeästi kuin turkkilaiset yrittävät ajaa heitä pois niiltä. Venäjä ja Iran eivät voi kumpikaan lähteä maasta ennen toista ja samalla jättää sitä kumppaninsa määräysvaltaan. Israel puolestaan jatkaa Iranin ja Hizbollahin toimien valvontaa ja tarvittaessa kurittamista omien rajojensa lähettyvillä.

Siten miljoonat Syyrian sotaa pakoon Turkkiin, Libanoniin, Jordaniaan ja Eurooppaan lähteneet joutuvat pysymään pakolaisina jatkossakin. Heidän määränsä kasvaa edelleen, vaikka Turkin rajavartijat ovat ryhtyneet ampumaan kovilla rajan yli pyrkiviä. Käänne positiivisempaan suuntaan edellyttäisi länsivaltojen luopumista opportunistisesta asenteestaan ja paljon tähänastista määrätietoisempaa toimintaa väkivallan lopettamiseksi maassa. Harkintaan tulisi ottaa esimerkiksi lentokiellon julistaminen uhattuina olevien alueiden ylle, alueella suoritettujen sotarikosten kunnollinen selvittäminen ja syyllisten saattaminen oikeudelliseen vastuuseen tekemisistään presidentti al Assadia myöten.

Tällaisen vaihtoehdon toteutumista on kuitenkin luultavasti aivan turha odottaa. Todennäköisempää on, että Putin ja Trump päätyvät nykyisestä sanasodasta huolimatta diiliin siitä, että Syyria jää jatkossakin Venäjän hoitoon ja että al Assad pysyy maan johdossa. Diiliin voi sisältyä lännen taholta tulevaa jälleenrakennusrahaa, jos Venäjä lupaa paimentaa maan presidenttiä hieman tähänastista paremmin ja maa suostuu vastaanottamaan lännestä palautettavaa väkeä. Hyvä tilaisuus asian yksityiskohtaisempaan käsittelyyn avautuu presidenttien edessä olevan tapaamisen yhteydessä.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset