AnttiJuhaniKasvio

Presidentinvaalien jälkeen

Vallitsevan tulkinnan mukaan Venäjällä ei muutu juuri mikään presidentinvaalien jälkeen. Ulkopolitiikassaan Venäjä voi uhkailla kaikenlaista, mutta Putin varoo venyttämästä lännen kärsivällisyyttä liiaksi. Kotimaassa Putin puhuu uudistustarpeista ja kasvun nopeuttamisesta, mutta todellisuudessa talous kitkuttaa eteenpäin samoin kuin tähänkin saakka. Uutta on lähinnä se, että Putinin on alettava valmistautua väistämättä eteen tulevaan seuraajan valintaan. Mitään kumouksellisia muutoksia maassa ei tapahdu, niin hyvin propaganda- ja turvallisuuskoneistot pystyvät tukahduttamaan kaikki potentiaaliset oppositiovoimat.

Itse en menisi ennustamaan Venäjälle aivan noin vakaata tulevaisuutta.

Eräs syy tähän on se, että juuri nyt Putin kokee asemansa poikeuksellisen vahvaksi. Onhan hän saanut vastikään vaaleissa niin laajan kannatuksen, etteivät vähän isommatkaan virheet riittäisi horjuttamaan hänen palliaan. Kansainvälisillä kentillä Putin voi paistatella islamia ja vääränvärisiä ihmisiä pelkäävien tahojen henkisenä johtajana. Tässä roolissa hän saa vastakaikua myös monien länsimaiden oikeistopopulististen johtajien keskuudessa. Kremlin ohjaamat hakkerit ja trollit kykenevät manipuloimaan tehokkaasti länsimaiden sosiaalista mediaa ja tarpeen tullen lamauttamaan ulkomaisia verkkopalveluja. Maan tiedustelupalvelut ovat osoittaneet kykynsä listiä ihmisiä rangaistuksetta myös Venäjän rajojen ulkopuolella. Suurvaltajohtajien kanssakäymisissä Donald Trumpista ei ole juuri vastusta Putinin kaltaiselle kehäketulle.  

Presidentin voittamattomuuden tunnetta lisää se, että Venäjän länsirajoilla oleva sotilaallinen iskuvoima on nykyisin ylivoimainen Natoon verrattuna. Ydinpelote antaa Venäjälle vapaat kädet operoida niin Syyriassa kuin muissakin maailman kriisipesäkkeissä ilman pelkoa lännen todellisista vastatoimista.

Toisaalta Putin on tämän aseman saavuttamiseksi joutunut muuttamaan maansa niin kulttuurisesti kuin taloudellisestikin sisäänpäinkääntyneeksi linnakkeeksi. Maan valtakoneisto vahtii vainoharhaisesti ulkomaisia agentteja, joiden väitetään yrittävän vahingoittaa Venäjää ja ajaa venäläiset kritisoimaan johtajaansa. Eliittien tyytyväisenä pitäminen on tehnyt Venäjästä äärimmäisen korruptoituneen maan, jossa mikään omaisuus ei ole suojassa vallanpitäjien kaappausyrityksiltä. Krimin valtauksen laukaisemat talouspakotteet ovat lisänneet Venäjän eristyneisyyttä länsimaista. Kaikki käytettävissä olevat rahat ja lahjakkuusreservit joudutaan suuntaamaan maan imperiaalisten pyrkimysten tueksi, jolloin niitä ei riitä enää kasvun kannalta välttämättömiin investointeihin tai yritysten piirissä tapahtuvaan innovaatiotoimintaan. Kasvumahdollisuuksia rajaa tehokkaasti myös Venäjän haluttomuus velkaantua ulkomaille, sillä Kreml ei halua rajoittaa poliittista liikkumavaraansa joutumalla riippuvaiseksi kansainvälisten rahoittajien suosiosta.

Edessä olevien kuuden vuoden aikana kuilu Kremlin imperiaalisten ambitioiden ja niiden käytännön toteuttamisedellytysten välillä ehtii todennäköisesti kasvaa sen verran kestämättömälle tasolle, että jännite purkautuu joko lisääntyvinä sisäisinä levottomuuksina tai niitä pelkäävän poliittisen johdon ottamina yhä uhkarohkeampina ulko- ja sotilaspoliittisina riskeinä. Riskinottoon kannustaa Putinin vahvistunut tunne omasta ylivertaisuudestaan, jota Kremlin hovissa kukaan ei enää uskalla kyseenalaistaa. Venäjän lisääntyvä aggressiivisuus pakottaa puolestaan länsimaat jämäköittämään suhtautumistaan Venäjän toimiin.

Tasaisen menon ja vallanperimyksen rauhanomaisen valmistelun sijasta odotan siksi tuleville vuosille paljon vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Sitä en uskalla arvailla, millainen ja miten johdettu Venäjä naapurinamme tulee olemaan vuonna 2024. Mutta ainakaan se ei ole sellainen vauras, sotilaallisesti vahva ja muun Euroopan johtoonsa alistanut euraasialainen suurvalta, jota maa presidentti tavoittelee ilman projektin toteuttamiseksi tarvittavia välineitä.  

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (4 kommenttia)

Käyttäjän MikaRiik kuva
Mika Riikonen

Venäjän talous saattaa olla paljon huonommassa kunnossa kuin mitä tilastoista näkee.

Sen lisäksi, että muutamien suurten valtionyhtiöiden velat lähentelevät 100 mrd$, Venäjä on menneen vuoden aikana "kansallistanut" lähes kaikki suurimmat yksityiset pankit. Lisäksi Magnit -vähittäiskauppaketju siirtyi hiljattain valtion omistukseen; ilmeisen vastentahtoisessa kaupassa. Liekö "myyjä" saanut juurikaan kauppahintaa.

Käyttäjän AnttiJuhaniKasvio kuva
Antti Kasvio

Monissa suhteissa varmasti on, mutta sekin kannattaa ottaa huomioon että esimerkiksi valtion budjetti on laadittu hyvin varovaisten öljyn hintaa koskevien ennusteiden pohjalta. Aseiden ja viljan lisääntyvä vienti ovat olleet jonkinlaisia valopilkkuja.

Toisaalta kuinka valtavat määrät eliittien varastamaa rahaa todellisuudessa virtaa veroparatiiseihin, ja kuinka paljon esimerkiksi Putinin henkivakuutuksekseen haluamien superaseiden kehittely todellisuudessa imee köyhän maan resursseja?

Juuri tällaiset mustat aukot perustelevat olettamustani siitä, että kuusi vuotta on aivan liian pitkä aika nykymenon jatkamismahdollisuuksia ajatellen.

Käyttäjän MikaRiik kuva
Mika Riikonen

Läntisten analyytikkojen näkemys on, että Venäkän asefirmat pyörivät asemyynnistä huolimatta raskaasti tappiolla.

Samanaikaisesti on siis useita viitteitä siitä, että rahapula on päällä. Tosin arvioita sekoittaa se, että Venäjällä ei ole läntistä yksityisomaisuuden suojaa ja perinnettä.

Käyttäjän AnttiJuhaniKasvio kuva
Antti Kasvio

Kannattavuus ei taida olla venäläisten asefirmojen päätarkoitus. Mutta kyllähän Rosatomin hyvinä asiakkaina meidän suomalaistenkin rahaa virtaa suoraan Putinin uusien suoperaseiden ydinmoottorien ja -kärkien kehittelyn ja valmistamisen tueksi.

Venäjän talouden perusasetelmasta olen täysin samaa mieltä: rahapula on päällä ja sitä pahemmin mitä pidempään nykymeno jatkuu.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset