AnttiJuhaniKasvio

Tilastoluku palvonnan kohteena

Päättäjät kaikkialla maailmassa toivovat hartaasti, että maailmantalous pysyisi ennustetulla lähes neljän prosentin kasvu-uralla mahdollisimman pitkään ennen seuraavaa taantumaa.

Yksittäiset kansantaloudet yrittävät päästä mukaan globaaliin noususuhdanteeseen. Vastenmielisyydestään huolimatta Yhdysvaltain presidentillä on amerikkalaisten keskuudessa yhä runsaan neljänkymmenen prosentin kannatusosuus ennen kaikkea siksi, että hänen toimikaudellaan maan talous on kasvanut ja myös työpaikkojen määrä on lisääntynyt merkittävästi.

Suomessa iloitaan siitä, että taloutemme on päässyt pitkän vaikean vaiheen jälkeen yli kolmen prosentin kasvu-uralle. Sen ansiosta julkisen sektorin velkaantuminen pysähtyy ja työllisyysastekin voi nousta ensi vuonna 72 prosenttiin. Oppositio ei oikein voi arvostella hallitusta asiasta, mutta se voi vakuuuttaa, että samaan tulokseen olisi voinut päästä paljon pienemminkin kärsimyksin. SDP:n ja SAK:n viritämän aktiivimallikapinan paras puhti on poissa odotettua paremman työllisyyskehityksen vuoksi.

Pettävä onnen tae

Siitä toki kaikki voivatkin iloita, että pitkään työttömyydestä ja toimeentulovaikeuksista kärsineet ihmiset alkavat kasvun myötä löytää jälleen töitä itselleen. Tai että valtionhallinnon piirissä uusien leikkauskohteiden etsimisen tarve helpottaa hetkeksi.

Silti en voi olla ihmettelemättä, kuinka yksisilmäisesti edelleen tuijotamme tilastoviranomaisten säännöllisin väliajoin julkaisemia bruttokansantuotteen kasvulukuja. Uskomme korkean kasvuprosentin ratkaisevan lähes automaattisesti kaikki ongelmamme, kun taas kasvun tökkiessä pelkäämme ongelmien kaatuvan päälle kiihtyvällä vauhdilla.

Vallitsevasta ajattelusta poiketen rohkenen väittää meidän elävän juuri nyt yksisilmäisen kasvuajattelun ehkä viimeiseksi jäävää kukoistusvaihetta. Tuo ajattelu ja siihen pohjautuva yhteiskuntapolitiikka ovat matkalla kohti vakavaa kriisiä, jonka jälkeen nyky-yhteiskuntien kehitystä viedään todennäköisesti eteenpäin aivan toisenlaisella logiikalla.

Työkalusta isännäksi

Bruttokansantuotteesta ja sen kasvuprosentista on tullut kiistatta nyky-yhteiskuntien tärkein ja seuratuin suure. Eri yhteiskunnat kilpailevat ankarasti keskenään nopeimman kasvajan asemasta. Henkeä kohti laskettua bruttokansantuotetta käytetään yhteiskunnan yleistä kehittyneisyyttä kuvaavana mittarina, ja valtiot perustavat tulevaisuuden suunnitelmansa kohdeajanjaksoa koskevien bkt-kasvuennusteiden varaan.

Mittaria käytettäessä unohtuu helposti, milloin ja mitä tarkoitusta varten se varsinaisesti alkujaan laadittiin. Sen historia alkoi satakunta vuotta sitten, jolloin yhdysvaltalainen Simon Kuznets alkoi kehittää ensimmäistä systemaattista kansantalouden tilinpidon järjestelmää. Hieman myöhemmin Yhdysvalloissa ja Britanniassa alettiin pohtia kansantalouden eri toimintojen volyymin mittaamisen menetelmiä etenkin varusteluteollisuuden tarpeita ajatellen, ja tuon työn keskeisimmäksi tuotokseksi muodostuivat edelleen käytössä olevat bkt-mittarit.

Varsinainen bkt-ajattelun kulta-aika koitti toisen maailmansodan jälkeisenä aikana, jolloin teollistuneiden maiden talouspoliittinen yhteistoimintajärjestö OECD ryhtyi kehittelemään kasvuhakuisen talous- ja yhteiskuntapolitiikan periaatteita. Tuolloin nimenomaan bruttokansantuotteen vuotuinen kasvuprosentti omaksuttiin mittariksi, jolla eri kansantalouksien suorituskykyä ja niiden kulloistakin suhdannevaihetta saatettiin vertailla keskenään. Sama kasvuideologia omaksuttiin hieman myöhemmin varsin hyvin tuloksin Aasian niinkututsutuissa tiikeritalouksissa. Kiinassa kulloinkin tavoitteeksi asetettu bkt-kasvuprosentti on toiminut vuosikymmenet imperatiivina, jolle kaikki muu yhteiskuntapolitiikka on alistettu. Nykyisin hieman Kiinaa korkeampi bkt-kasvuprosentti on noussut yhdeksi Intian tärkeimmistä kansallisen ylpeyden aiheista.

Bruttokansantuotteen käsite määrittelee taloudellisesti arvokkaiksi vain sellaiset toiminnot, joille voidaan määrittää markkinoilla jonkinlainen vaihtoarvo. Lisäksi sen mittauskäytännöt on luotu yhteiskunnassa, joka suuntautui ennen kaikkea yhdenmukaisten aineellisten hyödykkeiden ja palvelujen mahdollisimman tehokkaaseen tuottamiseen.

Ongelmaksi muodostuu tällöin muun muassa se, että monet yhteiskunnan hyvinvoinnin kannalta oleelliset markkinoiden ulkopuoliset toiminnot – kuten kotityö - jäävät kokonaan huomiotta. Bkt-mittaukset jättävät myös huomiotta sen, miten taloudelliset toiminnot ehdyttävät luonnonvaroja ja kuormittavat ympäristöä. Samaan aikaan bruttokansantuotetta kasvattavat sekä monet ihmisten hyvinvoinnin kannalta ilmiselvästi haitalliset toiminnot että niiden aiheuttamien vaurioiden korjaamisen edellyttämät aktiviteetit.

Maailma on muuttunut

Nyky-yhteiskunnat ovat muuttuneet paljon niistä ajoista, jolloin bkt-mittarit kehitettiin. Teknologinen kehitys muuttaa esimerkiksi nopeasti monien tuotteiden laadullisia ominaisuuksia. Tämä asettaa ison haasteen tilastoviranomaisille: jos esimerkiksi vuonna A tuotetaan X määrä matkapuhelimia ja vuonna B valmistuu Y määrä samoja mutta ominaisuuksiltaan paljon kehittyneempiä älylaitteita, paljonko niiden kontribuutio bruttokansantuotteeseen on muuttunut noiden ajanjaksojen välillä? Muun muassa tällaiset muutokset tuovat päältä katsoen objektiivisilta ja tarkoilta näyttäviin bkt-lukuihin paljon tulkinnanvaraisia elementtejä.

Toinen oleellinen muutos on se, että ihmiskunnan taloudellisten toimintojen laajennuttua planeetaltamme löytyvien luonnonvarojen ja ekosysteemien sopeutumiskyvyn rajallisuus ovat nousseet myös suhteellisen lyhyellä aikavälillä oleellisesti tulevia toimintamahdollisuuksia rajoittaviksi tekijöiksi. Luonnon kestämätön hyväksikäyttö ei kuitenkaan näy kustannuksena bkt-laskelmissa siten kuin jo alkeellisinkin rationaalinen taloudenpito edellyttäisi.

Alustatalouden kehittyminen tarjoaa ihmisille paljon uusia mahdollisuuksia aktiiviseen osallistumiseen ja tarpeidensa tyydyttämiseen paljon perinteistä vaihdantataloutta halvemmalla tai kokonaan ilman bkt:n osaksi kirjautuvia rahaliikkeitä. Elintason kasvaessa monet ihmiset arvostavat lisäksi vapaa-aikaa ja sen tarjoamia mahdollisuuksia omaehtoiseen toimintaan – kuten lähiruoan tuottamiseen tai lähimmäisten hoivaamiseen – enemmän kuin rajattoman työnteon tuomia lisäansioita ja niiden avaamia kulutusmahdollisuuksia.

Tällaiset kulttuuriset muutokset ovat myrkkyä perinteisen bkt-ajattelun näkökulmasta. Bkt-maailmassa talous kehittyy parhaiten silloin, kun ihmiset käyttävät kaiken energiansa mahdollisimman korkeasti palkattuun ansiotyöhön sekä maksimoivat kulutuksensa kasvavista veloista, luonnon asettamista rajoista sekä itselle ja toisille aiheutetuista haitoista välittämättä.

Miten uusin kasvu on saatu aikaan?

Maailmantalouden tämänhetkisen kasvun taustalla ovat vuosikymmenen takaisen finanssijärjestelmän romahduksen jälkeen käyttöön otetut poikkeukselliset elvytystoimet. Julkista velanottoa lisättiin rajusti, korot laskettiin nollatasolle ja keskeiset rahoituslaitokset pelastettiin niin, etteivät tuhot päässeet leviämään laajemmalle.

Nämä toimet estivät maailmanlaajuisen laman puhkeamisen, mutta kasvu pysyi pitkään heiveröisenä. Siksi rahapolitiikkaa ei ole vieläkään uskallettu palauttaa normaaleihin uomiin, vaan keskuspankit jatkavat velkakirjaostojaan ja korot ovat epänormaalin alhaisella tasolla. Kiinassa velan annetaan kasvaa sen verran, että bkt-kasvu yltää ainakin laskennallisesti kommunistisen puolueen päättämälle tavoitetasolle. Yhdysvalloissa on raivattu ympäristösäädöksiä pois tieltä häiritsemästä kasvua, ja maan hallitus piristää kasvua kasvattamalla liittovaltion vajeita sekä alentamalla suuryhtiöiden ja rikkaiden verotusta suhdannepoliittisesti täysin järjettömänä ajankohtana. Kotitalouksia rohkaistaan lisäämään kulutusta ja ottamaan velkaa niin, että talouden kasvu ja työpaikkojen määrän lisääntyminen pysyvät vahvoina ainakin seuraaviin vaaleihin saakka.

Kohti kriisiä

Nykyisen bkt-vetoisen kasvun perusongelmana on sen pohjan totaalinen kestämättömyys. Meidän laajentuvat taloudelliset toimintomme kuormittavat luontoa ja kuluttavat uusiutumattomia resursseja vuosi vuodelta pahemmin tavalla, joka vie väistämättä kohti alati pahenevia resurssipulia ja yhä tuhoisemmiksi muodostuvia ekokatastrofeja. Taloudellisesta näkökulmasta katsottuna velkaantuminen ei voi jatkua loputtomiin, ja kasvun äärimmäisen epäsosiaalinen luonne ajaa meidät kohti syveneviä yhteiskunnallisia jännitteitä ja konflikteja. Hyvinvoinnin kasvun sijasta entistä useampi voi pahoin tai menettää terveytensä lisääntyvien suorituspaineiden puristuksessa, eikä kulutusmahdollisuuksien kasvu riitä kompensoimaan menetyksiä.

Tien päässä on vallitsevan kehitysmallin ajautuminen kriisiin, eikä sen puhkeamista tarvitse odottaa enää kovinkaan pitkään. Hyvin mahdollisesti kohtaamme sen jo nykyisen noususuhdanteen päättyessä. Tämän jälkeen nyky-yhteiskuntien kehitysstrategiat joudutaan määrittelemään uudella tavalla, eikä bruttokansantuote tule enää olemaan nykyiseen tapaan kaiken politiikan keskiössä. Todennäköisesti se alennetaan asianmukaisesti päivitettynä yhdeksi talouden kehitystä kuvaavaksi mittariksi muiden joukossa.

Mikä vaihtoehdoksi?

Talouskasvusta ihmiskunta ei pääse eroon jatkossakaan, vaikka sitä kuinka yritettäisiin. Tämän varmistavat kehittyvissä maissa asuvat miljardit ihmiset, jotka eivät ole vielä päässeet juuri millään tavoin modernin elämän piiriin. Näiden ihmisten taloudellinen aktivoituminen tulee vuorenvarmasti kasvattamaan maailman kokonaistuotantoa ainakin vuosisatamme loppuun saakka, ellei sivilisaatiomme tuhoudu sitä ennen esimerkiksi sotien tai ekokatastrofien seurauksena.

Bkt:n kasvattaminen ei tule kuitenkaan olemaan enää päämäärä sinänsä, vaan päätavoitteeksi nousee ihmisten oleellisista tarpeista huolehtiminen sosiaalisesti oikeudenmukaisella tavalla samalla kun ihmiskunnan taloudelliset toiminnot pyritään saattamaan edes jollakin tavoin tasapainoon luonnollisten perustojensa kanssa. Kaikille pyritään tarjoamaan mahdollisuus täysipainoiseen yhteiskunnalliseen osallistumiseen, mutta sen ei välttämättä tarvitse tapahtua enää yksinomaan markkinavälitteisen ansiotyön välityksellä. Myös toisten avusta riippuvaisten hoivasta ja turvallisuudesta pyritään kantamaan huolta, ja kaikkien keskeisten tavoitteiden toteutumista seurataan tarkoituksiin parhaiten soveltuvien mittareiden avulla.

Pysymmekö tahdissa mukana?

Siitä en ole lainkaan varma, kuinka hyvin me suomalaiset olemme onnistuneet tunnistamaan ajan merkit ja ryhtyneet uudistamaan toimintojamme näiden mukaisesti. Viime aikoina olemme itse asiassa alkaneet tuijottaa entistä putkinäköisemmin 72 prosentin työllisyysastetta ikään kuin se tarjoaisi automaattisesti tien onneen. Nyttemmin työministerimme on alkanut puhua siitä, että rimaa pitäisi vielä nostaa hieman nykyisestä. Tuollaisten puheiden sijasta horisontti pitäisi suunnata jo palkkatyökeskeisen yhteiskunnan rajojen tuolle puolen. Samalla on korkea aika vapautua menneestä maailmasta periytyneiden ajattelutapojen kahleista.  

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

4Suosittele

4 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (2 kommenttia)

Käyttäjän rutanen1965 kuva
Jari Rutanen

Erinomainen kirjoitus Antti Kasviolta!

Tällähetkellä tarvitsisimme juuri kuvatun kaltaista täysin uudenlaista ajattelua.

Uuden ajattelun hetki tullee kuitenkin vasta globaalilla rahaelvytyksellä paisutetun velkakuplan romahtaessa seuraavassa taantumassa.

Käyttäjän Keijo Lindgren kuva
Keijo Lindgren

Ajatuksia herättävä kirjoitus.
Ihminen kun muuttaa käyttäytymistä vain pakon edessä.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset