*

AnttiJuhaniKasvio

Presidentinvaaleja, vallan liikahduksia ja demokratian haasteita

Kulunut viikonloppu antaa aiheen pohtia presidentinvaalimme tulosten yhteyksiä laajempiin eurooppalaisiin kehitystrendeihin. Samalla voimme pohtia suomalaisen yhteiskunnan vallanjaon kehittymistä ja kansanvallan näköaloja. Mietittävää löytyy etenkin vakiintuneissa poliittisissa puolueissa.


Ensin Tshekin presidentinvaalien toinen kierros päättyi istuvan presidentin Milos Zemanin niukkaan voittoon. Venäjän mediat riemuitsivat siitä, että heidän suosikkinsa nujersi Naton ja EU:n mieheksi leimatun vastaehdokkaan. Ajatusmaailmaltaan Zeman on aika lailla samasta puusta veistetty kuin meidän Paavo Väyrysemme, ja hänen voittonsa vahvistaa keskisessä Itä-Euroopassa meneillään ollutta illiberaalia suuntausta.

Vähän myöhemmin uutiset kertoivat Venäjällä järjestetyistä Putinin yksinvallan jatkoa vastustavista protesteista. Aamuinen Navalnyin pidätys, hänen toimistonsa ratsaus ja Kremlin medioiden vähättelevä suhtautuminen kansalaisten liikehdintään kertovat siitä, kuinka pitkälti Venäjä on ajautunut Francon Espanjan, Salazarin Portugalin tai Mugaben Zimbabwen tapaan omassa maailmassaan elävän vanhenevan yksinvaltiaan paikoilleen jämähdyttämäksi yhteiskunnaksi. Tuollaisessa yhteiskunnassa kaikki keskittyy autokraatista eroon pääsemisen odotukseen. Sitä ennen valtajärjestelmän liittolaiset toki ottavat kaikki siitä saatavissa olevat edut käyttöönsä.

Ilta päättyi Suomen presidentinvaalin tuloslaskentaan, joka osoitti istuvan presidentin voittaneen komealla enemmistöllä. Onneksi osuus ei noussut yli seitsemänkymmenen prosentin, minkä Kreml on ennalta ilmoittanut Venäjän aluejohtajille presidentti Putinin äänien vähimmäistavoitteeksi maan maaliskuisissa vaaleissa.

Ainakin minun on vaikea löytää erityisiä syitä vaalimme demokraattisuuden moittimiseen. Kansalaisilla oli mahdollisuus tehdä vapaasti tyhmiäkin valintoja, ja mahdollisuutta käytettiin siten kuin Laura Huhtasaaren ja Paavo Väyrysen ääniosuudet osoittavat. Toki Väyrynen haukkui vaalia edeltäneet mielipidetutkimukset tarkoitushakuisiksi ja vääristellyiksi. Toisaalta jos halutaan nähdä naapuriapua annetun jonkun ehdokkaan tueksi, niin Väyrynen on tällä listalla päällimmäisenä.

Kiinnostavinta on nähdä, miten presidentinvaali vaikuttaa vallan jakautumiseen suomalaisessa yhteiskunnassa. Muodollisesti mikään ei ole muuttumassa, mutta käytännössä kansalaisten kiinnostus vaalia kohtaan ja Sauli Niinistön vaalissa saama kannatus lisää presidentin poliittista ominaispainoa yhtä paljon kuin valmiiksi epäsuositun Juha Sipilän puolueen surkea tulos murentaa pääministerin auktoriteettia.

Vaikutusta korostaa vielä se, että presidentin ja ulkoministerin henkilökemiat toimivat selvästi paremmin kuin presidentin ja pääministerin väliset.

Tämä tietenkin herättää kysymyksen siitä, olemmeko mekin mahdollisesti liukumassa piirun verran parlamenttivaltaisesta presidenttivaltaisempaa – ja tätä kautta  yksinvaltaisempaa – järjestelmää kohti?

Vaali toi yhden eurooppalaisen trendin meillekin. Esimerkiksi Espanjassa, Ranskassa, Kreikassa ja Italiassa toisen maailmansodan jälkeisenä aikana hyvin merkittäviksi nousseet puolueet ovat hävinneet hetkessä kartalta uudenlaisten muodostumien vietyä niiden äänet. Suomessa perinteiset kansanrintamapuolueet Keskusta, sosialidemokraatit ja Vasemmistoliitto saivat yhteensä häthätää yli kymmenen prosenttia äänistä, kun taas suurimmiksi voittajiksi nousivat kansanliikkeiden ja oikeistopopulistien ehdokkaat.

Nyt onkin minusta oikea aika käydä keskustelua siitä, mihin suuntaan poliittinen kansalaisyhteiskunta on maassamme kehittymässä ja millaista demokratiaa haluamme tulevaisuudessa rakentaa.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (4 kommenttia)

Käyttäjän jukkamikkola kuva
Jukka Mikkola

Vaalit ovat ohi, jossa kaikki voittivat. Niinistö jatkaa kansan enemmistön tuella presidenttinä ja muut ehdokkaat jatkavat politikointiaan eduskuntavaaleja silmällä pitäen. Nämä vaalit antoivat heille siihen ilmaista näkyvyyttä ja toimivat ”ponnahduslautana” kilpailtaessa jakarandatuoleista Arkadianmäellä.
”Sokerina pohjalla” Väyrynen siirtyy ”yliminää” kuultuaan eduskuntaan kevään aikana. Se tietää lopullista lähtölaskentaa Keskustapuolueesta.

Käyttäjän AnttiJuhaniKasvio kuva
Antti Kasvio

Kiitos hyvistä huomioista.

Itse veikkaan sosialidemokraattien johdolla olevan kova paine unohtaa tämän vaalin nöyryytykset ja hankkia aloite, joka tuo hallitukseen riittävän kannatuksen eduskuntavaaleissa.

Nostetta haettaneen aktiivimallin vastustuksesta. Ylipäätään ehkä halutaan nostaa asetelma Antti Rinne vastaan Juha Sipilä poliittista keskustelua hallitsevaksi jännitteeksi vaaleihin saakka.

Keskusta ja sen puheenjohtaja nähdään ehkä Kokoomusta sopivammaksi vastustajaksi muun muassa siksi, että Kokoomus tulee pärjäämään joka tapauksessa kohtalaisesti. Todennäköiseen pääministeripuolueeseen ei kannata polttaa siltoja. Lisäksi kannatuskisassa Petteri Orpon kanssa Antti Rinne voisi hyvinkin jäädä kakkoseksi.

Keskustan haastaminenkin voi kääntyä omaan nilkkaan, jos se tapahtuu kovin telaketjumaisesti ja kaikkea muutosta vastustavin asentein.

Keskustan riskiksi puolestaan voi muodostua takapenkkiläisten kapina, joka vie uuden johdon valintaan ajamaan väyrysläistä politiikkaa ilman Väyrystä.

Käyttäjän anakonna kuva
antti salmi

Minusta myös vaalin selvä viesti, ei natoon. Ainut selvästi nato myönteinen ehdokas sai
vain runsaan yhden prossan kannatuksen.

Käyttäjän AnttiJuhaniKasvio kuva
Antti Kasvio

Pitänee paikkansa.

Toivottavasti tuota linjausta ei jouduta katumaan tulevaisuudessa.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset