Kuvitelma tulevasta

Ruotsissa on viime päivinä väitelty siitä, ovatko riskit maan ajautumisesta sotilaallisten toimien kohteeksi etenkin Venäjän taholta kasvaneet vai eivät. Suomessa tällaisissa asioissa on pidetty paljon matalampaa profiilia, vaikka meillä on selvästi ruotsalaisia enemmän syytä huoleen oman koskemattomuutemme säilymisen suhteen. Mielikuvituksen virkistämiseksi esitän seuraavassa erään kuvitteellisen tapahtumakulun.

Tilanne Koreassa kiristyy

Pohjois-Korea osallistuu talviolympialaisiin ja Korean kriisi painuu hetkeksi taka-alalle. Kisojen jälkeen maa kuitenkin jatkaa aseohjelmaansa uusilla kokeilla, ja paineet diktaattorin aikeiden pysäyttämiseksi lisääntyvät entisestään. Eteläkorealaiset pidättävät pakotteiden alaisia tuotteita kuljettavan laivan, mikä johtaa aseelliseen yhteenottoon pohjois- ja eteläkorealaisten partioalusten välillä. Pohjois-Korean toimiin vastataan tuhoamalla partioaluksen lähettänyt tukikohta, ja pian tykistötuli alkaa yltyä molemmin puolin rajaa.

Sotilaallisen toiminnan alettua USA päättää toteuttaa Pohjois-Korean ydinkoelaitoksia ja ohjusasemia vastaan suuntautuvan massiivisen iskun. Viime hetken viestejä vaihdetaan USA:n ja Kiinan välillä samalla kun USA pohtii kuumeisesti Etelä-Korean ja Japanin kanssa keinoja Pohjois-Korean vastatoimien torjumiseksi.

Venäjä vaatii edelleen Yhdysvaltoja etsimään hyökkäyksen sijasta neuvotteluratkaisua. Sen pääsisältönä olisivat yhtäältä Pohjois-Korean aseohjelman keskeyttäminen sekä toisaalta USA:n pitäytyminen Pohjois-Korean hallinnon uhkaamisesta ja Etelä-Korean kanssa pidettyjen sotaharjoitusten lopettaminen.  

Samalla Venäjä on alkanut katsella itselleen sopivaa vaihdon välinettä siltä varalta, että USA pitää saada pois Pohjois-Koreasta. Tarve syntyykin siinä vaiheessa kun Pohjois-Korea on ajautunut kaaokseen. USA lähettää yksiköitään maahan valvomaan tilannetta ja tarkistamaan, että kaikki ydinlaitokset ja ohjusasemat on todella tuhottu.

Pohjoinen Suomi pelinappulaksi

Baltian maat eivät sovi Venäjän tarkoituksiin niiden Nato-jäsenyyden vuoksi. Balkanillakaan ei ole riittävän hyviä kohteita, sillä USA:n johto ei juuri välitä alueen valtioiden kohtaloista. Siksi Venäjän johdon katseet suuntautuvat pohjoiseen Suomeen – Perämeren pohjukasta ylöspäin. Sotilaallisesti alueen haltuunotto ei olisi vaikea tehtävä rajan takana sijaitseville valtaville ja hyvin motorisoiduille venäläisille joukko-osastoille. Lännelle sinne tulo tekisi silti kipeää, sillä Suomi on EU:n jäsen ja alue kooltaan niin suuri, että se näkyy hyvin kartoillakin.

Tekosyy alueelle tuloon haetaan syyttämällä USA:ta ja Natoa Venäjän pohjoisille alueille kohdistuvasta uhasta, onhan kansainvälinen tilanne kokonaisuudessaan muuttunut Koreoiden tilanteen kärjistyttyä tulenaraksi. Lisäksi Naton epäillään olevan levittäytymässä myös Ruotsiin. Venäjä toteaa sillä olevan pakottava tarve vastata sijoittamalla joitakin tutka- ja torjunta-asemiaan Pohjois-Suomen alueelle. Suomi vastustaa, mutta Venäjä tunkeutuu alueelle paljolti samaan tapaan kuin Krimin valtaus toteutettiin muutama vuosi sitten. Venäjän toiminta saa luonnollisesti suomalaiset raivoihinsa. Maamme johto tietää kuitenkin, ettei valtavaa materiaaliylivoimaa vastaan kannata lähteä taistelemaan ja ettei kukaan ulkopuolinen ole tulossa konkreettisesti avuksi. Verbaalista tukea Suomi toki saa kaikilta länsimailta.

Ruotsi reagoi tilanteeseen kutsumalla lähettiläänsä pois Moskovasta, asettamalla puolustusvoimansa korkeimpaan valmiustilaan ja hankkiutumalla pikavauhtia Naton jäseneksi.

Suurvallat sopuun vaihtokaupasta

Venäjä lupaa vetäytyä pohjoisesta Suomesta takaisin rajan taakse heti kun yleinen tilanne hieman rauhoittuu, amerikkalaiset lähtevät Pohjois-Koreasta ja Suomen johto takaa, ettei se salli kenenkään uhata Venäjää oman alueensa kautta. USA ja Venäjä sopivatkin keskenään joukkojen poistamisesta Pohjois-Koreasta ja Suomesta, ja myös Suomi suostuu siihen kohdistettuihin vaatimuksiin. Ulkopoliittinen realismi ajaa Suomen johdon hillitsemään Venäjän toimien synnyttämää suuttumusta kansalaisten keskuudessa, ja maamme jatkaa olemassaoloaan samankaltaisena puoli-itsenäisenä maana kuin YYA-vuosinakin.

Ruotsin päätymistä Natoon ei pidetä Kremlissä isona menetyksenä, sillä Venäjän sodanjohto on omissa laskelmissaan lukenut Ruotsin tosiasiallisesti osaksi Nato-rintamaa jo pitkään. Myöskään Kimin hallinnon kaatumista Pohjois-Koreassa ei pidetä isona menetyksenä, sillä Venäjän näkökulmasta katsottuna se oli jo toteuttanut tärkeimmän funktionsa. Lisäksi tyrannian jatkuminen olisi todennäköisesti alkanut muuttua aikaa myöten ennemminkin rasitteeksi Venäjälle.

Vastuu siirtyy lukijalle

Tähän kuvitelmani päättyy. Jokainen arvioikoon itse, kuinka mahdollinen tai mahdoton hahmoteltu tapahtumakulku voisi olla todellisuudessa.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu