AnttiJuhaniKasvio

Kuvitelma tulevasta

Ruotsissa on viime päivinä väitelty siitä, ovatko riskit maan ajautumisesta sotilaallisten toimien kohteeksi etenkin Venäjän taholta kasvaneet vai eivät. Suomessa tällaisissa asioissa on pidetty paljon matalampaa profiilia, vaikka meillä on selvästi ruotsalaisia enemmän syytä huoleen oman koskemattomuutemme säilymisen suhteen. Mielikuvituksen virkistämiseksi esitän seuraavassa erään kuvitteellisen tapahtumakulun.

Tilanne Koreassa kiristyy

Pohjois-Korea osallistuu talviolympialaisiin ja Korean kriisi painuu hetkeksi taka-alalle. Kisojen jälkeen maa kuitenkin jatkaa aseohjelmaansa uusilla kokeilla, ja paineet diktaattorin aikeiden pysäyttämiseksi lisääntyvät entisestään. Eteläkorealaiset pidättävät pakotteiden alaisia tuotteita kuljettavan laivan, mikä johtaa aseelliseen yhteenottoon pohjois- ja eteläkorealaisten partioalusten välillä. Pohjois-Korean toimiin vastataan tuhoamalla partioaluksen lähettänyt tukikohta, ja pian tykistötuli alkaa yltyä molemmin puolin rajaa.

Sotilaallisen toiminnan alettua USA päättää toteuttaa Pohjois-Korean ydinkoelaitoksia ja ohjusasemia vastaan suuntautuvan massiivisen iskun. Viime hetken viestejä vaihdetaan USA:n ja Kiinan välillä samalla kun USA pohtii kuumeisesti Etelä-Korean ja Japanin kanssa keinoja Pohjois-Korean vastatoimien torjumiseksi.

Venäjä vaatii edelleen Yhdysvaltoja etsimään hyökkäyksen sijasta neuvotteluratkaisua. Sen pääsisältönä olisivat yhtäältä Pohjois-Korean aseohjelman keskeyttäminen sekä toisaalta USA:n pitäytyminen Pohjois-Korean hallinnon uhkaamisesta ja Etelä-Korean kanssa pidettyjen sotaharjoitusten lopettaminen.  

Samalla Venäjä on alkanut katsella itselleen sopivaa vaihdon välinettä siltä varalta, että USA pitää saada pois Pohjois-Koreasta. Tarve syntyykin siinä vaiheessa kun Pohjois-Korea on ajautunut kaaokseen. USA lähettää yksiköitään maahan valvomaan tilannetta ja tarkistamaan, että kaikki ydinlaitokset ja ohjusasemat on todella tuhottu.

Pohjoinen Suomi pelinappulaksi

Baltian maat eivät sovi Venäjän tarkoituksiin niiden Nato-jäsenyyden vuoksi. Balkanillakaan ei ole riittävän hyviä kohteita, sillä USA:n johto ei juuri välitä alueen valtioiden kohtaloista. Siksi Venäjän johdon katseet suuntautuvat pohjoiseen Suomeen – Perämeren pohjukasta ylöspäin. Sotilaallisesti alueen haltuunotto ei olisi vaikea tehtävä rajan takana sijaitseville valtaville ja hyvin motorisoiduille venäläisille joukko-osastoille. Lännelle sinne tulo tekisi silti kipeää, sillä Suomi on EU:n jäsen ja alue kooltaan niin suuri, että se näkyy hyvin kartoillakin.

Tekosyy alueelle tuloon haetaan syyttämällä USA:ta ja Natoa Venäjän pohjoisille alueille kohdistuvasta uhasta, onhan kansainvälinen tilanne kokonaisuudessaan muuttunut Koreoiden tilanteen kärjistyttyä tulenaraksi. Lisäksi Naton epäillään olevan levittäytymässä myös Ruotsiin. Venäjä toteaa sillä olevan pakottava tarve vastata sijoittamalla joitakin tutka- ja torjunta-asemiaan Pohjois-Suomen alueelle. Suomi vastustaa, mutta Venäjä tunkeutuu alueelle paljolti samaan tapaan kuin Krimin valtaus toteutettiin muutama vuosi sitten. Venäjän toiminta saa luonnollisesti suomalaiset raivoihinsa. Maamme johto tietää kuitenkin, ettei valtavaa materiaaliylivoimaa vastaan kannata lähteä taistelemaan ja ettei kukaan ulkopuolinen ole tulossa konkreettisesti avuksi. Verbaalista tukea Suomi toki saa kaikilta länsimailta.

Ruotsi reagoi tilanteeseen kutsumalla lähettiläänsä pois Moskovasta, asettamalla puolustusvoimansa korkeimpaan valmiustilaan ja hankkiutumalla pikavauhtia Naton jäseneksi.

Suurvallat sopuun vaihtokaupasta

Venäjä lupaa vetäytyä pohjoisesta Suomesta takaisin rajan taakse heti kun yleinen tilanne hieman rauhoittuu, amerikkalaiset lähtevät Pohjois-Koreasta ja Suomen johto takaa, ettei se salli kenenkään uhata Venäjää oman alueensa kautta. USA ja Venäjä sopivatkin keskenään joukkojen poistamisesta Pohjois-Koreasta ja Suomesta, ja myös Suomi suostuu siihen kohdistettuihin vaatimuksiin. Ulkopoliittinen realismi ajaa Suomen johdon hillitsemään Venäjän toimien synnyttämää suuttumusta kansalaisten keskuudessa, ja maamme jatkaa olemassaoloaan samankaltaisena puoli-itsenäisenä maana kuin YYA-vuosinakin.

Ruotsin päätymistä Natoon ei pidetä Kremlissä isona menetyksenä, sillä Venäjän sodanjohto on omissa laskelmissaan lukenut Ruotsin tosiasiallisesti osaksi Nato-rintamaa jo pitkään. Myöskään Kimin hallinnon kaatumista Pohjois-Koreassa ei pidetä isona menetyksenä, sillä Venäjän näkökulmasta katsottuna se oli jo toteuttanut tärkeimmän funktionsa. Lisäksi tyrannian jatkuminen olisi todennäköisesti alkanut muuttua aikaa myöten ennemminkin rasitteeksi Venäjälle.

Vastuu siirtyy lukijalle

Tähän kuvitelmani päättyy. Jokainen arvioikoon itse, kuinka mahdollinen tai mahdoton hahmoteltu tapahtumakulku voisi olla todellisuudessa.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (13 kommenttia)

Käyttäjän ResCordis kuva
Veikko Savolainen

Uskottavanoloinen skenaario. Auttoiko Ilkka Remes aka alias Petri Pykälä yhtään, vai ihanko vaan uutisia seuraamalla päädyit tuollaisiin geopolitiikkakuvioiden kehityskulkuihin? Ainakin se on selvää, että jotain tuontyyppistä toimintaikkunaa ja 'legitiimiä' momentumia itänaapurimme haeskelee hätyytellessään/ahdistellessaan välillä Suomineitoakin. Pääsisi Väyrynenkin toteamaan, että Venäjälle ei annettu muuta mahdollisuutta, ks. http://rescordis.puheenvuoro.uusisuomi.fi/249277-v... -

Venäjän on epäilty myös puuttuneen presidentinvaaleihimme 2018 mm. jo Viestikoekeskuksen tietovuotojupakan täsmäajoittamiseen vaikuttaneena. Lisäksi Venäjä sopivasti juuri nyt vaatii Suomelta Valamon aarteita ja Mainilan laukauksia 'takaisin'! - Miten niin 'takaisin'? Suomen ortodoksikirkollehan ne Valamon aarteet oikeasti kuuluvat. Stalin ryösti Valamon saaren ja Suomen Laatokan puoliskon 1939-44 - nehän pitää saada takaisin meille! Kukahan ne Mainilan laukaukset sitten tällä kertaa Venäjän mukaan ampui... Silloinhan Molotov-Ribbentrop-oikeudellisia intressejään Suomi-neidolta 1939 perännyt Neuvostoliitto oli 'huolestunut turvallisuudestaan' ja ehdotti maanluovutusta ennen talvisodan hyökkäystään.

Ja samaan kv. mielenkiinnon saumaan kuin sattumalta on saatu yllytettyä (Bäckman?) myös Suomen puolustussotien 1939-44 etnisten veteraaniemme mielipiteistä melko huonosti perilläolevan äärijuutalaisen propagandajärjestön nuori virkainto revolveritoimittaja kyselemään Sauli Niinistöltä 'tietoja' juutalaisten sorrosta Ukrainan SS-joukoissa. Mikäs valtakunta muuten järjesi jo ennen sotia Ukrainan holokaustinälänhädän? Sitä hyväntekijä-maahantunkeutujaa vastaan Suomen juutalaiset nostivat aseensa ja puolustivat isänmaatamme rinnan kantasuomalaisten ja jatkosodassa myös saksalaisten aseveljien kanssa.

Mitä mieltä olette, pitäisikö Suomi-neidon hakea lähestymiskieltoa, vaikkapa diplomaattisesti kaikkia ilmansuuntia vastaan, ks. http://rescordis.puheenvuoro.uusisuomi.fi/249339-s...

Käyttäjän PekkaSaikkonen kuva
Pekka Saikkonen

Ei taitaisi ihan noin helposti tapahtua Pohjois-Suomen valtaus. Siellä ei ole kovinkaan monta itä-länsi-suuntaista tietä sulutettavana, kun liike pysähtyisi kummasti. Ilmateitse jos yrittäisivät huoltaa maahanlaskujoukkoja, niin vastassa olisi Hornettien lisäksi monenlaista muutakin kalustoa häärimässä. Ruotsin ja Norjan ilmavoimat eivät varmastikaan istuisi käsiensä päällä, kun miehitysjoukot lähestyisivät niiden rajoja Suomen alueen kautta.

Käyttäjän AnttiJuhaniKasvio kuva
Antti Kasvio

Emmekö ole jo oppineet ettei Venäjän nykyiseen sotilasstrategiaan kuulu niinkään perinteinen rintamahyökkäys, vaan hämääminen ja pyrkimys sellaisen yllätysoperaation toteuttamiseen, jota operaation kohde osaa vähiten odottaa?

En usko Ruotsin ja Norjan lähettävän ilmavoimiaan haastamaan ydinasein varustettua suurvaltaa ennen kuin ne ovat täysin varmoja siitä, mistä on kyse. Venäjä puolestaan pyrkisi kaikin keinoin ylläpitämään epävarmuutta ja lavastamaan muut osapuolet syyllisiksi.

Käyttäjän pekkaroponen1 kuva
Pekka Roponen

Ahvenanmaa olisi vielä helpompi kohde, ja osa suomalaisista ei taas välitä siitä pätkääkään. Venäjä tekee krimit, ja vuokraa sen laivastotukikohdaksi 100 vuodeksi.

Käyttäjän AnttiJuhaniKasvio kuva
Antti Kasvio

Itämeri on vain nykyisin niin herkkää aluetta, että Ahvenanmaalle meneminen voisi herkästi synnyttää täysimittaisen sodan Naton ja Venäjän välillä, jota Venäjä materiaaliltaan ja miesvoimaltaan heikompana osapuolena pyrkii välttämään. Ja menisihän siinä sivussa ehkä myös koko nykyinen sivilisaatio.

Käyttäjän hannumononen kuva
Hannu Mononen

"Suomi vastustaa, mutta Venäjä tunkeutuu alueelle paljolti samaan tapaan kuin Krimin valtaus toteutettiin muutama vuosi sitten. Venäjän toiminta saa luonnollisesti suomalaiset raivoihinsa. Maamme johto tietää kuitenkin, ettei valtavaa materiaaliylivoimaa vastaan kannata lähteä taistelemaan ja ettei kukaan ulkopuolinen ole tulossa konkreettisesti avuksi."

Näinköhän poliittinen johto sallisi tapahtuvan? Sotilaallisesti Venäjän tutka- ja torjunta-asemien sijoittaminen Pohjois-Suomen alueelle ei ole mikään läpihuutojuttu, ellei mm. Lapin Lennostoa ilmasta-maahan -suorituskykyineen suorastaan käsketä pysymään maassa, mikä taas olisi lähinnä maanpetoksellinen teko.

Vaikka lähtökohdat ovatkin 78 vuodessa muuttuneet monissa suhteissa: kyllähän talvisodassakin "tiedettiin", ettei valtavaa materiaaliylivoimaa vastaan kannata lähteä taistelemaan ja ettei kukaan ulkopuolinen ole tulossa konkreettisesti avuksi, mutta taisteltiin silti – ja vastoin monien odotuksia, se kyllä kannatti.

Käyttäjän AnttiJuhaniKasvio kuva
Antti Kasvio

Se tietenkin täytyy ottaa huomioon, että jos sotatoimet Korean niemimaalla todella syttyvät, kutakuinkin kaikki asiat maailmassa tapahtuvat eri logiikalla kuin vielä rauhantilan vallitessa.

Lisäksi kannattaa ottaa huomioon teknologisen ylivoiman kasvanut merkitys toisen maailmansodan aikoihin verrattuna. Esimerkiksi ensimmäisessä Irakin sodassa USA:n joukot kykenivät tuhoamaan vastustajansa ennen kuin nämä pääsivät edes ampumaetäisyydelle. Sellaisessa tilanteessa ei rohkeus paljon auta.

Käyttäjän hannumononen kuva
Hannu Mononen

"jos sotatoimet ... todella syttyvät, kutakuinkin kaikki asiat maailmassa tapahtuvat eri logiikalla kuin vielä rauhantilan vallitessa."

Tämän tosiasian tajuavat aivan liian harvat poliitikkomme, joista kenelläkään ei ole kokemusta sota-ajasta kuin enintään muutamalla vanhimmalla varhaislapsuudestaan, ja jotka olettavat sekä yhteiskuntamme että ympäröivän Pohjois-Euroopan toimivan poikkeusoloissakin kuten syvässä rauhan tilassa, käsittämättä mitä kaikki tuho ja joukkokuolema merkitsevät arkielämälle.

Suomen osalta ei Ilmavoimien lennostojen teknologiassa eikä aseistuksessa ole mitään merkittävää laadullista alivoimaa – lukumäärät ovat sitten asia erikseen. Lennostot ovat myös valmiusyksikköjä, joten Rovaniemellä ei jäädä tumput suorina seuraamaan katseella Lappiin tunkeutumista.

Tuo skenaario pitäisi aloittaa massiivisella tulivalmistelulla esim. keskimatkan ballistisin ohjuksin. Kyllä sen taas pitäisi laukaista Suomessa yleinen liikekannallepano.

Käyttäjän ilkka07kiviniemi kuva
Ilkka Kiviniemi

Venäjällä on se ongelma, että sen "syleilyyn" ei moni maailmalla halua. Moni maa valitsee mieluummin Naton, myös Suomi ja Ruotsi. Nämä maantieteelliset seikat ovat minulle vaikeita, ajattelen aina vain ydinpommin uhkaa Suomea vastaan. Se on pelotteista pahin, jos Suomi ei saa takuita, että joku ydinasemaa heittää vastineen Venäjän "kasvoille".
Rauhan voimasta mietin sitä Venäjälle tärkeätä asiaa, että niin kauan kuin Suomen datayhteys, informaatio, pelaa länteen päin. Niin kauan Suomen vakoileminen on Venäjälle kannattavaa. Venäjä saa myös Suomen kautta tietoa toisten maiden toimista, jos pääsee murtautumaan datatietoihin. Suomella on suhteet Yhdysvaltoihin, Kiinaan ja EU:n johtoon, voi olla muutakin Venäjää kiinnostavaa. Suomen yliajaminen ei silloin ole kannattava ajatus. Se on ajankohtaista vasta kun Venäjä on täysin nurkkaan ahdistettu ja pakotteiden vuoksi köyhyyttä lähenevä maa.

Käyttäjän hannumononen kuva
Hannu Mononen

Vain Naton "ydinsateenvarjo" voi Suomelle tuollaiset takuut antaa. Kun Venäjä on täysin nurkkaan ahdistettu ja pakotteiden vuoksi köyhyyttä lähenevä maa, venäläiset lähtevät kadulle ja Putinin hallinto kaadetaan tavalla tai toisella. Kansannousu on Putinin painajaisista pahin.

Käyttäjän juholaatu kuva
Juho Laatu

Esitetty skenaario on kyllä kohtuullisen uskottava, mutta Suomen osalta uskoisin, että sen sotilaallinen reaktio olisi hieman aktiivisempi.

Jos "Venäjä tunkeutuu alueelle paljolti samaan tapaan kuin Krimin valtaus toteutettiin muutama vuosi sitten", tuo tarkoittaa kai joukkoa vihreitä miehiä (jotka tässä skenaariossa Venäjä ehkä tunnustaisi omikseen heti alkuun), eikä massiivista vyöryä pommituksineen, maahanlaskujoukkoineen ja rajan yli tunkevine panssareineen. Tässä kevyemmässä versiossa Suomi voisi näyttää voimaa demonstroimalla näyttävästi ilmaherruuttaan Suomen alueella ja lähettämällä päättäväisesti joukkoja sinne, missä vihreitä miehiä on havaittu.

Suomen maasto on pohjoisessa samaan tapaan haastava kuin toisen maailmansodankin aikaan, ja siksi Venäjä olisi varmaankin hieman varovainen joukkojen lähettämisen suhteen. Ehkä siis ei heti suurta joukkoa Rovaniemelle, vaan varovaisemmin, vaikkapa Sallasta alkaen. Tämä olisi enemmän koepallon luonteinen, ja tilanne saattaisi jähmettyä nopeastikin asetelmaan, jossa Venäjä tyytyisi siihen painostuskeinoon, että olisi ottanut Sallan haltuunsa, ja pitäisi sitä panttina neuvotteluita varten. Itä-Ukrainan tyyliin jäätyneet konfliktit voivat sopia Venäjän strategseen ajatteluun aika luontevasti.

Maailman reaktioista ja Venäjän toimista (lisäjoukkojen keskittäminen rajalle) riippuen, Suomi voisi joko puskea Sallaan saapuneet joukot ulos maasta, tai tyytyisi konfliktin mahdollisimman nopeaan jäädyttämiseen tavalla, jossa tilanne saataisiin eristettyä Sallaan, ja konflikti pidettyä mahdollisimman rauhanomaisena ja tappiot vielä pieninä. Jos konflikti jäätyisi vuosiksi Sallaan, Suomi olisi YYA:n kaltaisessa tilanteessa vain Sallan osalta, säilyttäen korostetun tiukan otteen koko muusta Suomesta. Suomi todennäköisesti myös vahvistaisi puolustusvoimiaan huomattavasti siitä, mitä ne nyt ovat (siinä määrin kuin sotaa käyvään maahan tarvikkeita toimitettaisiin). Myös omat keinot, kuten jalkaväkimiinat, voitaisiin ottaa käyttöön.

Käyttäjän hannumononen kuva
Hannu Mononen

Panttina pidetty Sallan alue sopisi tuossa tilanteessa (Rovajärven leirialueen sijaan) kovapanosammuntojen maalialueeksi kaikille aselajeille. Tokihan täysivaltainen valtio saa käyttää omaa valtioaluettaan juuri haluamaansa tarkoitukseen...

"Koepalloksi" ei riitä pieni itärajan kunta, joskin se olisi Sallan tapauksessa Venäjälle sopivasti Alakurtin varuskunnan vieressä.

Käyttäjän juholaatu kuva
Juho Laatu

Pitää varmaankin kysyä myös, miksi Venäjä tyytyy Ukrainassa pienehkön(?) itäisen alueen hallussapitoon. Se on ollut aika maltillinen siinä mielessä, että sotaa on käyty rintamalinjaa hivuttamalla, ei salamasotana, jossa olisi pyritty puolen maan valloittamiseen yhdellä operaatiolla.

Ukraina on eri asia kuin Suomi siinä mielessä, että siellä on venäläisvähemmistö, jonka etuja voi sanoa puolustavansa, ja jonka apuun voi osin luottaa. Suomessa oletin iskun rajallisuuden liittyvän lähinnä siihen, että suuremman operaation katastrofaaliset seuraukset olisivat ehkä liian iso riski (Raatteen tietä muistaen).

Jos Venäläiset aloittaisivat kokeillen, Salla voisi olla luonteva aloituskohta. Suomelle tarjoutuisi tilaisuus harjoituttaa tykistöä Sallaan suuntaan, kuten totesit. Venäjän mietettäväksi jäisi kysymys, kannattaako tähän konfliktiin heittää massiiviset voimat mukaan, vai tyytyä siihen, että suomalaisetkin ehkä tyytysivät diplomaattisen ratkaisun etsimiseen sen jälkeen, kun kävisi selväksi, että venäläiset eivät enää pyri etenemään aggressiivisesti Sallaa kauemmas.

Pantiksi pienikin alue voi olla riittävä. Se riski Suomen maltillisuudessa olisi, että aiemminkin Venäjä on ollut haluton vetäytymään sellaiselta alueelta, jossa on vuodatettu venäläistä verta. Olisi siis suuri uhka, että tilanne jäisi pysyväksi, jos muualla maailmassa muut maat eivät satu leipomaan sellaisia kompromisseja, joihin kuuluisi Sallasta vetäytyminen. Oletan että Venäjä pitäisi Sallan, jos se olisi tässä shakkipelissä taktisesti mahdollista (vaikapa tutkasyihin vedoten).

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset