*

AnttiJuhaniKasvio

Vuodessa tuhottu presidenttiys

  • Vuodessa tuhottu presidenttiys

Luin juuri loppuun Michael Wolffin viime viikon lopulla ilmestyneen Donald Trumpin presidenttiyttä käsittelevän kirjan Fire and Fury. Miehen ja hänen lähipiirinsä tekemisten seuraaminen yli kolmensadan sivun verran jättää vähän samanlaisen jälkimaun kuin jos olisi syönyt noin kaksikymmentä cheeseburgeria peräkkäin. Silti kirjaan perehtyminen on hyödyllistä jo siksi, että sen paljastusten myötä viimeisinkin usko Trumpin menestymisen mahdollisuuksiin murenee lopullisesti.

Miksi tällainen kirja juuri nyt?

Julkisuudessa on jo kerrottu kirjan oleellisimmat paljastukset. Ennen kaikkea se luo kuvan lapsen kaltaisesta mitään lukemattomasta, keskittymiskyvyttömästä, kurittomasta, äärimmäisen turhamaisesta, epälojaalista, kapenevilla henkisillä kyvyillä varustetusta ja läheisimpienkin halveksumasta presidentistä. Mies ei edes itse uskonut tulevansa valituksi, mutta sen tapahduttua kaikki Valkoisessa talossa työskentelevät ovat pyrkineet käyttämään tilannetta hyväkseen tavalla tai toisella.

Trump itse on luonnollisesti tuominnut kirjan puhtaaksi sepitteeksi, jolla ei ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa. Sen tarinoihin on suhtauduttu  epäillen myös Trumpiin kriittisesti suhtautuvien tahojen keskuudessa muun muassa siksi, että monet kirjassa mainitut henkilöt ovat jyrkästi kiistäneet heidän suuhunsa asetetut lausumat. Lisäksi kirjoittaja lienee varsinaisen evidenssin ohella käyttänyt melko paljon myös mielikuvitusta kuvaamiensa tapahtumien ja keskustelujen elävöittämiseksi. Mutta vaikka yksityiskohtiin ei olisikaan luottamista, kirjan välittämä kokonaiskuva vaikuttaa itse asiassa melko autenttiselta.

Kirjan mukaan keskeisin valtataistelu Valkoisessa talossa käytiin viime vuonna Steve Bannonin johtamien radikaalia oikeistopopulistista vallankumousta vaativien tahojen sekä Jared Kuschnerin ja Ivanka Trumpin edustaman sovinnaisempaa republikaanista linjaa kannattavien johtotiimin jäsenten välillä. Juuri Bannonin ja hänen lausuntojen rooli kirjassa on niin näkyvä, että joutuu kysymään kumpi – Bannon vai kirjan kirjoittajaksi merkitty Wolff – on teoksen varsinainen tekijä.

Kysymys nousee esiin viimeistään siinä vaiheessa, kun kirjan jälkisanoissa Bannon julistautuu USA:n oikeistopopulistisen liikkeen uudeksi johtajaksi. Oikeutusta tälle haetaan Alabaman senaattorikisan esivaalista, jossa Bannonin ja Breitbartin tukema Roy Moore peittosi Donald Trumpin ja republikaanipuolueen johdon kannattaman Luther Strangen. Bannon väittää myös, että monet Trumpin rahakkaista tukijoista olisivat siirtämässä tukensa alt-rightille ja sen pää-äänenkannattaja Breitbartille (todellisuudessahan republikaanit menettivät Mooren ehdokkuuden vuoksi senaattorinpaikan demokraateille. Lisäksi upporikas Mercerin perhe ilmoitti kirjan ilmestyttyä lakkaavansa tukemasta Breitbartia, minkä jälkeen Bannon ilmoittautui kiireen vilkkaa Trumpin nöyräksi kannattajaksi).  

Lähes yhtä todennäköisenä pidän kuitenkin sitä, että Wolffin kirjan takana on hieman isompi joukko Trumpin aiempia tukijoita, joilla on paljon Trumpin vaalikampanjaa ja Valkoisen talon tapahtumia koskevaa sisäpiiritietoa. He ovat ehkä itsekin pelästyneet presidenttinsä kyvyttömyyden määrää ja sen maalle aiheuttamia riskejä niin pahasti, että nyt halutaan tarjota välineitä hänestä eroonpääsemiseksi.

Kuolinisku presidenttiydelle

Jos kuva vaatteita vailla olevasta keisarista ei ole vielä muutoin piirtynyt riittävän selvästi, Trump itse vahvisti asian muutama päivä sitten neroksi julistautumisellaan. Tästä eteenpäin hänellä ei ole enää mitään mahdollisuutta nousta edes jollakin tavoin vakavasti otettavien yhteiskunnallisten vaikuttajien joukkoon. Samalla Ivanka Trump voi unohtaa kuvitelmat noususta Yhdysvaltain  ensimmäiseksi naispresidentiksi, kun taas Jared Kuschner ja Nikki Haley voivat luopua haaveistaan päästä maan seuraavaksi ulkoministeriksi.

Moni varmasti kokee Donald Trumpin poliittisen uran väistämättömän ja mahdollisesti melko pikaisenkin lopun isona helpotuksena, sillä kukaan ei voi toivoa tuollaisen miehen jatkavan yhtään ylimääräistä päivää Yhdysvaltojen ydinasenapin haltijana. Wolffin kirjan antama kuva Yhdysvaltojen poliittisesta kulttuurista saa kuitenkin pelkäämään, ettei Trumpin kauden päättyminen välttämättä takaa kovin hyviä valintoja jatkossakaan.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

6Suosittele

6 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (18 kommenttia)

Käyttäjän KH kuva
Kalevi Härkönen

"kirjoittaja lienee varsinaisen evidenssin ohella käyttänyt melko paljon myös mielikuvitusta kuvaamiensa tapahtumien ja keskustelujen elävöittämiseksI"

Tämä on harmin paikka. Juuri tähän tilanteeseen olisi parhaiten sopinut kirja, joka täysin pidättäytyy tositapahtumissa. Eiköhän sellaistakin aineistoa olisi löytynyt yllin kyllin.

Käyttäjän AnttiJuhaniKasvio kuva
Antti Kasvio

Monien amerikkalaisten laatulehtien arvostelijat kiinnittävät huomiota siihen, että vastuulliset toimittajat pitävät kiinni huolellisesta faktojen tarkistamisesta, kun taas tämän kirjan tekijä raportoi varsin löysin rantein samoista asioista.

Minulla tulee Suomen poliittisesta historiasta mieleen muinoinen kohuteos Tamminiemen pesänjakajista. Ei siinäkään pitäydytty pelkästään viimeisen päälle tarkistettuihin faktoihin, mutta tämä ei vähentänyt kirjan poliittista vaikuttavuutta.

Käyttäjän mikasatta kuva
Mika Sarivaara-Satta

Trump ei ole täydellinen, mutta hän on kuitenkin paras mies tehtävään vapaan maailman johtajana.

Käyttäjän KH kuva
Kalevi Härkönen

No tässä tapauksessa hän oli lopulta ainoa mies, joka oli ehdolla. Kummallinen vaalijärjestelmä.

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

Niin , mikä oli se uusi, minkä tämä kirja toi esille Trumpista ja hänen edellytyksistään toimia "vapaan maailman johtajana", ja mitä emme olisi ilman tätä kirjaa jo tienneet?

Käyttäjän AnttiJuhaniKasvio kuva
Antti Kasvio

Samankaltaisia väitteitä on tähän saakka kuultu pääasiassa Trumpia vastustavien liberaalien esittäminä, jolloin on voitu olettaa näkemysten olevan toisenlaisia Trumpin oman väen keskuudessa. Nyt tiedämme parhaiten presidenttiä tuntevilla olevan vähiten illuusioita hänen hengenlahjojensa suhteen.

Viime yön uutiset kertovat, ettei Steve Bannonin jälkikäteinen katumus riittänyt rahoittajille, vaan hänet on potkittu ulos Breitbartista. Tämä palauttanee hänet takaisin Yhdysvaltojen poliittisen elämän marginaaliin, jonne hän saanee Donald Trumpin perheineen ennen pitkää seurakseen.

Käyttäjän erkkilaitinen kuva
Erkki Laitinen

Milloinkahan Trump keikahtaa. Hänen pakollista eroamistaan on povattu ensimäisestä työpäivästä lähtien, mutta mitään ei ole tapahtunut. Kaikki kohina tuntuu valuvan sivuun kuin vesi hanhen selästä. Olihan presidentin vaali kieltämättä dramaattinen. Siinä odotetut itsestäänselvyydet eivät toteutuneet,vaikka niitä kuorrutettiin suurella rahalla. Tottahan sellainen katkeroittaa.

Toisaalta Trump näyttäisi onnistuvan toimissaan. Työllisyys on hyvällä mallilla ja taloudessa näyttäisi menevän hyvin. Jossain otsikossa oli mainittu, että Trumpin uudet päätökset vaikuttavat myönteisesti jopa Suomen teollisuuteen. Tällaiset tiedot hiljentävät kohukirjoittelun ja vakoiluhuhut ennen pitkää.

Käyttäjän KH kuva
Kalevi Härkönen

Talous vetää, mutta lienee mahdotonta sanoa, kuinka merkittävä osuus siitä on inertiaa edellisen hallinnon jäljiltä. Trump on toki kärkäs ottamaan kunnian itselleen (kuten myös vaikkapa lento-onnettomuuksien vähäisyydestä).

Veronalennuksia lukuunottamatta Trump ei ole saanut mitään uutta säädäntöä aikaiseksi. Sensijaan hän on purkanut edeltäjiensä säädöksiä erityisesti ympäristönsuojeluun liittyen. Onhan luonnollista, että tällainen toiminta piristää taloutta - ainakin lyhytaikaisesti - mutta pitkäaikainen hyvinvointi on sitten toinen juttu.

Käyttäjän erkkilaitinen kuva
Erkki Laitinen

Jatkumoa kaikki hallinto tietenkin on. Loppupeleissä kuitenkin tapahtumat luetaan niiden piikkiin, jotka sillä hetkellä ovat vallassa. Näin se taitaa mennä meidänkin hallituksen kohdalla. Hallituksesta huolimatta talous on päässyt kasvu-uralle.

Käyttäjän AnttiJuhaniKasvio kuva
Antti Kasvio

Kiistatta USA:n talous- ja työllisyyskehitys ovat edenneet Trumpin ensimmäisen vuoden aikana selvästi ainakin omia olettamuksiani paremmin. Tulkitsen tämän johtuvan kuitenkin lähinnä siitä, etteivät markkinat juurikaan ajattele millainen presidentti maalla on niin kauan kun yritysten tulosennusteet ovat oikeansuuntaisia.

Ei kaikki kohina ihan vaille seurauksia ole jäänyt, vaan presidentin vastustajien ja kannattajien välinen saldoluku on viime aikoina alkanut jälleen kasvaa.

Lisäksi presidentin tosiasiallinen osaamattomuus voi johtaa milloin tahansa tilanteeseen, jossa talousodotukset romahtavat hetkessä - sikäli kuin niihin ylipäätään enää jaksetaan kiinnittää huomiota.

Uuden repeämän syntyminen oikealle laidalle voi viedä Trumpin politiikan hetkeksi Bannonin inhoamaan goldmannsachsilaiseen suuntaan. Tästä kertovat esimerkiksi hänen lähtönsä Davosiin ja Floridan öljynporauskiellon jatkaminen. Toisaalta aina tulee virikkeitä, jotka saavat hänet esiintymään taas omana itsenään.

Uusia kohuja syntyy takuuvarmasti niin kauan kuin Trump pysyy virassaan ja Venäjä-tutkinnatkin ovat vasta lähestymässä kulminaatiopistettä. Lisäksi joudutaan ottamaan huomioon selvästi havaittavat ja nopeasti etenevät muutokset presidentin verbaalisessa ja muussa toimintakyvyssä.

Käyttäjän MaxStenbck kuva
Max Stenbäck
Käyttäjän Lokari kuva
Pekka Pihlanto

"Julkisuudessa on jo kerrottu kirjan oleellisimmat paljastukset. Ennen kaikkea se luo kuvan lapsen kaltaisesta mitään lukemattomasta, keskittymiskyvyttömästä, kurittomasta, äärimmäisen turhamaisesta, epälojaalista, kapenevilla henkisillä kyvyillä varustetusta ja läheisimpienkin halveksumasta presidentistä."

Juuri tällainen kuva Trumpista on muodostunut jo aikaisemmin, ja kirja vahvistaa sen omalta osaltaan. Maassa on siis täysin epäpätevä ja sellaisena vaarallinen presidentti.

Paradoksaalista on, että Trumpia arvostelevilta vaaditaan tiukkaa faktantarkastusta, mutta Trump saa puhua, mitä sylki suuhun tuo. Häneen siis suhtaudutaan kannattajienkin keskuudessa kuin lapseen: lapselta ei voi vaatia sitä, mitä aikuisilta.

Wolff ottaa kirjassaan samoja vapauksia kuin Trump puheissaan ja twiiteissään - hänellä ei ollut aikaa hioa ja tarkistella tekstiään, sillä vastaavanlaisia teoksia on varmasti tekeillä.

Tietenkin olisi ollut hyvä, jos Wolff olisi saanut tekstinsä vedenpitäväksi, mutta joka tapauksessa kirja olisi Trumpin ja hänen kannattajiensa taholta lytätty. Nyt onkin kyse tiedotuspolitiikasta puolin ja toisin: yksityiskohtien faktuaalisuus on sivuseikka - retoriikalla luotu vaikutelma ratkaisee.

Käyttäjän AnttiJuhaniKasvio kuva
Antti Kasvio

Oletukseni kirjan synnystä on, että Bannonin päätettyä haastaa Trumpin kisaan oikeistopopulistien johtajuudesta tämän aloitteesta koottiin tiimi keräämään nopeasti mahdollisimman paljon kompromettoivaa aineistoa presidentistä ja hänen lähipiiristään. Nopeana ja sanavalmiina kirjoittajana Wolff sai tehtäväkseen koota aineiston yhtenäiseen kirjalliseen asuun.

Valkoisesta talosta saatuja potkuja seuranneet potkut Breitbartistakin osoittavat Bannonin hävinneen ensi erän. Kirja paljastuksineen jää kuitenkin syöpäkasvaimen tavoin tuhoamaan viimeisiäkin jäänteitä presidentin uskottavuudesta.

Käyttäjän Lokari kuva
Pekka Pihlanto

Kuulostaa uskottavalta selitykseltä.

Kirja nakertaa Trumpin ennestäänkin heikkoa julkisuuskuvaa. Hänen kohtalonsa on kiinni siitä, milloin demokraatit katsovat hänen muododstuvan puolueelle taakaksi. Toivottavasti pian.

Käyttäjän AnttiJuhaniKasvio kuva
Antti Kasvio Vastaus kommenttiin #16

Tarkoitit varmaan republikaaneja.

Käyttäjän Lokari kuva
Pekka Pihlanto Vastaus kommenttiin #17
Käyttäjän tampere515 kuva
Jarmo Makkonen

"Paradoksaalista on, että Trumpia arvostelevilta vaaditaan tiukkaa faktantarkastusta, mutta Trump saa puhua, mitä sylki suuhun tuo."

Minä en tarkistele faktoja vain seuraan sivusta kuinka tätä sirkusta on jo yli vuoden pyöritetty vaatien Trumppia eroamaan jonkin rikoksen vuoksi. Eikö sitä rikosta siis ole tapahtunut vai miksi tämä jatkuva ajojahti? Miksi hyökkäyksen antaan jatkua näin pitkään ilman että olisi mitään näyttöä joka johtaisi jatkotoimenpiteisiin? Miksi tätä sirkusta jatketaan? Trump ei ole diplomaatti ja takuulla puhuu mitä sylki suuhun tuo, mutta tämän kaikki tiesivät jo ennenkuin hänestä tuli presidentti.

Käyttäjän AnttiJuhaniKasvio kuva
Antti Kasvio

Bannonin kirjassa esittämä väite Donald Trumpin pojan ja vävyn syyllistymisestä maanpetokselliseen toimintaan tuskin kestää lähempää juridista tarkastelua, vaan heidän vaalikampanjan aikaisen hölmöilynsä seuraukset ovat ensisijaisesti poliittisia luonteeltaan. Arkaluontoisempia ovat Trumpin taloudelliset yhteydet venäläisten ja muiden itäeurooppalaisten hämäräliikemiesten kanssa sekä hänen täysin mahdollinen ajautumisensa venäläisten harjoittaman kiristyksen kohteeksi.

Silti rikolliseen toimintaan syyllistymisen vuoksi viraltapantavaksi joutumisen sijasta todennäköisempää lienee presidentin toteaminen terveydellisistä syistä kykenemättömiksi hoitamaan tehtäviään. Mutta tämäkin perustuslain mahdollistama tie on vaikea, jos presidentti itse on kyvytön ja/tai haluton tunnustamaan omaa tilaansa. Tuo riski on ilmeinen silloin kun yhteistyökumppanien ääliönä pitämä henkilö kokee itse olevansa nero.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset