AnttiJuhaniKasvio

Mistä aktiivisuuskapinassa on kyse?

Työttömiin kohdistetuista aktiivisuusvelvoitteista on tullut nopeasti poliittisen kentän horjuttaja, joka on siirtänyt jopa soten valinnanvapauskiistat taka-alalle. Etenkin sosialidemokraatit laskevat hyötyvänsä uudistuksen kohtaamasta vastustuksesta, kun taas asemien heikentymistä pelätään eniten Keskustan ja Sinisten keskuudessa.

Yllättävän voimakas reaktio

Jotkin uudistuksen piirteet tuntuvat ilmiselvästi monien työttömien näkökulmasta huonosti valmistelluilta ja ihmisiä aiheettomasti rankaisevilta. Työttömiltä vaaditaan näyttöä aktiivisuudesta ilman että työvoimahallinto kykenisi tarjoamaan heille sen osoittamiseen riittäviä käytännön mahdollisuuksia. Lisäksi velvoitteet ajavat työttömiä hakeutumaan haja-asutusalueilta suurempiin asutuskeskuksiin tavalla, joka uhkaa kiihdyttää maaseudun tyhjentymistä.

Yllättävää silti on se itsestäänselvyys, jolla ihmiset ovat valmiit heittämään koko uudistuksen romukoppaan ennen kuin he ovat voineet perehtyä tarkemmin uudistuksen tavoitteisiin, yksityiskohtaisiin toteutustapoihin tai uusien normien soveltamisesta saatuihin käytännön kokemuksia. Mukana tuntuu olevan paljon myös yleistä tyytymättömyyttä hallitukseen ja sen politiikkaan. Tältä osin henki on samankaltainen kuin parin vuoden takaisissa hallituksen pakkolakeja vastaan kohdistetuissa mielenilmauksissa ja työtaistelutoimissa.

Useat keskustapoliitikot ovat ottaneet etäisyyttä uudistukseen samaan aikaan kun työministeri Jari Lindström, pääministeri Sipilä ja Petteri Orpo pitävät yllä radiohiljaisuutta. Poliitikkona noviisimpi ja väärää vastuualuetta edustava ministeri Kai Mykkänen on komennettu iskut vastaanottavan maskimiehen paikalle eli perustelemaan uudistuksen tarpeellisuutta medioille.

Vastustuksen syistä

Asetelma on paradoksaalinen siksi, että perinteisesti sosialidemokraatit ja ay-liike ovat liputtaneet aktiivisen työvoimapolitiikan puolesta, kun taas porvarillisella puolella on kannettu enemmän huolta sen valtion menoja lisäävistä vaikutuksista. Myös Tanskan malli on ollut hyvässä maineessa, mutta vain siihen saakka kunnes sitä ryhdyttiin soveltamaan meillä.

Olemmeko siis pahemman luokan oikuttelijoita, vai onko periaatteessa oikeansuuntainen uudistus vain onnettoman huonosti toteutettu? Ovathan Suomessa esimerkiksi välimatkat paljon Tanskaa pidempiä ja työhallinnon mahdollisuudet auttaa työttömiä jäävät murto-osaan Tanskan tasosta. Pohjimmaltaan kyse on kuitenkin isommasta ja työelämän kokonaiskehitykseen liittyvästä ongelmasta.

Todellisen aktivoinnin mahdollisuuksista

Omista lähtökohdistani haluan todeta, että periaatteessa pidän ehdottomasti aktiivista yhteiskuntaa passiivista parempana. Asunhan mieluiten myös kotitaloudessa, jossa jokainen siivoaa jälkensä, petaa sänkynsä, tiskaa astiat ja vie roskat ulos. Uskon lisäksi meidän kaikkien voivan parhaiten silloin, kun koemme työpanostamme tarvittavan yhteisen hyvinvoinnin rakentamisessa. Työ luo edellytykset säännöllisen elämänrytmin ylläpitämiseen, sen kautta saa kontakteja muihin ja parhaimmillaan työ tarjoaa erinomaiset mahdollisuudet kehittää ja ilmaista vahvuuksiaan. Rahastakin nautimme eniten silloin, kun tiedämme ansainneemme sen oman työmme välityksellä. Eli ken ei työtä tee, sen ei syömänkään pidä.

Muun muassa näistä syistä vieroksun syvästi sitä ajatusta, että asiat muuttuisivat hyviksi vain perumalla nyt toteutettu uudistus ja palaamalla takaisin vanhoihin käytäntöihin. Sillä varmistettaisiin käytännössä se, että kansantaloudessa meneillään oleva hyvä kasvuvire tikahtuisi pian lisääntyviin työvoiman saantivaikeuksiin.

Mutta korjautuisivatko uudistuksen ongelmat lisäämällä reippaasti työvoimahallinnon palvelukapasiteettia ja etenkin haja-asutusalueille suunnattavia investointeja niin, että työttömät pääsisivät oikeasti töihin tai aktivoitumaan myös heidän itsensä kannalta mielekkäästi?

Periaatteessa tämä ehkä olisi mahdollista, mutta tarvittavat toimet räjäyttäisivät hetkessä julkisen talouden menokehykset. Toisin sanoen joutuisimme lainaamaan tulevilta sukupolvilta saadaksemme nykyiset ansiotyöhön. Lisäksi joutuisimme teettämään entistä enemmän ansiotyötä pelkästään teettämisen vuoksi eli ilman, että tuotettu tulo kattaisi työpaikan kustannukset tai että kenenkään hyvinvointi kasvaisi työn vaatimien ponnistelujen verran. Mehän elämme aikaa, jolloin kasvava osa töistä siirtyy koneiden suoritettaviksi ja jolloin kannattavien työpaikkojen synnyttäminen muuttuu yhä vaikeammaksi.

Pitäisikö siksi vain hyväksyä se, että ansiotyön kysyntä suomalaisessa yhteiskunnassa ei enää lisäänny samaan tapaan kuin ennen, vaan se voi kääntyä laskuun? Tuolloin pienenevä osa työikäisistä tulee olemaan kokoaikaisissa töissä, kun taas muut tekevät työtään osa-aikaisesti tai projektiluontoisesti niin, että projektien väliin jää lyhyempiä tai pidempiä katkoksia.

Mielestäni aktiivisen yhteiskunnan ihannetta kannattaa ryhtyä tavoittelemaan monipuolisemmin kuin vain kasvattamalla väkisin tehdyn ansiotyön määrää. Voimme hyväksyä sen, että ihmisillä on perinteisen ansiotyön ja siitä saatujen tulojen ohella muitakin tapoja rakentaa omaa ja toisten hyvinvointia. Samalla joudutaan etsimään uusia tapoja mahdollisimman monen kansalaisen vetämiseksi mukaan näihin aktiviteetteihin ja niiden tulosten saattamiseksi myös heikoilla resursseilla varustettujen yhteiskunnan jäsenten ulottuville.

Mikään ihanneyhteiskunta ei toteudu hetkessä. Mutta emmekö voisi valmistautua tulevaan esimerkiksi korjaamalla nyt käyttöönotetun aktivointimallin pahimmat valuviat sekä hyväksymällä myös jotkin vapaaehtoistoiminnat viranomaisten vaatimiksi aktiivisuuden osoituksiksi? 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

4Suosittele

4 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (5 kommenttia)

Käyttäjän JuhaKinnunen kuva
Juha Kinnunen

Aktivointia sinänsä en vastusta. Laissa on kuitenkin arveluttavia kohtia, kuten pakkohakeminen viikoittain.

Mutta olen samaa mieltä siitä, että kohtalaisella viilauksella aktivointimallista saisi hyödyllisemmän.

Työttömyysturvalakiin tuli myös kiistatta myös parannuksia. Esim. työttömän tie yrittäjäksi helpottuu sillä, että työttömyysetuutta eli soviteltua päivärahaa voi saada yritystoiminnan neljän ensimmäisen kuukauden aikana.

Käyttäjän HannuValtonen kuva
Hannu Valtonen

Tämän hallituksen suurin virhe oli aloittaa tilkkutäkin nävertäminen ilman selkeää marttakerhon ohjetta.

Pieniä palasia tukussa, mutta vääränvärisiä, vääränkätisiä ja täysin yhteensopimattomia.

Vanhakin tilkkutäkki oli niin monesti paikattu, purettu ja taas koottu, ettei Suomen maassa ole yhtään henkilöä, joka olisi kaikista laeista ja niiden riippuvuussuhteista selvillä.

Tulipalot olisi sopinut sammuttaa, mutta taustalla olisi pitänyt viedä todellista talouden reformia, joka olisi ollut hyväksyttävissä jopa sen yhteisen veneen laidasta laitaan.

Nyt on jo myöhäista ja uudet mestarit astuvat kehään voittajina.

Käyttäjän HelenaSolin kuva
Helena Solin

Tällä " uudistuksella" ei ole mitään tekrmistä " aktiivisen yhteiskunnan " kanssa.
Siis jos sillä ymmärretään yhteisöä, jonka jäsenet ovat aktiivisia.

Tämä jos mikä on passiivista yhteiskuntaa luova viritelmä : ihmisten oletetaan lukevan sekavat, sisäisesti ristiriitaiset vaatimukset ja noudattavan niitä pilkuntarkasti rangaistuksen uhalla.

Myös käsitys " työstä" pelkkänä jonkin tekemisensä ja sellaisenaan ihmisen ryhdistäjänä ja jalostajana on pikemminkin vanhanaikaiseen armeijaan kuin kansalaisyhteiskuntaan kuuluva ajatus.

Käyttäjän AnttiJuhaniKasvio kuva
Antti Kasvio

Aika kiukkuinen kommentti, mutta tunnustettakoon: varsinkin eläkkeelle jäätyä on alkanut vähitellen hahmottua paremmin, kuinka paljon armeijamaisia piirteitä nykyajan työelämään - tai pikemminkin organisaatio- ja johtamiskulttuureihin - vielä sisältyykään. Ne kokevat varmasti vielä vahvemmin monet niistä, jotka vasta yrittävät osoittaa kelpoisuutensa työllistämiskelpoisina kansalaisina.

Toisaalta jos mieltää työn yhteisiksi ponnistuksiksi jonkin merkityksellisen asian aikaansaamiseksi, sama aktiviteetti alkaa näyttäytyä aika toisenlaisessa valossa.

Dilemmaksi jää tälläkin kertaa se, miten jostakin asiasta voisi saada pelkästään hyvät puolet onnistuen välttämään kaikki huonot.

Tiina Teittinen

Kiitos kiihkottomasta kommentista. Asia koskettaa itseäni, koska olen työllisyyteen aktiivisesti hakeutuva yli viisikymppinen. Ymmärrän hyvin valtavan työttömien massan liikkeelle saamisen tarpeen. Valitettavasti kauttaan päättävällä hallituksella on ehkä kaikkiin edeltäjiinsä verrattuna kova kiire ’”saattaa maaliin” kovin keskeneräisiä päätöksiä. Lain toimeenpanon kohdalla ei ole mietitty loppuun saakka tapoja ja mahdollisuuksia toteuttaa lain velvoitetta. Tuskin on edes hahmotelmia työnjaosta näin nopeasti edenneen lain kohdalla. Seurauksena tulee olemaan ennalta arvioimattomia ongelmia ja yksilön oikeusturvaa loukkaavia tapahtumia.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset