*

AnttiJuhaniKasvio

2018 - uusien sotien vai vahvistuvan toivon vuosi?

Ensi vuonna toteutuvan kehityksen pääkysymys on, ajautuvatko suurvallat uusiin sotilaallisiin konflikteihin ja niiden myötä vastakkain keskenään. Mutta toki ensi vuosi voi jäädä historiaan myös ihmiskunnan lisääntyvän järkiintymisen yhtenä merkkipaaluna.

Miksi sodan uhat ovat kasvussa?

Uhkia lisää Donald Trumpin johdolla laadittu ja joulun alla julkistettu USA:n uusi turvallisuusstrategia. Siinä maa irtisanoutuu kaikista universaaleista arvoista ja ponnisteluista planeettamme pelastamiseksi. Samalla Yhdysvallat ilmoittaa ajavansa jatkossa yksinomaan omia etujaan vahvemman oikeuteen nojautuen.

Eri puolustus- ja turvallisuusviranomaisten valmistelun pohjalta laadittu asiakirja sisältää toki rationaalisempiakin elementtejä, mutta perusfilosofian asiakirjaan ajanut Donald Trump toimii USA:n asevoimien ylipäällikkönä ja johtaa maan ulkopolitiikkaa. Ensi vuonna hänen on estettävä Pohjois-Korean diktaattorin pyrkimykset päästä uhkaamaan ydinaseillaan Yhdysvaltoja, ellei USA ole valmis jatkossa elämään tuon uhan alaisuudessa.

Tietoisena tilanteen vaarallisuudesta YK on kiristänyt Pohjois-Korean vastaisia pakotteita, mutta niiden teho tuskin tyydyttää Yhdysvaltoja. Siksi mitä tahansa voi tapahtua Kim Jong-Unin tai Donald Trumin menettäessä malttinsa, jota kummallekaan ei ole suotu liiemmälti. Samaan aikaan kriisien eskaloitumisen riskit ovat suuria esimerkiksi Kiinan ja Yhdysvaltojen kiistoissa itäisen Tyynen meren vesialueiden hallinnasta, lähi-idän monimutkaisissa valtapeleissä ja Venezuelan kriisiä ratkottaessa.

Toinen suuri sodan riskien aiheuttaja on Venäjän johdon entistä vihamielisempi asenne länsimaita kohtaan. Siihen liittyy häikäilemätön pyrkimys maan suurvalta-asemien palauttamiseen ja lähialueiden alistamiseen sen määräysvaltaan. Vaikka Venäjä on joutunut venyttämään rajallisia resurssejaan Ukrainan ja Syyrian operaatioissa ja maa on kärsinyt talouspakotteista, sen asevoimat operoivat pahaenteisesti Itä- ja Pohjanmeren alueella samalla kun taistelut Ukrainassa kiihtyvät. Lisäksi Venäjä on toiminut Pohjois-Korean tärkeimpänä taustatukena ja elämöi jälleen ydinohjustensa tuhovoimalla.

Viime aikoina Venäjä on pyrkinyt hajoittamaan lännen rivejä muun muassa tukemalla eri maiden äärioikeistolaisia ja maahanmuuttovastaisia voimia sekä hakeutumalla yhteistyöhön Unkarin Viktor Orbánin ja muiden keski- ja itä-Euroopan vanhoillis-kansallismielisten johtajien kanssa. Lisäksi Venäjä on houkutellut Kiinaa kumppanikseen kamppailussa USA:n hallitsemaa yksinapaista maailmanjärjestelmää vastaan, vaikka samaan aikaan Kreml pelkää Kiinan havittelevan Venäjän itäisiä alueita ja niiltä löytyviä luonnonrikkauksia.

Kiina rakentaa omia suhteitaan Venäjään hyötynäkökohdat edellä samalla kun se vahvistaa asevoimiaan ja alistaa etelä-Kiinan meren saaret ja niitä ympäröivät vesialueet hallintaansa. Yleisesti ottaen Kiinan katsotaan kuitenkin edustavan EU:n tavoin kansainvälisissä kysymyksissä selvästi maltillisempaa ja harkitsevampaa linjaa kuin Donald Trumpin USA ja Vladimir Putinin Venäjä. Vasta rakentaessaan supervallan taloudellista, teknologista ja sotilaallista perustaa Kiina ei halua ajautua voimavaroja kuluttaviin konflikteihin ilman pakottavia syitä.

Toisaalta Kiina on kommunistisen puolueen yksinvallan alaisuudessa elävä maa, jonka johto joutuu asemiensa säilyttämiseksi pitämään yllä korkeaa talouskasvua hinnalla millä hyvänsä. Se myös lietsoo natonalismia ja tukahduttaa väkivalloin tiibetiläisten ja uiguurien itsenäisyyspyrkimykset. Pelkkä kasvojen säilyttämisen pakko voi näissä oloissa ajaa maan johdon ottamaan riskejä, jotka se muutoin pyrkisi välttämään.

Muita epävarmuustekijöitä

Tällaisten lähtökohtien valossa saamme olla onnellisia, jos vuosi 2018 kuluu ilman uusia sotilaallisia konflikteja, joihin myös suurvallat sekaantuvat tavalla tai toisella. Mutta iso merkitys on tietysti myös sillä, miten maailmantalous ja ihmisten hyvinvointi kehittyvät.

Ennustelaitosten mukaan maailmantalous kasvaa ensi vuonna vakaasti ja leveällä rintamalla. Ilmassa on kuitenkin paljon merkkejä nousukauden etenemisestä kypsään vaiheeseen, jolloin uuden taantuman laukaisevia tekijöitä alkaa kertyä nopeasti lisää. Erääksi katalysaattoriksi voi muodostua Yhdysvaltojen ja Kiinan välisen kauppasodan puhkeaminen, jonka riskit ovat jälleen kasvaneet Yhdysvaltain johdon viimeaikaisten kannanottojen ja niiden Kiinassa synnyttämien reaktioiden vuoksi. Välillä ehti jo näyttää siltä kuin Xi Jin-ping olisi onnistunut liennyttämään USA:n johdon jyrkkiä kiinalaisvastaisia asenteita, mutta tuo suojasää on jäänyt taakse. Ja jos suurin tuonti- ja vientimaa todella ryhtyvät kilvan nokittelemaan toisiaan vastaan, se heikentää ilman muuta koko maailmantalouden kasvunäkymiä.

Vaikka kasvu jatkuisikin, ongelmaksi jää vallitsevan kasvumallin perinpohjainen kestämättömyys niin sosiaalisesti kuin ekologisestikin. Kasvun hedelmät keskittyvät yhä voimakkaammin vauraiden maiden ja väestöryhmien käsiin, kun taas haavoittuvissa asemissa olevien maiden ja väestöryhmien ongelmat syvenevät. Kasvu myös kuormittaa luontoa yhä pahemmin, minkä yhtenä hälyttävänä ilmentymänä on kasvihuoneilmiön voimistuva eteneminen. Tämä puolestaan tuhoaa vauhdilla maailman köyhimmissä ja väkirikkaimmissa maissa elävien ihmisten elinmahdollisuuksia, lisää kansainvälisiä muuttopaineita sekä synnyttää ääriliikkeiksi ja terrorismiksi kehittyviä vihantunteita.

Uhista toivoon

Eräs mahdollinen seuraus edellä kuvatuista kehitystrendeistä on taantumuksellisten voimien vahvistuminen länsimaissa niin, että vauras pohjoinen – jossakin vaiheessa myös Venäjä mukaan luettuna – ryhtyy yhteisvoimin suojelemaan etuoikeuksiaan etelän kasvavia resurssitarpeita ja niiden taholta tulevia muuttopaineita vastaan. Samalla pohjoiset yhteiskunnat jatkavat luontoa äärimmäisen raskaasti kuormittavaa elämänmuotoaan välittämättä juurikaan niistä seurauksista, joita tällä on ekosysteemien säilymiselle.

Samaan aikaan monet haluavat kuitenkin pitää edelleen kiinni valistuksen perinteestä ja sen peräänkuuluttamista universaaleista ihmisoikeuksista. He pyrkivät elämään vastuullisesti ja sopusoinnussa luonnon kanssa. On myös lukuisia yhteisöjä, yrityksiä, alueita ja kokonaisia yhteiskuntia, jotka haluavat toimia vastuullisesti ja antaa oman panoksensa globaalien kehitysongelmien ratkomiseen. Ja on tahoja, jotka pyrkivät etsimään väkivallan ja sillä uhkaamisen sijasta rauhanomaisia ratkaisuja eri ihmisryhmien ja yhteiskuntien välillä kehittyviin ristiriitoihin.

Siksi vuosi 2018 voi muodostua myös edistyksellisen ajattelun ja toiminnan eteenpäinmenon vuodeksi. Etenemisestä voi näkyä heikompia tai vahvempia signaaleja esimerkiksi maaliskuussa pidettävissä Venäjän presidentinvaaleissa, USA:n marraskuisissa välivaaleissa ja muissa vuoden keskeisissä poliittisissa tapahtumissa. Tämä pitää yllä toiveita siitä,  että jossakin vaiheessa yhteiskunnallinen kehitys niin vauraissa länsimaissa kuin kehittyvissä maissakin alkaa kääntyä inhimillisesti, sosiaalisesti ja ekologisesti kestävämpiin uomiin. Jos näin käy, se voi vielä pelastaa meidät pahimmilta edessä odottavilta katastrofeilta.  

Eri vaihtoehtojen toteutuminen on kuitenkin kiinni myös siitä, miten me itse hyödynnämme vuoden 2018 tarjoamia mahdollisuuksia. 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset