AnttiJuhaniKasvio

USA:n turvallisuusstrategia ja Suomi

Suomen turvallisuusajattelussa Yhdysvaltoja pidetään tärkeänä ellei peräti tärkeimpänä yhteistyökumppaninamme. Yhteistyön näköaloja on kuitenkin hämärtänyt viime aikoina epätietoisuus siitä, mikä on Donald Trumpin johtamien Yhdysvaltojen todellinen linja. Hämmennystä ovat aiheuttaneet muun muassa Trumpin haluttomuus kritisoida Venäjän johtoa, miehen esittämä arvostelu eurooppalaisia Nato-kumppaneita kohtaan ja epätietoisuus maan todellisista aikeista Pohjois-Korean suhteen.

Pari päivää sitten asiaan saatiin aimo annos lisää selkoa Yhdysvaltojen julkaistua presidentin johdolla laaditun uuden kansallisen turvallisuusstrategian (ks. linkki). Referoin seuraavassa lyhyesti asiakirjan sisältöä ja pohdin sen merkitystä Suomelle.

Strategian ydinsisältö        

Strategia-asiakirja julistaa rauhan säilyvän ja kehityksen etenevän parhaiten silloin, kun yksittäiset valtiot kilpailevat keskenään vallasta ja keskittyvät ajamaan omia etujaan. Tämän periaatteen mukaisesti Yhdysvallat aikoo turvata asemansa maailman taloudellisesti ja sotilaallisesti vahvimpana maana tulevaisuudessakin. Etenkin talouden alueella USA pitää keskeisimpänä kilpailijanaan Kiinaa, jota hyökytetään ankarasti epäreiluista menettelytavoista maan pyrkiessä vahvistamaan omaa talouttaan Yhdysvaltojen ja amerikkalaisten työpaikkojen kustannuksella.

Näiden erikoislaatuisten linjausten ohella asiakirja sisältää kuitenkin myös joukon Yhdysvaltojen perinteistä ulko- ja turvallisuuspoliittista linjaa tukevia kannanottoja. Asiakirja vahvistaa muun muassa Yhdysvaltojen pitävän länsi-Eurooppaa ja Natoa keskeisinä liittolaisinaan. Siinä noteerataan Venäjän alueelliset laajentumispyrkimykset ja yritykset sotkeutua länsimaiden poliittiseen elämään esimerkiksi erilaisin kybervaikuttamisen keinoin. Asiakirja painottaa läntisiä demokratian ja oikeusvaltion periaatteita samalla kun se tuomitsee viime aikoina voimistuneet autoritaariset hallintapyrkimykset.

Tällaiset elementit oikeuttavat tulkinnan, että Suomen kannattaa jatkossakin pyrkiä kehittämään yhteisen turvallisuuden vahvistamiseen tähtäävää yhteistyötä Yhdysvaltojen ja sen sotilasviranomaisten kanssa. Yhdysvaltojenkin voidaan olettaa olevan kiinnostunut tällaisesta yhteistyöstä muun muassa silloin kun on kyse Venäjän muodostamien uhkien tunnistamisesta ja torjumisesta tai terrorismin vastaisesta taistelusta. Viimemainittuunhan niin Suomi kuin Yhdysvallat osallistuvat nykyisinkin esimerkiksi Afganistanissa ja Irakin Kurdistanissa.

Strategian lupaukset ja todellisuus

Turvallisuusstrategian alkusanoissa Trump rehvastelee tavanomaiseen tyyliinsä, miten hän on ensimmäisen virkavuotensa aikana saanut USA:n talouden kukoistamaan, pannut ydinaseita havittelevat Pohjois-Korean ja Iranin tiukoille, ajanut ISISin pakoon hallitsemiltaan alueilta ja saanut Yhdysvaltain liittolaiset lisäämään varusteluponnistuksiaan. Hän kertoo myös Yhdysvaltojen tehneen selväksi, ettei se tule enää sietämään sitä vastaan kohdistettua taloudellista aggressiota.

Talouden osalta rehvastelulle on tiettyä katettakin, mutta kasvun pohjan kestämättömyydestä kertovat muun muassa siihen liittyvä sosiaalisten erojen syveneminen ja lähes totaalinen välinpitämättömyys sen ekologisista vaikutuksista. Strategian linjaukset ovat jo ehtineet suututtaa Kiinan tavalla, joka voi johtaa maiden välisen kauppasodan puhkeamiseen ja romuttaa mahdollisuudet yhteistyöhön Pohjois-Korean kuriin saattamiseksi. Trumpin hallinnon politiikka lähi-Idässä ei ole tukenut alueen rauhanpyrkimyksiä, vaan lisännyt Venäjän toimintamahdollisuuksia. Yhdysvaltojen peittelemätön oman edun tavoittelu ja nuiva suhtautuminen köyhien maiden ongelmiin suorastaa lietsoo vihamielistä suhtautumista maahan ja helpottaa erilaisten ääriryhmien rekrytointitoimintaa.

Suomessa on syytä ottaa realistisesti huomioon myös tällaiset turvallisuusstrategian toimeenpanoon liittyvät riskit. Toisaalta yhteistyöhön kannattaa orientoitua pitkäjänteisesti. Yksittäiset presidentit tulevat ja menevät, kun taas turvallisuuspolitiikan peruslinjat, instituutiot, ajattelutavat ja vakiintuneet liittolaissuhteet tapaavat olla paljon pitkäikäisempiä.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

4Suosittele

4 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (5 kommenttia)

Käyttäjän hannumononen kuva
Hannu Mononen

Erityispiirteenä Yhdysvaltain sotilasstrategialle on Trumpin hallinnon linjaus, että Yhdysvallat ei tavoittele mitään tasaveroista asemaa vastapuoltensa kanssa, vaan muitta mutkitta riittävää ylivoimaa kaikessa.

Mitä todennäköisimmin strategian ovat kirjoittaneet alan ammattilaiset, mm. puolustusministeriö kenraali Mattis'in johdolla sotilaallisen osuuden. Taloudelliselle ja kaupalliselle voimalle sekä tuotantokoneistolle pannaan vahvasti painoa kautta linjan sekä sille, että kaupankäynnin tulee olla reilua ja vastavuoroista.

Mitä Suomeen tulee, sitä ei mainita nimeltä, mutta todetaan liittolaisuus samaan arvoyhteisöön kuuluvien länsimaiden kesken, Euroopan erityisasema läheisenä liittolaisena, ja luvataan Setä Samulin tulevan tarpeen tullen tueksi ja takuumieheksi Nato-maille, mutta ei yksin niille, vaan kaikille yhteiset arvot jakaville kelpo kumppaneille.

Juha Hämäläinen

Julkisesti saatavilla olevat suurvallan strategiapaperit voi heittää samantien roskiin. Ei niissä paljasteta miten maa kuten USA tulisi oikeasti kriisiaikana toimimaan. Meillä ei sellaisesta ole mitään tietoa, koska kriisiaikana tehdään päätökset juuri sen tilanteen mukaan ja maan oman edun mukaan eli unohdetaan vanhat höpinät ja sopimukset tarvittaessa.

Näin kävi aiempien suursotien aikaan. Silloin jopa läheiset kumppanit kuten USA ja Englanti puhuivat puppua toisilleen viimeiseen asti, USA välttääkseen sotimisen ja Englanti saadakseen USAn sotimaan. Roosevelt valehteli USAn tukihaluista sujuvasti Winstonille ja tämä toimitti väärennettyä tiedustelutietoa Rooseveltille.

Tässä skaalassa meidän on kääpiömaassamme ihan turhaa edes yrittää ennakoida mitä USA tekisi eteemme seuraavassa sodassa. Sitä ei tiedä kukaan. Eikä sitä ole edes mietitty tosissaan rapakon toisella puolella. Miksi olisi?

Käyttäjän hannumononen kuva
Hannu Mononen

– Nyyh! – Niin, mitäs me kääpiöt! – Nyyh! –

Kukapa meistä koskaan välittäisi! – Nyyh! – – Byääähhh!! –

Juha Hämäläinen

No me olemme yhden maailmankylän kokoinen kääpiö. Se on fakta eikä tunnereaktio. Mutta vanhana moni tulee tunteelliseksi ja faktat jäävät sivuun.

Käyttäjän AnttiJuhaniKasvio kuva
Antti Kasvio

Tällaisten strategiapaperien merkitystä ei pidä yliarvioida, muttei aliarvioidakaan. Kenraalit, amiraalit ja puolustus- ja turvallisuushallinnossa toimivat perehtyvät niihin ja pystyvät ajamaan asiaansa paremmin, jos asia on linjassa strategian sisältämien muotoilujen kanssa.

Sama koskee Venäjän aika ajoin päivitettävää ja Kremlin auktorisoimaa sotilasdoktriinia.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset