*

AnttiJuhaniKasvio

HS-kiistan venäläinen ulottuvuus

Suomi pitää presidentinvaalinsa tammikuussa, Venäjä maaliskuussa.

Suomi on tottunut seuraamaan Venäjän poliittisia tapahtumia sivusta, kun taas Venäjän johto on useasti pyrkinyt ohjailemaan Suomen poliittisia prosesseja omien intressiensä mukaisesti. Tällä kertaa Kremlin keskeisenä intressinä on Suomen pitäminen mahdollisimman etäällä Natosta. Samalla käytetään mielellään hyväksi kaikki Suomeenkin liittyvät mahdollisuudet presidentti Putinin kannatuksen lisäämiseen omassa maassa.

Suomessa ollaan laajentamassa viranomaisten tiedonhankintavaltuuksia, jotta tulevaisuudessa pystyttäisiin seuraamaan paremmin esimerkiksi erilaisten ääriryhmien tai ulkovaltojen edustajien puuhia. Valtuuksien lisäämiseen liittyy kuitenkin kansalaisten oikeusturvaan ja yksityisyyden suojaan liittyviä ongelmia.

Suomalaisen sanomalehden käyttöön on kulkeutunut puolustusvoimien Viestikoekeskuksen toimintaa koskevia salaisia asiakirjoja, joista se tekee jutun. Jutussa julkaissut tiedot eivät ole kovin tuoreita eivätkä erityisen dramaattisia. Silti kirjoitus valottaa kansalaisille jotakin siitä, millä tavoin Suomikin on mukana maailmalla nopeasti kehittyvässä ja yhä uusia välineitä käyttöönsä ottavassa tiedustelutoiminnassa.

Jutun julkaiseminen synnyttää välittömästi sosiaalisessa mediassa laajan kritiikkiaallon, ja myös viranomaiset tasavallan presidenttiä myöten reagoivat poikkeuksellisen nopeasti ja voimakkaasti lehden juttuun – toimittajan kotiin tehtyä kotietsintää myöten. Puuttuu vain, ettei lehden päätoimittajaa haettu yöllä kotoaan, lyöty käsirautoihin ja raahattu pyjama päällä poliisiautoon tv-kameroiden loisteessa.

Venäläisten medioiden ja poliitikkojen reaktio oli niin nopea ja yhdenmukainen, että tuntuu kuin siihen olisi jollakin tasolla valmistauduttu ennalta.

Tässä vaiheessa näyttää siltä, että osui ja upposi kahdellakin tasolla.

Presidentti Niinistön reaktio viestittää hänen olleen huolestunut siitä, miten lehtijuttuun tultaisiin reagoimaan Venäjällä ja millaisia vaatimuksia sieltä esitetään. Asia nousee varmasti esiin tulevissa vaalikeskusteluissa, jolloin ehdokkaat ovat entistä tarkempia Suomen Nato-yhteistyötä koskevissa kannanotoissaan. Myös mediat kokevat suomettumisen paineiden heränneen jälleen henkiin ainakin jollakin tasolla. Molemmat vastaavat hyvin naapurin toiveita.

Monet venäläiset tietävät meidän suomalaisten elävän nykyisin selvästi heitä paremmin. Tämä synnyttää sekä kateutta että kritiikkiä omia vallanpitäjiä kohtaan. Siksi pienen jännitteen synnyttäminen maiden välille ja suomalaisten syyttäminen Venäjän joukko-osastoihin kohdistuvasta tiedustelutoiminnasta palvelee ihan hyvin Kremlin ajankohtaisia sisäpoliittisia tavoitteita.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

5Suosittele

5 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (5 kommenttia)

Käyttäjän hannumononen kuva
Hannu Mononen

"...myös viranomaiset tasavallan presidenttiä myöten reagoivat poikkeuksellisen nopeasti ja voimakkaasti lehden juttuun – toimittajan kotiin tehtyä kotietsintää myöten. Puuttuu vain, ettei lehden päätoimittajaa haettu yöllä kotoaan, lyöty käsirautoihin ja raahattu pyjama päällä poliisiautoon tv-kameroiden loisteessa."

Noh, noh! Muistellaanpa sitä, kuinka koko päivän kohu-uutinen, kotietsintä, oli toimittajan itsensä aikaansaama, vasaroimalla tietokoneensa liekkeihin asti ja saamalla paikalle kaikki mahdolliset hälytysajoneuvot ambulanssia tiettävästi lukuun ottamatta.

Eipä sillä, kun kone hyytyy ja tökkii, tuo sama yllyke tulee varmasti monelle muullekin. Ehkä tämä elintasoeroa korostava piirre saa venäläiset kateellisiksi, kunhan tieto tapahtumasta kiirii heillekin.

Venäjän joukko-osastoihin kohdistuva tiedustelutoiminta taas on heille itsestäänselvyys läpikotaisin militarisoituneen yhteiskunnan kasvatteina.

Käyttäjän AnttiJuhaniKasvio kuva
Antti Kasvio

Totta kai vähän väritin siteeratussa kohdassa, mutta poliisin kotietsinnän aiheena olivat kyllä aivan muut savut kuin toimittajan kovalevyn aiheuttamat.

Kiistatta suurin yllätys venäläisille olisi, jos heidän joukkojensa liikkeitä ei seurattaisi varsinkaan Georgiaan, Transdnistriaan ja Ukrainaan tunkeutumisten jälkeen. Mutta ei tämä estänyt eilen esimerkiksi duuman jäsentä Jury Shvytkiniä vaatimasta Suomen tiedustelutoimien välitöntä lopettamista.

Mutta tietenkään Venäjällä ei ole mitään aikeita sotkeutua Suomen presidentinvaaleihin, eihän?

Käyttäjän hannumononen kuva
Hannu Mononen

Duuman jäsen Jury Shvytkin siinä todistaa itsensä poliitikoksi, eihän kukaan ammattisotilas kehtaisi esittää julkisesti noin absurdia vaatimusta.

Jos Kreml saisi päättää, kukahan olisikaan sen suosikkiehdokas Suomen presidentiksi ja ennen kaikkea miksi?

Käyttäjän ResCordis kuva
Veikko Savolainen

Vakoilun harhautusliikkeistä ja infosodan venäläisestä ulottuvuudesta jotain tietävä Alpo Rusi kirjoittaa IL:ssä: Paljastiko ”Hesari-gate” yksittäisiä tietovuotoja vai peräti vieraan vallan suomalaisen operatiivin?
http://www.iltalehti.fi/kotimaa/201712182200612225...

Miksi juuri nyt ja kuka vuosi? Kuka ampui informaatiotalvisodan 2017-18 mainilanlaukaukset? On turha enää pähkäillä, että mahtaakohan se itänaapuri nyt sentään hyvän luoteisen rajanaapurinsa presidentinvaaleihin sekaantua varsinkaan minkäänlaisilla normaalia infosotaa laittomammilla tavoilla. Vaikka vuototiedot olisivat julkisiakin, kysymys on jälleen kerran ajoituksesta ja sen katalysoimasta efektistä.

Lähdesuoja voi jäädä murtamatta tässä tapauksessa siksikin, että HS ei edes tiedä lähdettä. Salaista aineistoa on useinkin toimitettu julkisuuteen myös nimettömänä tai harhaanjohtaviin vuotajatietoihin viitaten. Ehkä vuodon tekikin ihan suoranaisesti eikä vain välillisesti Venäjä.

Venäjällähän vakoilun kv. benchmarkina lienee ollut alusta asti hallussaan kaikki nyt vuodetut asiakirjat, ja nyt se vain käytti niitä hyväkseen kylvääkseen Suomen hallinnon ja kansalaisten välille ja keskuuteen epäluuloa ja heitti epäilyttävyyden varjon Suomen ja EU:n väleihin ruokkiakseen Fixit-vaatimuksia entisestään, ja ennen kaikkea vaikuttaakseen vaalien Nato-keskusteluun. Juuri Linnahan reagoi vuotoon julkisesti voimakkaimmin ensimmäisenä, vaikka tutkintapyynnön teki Puolustusvoimat. Tarvitsiko sotilasjohto tutkinnan vakavoittamiseksi ylimmän valtiojohdon arvovaltatuen, vai oliko muitakin syitä? Presidentti on toki VKK:n tuottaman tiedon ensisijainen käyttäjä, ja sekin saattoi motivoida vuotajaa valitsemaan juuri nämä asiakirjat.

Jos vaikka jonkin Uutistalon aulaan jätetään Puolustusvoimien logolla varustetussa kirjekuoressa tai postin/digiviestikanavan välityksellä toimitetaan aidonnäköisiä asiakirjakopioita, voi toimittajan ensimmäinen ja ainut mahdollinenkin lähdekriittinen käytännön tehtävä olla arvioida niiden autenttisuus niin, että itse voi uskoa aitouteen, eikä niinkään vuotajan henkilöyttä ja organisaatiotaustaa. Sitähän ei voisikaan kuin arvailla, ja ulkomaisen tahon tapauksessa arvauksetkin on ehkä turvallisinta jättää konkreettisesti todentamatta. Jutun saa muutenkin, ja ainakin digivallankumousviherkasviston ja sananvapausvastuubesserwisserien valikoivan kansalaistottelemattomuusmyötätunnon.

Jos nyt tosiasiallinen vuotaja olisi esimerkiksi Venäjän tiedustelu, se ei varmaan olisi ajoittanut saalisarkistojensa raottamista ensisijaisesti suomalaisen yhteiskunnan sisäisen tilan ja kansalaissuhteiden ja hallinnon luottamuksen horjuttamiseksi tai edes EU-jäsenyytemme kannatuksen ja tiedustelukumppanuuden uskottavuuden nakertamiseksi, vaan Nato-kysymyksen vuoksi. Herännyt vuotopolemiikki mahdollistaa ja luontevoittaa kummasti median ja muiden presidenttikandidaattien kärjistyneempiä vaatimuksia ehdokas Niinistöä kohtaan 'selkeyttää' Nato-kantaansa vielä vähän enemmän jäsenyyden poissulkevaksi lähiaikoina ja selvää kannanottoa siihen, ettei hän virkakautenaan tekisi tuota hakemusta, vaikka kv. turvallisuustilanne muuttuisi sitä edellyttävään suuntaan itänaapurin edesottamusten vuoksi.

Ehdokas Niinistöltä siis ehkä näin tivataan/kiristetään lisätiukennusta Nato-kantaan, ja mahdollisesti vuototapa sinänsä sisälsi jonkinlaisen Kanslian huolta herättäneen salaviestin siitä, että vuotajalla (ei HS:n tietäen) on hallussaan kenties jotain asiakirjoihin ja lainvalmisteluihin liittyvää ehkä jopa sellaista, mikä olisi julkitullessaan epäedullista pääehdokkaan imagolle yya-perinteen mukaan ajattelevien mielessä, joten...

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset