L'état, c'est moi
Kävin läpi Vladimir Putinin eilisen mammuttilehdistötilaisuuden kysymykset ja vastaukset.
Kyse oli selvästi huolella harjoitellusta ja pitkälti etukäteen käsikirjoitetusta näytelmästä. Katsojille toki haluttiin antaa kuva median edustajien spontaaneista kysymyksistä, joihin vastatessaan presidentti vaivatta poimi tarvitsemansa faktat muistista. Silti todellisuus pilkahti esiin muun muassa yhden kysyjän pyydellessä anteeksi sitä, että hän oli hiukan muuttanut kysymyksensä muotoiluja. Presidentti Putin puolestaan harhautui juonesta sijoittaessaan Helsingista parisataa kilometriä etelämpänä olevan Pskovin Venäjän arkisten alueiden läheisyyteen. Käsikirjoituksen mukaan tuolloin oli ilmeisesti tarkoitus siirtyä jo käsittelemään viimemainittua.
Oleellisin kuitenkin on eilisen tilaisuuden välittämä viesti siitä, miten pitkälti Putin on muuttunut valtakautensa venymisen myötä autokraatiksi, jolle asema maan johdossa on itsestäänselvyys. Mies ei osaa edes kuvitella sitä, että hän vielä joutuisi kilpailemaan presidentin virasta tasavertaisesti joidenkin muiden kandidaattien kanssa. Hänen maailmassaan opposition edustajat ovat outoja lintuja, jotka kirkuvat kansalle vieraita näkemyksiä kaduilla ja toreilla ja jotka pahimmillaan voivat aiheuttaa Venäjälläkin Maidanin aukion mielenosoitusten kaltaisia levottomuuksia.
Putinin kitkeryys Ukrainaa kohtaan tuli selkeästi esiin monissa kohdissa. Vanhan isovenäläisen perinteen mukaisesti presidentti kyseenalaisti myös ajatuksen siitä, voidaanko ukrainalaisia ylipäätään pitää omana erillisenä kansakuntanaan. Hänen mielestään he ovat kaikki venäläisiä.
Ehkä ironisin oli se tapa, jolla Putin puhui tilaisuuden alussa haluistaan uudenaikaistaa Venäjän taloutta, joustavoittaa poliittista järjestelmää, edistää teknologista kehitystä ja moninkertaistaa työn tuottavuuden kasvu. Tiedotustilaisuus kertoi poliittisesta johtajasta, joka on tehnyt maastaan äärimmäisen sisäänpäinkääntyneen. Putinin Venäjältä puuttuu kokonaan se syke, joka muualla maailmassa vie nykyisin kehitystä eteenpäin ja jonka oleellisen elementin muodostavat yli rajojen virtaavat ihmiset, ajatukset ja liiketoiminnat. Suurvallan ilmapiirin sijasta keskustelu oli sävyiltään pääosin hyvin provinsiaalista.
Toki presidentti muistutti kuulijoita siitä, että hänen tultuaan presidentiksi vuosituhannen vaihteessa Venäjän talous on kasvanut noin 75 prosentilla. Laskin kuitenkin pikaisesti IMF:n tietokannasta, että kun Putinin ensimmäisellä presidenttikaudella 2000-2008 Venäjän talous kasvoi hieman alle seitsemän prosentin vuosivauhdilla, hänen pääministerikaudellaan 2008-2012 vauhti putosi vajaaseen 1,6 prosenttiin ja toisen presidenttikauden alusta viime vuoden loppuun kasvu oli keskimäärin enää noin 0,3 prosenttia vuodessa.
Todellisuudessa presidentti Putinin valtakausi onkin synnyttänyt syvenevän kuilun yhtäältä Venäjän luonnonrikkauksien ja maan käytettävissä olevan inhimillisen pääoman tarjoamien potentiaalisten kehitysmahdollisuuksien ja toisaalta maan yhä pahemmin jähmettyvän tosiasiallisen kehityksen välillä. Presidentti itse ei kykene näkemään epäonnistumistaan, mutta Venäjällä on vuosi vuodelta enemmän niitä, joiden mielestä maa ja sen kansalaiset ovat ansainneet parempaa.
Muutostahto ei tulle kovin näkyvästi esiin vielä ensi maaliskuun 18. päivänä pidettävissä presidentinvaaleissa. Määrättömiin sitä ei kuitenkaan kyetä patoamaan, ja siksi presidentti Putinilla voi olla edessään aika tapahtumarikas kuusivuotiskausi.
Puhuu paljon, että vallansiirrosta Putinin virkakauden jälkeen ei Venäjällä ilmeisesti edes käydä keskustelua, vaikka sanonnan mukaan hautausmaat ovat täynnä korvaamattomia ihmisiä.
Ilmoita asiaton viesti
Ukrainan kriisi taisi olla yksi kulminoitumisen piste Venäjän ja Putinin eristäytymisessä. Ukraina jakaantui kahtia: itä ja länsi, koska se oli jo valmiiksi maantieteellisesti näin (osa venäläisiä). Lisäksi EU aggressiivisella laajentumispolitiikallaan aiheutti paineita Ukrainan korruptoituneeseen johtoon.
Henry Kissinger antoi jälkikäteen ohjeita EU:lle, että sen olisi pitänyt olla varovainen ja nimenomaan synergiahenkisesti edistää kauppaa Suomea esimerkkinään käyttäen niin, että Ukraina olisi toiminut siltana Idän ja Lännen välillä, mikä tyypillisesti on tuonut menestystä ja hyvinvointia. Siitä esimerkkinä Singapore Kiinan kyljessä.
Nykyiseen paradigmaan maailmanlaajuisesti kuuluu voimakas kilpailuhenkisyys taloudessa ja sen takana kavalasti seuraa sotilaallisten konfliktien uhka. Putin on vain yksi kasvo tässä pelissä, mutta saatuaan paljon valtaa, hän noussut pylväspyhimykseksi, jota sadat miljoonat ihmiset joutuvat sietämään (kaikkein kitkerimmin omassa maassaan, mikä on paradoksi sinänsä).
Ilmoita asiaton viesti
Krimin kaappaus ja Itä-Ukrainan varustaminen sotilaallisesti ja henkisesti herättivät monet Euroopan maat ja osin muutakin maailmaa ”Ruususen unestaan”. Mielestäni tässä teki Putin strategisen virheen. Olisi kannattanut odottaa vielä muutamia vuosia. Puolustusvoimien alasajot olivat EU-alueella hyvässä vauhdissa (esim. Saksa ja Ruotsi plus liittäisin kyllä tuohon Suomenkin). Putin ei myöskään aavistanut, että lännestä löytyy niin nopeasti yksituumaisuus taloudellisille sanktioille. Ei se vienti EU:lle ja USA:lle niin tärkeää ollutkaan. Ja kun Venäjä on öljyn ja kaasun varassa, toimittaa pitää maailmalla sovitulla hinnalla vaikka kuinka kirvelisi. Velkahanat maailmalta menivät pääosin kiinni. Hetken hurma toi usean kymmenen vuoden ahdingon ja kohtuullisella tasolla olleen poliittisen luyottamuksen menetyksen.
Ilmoita asiaton viesti
Ukrainan venäjänkielinen väestö ei ole suuremmissa määrin halukas liittymään Venäjään. Venäjä on propagandallaan pyrkinyt luomaan kuvaa siitä, että Itä-Ukrainassa ja Krimillä olisi ollut halukkuutta irtautua Ukrainasta. Valitettavasti propaganda on saavuttanut tavoitteensa.
Ilmoita asiaton viesti
Singapore Kiinan kyljessä?
Ilmoita asiaton viesti
”Mies ei osaa edes kuvitella sitä, että hän vielä joutuisi kilpailemaan presidentin virasta tasavertaisesti joidenkin muiden kandidaattien kanssa.” Putinin ei tarvitse kilpailla, kun kilpailuun pyrkivät, silloin kun heitä ilmaantuu, tapetaan tai laitetaan vankilaan.
Ilmoita asiaton viesti
Putin osaa kokeneena pelurina järjestää kilpailijansa pois pelistä, mutta sille hän ei mahda mitään, että luonto toimii kuten toimii. Hänellä on tehollista peliaikaa jäljellä kenties enintään 10 vuotta, ja rauhallisista eläkepäivistä nauttiminen ei tule hänelle kysymykseen valmistautumattoman Venäjän suistuessa kaaokseen sekavassa vallanperimystilanteessa.
Ilmoita asiaton viesti
Hieman sivussa itse asiasta en malta olla kertomatta erään kollegani tarinaa otsakkeessa mainitun lausahduksen mahdollisesta alkuperästä. Kun aurinkokuninkaalle Ludvig XIV:lle taas kerran esiteltiin jotain sopimusta allekirjoitettavaksi, hän hieman poissaolevana tarttui sulkakynään ja silmäili kohtaa mihin nimensä raapustaisi. Hän huomasi alla kohdan ”L’état”, jolloin hänelle välähti ja hän huudahti ”L’état, c’est moi” ja kirjoitti kuuliaisesti sen yläpuolelle allekirjoituksensa. Hovissa asia sitten kehittyi ja muutti merkitystään. – Asian oikeellisuudesta en mene takuuseen!
Ilmoita asiaton viesti
Kiitos kommenteista!
Yksi Vladimir Putinin kantavista ideoista tulevalle presidenttikaudelle on Venäjän nousu taantuvan lännen ja nousevien Aasian talouksien välille sijoittuvaksi, luonnonvarojensa vaurastuttamaksi ja sivilisaatioltaan lännestä eroavaksi euraasialaiseksi suurvallaksi.
Financial Timeskin kirjoitti toissapäivänä euraasialaisesta yhteistyöstä, mutta EU:n ja Kiinan taloussuhteiden näköaloihin keskittyen. Näiden yhteenlaskettu väestö oli viime vuonna noin 1,9 miljardia ja bruttokansantuote noin 37,6 biljoonaa Yhdysvaltain dollaria, kun Venäjällä vastaavat luvut olivat runsaat 140 miljoonaa ihmistä ja vajaat 1,3 biljoonaa dollaria.
Molemmilla mittareilla Venäjän suhteellisen ominaispainon ennakoidaan heikentyvän jatkossakin EU:hun ja Kiinaan verrattuna. Tämä ehkä kertoo jotakin niistä resursseista, joiden kantamana presidentti kuvittelee nousevansa Venäjän ohella koko Euraasian valtiaaksi.
Ilmoita asiaton viesti
”Tämä ehkä kertoo jotakin niistä resursseista, joiden kantamana presidentti kuvittelee nousevansa Venäjän ohella koko Euraasian valtiaaksi.”
Varteenotettava vertailumaa Venäjälle on Japani. Väestömäärä samalla tasolla. Toisella valtavat maaperän sisältämät rikkaudet. Toisella – eipä juuri mitään. Toinen hävisi sodan ja toinen voitti. Japanin on valjastanut menestystekijöikseen maailmanlaajuisen kysynnän havaitsemisen – siihen vastaamisen johdonmukaisella teollisuuspolitiikalla sekä logistiikan hallinnan.
Ilmoita asiaton viesti
Ilmoitin aiemmassa kommentissani – #7 – vahingossa väärän luvun. EU:n ja Kiinan yhteenlaskettu bruttokansantuote 2016 oli noin 27,6 biljoonaa dollaria eikä 37,6 kuten olin huolimattomuuksissani kirjoittanut. Pahoittelen! Sitä ei päässyt edes korjaamaan jälkikäteen muutoin kuin kirjoittamalla uuden kommentin perään.
Ilmoita asiaton viesti
”Mies ei osaa edes kuvitella sitä, että hän vielä joutuisi kilpailemaan presidentin virasta tasavertaisesti joidenkin muiden kandidaattien kanssa.”
Meillähän on omakohtaista kokemusta tuon tyyppisestä ajattelusta.
Kekkoslovakia kesti noin 25 vuotta.
Kestääkö Putin pidempään jää nähtäväksi, mutta ´kaikki kestää (vain) aikansa´.
Ilmoita asiaton viesti
Länsimaat haikailevat Venäjön „avautumisesta“ ja täysin tämän logiikan vastaisesti asettavat talouspakotteita.
Olisi kiva nähdä arvio paljonko Venäjän „sisäänpäinkääntymimen“ on Lännen talouspakotteista johtuvaa.
Ilmoita asiaton viesti
Pitäisi tehdä huolellisemmin taustatyöt, ennen kuin alkaa laittaa postia Pietarista.
Ilmoita asiaton viesti