*

AnttiJuhaniKasvio

Juhlista arkeen

Sadas itsenäisyyspäivä tarjosi oivan tilaisuuden muistella huikeaa nousuamme hallaisesta nälkämaasta yhdeksi nykyajan kehittyneimmistä valtioista. Nyt olemme palanneet takaisin arkeen, ja on aika raivata polkua tästä eteenpäin. Valitettavasti juuri nyt kompassisuuntamme näyttävät olevan joiltakin osin aika sekaisin.

Suhde Eurooppaan

Kysymys Euroopan tulevaisuudesta on noussut ajankohtaiseksi monestakin syystä. Vaikka Britannin päätös erota Euroopan unionista oli iso takaisku eurooppalaiselle integraatiokehitykselle, se antoi jäljellä oleville unionin jäsenmaille mahdollisuuden pohtia pidemmälle meneviä ratkaisuja, jotka törmäisivät brittien vastustukseen heidän pysyessään yhteisön jäseninä.

Erityisen merkityksen läntisen Euroopan kehitys on saanut sen vuoksi, että illiberaalit ja taantumukselliset voimat ovat edenneet voimakkaasti niin itäisessä Euroopassa kuin Donald Trumpin johtoon siirtyneessä USA:ssa. Läntisen Euroopan tehtäväksi on noussut edistyksen arvojen – kuten demokratian, mielipiteenvapauden ja universaalien ihmisoikeuksien – puolustaminen. Samalla Eurooppa joutuu vahvistamaan talouttaan, edistämään sosiaalista koheesiota ja kantamaan aiempaa enemmän vastuuta niin omasta puolustuksestaan kuin planeettamme pelastamisesta.

Vaalitulokset Ranskassa ja Saksassa ovat luoneet edellytyksiä aktiivisen eurooppapolitiikan harjoittamiselle. Ranskan presidentti esitti oman visionsa jo joitakin aikoja sitten, ja Saksan hallitusneuvotteluihin osallistuvat puolueet suhtautuvat rakentavasti hänen aloitteisiinsa. EU:n komissio esitti oman näkemyksensä Euroopan talous- ja rahaliiton tulevaisuudesta itsenäisyyspäivänä.

Suomen nykyinen hallitus on suhtautunut nihkeästi ajatuksiin eurooppalaisen integraatiokehityksen syventämisestä, ja uusimmat suunnitelmat on otettu vastaan melkoisena shokkina. Edessä on riski Suomen ajautumisesta integraation ulkokehälle yhdessä niiden keski- ja itä-Euroopan maiden kanssa, jotka ovat henkisesti etäällä vallitsevasta länsieurooppalaisesta ajattelusta ja jotka pyrkivät meluummin vaalimaan hyviä suhteita Venäjän nykyjohtoon.

Tämä asenne näkyy nykyisin myös puolustuspolitiikassa. Aiemmin Suomi kyllä Natoon kuulumattomana EU-maana kannatti tiiviimpää eurooppalaista puolustusyhteistyötä, mutta kun EU ja Nato päättivät  itsenäisyyspäivn tienoilla uusista kehityshankkeista, Suomi ei saanut tai halunnut saada vedettäväkseen yhtäkään niistä.

Puheet ja teot energia- ja ilmastopolitiikassa

Sipilän hallitus lupasi ohjelmassaan tavoitella kestävää kasvua. Siihen piti kuulua myös aktiivinen rooli ilmastonmuutoksen hillinnässä, puhtaan teknologian kehittämisessä ja kiertotalouden edistämisessä.

Viime aikoina tarve ihmiskunnan taloudellisten toimintojen pikaiseen suuntaamiseen kestävämpiin uomiin on tullut entistä akuutimmaksi. Suomi on kuitenkin asettunut tämän kehityksen jarruttajien joukkoon muun muassa havittelemalla metsien lisähakkuita ja kannattamalla glysofaatin käytön sallimista. Valtionenemmistöinen Fortum pyrkii julkilausutun strategiansa vastaisesti kasvattamaan fossiilisen energian tuotantokapasiteettiaan, ja kansainvälinen raaka-ainejätti Trafigura on päästetty hyödyntämään käytännössä ilmaiseksi Kainuun mineraalivaroja alueen metsäluonnon ja vesistöjen kustannuksella.

Tämän politiikan jäljiltä ei ole mikään ihme, että aiempien vuosien alenevasta trendistä poiketen Suomen kasvihuonepäästöt kääntyivät viime vuonna jälleen kuuden prosentin kasvuun. Samaan aikaan suomalaisten metsien absorboiman hiilidioksidin määrä supistui niinikään noin kuuden prosentin verran (ks. linkki). Taantuvan kehityksen voidaan olettaa jatkuvan niin kauan kuin nykyinen hallitus pysyy maamme ohjaimissa.

Olemme onneksi muutakin

Edellä kuvatut ongelmat eivät tietenkään anna koko kuvaa hallituksen toiminnasta ja vielä vähemmän koko suomalaisesta yhteiskunnasta ja sen eri toimijoista. Aidolla edistyksellisyydellä – johon nykyisin kuuluvat oleellisesti huoli olemassaolomme luonnollisten perustojen säilymisestä ja halu uudenlaisten ihmisten ja muun luonnon välisten suhteiden rakentamiseen – on paljon kannatusta suomalaisten keskuudessa. Maassamme on myös yrityksiä, jotka pyrkivät tosissaan toimimaan vastuullisesti. Sama pätee julkiseen sektoriin ja sen piirissä toimiviin ihmisiin.

Lisäksi Suomessa on paljon ihmisiä, jotka pyrkivät tosissaan edistämään sosiaalista oikeudenmukaisuutta ja jotka kieltäytyvät asettamasta kansallisen ja globaalin hyvinvoinnin tavoitteet vastakkain keskenään.

Siksi haluan uskoa, että Suomen nykyinen suunta on vain ohimenevä poikkeama pitkästä linjasta. Tuo linja on ollut ja tulee olemaan samalla kurssilla eurooppalaisten ja maailmanlaajuisten edistyspyrkimysten kanssa.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (6 kommenttia)

Käyttäjän JussiHietala1 kuva
Jussi Hietala

"Edessä on riski Suomen ajautumisesta integraation ulkokehälle yhdessä niiden keski- ja itä-Euroopan maiden kanssa, jotka ovat henkisesti etäällä vallitsevasta länsieurooppalaisesta ajattelusta ja jotka pyrkivät meluummin vaalimaan hyviä suhteita Venäjän nykyjohtoon."

Tässä asiassa jätetään jostain syystä lähes aina mainitsematta lähimmät verrokkimaamme Ruotsi ja Tanska, jotka ovat rahaliiton ulkopuolisina integraation ulkokehällä. Se ulkokehä on Suomellekin paras paikka.

Venäjä-riski taas pitää hoitaa kuntoon liittymällä Natoon. Ei siitä EU:n yhteisestä puolustuksesta kumminkaan mitään tule, kun lähes kaikkien perusratkaisu on jo Nato ja EU:n tärkein sotilasmahti Britannia lähtee EU:sta.

Käyttäjän AnttiJuhaniKasvio kuva
Antti Kasvio

Ruotsin valtionvelan korko on noin puolta korkeampi kuin Suomen (0,68 ja 0,45 %).

Toki Naton jäsenyys nostaisi Suomen suvereniteetin loukkaamisen kynnystä. Nyt aloitetut kehityshankkeet ovat Naton ja EUn yhteisiä.

Käyttäjän Jukka Konttinen kuva
Jukka Konttinen

Khk-päästöt lisääntynevät taloudellisen toimeliaisuuden myötä, sen saman talouskasvun jolle tuskin kukaan, blogistikaan sanoo ei.

Miten sitä taloudellista kasvua tavoiteltaisiin jos ei metsää hyödynnettäisi. Aurinko- ja tuulivoimaloita rakentamalla? Saksaan niitä on rakennettu vaikka kasvihuonekaasupäästöt eivät ole siellä alentuneet 10 vuoteen.

Käyttäjän AnttiJuhaniKasvio kuva
Antti Kasvio

Kasvu voi kuormittaa toimintojen sisällöstä riippuen ympäristöä hyvin eri tavoin.

Nykyajan vauraissa teollisuusmaissa kannattaa tavoitella ennemmin hyvää ja myös jälkeläistemme näkökulmasta kestävää elämää kuin lyhyen aikavälin kasvua hinnalla millä hyvänsä.

Metsien merkitys elämämme turvaajana tulee ilman muuta kasvamaan tulevaisuudessa. Niiden salattuja rikkauksia on vain opittava hyödyntämään monin verroin nykyistä älykkäämmin.

Kyllä aurinko- ja tuulivoimalat ovat ratkaisevasti ilmastoystävällisempiä niin Saksassa kuin Suomessakin verrattuna vastaaviin energiamääriin fossiilisesti tuotettuina.

Käyttäjän Jukka Konttinen kuva
Jukka Konttinen

Kyllä metsäraaka-aineista fiksumpia tuotteita kehitellään koko ajan, myös siellä kaikkien demonisoimassa sellu- ja paperiteollisuudessa. Ne uudet ratkaisut eivät vain synny ideologien iloksi sormia napsauttamalla, varsinkaan niiden kaupallistaminen niin että korvaisivat perinteisiä tuotteita.
Joiden myynnillä kuitenkin toistaiseksi rahoitetaan myös kaikkien Oikeamielisten ympäristöfilosofienkin palkkoja ja eläkkeitä.

Aurinko- ja tuulivoimaan liittyvä harha istuu tiukassa, sen on huomaamassa jo Vihreiden aviisikin
https://www.vihrealanka.fi/reportaasit/ydinvoima-r...
Eli kun ei paista eikä tuule, niin Saksan Energiewende tuottaa sähköenergiansa kivihiilellä ja maakaasulla.

Sitäpaitsi sähkö on 1/4 maailman energiantuotannosta. Siihen 3/4-osaan pitää pystyä myös vastaamaan, esimerkiksi metsäbiomassasta tehtävillä energiatuotteilla.

Käyttäjän AnttiJuhaniKasvio kuva
Antti Kasvio Vastaus kommenttiin #5

Uudet kestävät ratkaisut ovat erinomaisen tervetulleita myös sellu- ja paperiteollisuuden kehittäminä. Ja toki matka uuden idean keksimisestä käytännön sovellusten leviämiseen on useimmiten sekä pitkä että vaativa.

Mitkä tahot ovat olettamasti aurinko- ja tuulivoimaharhan vallassa? Onhan säävaihteluihin etsitty ratkaisuja jo pitkään muun muassa älykkäistä sähköverkoista ja uusista sähkön varastointitavoista.

Sähkön merkitys kasvaa tulevaisuudessa muun muassa liikenteen sähköistymisen seurauksena. Lämpöä - tai viilennystä - pystytään tuottamaan monilla eri tavoilla.

Oleellisinta juuri nyt olisi päästä mahdollisimman nopeasti eroon kivihiilestä. Aikaa myöten tulisi päästä eroon myös ydinvoimasta sekä kasvavasta osasta öljyä ja maakaasua.

Sitä helpompaa on päästä maaliin, mitä tehokkaammin onnistumme vähentämään eri toimintojemme suorittamiseksi tarvittavia energiamääriä.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset