*

AnttiJuhaniKasvio

Sadan vuoden itsenäisyys

  • Sadan vuoden itsenäisyys

Sata vuotta sitten Suomi oli jo aito kansakunta omine kielineen, kulttuureineen ja yhteiskunnallisine instituutioineen. Suomi muodosti myös taloudellisesti omaleimaisen talousalueen, vaikka esimerkiksi teollisuus oli kehittynyt palvelemaan pitkälti lähellä sijaitsevan Pietarin tarpeita.

Kansallinen identiteettimme vahvistui sotien välisenä aikana, jolloin Suomen elinkeinoelämä korvasi Pietarin menetetyt markkinat saha- ja paperiteollisuuden viennillä Englantiin ja muualle länsimaihin. Pari vuosikymmentä aiemmin saavutettu itsenäisyys joutui äärimmäisen ankaraan testiin toisen maailmansodan aikana. Se kestettiin, vaikka tuloksena olikin vain puolittain suvereeni asema Neuvostoliiton kainalossa.

Rajoitteista huolimatta Suomi kävi toisen maailmansodan jälkeisinä vuosikymmeninä läpi voimakkaan taloudellisen ja yhteiskunnallisen modernisaation aallon. Sen tuloksena Suomi saatettiin hyvin luokitella 1970-luvulta lähtien yhdeksi vauraista pohjoismaisista hyvinvointiyhteiskunnista.

Uusi epävarmuuden vaihe koettiin itäeurooppalaisen sosialismin ja Neuvostoliiton kaaduttua. Periaatteessa toki kylmän sodan päättymisen olisi pitänyt merkitä suurta helpotusta Suomelle, mutta neuvostotasavaltojen rauhanomaisesta itsenäistymisestä ja kehityksestä Venäjällä ei voitu olla varmoja. Oma taloutemme ajautui syvään taantumaan samaan aikaan kun jouduimme varautumaan suurten pakolaisvirtojen mahdolliseen tuloon idästä.

Ahdinko kääntyi huikeaksi joutsenlauluksi Suomen edetessä Nokian johdolla maailman tietoyhteiskuntien eturintamaan. Samoihin aikoihin Suomi liittyi EU:hun ja ensimmäisenä Pohjoismaana valuuttaunioniin.

Uuden talouden finanssikuplan romahdus vuosituhannen vaihteessa poisti ilmat Nokian markkina-arvosta. Kaikessa karuudessaan totuus paljastui kuitenkin vasta hieman myöhemmin yhtiön matkapuhelinbisneksen ajauduttua totaaliseen umpikujaan. Parhaillaan olemme sopeutumassa menestysvuosia selvästi vaatimattomampaan sijoitukseen kansainvälisessä työnjaossa. Raju velanotto on auttanut ylläpitämään vaurauden illuusiota, mutta strategiaa ei ole mahdollista jatkaa rajattomasti.

Entä jatko?

Sadan vuoden merkkipaalun saavuttaminen on tuonut mukanaan vahvan kansallisen tunnelatauksen. Sen ei kuitenkaan tulisi peittää alleen sitä tosiasiaa, että kansallisvaltio on historiallisesti melko nuori ja todennäköisesti aikaa myöten ohimenevä ilmiö.

Euroopassa kansallisvaltion idea alkoi voittokulkunsa 19. vuosisadan alun romanttisen ajattelun osana, ja useimmat eurooppalaiset kansallisvaltiot saivat osapuilleen nykyiset muotonsa ja keskeiset myyttinsä 19. ja 20. vuosisadoilla. Meidän vuosisadallamme taloudellinen ja kulttuurinen kanssakäyminen eivät kuitenkaan jää enää ahtaasti määriteltyjen kansallisten rajojen sisäpuolelle, ja myös ihmiset liikkuvat maasta toiseen. Yksilöt rakentavat identiteettinsä monenlaisista aineksista, eikä tunne jonkin kansakunnan jäseneksi kuulumisesta ole automaattisesti niistä tärkein.

Oleellisinta on kuitenkin se, että nyky-yhteiskuntien keskeiset ongelmat – kuten sodan uhkien välttäminen, terrorismin torjunta, ihmisten välisten eriarvoisuuksien lievittäminen, uusiin teknologioihin liittyvien riskien hallinta, terveydestä huolehtiminen ja taloudellisten toimintojemme saattaminen tasapainoon luonnon kanssa – eivät ole enää hallittavissa yksittäisten kansallisvaltioiden puitteissa, vaan niiden ratkominen edellyttää monenlaista yhteistyötä paikalliselta tasolta aina globaaliin mittakaavaan saakka.

Toki mahdollisuus itsenäiseen päätöksentekoon kansallisvaltio Suomen mittakaavassa on meille tärkeä asia tulevaisuudessakin. Suomi pysyy suomenkielisen kulttuurin kehtona, vaikka entistä useampi suomenkielinen asuu muualla ja monen Suomessa asuvan äidinkieli on jokin muu. Sama koskee pienemmässä mittakaavassa suomenruotsalaista kulttuuria. Me jännitämme edelleen suomalaisten urheilijoiden saavutuksia, ja Suomi joutuu seuraamaan valppaana itäisen naapurinsa laajentumis- ja vaikuttamispyrkimyksiä. Mutta samalla Suomi on pienenevä osa yhä kosmopoliittisemmaksi muuttuvaa maailmaa (ks. kuvio), kohtalomme on entistä tiiviimmin sidoksissa muun ihmiskunnan kohtaloihin ja maamme kehittyy vääjäämättä entistä monikulttuurisemmaksi.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset