Voittajasta luuseriksi

Donald Trumpia pidettiin laajalti sopimattomana republikaanien presidenttiehdokkaaksi, mutta silti hän voitti sekä esivaalit että itse presidentinvaalin vuosi sitten. Härskiydestä ja sivistymättömyydestä huolimatta häntä oli siis pakko pitää voittajatyyppinä.

Mutta miltä tilanne näyttää vuotta myöhemmin?

Presidentiksi pyrkiessään Trump lupasi todellista johtajuutta – tekoja sanojen sijasta -, joiden avulla hän tekisi Amerikan suureksi jälleen. Samalla hän toisi lisää hyvinvointia myös niille Washingtonin unohtamille amerikkalaisille, jotka olivat äänestäneet hänet maan johtajaksi.

Keskeisinä keinoina Trump lupasi vapauttaa elinkeinoelämän haitallisesta sääntelystä, käynnistää valtavan infrastruktuuriohjelman, romuttaa Obaman aikana luodun terveydenhuoltojärjestelmän, alentaa veroja, rakentaa Meksikon kustannuksella raja-aidan maiden välille, lopettaa kansainvälisen kaupan epäoikeudenmukaisuudet, lisätä merkittävästi sotilasmäärärahoja, hoidella Venäjän neuvottelutaidoillaan. pakottaa USA:n liittolaiset ottamaan enemmän vastuuta omasta puolustuksestaan, irroittaa USA:n tuloksettomista sotilasoperaatioista ulkomailla, neuvotella Iran-sopimuksen uusiksi ja estää Pohjois-Korean ydinasehankkeet.

Elinkeinoelämän sääntelyä – etenkin ympäristöön ja terveyteen liittyvää – on todella jonkin verran purettu ja USA on ilmoittanut jättäytyvänsä pois Pariisin ilmastosovusta. Myös sotilasmäärärahojen kasvu on nopeutunut siten kuin maailmalla yleensäkin. Sen sijaan infrastruktuuri-investointien määrä on pienentynyt, Obamacare jatkuu, verouudistuksen toteuttaminen on jäänyt kongressin itsensä valmisteltavaksi, Meksikon muurin rahoituksesta ei ole tietoa, maailmalla keskustellaan kaupan vapauttamisen keinoista ilman Yhdysvaltoja, Valkoisen talon Venäjä-suhteet ovat pahasti jumissa, USA on joutunut lisäämään läsnäoloaan Afganistanissa, Iran-sopimus on edelleen voimassa ja Pohjois-Korea valmistelee seuraavaa pommi- tai ohjuskoettaan.

Toki Yhdysvaltain talous on kasvanut viimeisen vuoden aikana runsaan parin prosentin vauhtia, tärkeimmät osakeindeksit ovat nousseet peräti 20-30 prosentin verran ja työttömyyskin on laskenut runsaaseen neljään prosenttiin. Mutta näin arvioidaan tapahtuneen pitkälti Trumpin hallinnosta riippumatta. Lisäksi Trumpin merkantilistisen ajattelun kannalta oleellinen ulkomaankaupan vaje on kasvanut dollarin muutaman prosenttiyksikön suuruisesta devalvoitumisesta huolimatta.

Tavallisten amerikkalaisten taloudellinen ahdinko ja epävarmuuden kokemukset ovat pikemmin syventyneet kuin lieventyneet samalla kun rikkaimpien varallisuuden kasvu on nopeutunut selvästi. Yhteiskunta on syvästi jakautunut, ja väkivallan uhka leijuu kaikkialla. Maailmalla Yhdysvaltojen johdon nauttima arvostus on alittanut kaikki kuviteltavissa olevat pohjelukemat, ja ulkomaiset valtiojohtajat valmistautuvat tapaamisiinsa Trumpin kanssa vähän samaan tapaan kuin terapeutit häirikkölapsia kohdatessaan.

Ehkä olennaisin muutos on kuitenkin se, että Donald Trumpin imago on alkanut muuttua voittajasta häviäjän suuntaan. Pyrkimyksistään huolimatta hän ei ole saanut sen paremmin oikeuslaitosta kuin kongressiakaan toimimaan haluamallaan tavalla. Trump ei pysty estämään erikoissyyttäjää jatkamasta hänen tiiminsä Venäjä-yhteyksiin kohdistuvaa tutkintaa. Syyskuussa Trump jäi kakkoseksi entiselle avustajalleen kisassa republikaanien senaattoriehdokkaasta Alabamassa, ja viime yönä demokraatit saavuttivat selvän voiton republikaaneista Virginian ja New Jerseyn kuvernöörinvaaleissa.

Häviäjän imagoa vahvistaa se, että mielipidetutkimuksissa Donald Trumpin kannatuksen saldolukemat ovat pudonneet ennätysmäisen alhaiselle tasolle.

Tämän voi kuvitella koettelevan Trumpin itsetuntoa – eikä vähiten siksi, että heikkojen ja häviäjien halveksunta on yksi hänen mieliharrastuksistaan. Toki hän voi itsepintaisesti kieltää kaikki tähän suuntaan viittaavat tosiasiat ja keksiä niiden tilalle omiaan.

Tästä huolimatta Trump kantaa amerikkalaisten ja maailman silmissä luuserin viittaa harteillaan juuri kun Yhdysvalloissa aletaan valmistautua vajaan vuoden kuluttua pidettäviin välivaaleihin. Niissä republikaanit voivat menettää juuri Trumpin vuoksi nykyisen superenemmistönsä. Sen jälkeen Trump joutuu valmistautumaan yhä uusiin tappioihin voimienmittelöissä kongressin kanssa, jos hän ylipäätään on vielä tuolloin virassaan.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu