Rauhanpalkinto oikeaan osoitteeseen
Norjan Nobel-komitea on ilmoittanut tämän vuoden rauhanpalkinnon myöntämisestä ydinaseiden maailmanlaajuisen kieltämisen puolesta kampanjoivalle ICAN-järjestölle (ks. linkki). Palkinto osuu hyvin ajankohtaiseen osoitteeseen, ja toivottavasti se herättää mahdollisimman monet toimimaan edessämme olevan tuhon välttämiseksi.
Yhdysvallat kehitti ydinaseen toisen maailmansodan aikana, ja sen äärimmäinen tuhovoima kävi konkreettisesti ilmi Hiroshimaan ja Nagasakiin pudotettujen pommien myötä. Vain vähän myöhemmin Neuvostoliitto sai kehitettyä oman ydinaseensa. Pian molemmilla oli vastustajan moninkertaiseen totaaliseen tuhoamiseen yltävä arsenaali, joka on laukaistavissa yhdellä napin painalluksella.
Myöhemmin ydinasevaltojen joukkoon ovat liittyneet Iso-Britannia, Ranska, Kiina, Israel, Intia, Pakistan ja uusimpana Pohjois-Korea.
Käytännössä totaalinen ydinsota hävittäisi sivilisaatiomme, ja pahimmassa tapauksessa ydintalvi tuhoaa kaiken biologisen elämän maapallolta. Juuri valtavan tuhovoiman vuoksi moni luottaa siihen, että yksikään ydinasevalta ei koskaan uskalla turvautua ydinaseisiinsa. Todellisuudessa maailma on kuitenkin ollut useaan otteeseen ydinsodan partaalla virhehälytysten seurauksena. Eikä riskin tarvitse toteutua kuin kerran, kunnes olemme jo menettäneet pelin lopullisesti.
Eräs ydinaseiden käyttöönoton seuraus on ollut maailman maiden jakautuminen kahteen keskenään jyrkästi eriarvoiseen kastiin: niihin joilla on ydinase ja niihin joilla sitä ei ole. Ensinmainitut voivat ydinaseen tuomaan koskemattomuuteen luottaen ajaa etujaan hyvin häikäilemättä ydinaseettomien maiden kustannuksella, kuten Venäjän suorittama Krimin ottaminen Ukrainalta hyvin osoittaa.
Kaksi uutta kehityspiirettä on lisännyt viime aikoina huomattavasti ydintuhon vaaraa. Etenkin Venäjä on käyttänyt paljon resursseja tavanomaisen sodankäynnin tukena käytettävien taktisten ydinaseiden – kuten ydinkärjillä varustettujen tykistöammusten – kehittämiseen. Samaan aikaan ydinasevaltiot ovat osoittautuneet kyvyttömiksi estämään teknologian leviämistä uusiin maihin, mistä Pohjois-Korean onnistuneet ydinkokeet toimivat konkreettisena esimerkkinä.
Nykymenolla on vain ajan kysymys, milloin Etelä-Korea ja Japani katsovat välttämättömäksi hankkia oman ydinaseen suojakseen Pohjois-Korean uhkaa vasten. Akuutissa rahantarpeessa olevan Pohjois-Korean on puolestaan helpoin korjata taloustilannettaan myymällä ydinasetietämystä kenelle hyvänsä riittävän maksukykyiselle tarvitsijalle.
Olemme siten tulleet kollektiivisen itsemurhan partaalle. Ainoan ulospääsytien tarjoaa maailmanlaajuinen ydinaseriisunta, joka on kyettävä toteuttamaan ennen kuin yksikään nykyajan tohtori Outolempi tai ääliöpresidentti ennättää painaa laukaisunappia.
Ilman aktiivista kansalaisliikettä tällainen pelastusoperaatio ei voi onnistua. Suomalaisten ensimmäisenä tehtävänä on oman hallituksemme saaminen järkiinsä eli ydinaseriisunnan kannalle.
Kiitokset Norjan Nobel-komitealle – ja tietysti palkitulle järjestölle – herättelystä muistamaan, millaisen sytytyslangan päällä me nykyisin elämme.
Olen aina pitänyt Kasviota realistina. Tällä kertaa arvioni on väärässä.
Ydinaseet ovat pitäneet maailman vapaana uudesta suursodasta – ja näin tullee olemaankin. Vahinkolaukauksen riski on ollut niskassamme jo vuosikymmeniä… Ydinaseeton maailma voisi toteutua utopiassa. Valitettavasti ihmiskunta ei halua toimia sääntöpohjaisesti vaan aina tulee jostain ilmestymään johtaja, joka ei halua toimia toisten laatimien sääntöjen mukaisesti.
Reaalimaailmassa näen, että nykyinen maailma on kuitenkin turvallisempi kuin maailma ilman ydinaseita.
Ilmoita asiaton viesti
Voihan sitä ajatella voivansa pelata venäläistä rulettiakin maailman tappiin saakka, kun kerran aiemmillakaan liipasimen painalluksilla kohdalle ei osunut patruunaa.
Onko utopiaa toivoa, että ymmärtäisimme ottaa aseen pois ohimolta?
Ilmoita asiaton viesti
Jope Ruonansuun sanoin: ”Aattelepa ite”
Sääntöpohjaisessa maailmassa se voisi onnistua. Tosin sääntöpohjainen maailma vaatisi ylivoimaisen maailmanpoliisin, joka hellittämättä pitäisi huolta sääntöjen noudattamisesta.
Vieläkin väitän, että nykytila on turvallisempi kuin maapallon hetkellinen ydinaseettomuus. Se tyhjiö meinaan täyttyisi pikavauhtia. Siitä ihmiset pitäisivät huolen.
Ilmoita asiaton viesti
JUURI NÄIN ON!
Yksikään ydinasevaltio ei voi ottaa riskiä sopia ydinaseettomuudesta. Silloinhan Pohjois-Koreaa diktatorisoiva suku vetypommittaisi ihan vapaasti sivistyneen maailman pois, koskapa se maa ei suostu muuhun kuin vain uhittelemaan ja jopa etenemään kohti toteutuksia sen mukaan kuin rahkeet riittävät. Halu tuhota on paljon isompikin kuin mahdollisuudet. pohjois-Korean, Iranin, Pakistanin ja esim. ydinpolttoainevarkauksien vuoksi on edesvastuutonta sopia tekohurskaasti kiellosta. Vertailun vuoksi … jos joku todella sitoutuisi ns. 10 käskyn noudattamiseen, niin kukaanhan ei kuitenkaan lähesjään noudattaisi. Vetypommista puheenollen, edesvastuuttomasti yhdellä isolla vetypommilla voi tuhota hetkessä koko Maan ja tiedämme, että edesvastuuttomuutta on enemmän kuin tarpeeksi sekä sen tiedämme, että monessa maassa pystyttäisiin tekemään niin iso vetypommi.
Ilmoita asiaton viesti
Ilman ydinase pelkoa olisi maailma sodassa.. Joten väärään paikkaan menee rauhanpalkinto..
Vaikken ole sotien tai aseiden ystävä, niin silti olen iloinen että ydinpommi keksittiin.. Tosin Pohjois-Korean tyylisille maille sitä ei soisi, mutta jos sitä ei olisi alunperinkään keksitty, niin veikkaan että jotain vastaavaa olisi silti keksitty. Koska Maiden halu päästä kunnolla niskanpäälle olisi ollut sen verran suurta
Ilmoita asiaton viesti
TÄYSIN väärään paikkaan meni, kyllä. Onko Norjan Nobel-jengistä tullut kukkaiskansaa? Ahtisaaren tapaisille rauhan tekijöille ennemminkin se pitäisi antaa. Rauhaa Isiskin ajaa – kun kaikki viholliset on tuhottu, on rauha Maassa tyylin uskollisesta noudattamisesta. Mutta se ei ole sivistynyt tie. Ei maailmaa pidä uhrata rauhan asialle. Rauhanpalkinto voitaisiin myöntää monelle ydinasevaltiolel siitä, että nämä eivät ole tuhonneet Maata, vaikka heillä on ollut täysi mahdollisuus siihen.
Ilmoita asiaton viesti
Rauhanpalkinto tulisi antaa ydinaseille, eikä niiden kieltäjille. Neuvostoliiton v 1961 räjäyttämä ja Saharovin kehittämä Tsar-Bomba 50 megatonnilla ( kaikkien vetypommien äiti, joka oli kuitenkin puolta pienempi, mitä Moskova kommunistit toivoivat 100 megatonnin verran ) tulisi nyt ensimmäisenä mieleen ydinpommien parhaimmistosta rauhan takaajaksi.
Rauhanpalkinnon voisi toisaalta myöntää myös arvostetulle politiikolle, joka on toiminut ja ponniistellut rauhan hyväksi – tosin tässäkin on ollut omituisuuksia mm. Barak Obama, Al Gore ja Aung San Suu Kyi.
Ilmoita asiaton viesti
Ihmettelen kommentaattoreiden logiikkaa.
Emme todellakaan tule koskaan elämään täydellisen sääntöpohjaisessa maailmassa, ihmisiä kun kerran olemme.
Ydinaseiden tuoma kauhun tasapaino voi toimia turvan lisääjänä vain uhkapelin sääntöjen toteutuessa täydellisesti.
Todellisuudessa ihmiskunnan eloonjäämisen mahdollisuudet pienenevät vääjäämättä niin kaun kuin ydinaseita pidetään laukaisuvalmiina alustoillaan.
Oletetaan, että nykyisin ydinsodan syttymisen todennäköisyys yhden vuoden aikana on yksi tuhannesta. Riski tuskin on arvioitu alakanttiin vallitseva poliittinen tilanne ja koetut vähältä piti -tilanteet huomioon ottaen. Tällöin sadan vuoden kuluessa ydintuhon riski kasvaa noin kymmenprosenttiseksi.
Olisitteko valmiit nousemaan perheinenne lentokoneeseen, joka putoaa ja tappaa matkustajansa kymmenen prosentin todennäköisyydellä?
Ilmoita asiaton viesti
Kasvio yhä haluaa uskoa, että ydinaseriisunnan jälkeinen maailma myös pysyisi ydinaseettomana, mikä on täysin mahdoton olotila. Todellisuudessa alkaisi kiivas kilpajuoksu siitä, mikä valtio tai muu taho (vaikkapa teknologiayhtiö) ehtisi ensimmäisenä valmistamaan ydinaseen. Tällä taholla olisi sitten käsissään avaimet globaaliin dominanssiin. Ja tällöin maailma vasta vaarallinen paikka olisikin.
Kasvion todennäköisyysmatematiikka ei pidä kutiaan. Todennäköisyys ei tuolla tavalla kumuloidu. Kasvion matematiikan mukaan jos heität 100 kruunaa peräjälkeen, niin sitten on pakko tulla sata klaavaa. Tai jos joka 10. arpa voittaa, niin ostamalla 10 arpaa olet takuulla ostanut myös voittavan arvan. Näin ei todennäköisyydet kuitenkaan toimi.
Ilmoita asiaton viesti
Jos joka 10. arpa voittaa, kymmenen kerran jälkeen yhden tai useamman voittoarvan kohdalle osumisen tilastollinen todennäköisyys on pikaisesti laskien noin 65,1 prosenttia. Kymmenen arpaa lisää, niin todennäköisyys nousee jo noin 87,8 prosenttiin. Silti jokaisen uuden arvan kohdalla voiton todennäköisyys pysyy kymmenenä prosenttina.
Sama riskien kumuloitumisen logiikka toimii jatkuvan ydinsodan uhan alla elämisen kohdalla.
Ilmoita asiaton viesti
Kasvio on laskenut arpojen oston todennäköisyyden ihan oikein. Jos jotakuta kiinnostaa, niin voittavan arvan saamisen todennäköisyys on 1-0,9^x, jossa x on ostettujen arpojen lukumäärä.
Mutta se tahattoman laukaisun todennäköisyys on ja pysyy alkuperäisen suuruisena. Siihen ei vaikuta riskiä kasvattavasti menneiden päivien menestys. Tilanne vertautuu kolikon heittoon joka aamu. Edellisten päivien tulokset – vaikkapa 100 klaavaa putkeen- ei yhtään lisää kruunan todennäköisyyttä. Se on se sama 50%.
Ilmoita asiaton viesti
Ydintalvi osoittautui jo 1990 – jopa puoltajiensa näkemyksen mukaan – liioitelluksi skenaarioksi. Ei sillä, että kannattaisi kokeilla. Nykyajan ydinasearsenaalit ovat myös merkittävästi kylmän sodan aikaisia pienempiä ja koostuvat pienemmistä taistelukärjistä. Ydinsota ei lopettaisi elämää maapallolta, ei edes ihmiselämää, tuskin edes teollistunutta sivilisaatiota kaikkialta maapallolta.
Ylläolevaa ei tule lukea ydinaseiden käytön puolustamiseksi. Nykyiselle elämänmuodollemme ja ihmiskunnalle ylipäätään välittömine ja välillisine vaikutuksineen ydinsota olisi ehdoton katastrofi.
Näkisin itse realistisimmaksi skenaarioksi ydinaseiden rajoittamisen pieniin määriin sopimusjärjestelyin. Samalla myös Pakistanin, Intian ja Israelin ydinaseet tulisi saada kansainvälisten sopimusjärjestelyjen piiriin. USA:n ja Venäjän ydinasearsenaalit ovat aivan liian isot mihinkään realistiseen skenaarioon.
Ilmoita asiaton viesti
Ydintalvi on äärimmäinen, mutta ei automaattisesti poissuljettava skenaario.
Ydinsodan seurauksia arvioitaessa on otettava huomioon, että emme ole milloinkaan aiemmin eläneet niin kompleksisessa yhteiskunnassa kuin nykyisin. Yksien järjestelmien muuttuminen toimintakyvyttömiksi pudottaa pois pelistä ennustamattoman joukon muitakin järjetelmiä. Suurkaupungissa on vaikea selvitä jos ei ole vettä, ruokaa, sähköä, lämpöä, polttoainetta, tietoliikennettä, pelastuslaitosta ja toimintakykyistä terveydenhuoltoa. Näin vain esimerkkeinä.
Vielä Nagasakissa ensimmäiset raitiovaunut saattoivat aloittaa liikenteensä vuorokausi ydinpommin pudottamisen jälkeen. Tänä päivänä se ei olisi enää mahdollista.
Ilmoita asiaton viesti
Edellä olevissa kommenteissa on sivuttu ydinsodan syttymistodennäköisyyttä. Mikäli vuosittaista todennäköisyyttä tähän ei saada poliittisin, teknisin tai muin varotoimin keskimäärin laskemaan riittävän nopeasti, niin se syttyy joskus tulevaisuudessa täysin varmasti (todennäköisyydellä 1). Asia voidaan esittää tyhjentävästi perustodennäköisyyslaskennan keinoin, mutten nyt viitsi tässä mennä siihen.
Esimerkkinä kuitenkin, että jos tuo ydinsodan syttymistodennäköisyys joka vuonna olisi vakio p > 0 riippumattomasti edellisistä vuosista, niin ennen pitkää se syttyy todennäköisyydellä 1, eli varmasti. Jos vaikka p on yksi tuhannes- tai miljoonasosa, molemmissa tapauksissa huono lopputulos on varma. Jälkimmäisessä tapauksessa vain on odotettavissa, että niin käy paljon pitemmän ajan päästä.
Ilmoita asiaton viesti
Rauhanpalkinto tulee luovuttaa tehdylle työlle eikä utopialle.
Presidentti Obamakin sai rauhanpalkinnon ja kuitenkin kävi sotaa koko hallintokautensa Afganistanissa ja Irakissa.
Ilmoita asiaton viesti
Kuinka voisi uskoa USA:n kertovan Venäjälle, missä kaikkialla heidän ydinaseitaan majailee tai liikkuu. Aikanaan katsoin näistä aseista tehdyn dokumentin, jossa kerrottiin Yhdysvalloissa(kin) olevista ydinaseista, jotka liikkuvat maan alla koko ajan. Vain siltä varalta, että jos se toinen, silloinen Neuvostoliitto saisi päähänsä laittaa uusimmat pomminsa liikkeelle. ”Pelko on aseemme” ja kehitys kärkihankkeemme.
Voitto näissä asioissa on ”Reaganin unelman” eli tähtien sodan jääminen haaveeksi, toistaiseksi. Ei riitä usko siihen että vastapuoli tuhoaisi kaikki ydinaseensa, vaikka lupaisikin sen tehdä. Pohjois-Korean ja Iranin pitää aisoissa varmasti se, että nämä maat eivät ainakaan vielä halua tehdä selvää itsemurhaa. Suurvaltojen kapasiteetti on valtava näihin ”pikkujätteihin” verrattuna. Mutta vain niin kauan kuin ydinaseita on.
Rauhanpalkinto meni toki oikeaan osoitteeseen, mutta vaikka ydiaseista puhutaan, realismia on usein vain niiden määrän rajoittaminen. Koko maailmasta moisten pommien poistaminen vaatisi ihmeen, maailman johtajien olevan jotain muuta kuin he tänään ovat. Ainakin usean ydinasevallan kohdalla. Kun siis yksi lipeää, pettää koko systeemi ja sen uskottavuus.
Ilmoita asiaton viesti
Ydinvarustelun logiikka todella toimii kutakuinkin kuvaamallasi tavalla. Venäjän armeijan modernisointiohjelman painopiste on ollut nimenomaan ydiniskupotentiaalin vahvistamisessa. Viimeksi eilen venäläiset mediat hehkuttivat maan uusimpien ydinlatausten kuljettamiseen tarkoitettujen pommikoneiden – ”valkoisten joutsenten” – suunnatonta suorituskykyä ja kauneutta. Äskettäin Trumpin hallinto on ilmoittanut vastaavan modernisointiohjelman toteuttamisesta omalla puolellaan.
Ei aseiden ja laukaisujärjestelmien rakentaminen ihan näkymättömissä nykyaikana kuitenkaan ole helppoa. Eli valvonta ei ole täysin mahdotonta. Ja aina voidaan siirtymävaiheessa harkita vahvimman ydiniskupotentiaalin siirtämistä YK:n hallintaan.
Ilmoita asiaton viesti
Itse Alfred Nobel kuvitteli dynamiitin keksittyään, että hänen keksintönsä tuo maailmaan rauhan – niin hirvittävä räjähdysvoima kuin dynamiitilla on, se teki Nobelin käsityksen mukaan sodista niin tuhoisia, ettei kukaan enää halua sotia.
Kuten nyt tiedämme, niin ei käynyt. Sen sijaan Manhattan-projektin kehittämää atomipommia kokeiltiin kerran ja sen jälkeen käytettiin sodassa kahdesti – eikä ydinaseita ole käytetty sotimiseen sen koommin, ikinä. Ihmiskunta ja sen vallanpitäjät ovat ymmärtäneet, että nyt on kehitetty ase, joka – toisin kuin dynamiitti – voi aikaansaada maailmanlopun tai ainakin tuhota merkittävän osan ihmiskuntaa ja pilata maapallon ekologian laajoilta alueilta; sellaisessa sodassa ei ole voittajia.
Ydinaseen vaikutukset nähtiin Hiroshimassa ja Nagasakissa, ja jokainen ydinaseen itselleen kehittänyt valtio on voinut koealueilla todeta sen tuhovoiman. Se on jotakin, mikä on pakko ottaa tosissaan.
Paradoksi on siinä, että ydinpelote toimii siinä, missä ”dynamiittipelote” ei toiminut – suursodan ennalta ehkäisyssä.
Jos ydinase voitaisiin ”keksiä pois” tiedeyhteisön keskuudesta ja kaikesta muistiin merkitystä aineistosta, ei olisi olemassa mitään samanlaista pidäkettä aloittaa sotia ns. tavanomaisilla aseilla, eli räjähdysaineiden kemialliseen muotoon varastoituun energiaan perustuvilla pommeilla, kranaateilla, miinoilla, torpedoilla ja ohjuksilla. Vain maailmanloppu riittää ihmiskunnalle pelotteeksi III maailmansotaa estämään – ei II maailmansodan aikaisten aseiden parannetut painokset ydinaseet pois luettuna.
Maailma ilman ydinaseita olisi siksi turvattomampi paikka – koska suurhyökkäysten kynnys olisi matalampi, eikä miljoonan sotilaankaan menetys ole sama asia kuin maailmanloppu.
On aivan toinen asia, että vähempikin riittäisi. Yhdysvallat ja Neuvostoliitto / Venäjä pitävät hallussaan massiivista overkill- kapasiteettia, ja varmasti vähempikin määrä megatonneja sekä ydinkärkien kappalemäärää ajaisi aivan saman asian.
Kerhoon on sittemmin liittynyt muitakin jäseniä: https://yle.fi/uutiset/3-8776445 , http://www.icanw.org/the-facts/nuclear-arsenals/ ja Irania kiehtoo ajatus klubiin liittymisestä. Maat ovat kukin tehneet suuria uhrauksia päästäkseen aseista tuhoisimman haltijaksi: ne ovat maksaneet asekehityksestään huikeita summia rahaa omasta kansallisvarallisuudestaan, ja jo kehittely- ja kokeiluvaiheessa niille on tullut radioaktiivisuuden ja ohjusteknologian toimintahäiriöiden aiheuttamia henkilötappioita. Nytkö nämä maiden kalliisti hankkimat ”henkivakuutukset” sitten hävitettäisiin pois vastikkeettomasti, noin vain jonkun hippiporukan vaatimuksesta?
Aseriisunta on kannatettava päämäärä, koska ihmiskunnalla on tottakai parempaa käyttöä voimavaroille, jotka nykyisin sijoitetaan aseistautumiseen. Ydinaseiden leviämisen estäminen on samoin erittäin kannatettava päämäärä, koska etenkin pinnallisempi ymmärrys ydinsodan luonteesta varsinkin poliittisesti tai uskonnollisesti fanaattisten kiilusilmien keskuudessa saattaa johdattaa suurempaan riskiin ydinaseen edesvastuuttomasta käytöstä ”oikean asian” nimissä.
Näistä syistä muotoseikat eivät ole suinkaan yhdentekeviä aseriisunnan prosessissa, ja Nobel-komitea menee metsään palkitessaan 7.7.2017 käynnistettyä kansainvälistä kampanjaa, joka kunnostautuu lähinnä vaatimalla. Yhtään aserajoitusta maailmassa ei ole saatu aikaan banderolleja kantavien tunteissaan vellojien toimesta, vaan asialla ovat olleet kulissien takana tylsät keski-ikäiset tai vanhemmat äijät, osa puku päällä, osa kantaen asevoimiensa univormua. Kärsivällinen, julkisuutta kaihtava pitkäjänteinen ja pitkäpiimäinen työ diplomatian, teknisten yksityiskohtien ja valvonnan keinojen parissa on saanut aikaan tähänastiset rajoitukset määräajoiksi – samalla kun jokainen ydinasevalta on visusti huolehtinut osaamisensa ylläpidosta tällä teknologian alueella, kaiken varalta.
On aivan eri asia, jos aloite tulee johtavilta ydinasevalloilta. Ensimmäisenä virkakautenaan Barack Obama ajoi ydinaseriisuntaa, mutta ei saanut tuolloinkaan ajatuksilleen julkista kannatusta sen enempää toiselta merkittävimmältä ydinasevallalta Venäjältä kuin rauhanjärjestöiltä tai hänet jo kerran palkinneelta Nobel-komitealta.
Jos aloite ydinaseriisuntaan ei tule vakavasti otettavalta taholta, ydinasevallat eivät suhtaudu siihen vakavasti. Aivan kuten Yhdysvallat jo ehti todeta Nobelin uusimman rauhanpalkinnon jaon jälkeen – sopimuspaperi ydinaseiden kieltämisestä ei poista maailmasta yhtään ydinasetta. Kyse on pelkästä mediahälystä, joka kestää aikansa ja sitten unohdetaan, koska siinä yritetään nousta puuhun väärä pää edellä. ”The only guarantee against the spread and use of nuclear weapons is to eliminate them without delay” on naiivin epärealistista haihattelua.
On jotenkin oireellista, että Suomessa pääministeri Sipilä nyt ottaa niin tosissaan tähän saakka tuntemattoman ICAN-järjestön, ikään kuin uusi Messias olisi saapunut ratkomaan ihmiskunnan ongelmat vain siksi, että sattumoisin Nobel-komitea ei tällä kertaa keksinyt parempaakaan palkinnon saajaa. Sipilän mukaan tarvitaan nyt laajaa kansalaiskeskustelua siitä, säilyttääkö Suomi tähänastisen realistisen diplomaattisen päämääränsä rajoittaa ydinaseiden leviämistä maailmassa, vai lähdetäänkö kansainväliseen pellejoukkoon allekirjoittamaan tunteiden vallassa sopimuspaperia, joka kieltää ydinasevalloilta turvallisuutensa kulmakiveksi kokemansa välineen, mutta ei anna niille mitään vastineeksi eikä pysty kieltämään sotiin johtavia tapahtumien kulkuja maailman valtiaiden korvien välistä.
Tunneperäiseen kieltosopimukseen sitoutuminen kenties veisi Suomelta myös epävirallisen ”hyvän tahdon turvatakuun” Yhdysvalloilta. Venäjä ei kuuna päivänä liity sopimukseen, joka vie siltä ydinpelotteen – muilta osinhan Venäjä kokee olevansa Länteen nähden alakynnessä aseistuksensa laadussa ja teknologisessa tasossa.
Paljon melua tyhjästä – mutta sattuuhan niitä erehdyksiä, jopa Nobel-komitealle.
Ilmoita asiaton viesti