Vieläkö ydinaseiden leviäminen voidaan estää?
Vielä vähän aikaa sitten Pohjois-Koreaa pidettiin outona kummajaisena, jonka julman valtajärjestelmän uskottiin kaatuvan pian omaan mahdottomuuteensa. Hampaisiin asti aseistettuna mutta rutiköyhänä valtiona Pohjois-Korea kykeni häiritsemään lähinnä vain huomattavasti vauraampaa eteläistä naapuriaan. Kiinan ja USA:n tiukka asemoituminen kahden Korean välisen aselepolinjan vastakkaisille puolille vaikutti kylmän sodan jäänteeltä, josta olisi pitänyt päästä eroon jo kauan sitten.
Nyt Pohjois-Korea on kuitenkin noussut kansainvälisen huomion keskiöön maan ydinasehankkeen ja Donald Trumpin ja Kim Jong-unin välille kehittyneen ainutlaatuisen haistattelukisan myötä. Kimin hallinnon kaatumisen odottelun sijasta kysytään, milloin koko ajan aggressiivisemmaksi tuleva uhkailu muuttuu todelliseksi yhteydenotoksi. Sen pelätään ajavan maailman uuden – ehkä sivilisaatiomme loppua merkitsevän – suursodan kurimukseen.
Tilanteen vakavuuteen herättyään YK:n turvallisuusneuvosto on päättänyt useista Pohjois-Koreaa vastaan suunnattavista pakotteista. Myös Kiina on turhautunut entisen suojattinsa omavaltaisista otteista, ja nykyään se etsii tosissaan ratkaisua kriisiin. Kreml sen sijaan pelaa aikaa ja näyttää suorastaan nauttivan pienen Pohjois-Korean uhittelullaan USA:lle aiheuttamasta kiusasta.
Kaikista painostustoimista huolimatta Pohjois-Korean diktaattorilla tullee olemaan jo noin vuoden kuluttua sekä asekelpoisia ydinkärkiä että ohjuskalustoa, jolla se yltää Yhdysvaltoihin saakka. Täysin mahdollista kuitenkin on myös se, että jo ennen tuota vaihetta jonkun hermo pettää tai vastapuolen liikkeet tulkitaan väärin niin, että tuloksena on avoin sotilaallinen yhteenotto. Tuolloin vaara konfliktin laajentumisesta suurvaltojen väliseksi sodaksi on erittäin suuri.
Pohjois-Korean nousu ydinasevallaksi nostaa huomattavasti muiden maiden auttamiskynnystä, jos esimerkiksi pohjoiskorealaiset itse yrittävät päästä eroon sortajistaan tai jos Pohjois-Korea alkaa uhkailla eteläistä naapuriaan. Monet yksinvaltiaat ja hämärätahot ovat todennäköisesti valmiit maksamaan Pohjois-Korean diktaattorille kunnon korvauksia ydinaseteknologiasta ja siihen liittyvästä tietämyksestä. Muut maat luonnollisesti reagoivat tunnistamiinsa uhkiin, ja siten Pohjois-Korean pyrkimysten tuloksena voi hyvin olla ydinaseiden leviämisen riistäytyminen kokonaan hallinnasta.
Tällaisten näköalojen valossa kansainvälisellä yhteisöllä on perusteltu syy tehostaa ponnistelujaan Pohjois-Korean aseohjelman pysäyttämiseksi vielä ennen lopullisen tavoitteen saavuttamista. Onnistumisen perusedellytys on se, että Yhdysvallat ja Kiina löytävät tässä asiassa yhteisen linjan ja kykenevät toimimaan koordinoidusti.
Tähän tuskin päästään, jos Yhdysvaltain presidentti on koko ajan Kiinan kimpussa omine kauppapoliittisine vaatimuksineen. Tuloksiin ei päästä myöskään Donald Trumpin kontrolloimattomalla suunsoitolla tai yksipuolisilla sotilaallisilla voimannäytöillä.
Aivan eri tilanne syntyisi, jos Yhdysvallat luottaa Kiinankin olevan huolestunut Kim Jong-unin aikeista ja tunnustaa maan tasavertaiseksi kumppaniksi ratkaisuja etsittäessä. Lisäksi Yhdysvaltojen tulisi ottaa huomioon, että Kiinan johto on parhaillaan valmistautumassa maan kommunistisen puolueen 19. puoluekokoukseen. Yksikään Kiinan johtajista ei tällaisessa tilanteessa ole suostuvainen sellaisiin ulkopoliittisiin liikkeisiin, jotka voisivat vaarantaa kokouksen menestyksellisen läpiviemisen. Edelleen Yhdysvaltojen kannattaisi tunnustaa se tosiasia, että kiinalaiset tuntevat Pohjois-Korean olot ja sen sisäisen poliittisen dynamiikan kymmenen kertaa amerikkalaisia paremmin.
Oikean tulokulman löydyttyä olisi mahdollista etsiä molempien osapuolten hyväksymiä – osin todennäköisesti hyvin epäkonventionaalisiakin ja julkisuudelta salassa pidettäviä – keinoja, joilla saadaan estettyä Kim Jong-unin pääsy tavoitteeseensa. Jos siinä onnistutaan, saadaan ehkä luotu pohja laajemmille keskusteluille Koreoiden tulevaisuudesta ilman pelkoa siitä, että vastapuoli pyrkisi käyttämään tulevia järjestelyjä oman etupiirinsä laajentamisen välineenä.
Kokonaan eri asia sitten on, löytyykö USA:n nykyjohdosta sellaista viisautta, joka mahdollistaisi tällaisen strategian toteuttamisen. Ja vaikka löytyisikin, Kreml tekisi todennäköisesti kaikkensa USA:n ja Kiinan yhteistyön sabotoimiseksi.
Estää voidaan ainoastaan vaatimalla suurvallat, nykyiset atomiasevaltiot luopumaan omista atomiaseistaan.
Atomiaseettomilla kun ei ole YKssa mitään vaikutusvaltaa, on ainoa tasa-arvoisuuden tie hankkia oma ydinase.
Ilmoita asiaton viesti
”Vieläkö ydinaseiden leviäminen voidaan estää?”
*******************************************************
Ei leviämisen estäminen ollut mikään realiteetti sen jälkeen, kun ydinaseet keksittiin. Korkeintaan jonkun ideologian tai mielenrauhan takia jotkut kai ajattelivat että estää voisi…… totaalisen typerää, mutta osin ymmärrettävää.
Ainut keino ihmiskunnan (järkevään) selviämiseen on estää ydinsodat (pienimuotoiset vielä menevät) sen aikaa että teknología ja rahoitus jne. mahdollistaa muiden taivaankappaleiden asutuksen. Yhteen palloon laitetut sijoitukset ovat vähän turhan riskaabeli homma. Se on vähän siinä ja siinä miten käy.
Ihmiskuntahan sinällään ei välttämättä isommassakaan ydinsodassa edes tuhoutuisi, vaan taantuisi vain satoja tai pahimmillaan tuhansia vuosia.
Ilmoita asiaton viesti
”Sotahistorian dosentti: Yhdysvallat on lähempänä iskemistä Pohjois-Koreaan kuin koskaan aiemmin. Markku Salomaa uskoo USA:n tekevän Pohjois-Koreaan ennaltaehkäisevän iskun ennen kuin Pohjois-Korea ehtii toteuttaa uhkauksensa vetypommikokeesta Tyynellämerellä.” IL Sunnuntai 24.9.2017 klo 20.23
Voisiko Trump/USA ottaa riskin?
http://www.iltalehti.fi/ulkomaat/20170924220041457…
Ilmoita asiaton viesti
USAn on pakko poistaa uhka. Niin hölmö ei Trumpkaan ole että jäisi odottelemaan. Salomaan lailla ennustan että pikapuolin alkaa tapahtua. Kuitenkin sillä erotuksella että kohteena on myös läskipoika esikuntineen. Jos iskun jälkeen jää epätietoisuutta jäikö läskipoika henkiin, se antaa avaimet sisäiseen vallankaappaukseen.
USS Ronald Reagan on jo passissa ja Guamille on hiljalleen ajettu lisää koneita. Äskettäinen jenkkisiviilien evakuointiharjoitus ei todennäköisesti ollutkaan väärä hälytys vaan viesti tulevasta iskusta. Pohjois-Korea ylitti rajan keväällä kun se uhkasi USAa ydiniskulla. Jos Kiinaa tai Venäjää olisi uhattu vastaavasti, ne olisivat jo iskeneet. Siksi nekin tulevat hyväksymään jenkkien ennaltaehkäisevän iskun, lievistä kitinöistä huolimatta. Suomen ja Euroopan pitää kuitenkin olla hereillä ettei Venäjä käytä tilaisuutta hyväksi jenkkien siirtäessä huomion Pohjois-Koreaan.
Ilmoita asiaton viesti
Aika sotku siitä Korean niemimaalle tulee, jos näin käy. On myös ydinsodan uhka, sillä ei tiedetä, mitä Kim tekee kun näkee loppunsa olevan käsillä.
Ilmoita asiaton viesti
USAn on pakko poistaa uhka. Ja uhrata Soul.
Soul oli minun ensimmäisessä koulukartassa Keijo.
Se oli japanilaismiehityksen aikaa.
Silloinkin Suomessa pelättiin miehitystä.
Miehitystä ei tullut mutta pelko jäi.
Ilmoita asiaton viesti
Soul olisi suuri uhraus – siellähän asuu lähes 10 miljoonaa ihmistä. Ja japaniakin on uhattu ohjuksilla hyökkäyksen sattuessa.
Ilmoita asiaton viesti
Uskon kyllä Yhdysvaltojen liittolaisineen olevan jo nyt käytännössä monin tavoin aktiivinen, eihän Venäjä ole ainoa hybridisotaan kykenevä maa maailmassa.
Samalla uskon jopa Trumpin esikuntineen miettivän ainakin kahdesti suoria sotilaallisia toimia Pohjois-Koreaa vastaan. Tähän on kolme tärkeää syytä:
1) Ei voi olla mitään varmuutta siitä, että kaikki ydinaseet ja laukaisualustat saataisiin tuhottua kerralla.
2) Pohjois-Korea ehtisi joka tapauksessa aiheuttamaan valtavaa tuhoa etenkin Soulin alueella, jossa asuu parikymmentä miljoonaa ihmistä.
3) Korean sodan jäljiltä ja puoluekokouksen alla Kiina kokisi kaikkinaisen USA:n asevoimien tunkeutumisen aselepolinjan yli sodanjulistukseksi itseään vastaan.
Siksi tarvitaan plan B, jolla alkaa olla julmettu kiire. Sen aikaansaaminen edellyttää käytännössä USA:n ja Kiinan välisen epäluottamuksen Rubiconin ylittämistä – ja Venäjän jättämistä sivustakatsojaksi.
Ilmoita asiaton viesti
Yhdysvaltain hallinnolla ja presidentti Trumpilla on jo enemmän vihollisia kuin ystäviä. Nykyinenkään tilanne ei johdu kenenkään ulkonäöstä tai puheista. Taustalla on imperialismi, Yhdysvaltain imperialismi.
Talouspakotteita ja saartoilmoituksia on jaettu entisten (mm. Kuuba) lisäksi Venezuelalle, Bolivialle, Venäjälle, Iranille ja Pohjois-Korealle.
Yhdysvallat on sotimassa Afganistanissa, Irakissa, Syyriassa, Jemenissä, Libyassa ja Keski-Afrikassa. Ja pienemmissä kahakoissa Ukrainassa, Somaliassa ja Etelä-Sudanissa.
Imperialistien kädet ovat näin täynnä työtä. Ydinaseiden käyttö voisikin ratkaista koko ongelman. Ihmisistähän ei ole ennenkään ollut niin väliä.
Ilmoita asiaton viesti
No, uskonpa minäkin Kim Yong-unin pitävän Vladimir Putinia enemmän ystävänään kuin Donald Trumpia.
Ilmoita asiaton viesti