*

AnttiJuhaniKasvio

Putinin tulevaisuus

Päältä katsoen Venäjän valtionpäämiehen asema näyttää juuri nyt vahvalta. Istuvalla presidentillä ei ole kunnon haastajia tulevissa vaaleissa ja maan talouskin on sopeutettu öljyn vallitsevaan hintatasoon. Maailmalla kaikkien on otettava Venäjä tosissaan riippumatta siitä, pidetäänkö maan toimista vai ei.

Silti Venäjä on umpikujassa, josta päästään vain uuden ja hyvin toisella tavalla ajattelevan johtajan ohjauksessa.

Missio ja sen eteneminen

Vladimir Putinin noustessa Boris Jeltsinin seuraajaksi moni näki hänet tuoreena ja edeltäjäänsä raittiimpana johtajana, joka pyrkisi edesauttamaan Venäjän kehittymistä nykyaikaiseksi markkinatalousmaaksi ja rakentamaan hyvät suhteet länsimaihin.

Todellisuudessa Putin koki tulleensa länsimaiden pettämäksi Naton hivuttautuessa Venäjän kylkeen Neuvostoliiton hajoamisen jälkeistä alennustilaa hyödyntäen. Aikaa myöten Putinista on muovautunut autoritaarinen johtaja, joka on ottanut päätehtäväkseen Venäjän nostamisen valtakunnan parhaiden aikojen veroiseksi suurvallaksi. Päävastustajakseen Putin näkee USA:n, joka pitää itseään maailman valtiaana ja kohtelee Venäjää toisen luokan valtiona.

Vaikutusvaltansa kasvattamiseksi Venäjä on suunnannut Putinin johdolla valtavasti resursseja armeijan modernisointiin, turvallisuus-, vakoilu- ja propagandakoneiston rakentamiseen ja Kremlin liittolaisten voitelemiseen. Paljon vähemmän ajatuksia on uhrattu talouden modernisointiin ja yhteiskunnan toimintojen kuntoonsaattamiseen. Korkeiden öljyn hintojen aikakaudella tätä ei pidetty tarpeellisena, sillä Venäjän luonnonrikkauksien uskottiin takaavan maalle tasaisesti kasvavan tulovirran hamaan tulevaisuuteen saakka.

Vaikka öljytulojen kasvuun kohdistuvat odotukset eivät ole toteutuneet, maailmalla Putin voi kirjata itselleen monia voittoja. Ovathan Krim ja itäisen Ukrainan separatistialueet edelleen tiukasti Venäjän hallinnassa. Bashar al-Assad on käytännössä varmistanut presidenttiytensä jatkumisen Syyriassa, Naton avainmaihin kuuluva Turkki on hakeutunut tiivistyvään yhteistyöhön Venäjän kanssa ja Kim Jong-unin ydinaseohjelma tekee USA:n ja sen liittolaisten elämän erittäin epämukavaksi.

Lisäansioiksi Putin voi laskea itseensä kohdistuvan ihailun eri maiden oikeistopopulististen, kansallismielisten ja maahanmuuttovastaisten tahojen keskuudessa sekä onnistuneen puuttumisen USA:n presidentinvaaleihin. Tuon operaation ansiosta Putinin inhokkimaa on akuutissa johtamiskriisissä.

Entä tästä eteenpäin?

Tähänastisen kehityksen perusteella voisi ajatella Putinin toteuttavan loputkin missiostaan seuraavan virkakauden aikana. Vuoteen 2024 mennessä Venäjä on ehkä vakiinnuttanut asemansa USA:n ja Kiinan veroisena supervaltana, Nato on työnnetty kaemmas Venäjän rajoilta, maata vastaan suunnatuista pakotteista on luovuttu ja johtavat länsiyritykset ovat taipuneet tasavertaiseen yhteistyöhön venäläisten kumppaniensa kanssa maan itse sanelemilla pelisäännöillä. Tämän jälkeen Putin voisikin jo jäädä hyvin ansaitulle eläkkeelle.

Todennäköisempää kuitenkin on, että Putinin katteettomat suurvaltaunelmat ajavat maan lähivuosina syveneviin vaikeuksiin. Samalla maailmanpolitiikan pääakseli rakentuu yhä selvemmin USA:n ja Kiinan välille Venäjän joutuessa seuraamaan isompien keskusteluja sivusta.

Tämä on väistämätöntä jo siksi, että Venäjän väkiluku on vain noin kymmenesosa Kiinan ja alle puolet USA:n väkiluvusta. Eurooppalaisittain toki runsaat 140 miljonaa on paljon, mutta ei Venäjän maantieteelliseen kokoon suhteutettuna. Siksi Kreml ei voi olla seuraamatta pelolla esimerkiksi Kiinan mahdollisia aikeita Siperian ja sen luonnonrikkauksien suhteen. Ongelma ei korjaannu ajan myötä, sillä Venäjän kuolleisuus on kasvanut syntyvyyttä suuremmaksi. Lisäksi maasta virtaa jatkuvasti pois etenkin hyvin koulutettuja venäläisiä, kun taas tilalle tulee lähinnä matalapalkkatöihin sijoittuvia kaukasialaisia.

Väestöpohjan rajallisuutta suurempi ongelma on Venäjän talous. Esimerkiksi viime vuonna Venäjän dollarihintainen bkt jäi vajaaseen 1,3 biljoonaan, kun Yhdysvallat ylti 18,6 biljoonaan ja Kiina 11,2 biljoonaan. Vaikka ostovoimatasoitus pienentää USA:n etumatkaa sekä Kiinaan että Venäjään verrattuna, on selvää että varustelukilpa, ulkomaiset sotilasoperaatiot ja hybridisota kuormittavat Venäjää monin verroin raskaammin kuin  Yhdysvaltojen tai Kiinan kokoisia talouksia. Lisäksi on otettava huomioon sisäisen turvallisuuden ylläpitämisen aiheuttamat kulut ja korruptioon valuvat valtaisat summat.

Näiden rahareikien vuoksi Venäjällä ei enää riitä resursseja sen paremmin talouden modernisointiin kuin kansalaisten hyvinvoinnista huolehtimiseenkaan. Tästä seuraa huikea paradoksi: luonnonrikkauksiensa ja osaamispääomiensa puolesta Venäjä voisi hyvin olla Norjan tavoin yksi vauraimmista ellei jopa vaurain maa maailmassa, mutta jo muutamien vuosien kuluttua aiemmin rutiköyhänä kehitysmaana tunnettu Kiina ohittaa Venäjän myös henkeä kohti laskettua bruttokansantuotetta mittarina käyttäen.

Aggressiiviset laajentumispyrkimykset ovat karsineet Venäjän ystävät vähiin, ja ulkopuolisten vaikutusyritysten pelko on tehnyt yhteiskunnasta hyvin sisäänpäinkääntyneen. Tämä rajoittaa oleellisesti maan elinkeinoelämän kykyä uusiutua ja saada virikkeitä muualta maailmasta. Siksi on epätodennäköistä, että talouden kasvu ja tuottavuuskehitys pääsisivät vauhtiin jatkossakaan.

Toiveet vallanvaihdoksesta

Venäläiset eivät välttämättä jaksa enää kärsiä kovin pitkään uhrauksia, joihin Kremlin suurvaltapolitiikka heidät pakottaa. Myös maan elinkeinoelämän piirissä kaivataan uutta johtoa, joka näkee maan aseman realistisemmin, normalisoi suhteet länteen ja suuntaa käytettävissä olevat resurssit maan ja sen kansalaisten hyvinvoinnin edistämiseen. Vladimir Putinin ei enää uskota olevan halukas tai kykenevä tällaisen suunnanmuutoksen toteuttamiseen.

Ongelmana kuitenkin on se, että vain näennäisen demokraattisesti järjestetyt vaalit eivät toimi minään todellisena vallanvaihdon kanavana. Muutos tulee mahdolliseksi vasta keskeisten valtaryhmittymien pitäessä sitä tarpeellisena ja jonkun kyetessä käytännössä ottamaan vallan itselleen. Metodit eivät välttämättä ole kauniita, sillä harvoinhan valtaa pitävät kummisedät ovat valmiit luopumaan vapaaehtoisesti asemastaan.

Yhden machon vaihtuminen toiseen ei ratkaise vielä mitään, jos taustalla olevat vallankäytön järjestelmät ja vallitsevat ajatukset pysyvät entisellään. Isompi merkitys olisi suurvaltapoliitikon vaihtumisella talousasioihin keskittyvään teknokraattiin. Parasta toki olisi sellaisten uudistusvoimien pääseminen voitolle, jotka ovat valmiit kyseenalaistamaan nykyisen valtajärjestelmän legitimiteetin ja pyrkivät viemään maataan kohti kohti toimivaa demokratiaa. Ilman kansalaisten aktiivista tukea sellainen muutos tuskin kuitenkaan onnistuu.

Hyöty leviäisi laajalle

Koko maailma on joutunut maksamaan raskaasti Venäjän nykyjohdon suurvaltapyrkimyksistä. Euroopassa luultiin hetken perinteisten sotien ajan jo päättyneen niin, että varusteluun aiemmin suunnattuja varoja ryhdyttiin käyttämään järkevämpiin kohteisiin. Nyt kuitenkin olemme palanneet varustelukilpaan ja ydinsodan uhka on suurimmillaan sitten Kuuban kriisin. Lähi-idän valtapelit kasvattavat pakolaisvirtoja, ja Venäjän johto pyrkii luomaan uuden äärioikeistolaisten ja taantumuksellisten voimien internationaalin.

Kuinka paljon vapaammin voisimmekaan hengittää, jos Venäjä suostuisi palaamaan normaaliksi kansainvälisen yhteisön jäseneksi ja keskittyisi ensisijaisesti oman maansa ja kansansa hyvinvoinnin kasvattamiseen? Eivät maailman ongelmat siihen loppuisi, mutta niiden ratkominen tulisi paljon helpommaksi. Sen verran pelkästään yhden maan johdon häiriköinti kykenee vaikeuttamaan nyky-yhteiskuntien elämää ja samalla vaarantamaan koko ihmiskunnan tulevaisuuden.  

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

7Suosittele

7 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (15 kommenttia)

Käyttäjän jarmolauros kuva
Jarmo Lauros

Venäläisittäin; siinähän lälläsi.

Käyttäjän MikaRiik kuva
Mika Riikonen

Kasvio on tehnyt pikkutarkkaa työtä analyysinsä taustoittamiseksi - siitä on annettava tunnustusta.

Venäjä on kuitenkin kleptokratia, jossa poliitikkojen keskeinen motiivi on lähtökohtaisesti täyttää omat taskunsa. Länsimainen "yhteisten asioiden hoito" ei kuulu heidän toimenkuvaansa eikä ajattelumaailmaansa. Tämä on se iso ero minkä vuoksi Venäjä on ja pysyy sellaisena kuin se on. Henkilökohtainen mahdollisuus tulla superrikkaaksi menee ohi ylevienkin motiivien, mikä takaa nykymenon jatkuvuuden silloinkin kun miehet vaihtuvat.

Linkissä on kuitenkin havaintoja orastavasta vastarinnasta: http://www.politico.eu/article/moscow-vladimir-put...

Käyttäjän LeoMirala kuva
Leo Mirala

Venäjä ei muutu. Putinin syrjäyttämiseen ei kykene muut kuin oligarkit. Kun he päättävät vaihtaa johtajan, he valitsevat tietysti itselleen mieluisen.

Tämän päivän Hesarissa Pekka Hakala kirjoittaa sivun mittaisen jutun otsikolla VENÄJÄ VALEHTELI SOTHAJOITUKSESTA. Valehdellaan siten että jokainen tajuaa sen olevan valhetta. Tällä luodaan voimakkaan hallinnon mielikuva.

Tällainen hallintatapa on leviämässä meillekin. Uskovainen Sipilä käyttää sitä menetelmää koko ajan. Jokainen tietää että uskovainenkin täyttää ensin omat ja sitten sukulaistensa taskut.

Käyttäjän RaunoLintunen kuva
Rauno Lintunen

Elävä elämä on osoittanut, että vaikka kuinka puhkuu ja puhisee, Venäjä pysyy.

Sotaharjoituksetkin olivat, menivät ja valtioiden rajat pysyivät paikoillaan, porvarimedian häpeäksi.

Yhdysvaltain, Naton ja Suomen revanssihenkisen oikeiston ykköstavoite on estää Pietarin ja Kaliningradin meri-ja ilmaliikenne. Toinen tavoite on nostaa Venäjällä valtaan presidentti Jeltsinin reinkarnaatio, joka sallisi maan pilkkomisen ja luonnonvarojen ryöstön.

Käyttäjän AnttiJuhaniKasvio kuva
Antti Kasvio

Jussi Halla-ahoko on tietolähteittesi mukaan matkalla pysäyttämään Pietarin ja Kaliningradin meri- ja ilmaliikennettä?

Kuuluuko Baltian tasavaltojen ja ehkä Suomenkin itsenäisyys osaksi sitä Iso-Venäjän pilkkomista, johon muun muassa Boris Jeltsin on syyllistynyt?

Eikö Venäjän luonnonvarojen ryöstäminen ole onnistunut viime aikoina ihan ilman Jeltsiniäkin?

Käyttäjän RaunoLintunen kuva
Rauno Lintunen

Yhdysvaltain, Saksan, Ruotsin, Suomen ja muutaman muun Nato-maan NOCO-17 ja Aurora 17 sotaharjoitukset olivat oikeasti harjoituksia Pietarin ja Kaliningradin meri- ja ilmaliikenteen katkaisemiseksi.

Boris Jeltsin oli yksi kolmesta syyllisestä, jotka aiheuttivat nykyisen geopoliittisen katastrofin ja sodat. Venäjä ei kestä enää toista Jetsiniä. Siksi venäläiset äänestävät Putinia ja kommunisteja.

Venäjän luonnonvarojen ryöstö on pysäytetty ja kansallistettu Jeltsinin ajan ryöstösaalista. Tästä huolimatta Venäjän nykyjärjestelmä on kapitalistinen ja katoaa ajan myötä.

Käyttäjän AnttiJuhaniKasvio kuva
Antti Kasvio Vastaus kommenttiin #8

Voitko täsmentää vielä, mitä tuohon geopoliittiseen katastrofiin oikein sisältyy. Kuuluuko esimerkiksi Baltian maiden itsenäisyys siihen?

Käyttäjän RaunoLintunen kuva
Rauno Lintunen Vastaus kommenttiin #11

Nykyisellään kuuluu. Ne ovat alistaneet itsensä USA:n ja Naton astinlaudaksi Venäjää vastaan. Jos lännen halajama suursota syttyy, Baltian maat tuhoutuvat ensimmäisinä.

Käyttäjän viljoh9 kuva
Viljo Heinonen

Venäjän talous ei kestä maan nykyistä varustelu- ja sotakierrettä. Niinpä se ei enää olekaan suuri ja mahtava, vaan suurellinen ja mahtaileva kuin kutusammakko. Nykytilassaan se on vaarallinen ainakin lähiympäristölleen.

Käyttäjän RaunoLintunen kuva
Rauno Lintunen

Arviosi on virheellinen. Se ei perustu tosiasioihin.

Olimme Pietarissa suuressa Venäjän Lokakuun sosialistinen vallankumous 100 vuotta konferenssissa. Siihen osallistui lähes 40 kommunistista ja työväenpuoluetta Euroopasta. Konferenssi arvioi Eurooppaa ja Venäjää tosiasioiden perusteella. Se teki hyvän arvion. Julkaisemme sen myöhemmin.

Neuvostoliitto ei kaatunut, eikä nykyinen Venäjä kaadu lännen propagandaan, jonka murunen kirjoituksesi on. Syyt löytyvät opportunismista ja sosialidemokratiasta.

Käyttäjän timonenonen kuva
Timo Nenonen

Putinin tulevaisuus on ihan ok. Laajalti rakastettu valtionpäämies jatkaa Venäjän johdossa vaalien jälkeen. Jatkuvuus on ihan hyvä juttu, kun on kyse naapurivaltiostamme. Ja lisään tähän vielä sen, että pidän Putinia erinomaisena johtajana maalleen.

En sairasta tautia nimeltä russofobia.

Käyttäjän AnttiJuhaniKasvio kuva
Antti Kasvio

Onko se automaattisesti russofobiaa, jos ei pidä pidä Putinia erinomaisena johtajana maalleen?

Käyttäjän MikaRiik kuva
Mika Riikonen

Venäjän pankkisektori on tällä hetkellä niin huonossa kunnossa, että pienellä pahantahtoisella infovaikuttamisella saisi todennäköisesti laajan talletuspaon aikaiseksi.

Käyttäjän RaunoLintunen kuva
Rauno Lintunen

Olet hankkinut tietosi hevosmiesten tietotoimistosta.

Venäjän pankkisektorin uudistus jatkuu ja nopeuttaa osaltaan maan talouden kasvua. Yksityisiä pankkeja on ajettu satamäärin alas ja valtiopankit ovat kasvaneet vauhdilla. Suurten valtion kontrollissa olevien pankkien osuus pankkisektorin taseesta on 63% ja he hallinnoivat 58% kotitalouksien talletuksista.

Suomen Pankki/Bofit/21.9.2017 : Venäjän talouden elpyminen jatkuu. Elokuussa teollisuustuotanto oli 1,5 % enemmän kuin elokuussa 2016 ja koko tammi-elokuun jaksolla vajaat 2 % vuodentakaista enemmän. Jalostusteollisuuden tuotanto lisääntyi elokuussa niin, että se nosti tammi-elokuun tuotannon vajaan prosentin suuremmaksi kuin vuotta aiemmin. Kaivannaisteollisuuden tuotanto oli elokuussa kuten myös tammi-elokuussa noin 3 % vuodentakaista suurempi.

Käyttäjän AnttiJuhaniKasvio kuva
Antti Kasvio

Viimeisenä kommenttina - jos joku tätä vielä lukee - lainaan kenraali Joseph Dunfordin 26.9. USA:n kongressin kuulemisessa esittämää arviota. Vaikka Venäjä on asevoimansa perusteella toistaiseksi USA:n suurin uhka, niin "if I look out to 2025, and I look at the demographics and the economic situation, I think China probably poses the greatest threat to our nation by about 2025".

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset