AnttiJuhaniKasvio

Huippuyksikköpuhe pitäisi kieltää

Emmekö ikinä opi? Meille suomalaisille on tullut aikaa myöten lähes pakkomielteinen tarve uskotella kutakuinkin kaikkien tekemistemme olevan heti ehdotonta maailman huippua. Ulkopuolisista tämä tuntuu oudolta, koska jo koostamme johtuen me nyt vain emme pysty olemaan kovin monissa asioissa mikään varsinainen suurvalta. Tuntuu kuin meiltä puuttuisi suhteellisuudentajua ja että itsetunnossammekin olisi jotakin vialla.

Etenkin tieteen maailmassa vallitsevana normina on, että tutkijat keskittyvät tekemään oman työnsä mahdollisimman hyvin antaen tulosten puhua puolestaan. Muiden asiaksi jätetään tuolloin sen arviointi, kuka kulloinkin on omalla alallaan lähimpänä maailman huippua.

Toinen tieteellisen työskentelyn tunnuspiirre on se, ettei huipulle voi milloinkaan päästä muutoin kuin pitkään jatkuvan perustason määrätietoisen ja suureksi osaksi näkymättömäksi jäävän työskentelyn tuloksena. Tällaisen laadukkaan perustan luominen on kuitenkin vasta välttämätön, muttei vielä riittävä edellytys todellisen huippuyksikön syntymiselle. Kukaan ei voi ennustaa etukäteen, mikä oman alansa kärkiyksiköistä onnistuu tekemään tieteellisen läpimurron, joka nostaa sen joksikin aikaa maailman huipulle.

Pääministeri Juha Sipilä on langennut jälleen kerran suomalaiseen helmasyntiin julistaessaan, että Suomeen on tuosta vain päätetty perustaa uusi taloustieteen huippuyksikkö (ks. linkki). Varsinkin kaikkien tutkimusmäärärahaleikkausten jälkeen on toki tervetullutta, että edes taloustieteelliselle tutkimukselle osoitetaan lisää resursseja. Mutta noiden resurssien avulla tapahtuva laadukkaan tutkimusyhteisön rakentaminen olisi helpompaa, jos poliitikot eivät hönkisi niskaan omine huippuyksikköhorinoineen.

Kuvaavaa on, että nobel-ekonomisti Bengt Holmström ei omassa kommentissaan käytä lainkaan sanaa huippuyksikkö. Sen sijaan hän keskittyy kuvaamaan niitä ongelmia, joita yksikössä on määrä ryhtyä ratkomaan. Lisäksi hän toteaa vastaavanlaisista yksiköistä olevan hyviä kokemuksia esimerkiksi Barcelonassa, Toulousessa ja Tukholmassa. Helsingillä voisi hänen mielestään onnistuessaan olla edellytykset liittyä näiden johtavien eurooppalaisten keskusten joukkoon. Siis tulla yhdeksi hyvistä ilman ylimääräistä pullistelua.

Sitä jäin miettimään, ovatko yksikölle kaavaillut painoalat - makrotaloustiede, julkistalous, sovellettu mikrotaloustiede sekä aineistopohjainen päätöksenteko – juuri niitä, joita meidän aikanamme eniten tarvitaan. Voisi kuvitella esimerkiksi globaaleihin kehitysongelmiin, luonnonvaroihin, kestävään hyvinvointiin, alustatalouteen ja uusiin työn muotoihin kohdistuvalle taloustieteelliselle tutkimukselle löytyvän paljonkin kysyntää tulevina vuosikymmeninä.

Huippuyksikköretoriikan suhteen ehdotan, että jatkossa keskitymme alalla kuin alalla mahdollisimman hyvään tekemiseen jättäen kehut toisten annettaviksi – eikä pelkkien aikeiden, vaan todellisten saavutusten perusteella. Näin olisi ollut hyvä menetellä jo Aalto-yliopistoa perustettaessa.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

5Suosittele

5 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (8 kommenttia)

Käyttäjän grohn kuva
Lauri Gröhn

Niinpä. Ja eihän taloustiede ole edes tiede:
http://grohn.vapaavuoro.uusisuomi.fi/kulttuuri/236...

Tai mikä niistä yhdeksästä keskenään ristiriitaisesta taloustieteen teoriasta on se oikea perusta:
http://grohn.vapaavuoro.uusisuomi.fi/kulttuuri/226...

Käyttäjän marttiissakainen kuva
Martti Issakainen

Eikö meillä ole jo tarpeeksi talousarvailijoita? Olisi ollut monta muuta kohdetta, joista saataisiin suora hyöty. Esim.PK-yritysten viennin tukirahasto. Viennillä saataisiin oikeaa rahaa, mutta talousarvailu vie rahaa. Ei pysty kuitenkaan ennustamaan tulevia romahduksia.

Käyttäjän raimoylinen kuva
Raimo Ylinen

Rekrytointi-ilmoituksessa varmaan lukee: "Palvelukseen halutaan ekonomisti, ekonomi, merkonomi tai reipas nuori mies". Olen Kasvion kanssa aivan samaa mieltä siitä, että "huippu" sanan viljely on kärsinyt pahan inflaation. Tosiasiassa huippuja on alalla kuin alalla hyvin harvassa. Erityisen tämä pätee tieteessä, jossa oikeita huippuja on vain muutamia ja muut ovat vain tavallisia puurtajia.

Taloustiede on joukko erilaisia teorioita, joita ei juuri voi käytännössä testata vaan on tyydyttävä mutu-vertailuun. Yhteiskuntatieteissä yleisemminkin pätee, että ilmiöt ovat niin suuri-dimensioisia ja monimutkaisia, että on tyydyttävä valtavasti yksinkertaistettuihin malleihin, joilla tehdyt laskelmat ovat parhaassakin tapauksessa vain suuntaa antavia.

Käyttäjän AnttiJuhaniKasvio kuva
Antti Kasvio

Maailmanlaajuisesti akateeminen taloustiede on ajautunut umpikujaan tuottamalla toinen toistaan hienompia formaalisia välineitä erilaisten taloudellisten ilmiöiden mallintamiseksi, mutta kykenemättä tuottamaan relevantteja neuvoja aikamme tärkeimpien taloudellisten ja yhteiskunnallisten ongelmien ratkaisemiseksi. Alan omat opiskelijat kapinoivat siksi nykyään laajasti saamaansa opetusta vastaan. Kiinnostavimpia ovat usein ekonomistit, jotka uskaltautuvat -
akateemisen urakehityksensä riskeeraten - liikkumaan tieteenalan raja-alueilla.

Eri tieteenalat joutuvat kilpailemaan koko ajan tutkimusrahoituksesta. Ekonomistit saivat erinomaisen ja poliitikoihin tehokkaasti uppoavan lobbausvälineen Bengt Holmströmin nobelista, ja tulokset ovat luettavissa tämän päivän medioista.

Käyttäjän NikoKaistakorpi kuva
Niko Kaistakorpi

Hyvä kirjoitus tärkeästä asiasta, kiitos. Huippuyksiköksi ei todellakaan voi julistautua tai toisaalta ilmoittaa perustavansa sellaisen - paitsi, jos on rahaa palkata sinne kerralla sellainen määrä alan maailman huippuja, että jo sen pohjta voidaan luoda uskottavuutta. Tuskin panostuksemme ovat sitä luokkaa.

Parempi puhua tutkimuskeskuksesta tai -yksiköstä - siitä voi aikaan myöten syntyä huippu tahi ei. Kojonkosken Mikan putiikki lienee hyvä esimerkki siitä, kuinka huippuyksiköksi julistautunut ei kummoisia huippusuorituksia saa aikaan korulauseiden jälkeen.

Kakkoskommenttiin totean, että arvailijoita kyllä on, mutta systemaattista työtä tarvitaan. Suomen taloutta ja yrityksiä hyödyttäisi suunnattomasti mikäli vihdoin luotaisiin se arviointikehikko, jonka kautta pystyttäisiin arvioimaan yritystukien vaikuttavuutta ja niilä saavutettuja tuloksia. Lopputulemana PK-vientikin saattaisi saada enemmän tukea, kun kohdennettaisiin panostuksia uudelleen vaikuttavuuden aeikä sokean uskon kautta.

Merja Helle

Hyvä kirjoitus.
Valtio ei ole ole luvannut lisärahaa ns. huippuyksikköön. Se rahoitetaan pääosin muuta tutkimusta karsimalla ja anomalla lisää rahaa yrityksiltä.

Media meni uutisoinnissa ihan halpaan.

Toinen median virhe on se, ettei Holmström ole Nobel-palkintoa saanut. Palkinto on ns. pikku-nobel, eli Ruotsin keskuspankin taloustieteen palkinto Alfred Nobelin muistoksi. Toki arvostettu palkinto

Käyttäjän AnttiJuhaniKasvio kuva
Antti Kasvio

Totta molemmat huomautukset eli kiitos niistä!

Talousnobelista puhuminen on vain sen verran universaalisti vakiintunut käytäntö, että sen noudattaminen tuntuu ihan legitiimiltä. Täytyy vain toivoa, ettei Alfred N. kovin kääntyile haudassaan.

Käyttäjän ErkkiJohansson1 kuva
Erkki Johansson

Kaikki huippusitä sun huipputätä - puheet vaikuttavatkin juuri yrityksiltä kompensoida huonoa itsetuntoa. Surullista, mutta Suomessa niin tavallista.

Täytyy myöntää, nuorempana itsekin syyllistyin siihen jokusen kerran, kun piti piiskata itseään tekemään vielä vähän enemmän. Mutta ei sentään julkisesti, herra nähköön!

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset