Pohjois-Korean tyranni suurvaltojen uhkapelin nappulana

Pohjois-Korean ydinaseohjelman synnyttämä jännitystila lähestyy räjähdyspistettä kiihtyvällä vauhdilla. USA:n liittolaisineen on äärimmäisen vaikea hyväksyä arvaamattomasti käyttäytyvän tyrannian nousua ydinasevaltojen joukkoon. Miltei yhtä vaikea USA:n johdon on hyväksyä röyhkeyttä, jolla pienen ja rutiköyhän valtion johto ärhentelee maailman johtavalle sotilasmahdille. Vaikka Pohjois-Korean mahdollisuus iskeä tykinkantaman päässä olevaan Souliin ja Kiinan todennäköinen reaktio ovat toistaiseksi riittäneet estämään sotilaallisten keinojen käyttöönoton, rauhanomaiset keinot eivät näytä tepsivän ydinaseoohjelmin etenemisen ja sen myötä saadun kansainvälisen huomion huumaannuttamaan Pohjois-Korean johtoon.

Tilannetta vaikeuttavat Yhdysvaltojen ja Kiinan johdon heikot keskinäiset suhteet. USA:n presidentti syyttää jatkuvasti Kiinaa maiden välisen kaupan epätasapainosta ja uhkaa milloin milläkin vastatoimilla. Samaan aikaan USA ja sen liittolaiset ovat napit vastakkain Kiinan kanssa Tyynen meren aluevesikiistassa.  Tämän päälle tulee USA:n presidentin opportunistinen pyrkimys sysätä vastuu Pohjois-Korean toimien hillitsemisestä Kiinalle, vaikka molemmat suurvallat tietävät hyvin Kiinan tosiasiallisten vaikutusmahdollisuuksien rajallisuuden.

Asetelman suurin hyötyjä on Venäjän johto, joka pyrkii palauttamaan maalleen Neuvostoliiton hajotessa menetetyn suurvalta-aseman. Kremlin suurimpana pelkona on, että Yhdysvallat ja Kiina aikamme todellisina supervaltoina tunnustavat toisensa tasavertaisina neuvottelukumppaneina ja ryhtyvät sovittelemaan keskinäisiä etujaan niin Korean niemimaalla kuin muuallakin. Tuolloin Venäjä jäisi muiden pienempien valtojen tapaan pitkälti sivustakatsojan asemaan.

Tästä näkökulmasta katsottuna Kreml ei näe välttämättä yksinomaan pahana sitä, että provokatiivisella käyttäytymisellään Pohjois-Korea onnistuu ajamaan Yhdysvallat ja Kiinan miltei sodan partaalle. Tämä tarjoaa Kremlille mahdollisuuden tarjota apuaan rauhantekijänä ja samalla nostaa profiiliaan yhtenä supervaltana muiden joukossa.

Siksi ei välttämättä ole mikään sattuma, että Venäjä on noussut pikku hiljaa jopa Kiinan ohi Pohjois-Korean tärkeimmäksi yhteistyökumppaniksi. Yhtä vähän tuntuu sattumalta se, että Pohjois-Korea on onnistunut lyhyessä ajassa kehittämään kiinteää polttoainetta käyttävän rakettimoottorin, joka muistuttaa läheisesti Neuvostoliiton aikaisten SS-ohjusten voimanlähteitä. Venäjä on toki pyrkinyt vierittämään syyn tiedon ja laitteiden vuotamisesta moottorit aikanaan suunnitelleille ja valmistaneille ukrainalaisyrityksille, mutta kaikki niiden tekemät moottorit ovat päätyneet Venäjälle.    

Näiden näkökohtien valossa on surullista havaita, että Pohjois-Korean uusimman ydinpommikokeen jälkeenkin Yhdysvaltain johto kohdistaa kaiken kiukkunsa Kiinaan ja Pohjois-Koreaan, kun taas Kreml pääsee jatkamaan verkkojensa kutomista kaikessa rauhassa.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu