Kremlin geopolitiikka tänään
Muutama vuosi sitten presidentti Putin julisti Venäjän nousevan heikentyvään lännen ja nousevan Aasian välille sijoittuvaksi euraasialaiseksi suurvallaksi. Venäjä takaisi koskemattomuutensa ydinpelotteen avulla ja luonnonvarat tarjoaisivat pohjan vaurauden jatkuvalle kasvulle. Venäjä esittäisi läntisen liberalismin vaihtoehdoksi oman vahvaan johtajuuteen ja perinteisiin kansallisiin arvoihin nojaavan mallinsa. Kansainvälisellä ulottuvuudella päätavoitteeksi asetettiin keisarinvallan ja Neuvostoliiton aikaisten etupiirien palauttaminen Venäjän hallintaan. Erääksi oleelliseksi tehtäväksi otettiin Naton työntäminen kauemmas maan rajoilta, joille järjestö oli edennyt Neuvostoliiton hajoamisen jälkeistä Venäjän heikkoutta hyödyntäen.
Imperiaalinen uho on sittemmin hiukan laimentunut etenkin sen vuoksi, että dollareissa mitattuna Kremlin pelimerkkien määrä on puolittunut öljyn maailmanmarkkinahintojen laskun ja ruplan kurssin heikentymisen seurauksena. Lisäksi alkuun lähes lottovoitolta tuntunut Donald Trumpin saaminen Yhdysvaltojen presidentiksi on kääntynyt pettymykseksi. Onhan mies osoittautunut taitamattomaksi tolloksi, jonka tosiasialliset vaikutusmahdollisuudet heikkenevät viikko viikolta ja jonka tempaukset vaikeuttavat rationaalista politiikan suunnittelua myös Kremlissä. Euroopassakin Kremlin intressejä palvellut EU- ja maahanmuuttovastainen aalto näyttää jo ohittaneen lakipisteensä.
Venäjä ei silti ole luopunut aiemmista geopoliittisista pyrkimyksistään. Suurin ero on siinä, että strategiaa ei voida enää toteuttaa takinliepeet auki ja rahoja sinne tänne kylväen, vaan tilalle on noussut enemmän oveluutta vaativa köyhän miehen strategia. Erittelen seuraavassa joitakin Kremlin toimien mahdollisia lähiaikojen painopistealueita.
Korea
Pohjois-Korea on muodostunut USA:n ulkopolitiikan pahimmaksi kipupisteeksi diktatuurin kehittäessä omaa ydinasetta. Nyt pelätään maan saavuttavan jo lähiaikoina kyvyn iskeä ballistisilla ohjuksilla Yhdysvaltoihin Donald Trumpin rehvakkaista ”it won’t happen” -lupauksista huolimatta.
Virallisesti Venäjä yhtyi Kiinan kanssa Pohjois-Korean tuomitsevaan YK:n päätöslauselmaan. Samalla Venäjä ja Kiina ovat esittäneet kompromissiratkaisuna Pohjois-Korean pitäytymistä ydinaseohjelmansa eteenpäinviemisestä sekä tämän vastineeksi Etelä-Korean ja USA:n pitäytymistä yhteisistä isoista sotaharjoituksista ja ohjustentorjuntajärjestelmien asentamisesta Etelä-Koreaan.
Samaan aikaan Venäjä on kuitenkin noussut ohi Kiinan Pohjois-Korean tärkeimmäksi yhteistyökumppaniksi. Lisäksi on olemassa vahvoja epäilyksiä siitä, että Pohjois-Korea on saavuttanut tuoreet edistysaskelensa ohjusten rakettimoottorien kehittelyssä ulkopuolisen avun turvin. Venäjä syyttää avusta Neuvostoliiton aikaan ohjusten rakettimoottoreita valmistanutta ukrainalaista Yuzhmashia ja sen kanssa yhteistyössä toiminutta suunnittelutoimistoa. Samalla kukaan ei kuitenkaan tiedä, minne firman pelkästään Venäjälle toimittamat rakettimoottorit ja niiden piirustukset ovat päätyneet. Pohjois-Korean ohjuksista saatu rajallinen tiedustelutieto viittaa siihen, että heidän käyttämänsä moottori olisi versioitu nimenomaan Ukrainassa valmistettujen moottoreiden pohjalta.
Venäjä pelaa siten todennäköisesti Korean kriisissä äärimmäisen vaarallista kaksoispeliä. Yhtäältä maa on rauhoittavinaan tilannetta, mutta samalla se auttaa Kimien tyranniaa sen asehankkeissa. Näin Venäjä saa sidottua USA:n strategisen päähuomion Koreoiden niemimaalle, mikä lisää Venäjän operatiivista liikkumavaraa muualla. Tällaisen pelin riskinä on kuitenkin konfliktin karkaaminen käsistä aina suursodaksi asti, mikä merkitsisi käytännössä myös Venäjän tuhoutumista.
Afganistan
Vuoden 2011 syyskuun terrori-iskun jälkeen Yhdysvallat liittolaisineen syöksi talebanit vallasta Afganistanissa. Siitä lähtien sota maassa on jatkunut, ja nyt myös Donald Trump on joutunut pyörtämään lupauksensa USA:n joukkojen poisvetämisestä. Tärkeimpänä syynä tähän on talebanin ja ISISin viimeaikainen aktivoituminen alueella.
Alun perin Afganistan kuului Neuvostoliiton etupiiriin. Venäläisten joukkojen vetäytyminen maasta oli siksi osa sitä ”20. vuosisadan suurinta geopoliittista katastrofia”, jonka jälkien korjaamisen Vladimir Putin on omaksunut elämäntehtäväkseen. Vain vähän aikaa sitten Kremlin Afganistan-erityisasiantuntija kehottikin suorasukaisesti yhdysvaltalaisia lähtemään maasta sillä perusteella, etteivät he tähänkään mennessä ole saaneet siellä mitään aikaan.
Pohjois-Korean tapaan myös Afganistanin kohdalla voidaan epäillä, että islamistiset kapinalliset ovat saaneet apua ulkopuolelta ja että Venäjälläkin on ollut sormensa pelissä. Ehkä Venäjä oli jo valmistautunut lähettämään omat joukkonsa Afganistaniin USA:n ja muiden länsimaiden lähdettyä. Jos näin on, presidentti Trumpin voidaan odottaa saavan jonkinlaisen näpäytyksen hänen pyörrettyään lupauksensa amerikkalaisten poistumisesta. Lisäksi venäläiset haluavat ehkä huolehtia siitä, että amerikkalaisjoukot pysyvät kiireisinä nyt kun he ovat päättäneet jäädä.
Syyria
Syyria on viime aikoina jäänyt jukisuudessa melko vähälle huomiolle alueella edelleen riehuvista taisteluista huolimatta. Venäjä on kyennyt kuitenkin käytännössä jo varmistamaan maan pysymisen sen keskeisimpänä sillanpääasemana lähi-Idässä. Vaikka ISISin hallitsemat alueet ovat supistumassa, organisaatio kykenee edelleen myymään öljyään Assadin hallinnolle ja sen liittolaisille sekä kuljettamaan saamansa rahavarat kannattajiensa käyttöön muun muassa länsimaissa. Tämä liikenne ei näytä erityisemmin häiritsevän Venäjää.
Muita mahdollisia painopistealueita
Balkan kuuluu alueisiin, jonka Venäjä haluaisi palauttaa mahdollisimman laajalti omaan vaikutuspiiriinsä. Kreml ei ole kyennyt estämään esimerkiksi Montenegron liittymistä Natoon, mutta Venäjällä on paljon taloudellisia yhteyksiä Balkanille ja maan tiedustelupalvelut yhdessä erilaisten äärioikeistolaisten järjestöjen ja verkostojen kanssa pyrkivät vaikuttamaan aktiivisesti alueen poliittisiin tapahtumiin. Aika ajoin on ollut epäilyjä jopa suoranaisista vallankaappausyrityksistä, eikä ole mitään syytä olettaa Venäjän aktiivisuuden laantuvan alueella jatkossakaan.
Ukrainan tilanteeseen Venäjä ei ole tyytyväinen ennen kuin maan hallinto on kaatunut ja tilalle nousee yhteistyöhakuisempi johto. Sotilaallista valtausyritystä ei voitane tässä vaiheessa pitää ajankohtaisena, vaikka Venäjä ei halua päästää tilannetta rauhoittumaankaan Ukrainan kontrolloimien ja ylläpitämiensä separatistialueiden välillä. Aktiivisempiin toimiin voidaan siirtyä, jos kansainvälisen tilanteen kärjistyminen pakottaa länsimaat suuntamaan päähuomionsa muualle.
Akuutein uhka kohdistuu tällä hetkellä Valko-Venäjään Venäjän maan politiikkaa kohtaan osoittaman tyytymättömyyden vuoksi. Lisäksi Venäjä tarvitsee Valko-Venäjän aluetta päästäkseen kontrolloimaan ns. Suwalkin käytävää, joka on ainoa maayhteys Baltian maiden ja muiden Nato-maiden välillä. Otollinen tilanne matalaprofiiliseen haltuunottoon tarjoutuu maassa syyskuussa käynnistyvien massiivisten yhteisten sotaharjoitusten ansiosta. Riittää kun harjoituksiin lähetetyt joukot jäävät palaamatta takaisin kotimaahansa.
Baltian maat ovat tällä suunnalla Venäjän varsinaisin mielenkiinnon kohde, mutta maa tuskin uskaltaa lähteä normaalioloissa haastamaan sotilaallisesti Natoa. Meillä suomalaisilla ei ole Natoa taustatukenamme, vaan joudumme vahvistamaan turvallisuuttamme useiden eritasoisten yhteistyörakenteiden ja diplomaattisen joustavuuden kautta. Venäjä luonnollisesti käyttää hyväkseen kaikki tilaisuudet liiallisen pokkurointihalun kääntämiseen tosiasialliseksi alistussuhteeksi.
Kannattaa olla hereillä
Maailmanpoliittinen tilanne on nykyään hyvin herkkä, ja jännityksen merkittävä kiristyminen jossakin voi johtaa pikaisiin siirtoihin shakkilaudan muissa osissa. Venäjän nykyjohto on osoittanut käytännössä valmiutensa muuttuvien tilanteiden nopeaan ja opportunistiseen hyväksikäyttöön kansainvälisen politiikan pelisäännöistä ja menetettävistä ihmishengistä välittämättä.
Siitä joka tapauksessa voidaan olla varmoja, että Kreml arvioi lähikuukaudet kaikkia valintojaan niiden vaikutusten valossa, joita tekemisillä tai tekemättä jättämisillä on ensi vuoden presidentinvaaleihin. Näin siitä huolimatta, ettei vaalin voittajasta sinänsä ole enää mitään epäselvyyttä.
Suomen kannalta on oleellista varmistaa, että ulko- ja puolustushallintomme seuraavat Kremlin liikkeitä tarkkaan ja että ne tulkitsevat saatavilla olevat signaalit oikein.
Mitenkähän Venäjän kaksoispeli Pohjois-Korean kanssa tulee vaikuttamaan Kiinan suhteisiin? Kiinahan on selkeämmin ruodussa uusien pakotteiden kanssa, vaikka toisaalta pitää edelleen yllä rooliaan Pohjois-Korean ainoana varsinaisena holhoajana.
Kiinan tuki Pohjois-Korealle on kuitenkin avointa siltä osin kuin sitä edelleen muodossa tai toisessa annetaan ja Kiinan viestintä on ollut melko totuudenmukaista. En usko, että Kiina mielellään katsoo mitään välistä vetoa Venäjän suunnalta.
Ilmoita asiaton viesti
Kirjoitus on hyvä analyysi Venäjän yleisasenteesta maailman tilanteeseen. Venäjä pyrkii saamaan ja lisäämään vaikutusvaltaa erityisesti naapurimaissaan, joihin Suomi tunnetusti lukeutuu. Venäjä poikkeaa muista suurvalloista siinä suhteessa, että se on epäluuloisempi ja sen tavoittelema vaikutusvalta tarkoittaa asiallisesti alistussuhdetta, muuta hyvää suhdetta Venäjä ei pidä riittävänä itselleen suhteessa naapurimaihinsa. Suomen valtiojohto on valinnut selviytymisen ”omin voimin” ilman sotilaallista liittoutumista. Valinta on mielestäni väärä, koska siihen liittyy suuri riski joutua Venäjän poliittisen ja sotilaallisen painostuksen kohteeksi. Parhaassakin tapauksessa Suomi altistaa itsensä poliittisille ja taloudellisille myönnytyksille, pahimmissa tapauksissa aluemenetyksille ja/tai miehitykselle.
Ilmoita asiaton viesti
Toisaalta Kiinalle voisi hyvin sopia yhdistynyt puolueeton Korea, jossa ei olisi USA:n tukikohtia, mutta olisiko se kuitenkin liian voimakas tekijä kilpailtaessa alueellisesta vaikutusvallasta?
Ilmoita asiaton viesti
Siinä voisi myös olla riskinä Japanin militarisoituminen, mikä ei ole niin mahdoton ajatus kuin ensikuulemalta voisi tuntua.
Ilmoita asiaton viesti
Yhdistynyt puolueeton Korea olisi ylivoimaisesti paras mahdollinen vaihtoehto sekä korealaisille että koko maailmalle. Sitä se olisi Kiinallekin, joka haluaa keskittyä taloutensa ja puolustuskykynsä rakentamiseen ilman Pohjois-Korean nykytilanteen kaltaisia häiriöpesäkkeitä.
Toisaalta Korean sodan jäljiltä voimaan jäänyt vastakkainasettelu ja suurvaltaosapuolten välinen epäluottamus ovat niin syvään juurtuneita, Pohjois-Korean valtaryhmittymä niin kaiken kontrollin ulottumattomissa ja Donald Trump niin kyvytön valtiojohtajana, että nykyisellään operaatio ei onnistu.
Kremlissä toki oltaisiin hyvin huolestuneita, jos olisi minkäänlaista näköalaa siitä että USA ja Kiina löytäisivät keskenään yhteisen ratkaisulinjan Korean kriisiin.
Ilmoita asiaton viesti
Kiinalle sopii p-korean romahdus,jos saavat kaikki jälleenrakennusurakat joita avautuu kymmenien miljardien edestä,tämä on ehto hevosmiesten tietotoimiston mukaan !
Kannataako Usan/E-korean antaa koko jälleenrakennus kiinalle,siitä on enää kysymys !
Ilmoita asiaton viesti
Kaikkea sitä hevosmiehet kuulee!
Eiköhän Etelä-Korean rakennusfirmat olisi kärppänä paikalla. Kyse on vain siitä kuinka jälleenrakennus rahoitettaisiin. Kone Oy:lle voisi tulla myös Jack-Pot, jos kaupunkikulttuuri muuttuisi Soulin kaltaiseksi. Saksassahan jälleenrakennus itäisissä osissa rahoitettiin pitkälti veronmaksajien selkänahasta ilman massiivista lainan ottoa juuri siihen tarkoitukseen.
Ilmoita asiaton viesti
Venäjä hallitsee Eurooppaan tulevien maahantulijoiden määriä kun se Turkin kanssa häärää Syyriassa ja yhä lisääntyvässä määrässä Libyassa. Kun Venäjä voi milloin tahansa avata länsirajansa poistuville rassukoille, Euroopan on syytä olla hereillä.
Yksi kaunis päivä kun Suomeen tunkee 100 000 turvapaikanhakijaa Venäjältä ja samaan aikaan Turkki ja Libya avaavat Venäjän pyynnöstä omat rajansa.
Ilmoita asiaton viesti
Eikun Li Andersson(ja vihreät) ja muut vastaavat tulee järkiinsä yhdessä yössä ja estää pakolaisaallon !
Ilmoita asiaton viesti