Umpikujasta ratkaisuihin Pohjois-Koreassa
Me olemme nopeasti lähestymässä tilannetta, jota harva haluaisi olla todistamassa. Pohjois-Korean ydinasevalmistelujen odotettua nopeamman etenemisen vuoksi maailma on uuden sotilaallisen konfliktin kynnyksellä Donald Trumpin toimiessa Yhdysvaltain presidenttinä.
Eskaloituvan konfliktin riski
Vaikka taustalla on YK:n turvallisuusneuvoston yksimielinen päätös uusista Pohjois-Korean vastaisista pakotteista, ne eivät selvästikään riitä hillitsemään maan asekehittelyohjelman eteenpäinviemistä. Näköpiirissä ei ole myöskään niin tehokasta Kiinan ja Yhdysvaltojen yhteistyötä Kimien dynastian kuriin saattamiseksi tai jopa kaatamiseksi, että uhka saataisiin purettua tätä kautta. Maat ovat vielä liiaksi kiinni Korean sodan ajoilta periytyneissä geopoliittisissa asetelmissa, eikä niiden kesken muutoinkaan vallitse riittävää luottamusta.
Todennäköisimmäksi vaihtoehdoksi näyttää siten ikävä kyllä jäävän kiristyvä sanasota ja aseellinen uhittelu Pohjois-Korean ja Yhdysvaltojen välillä, joka aikansa edettyään johtaa Yhdysvaltojen aseelliseen iskuun Pohjois-Korean ydinlaitoksia ja ohjusasemia vastaan sekä Pohjois-Korean vastatoimiin. Jos näin käy, Kiina pyrkii todennäköisesti pysymään mahdollisuuksien mukaan sivussa tapahtumista. Konfliktin laajeneminen on kuitenkin hiuskarvan varassa sekä Korean niemimaalla että muualla. Maailmalla on nykyisin paljon toimijoita, jotka ovat valmiit käyttämään opportunistisesti hyväkseen Yhdysvaltojen päähuomion keskittymistä Korean tapahtumiin.
Teitä jännityksen purkamiseen
Toki sekin on vielä mahdollista, että uhkaava konflikti jää Kim Yong-unin ja Donald Trumpin keskinäisen verbaalisen kukkotappelun tasolle ja että kulissien takaisen diplomatian avulla sovitaan sellaisista Kimien dynastialle maksettavista lunnasrahoista, joiden turvin tilanne saadaan jälleen rauhoittumaan hetkeksi.
Riskit ovat kuitenkin sen verran suuret, että on pakko toivoa Yhdysvaltojen ulkoasioiden ja puolustushallinnon löytävän presidentistään huolimatta keinot kriisin aikuismaiseen käsittelyyn. Lisäksi on syytä toivoa, että Japani, Etelä-Korea ja muut Yhdysvaltojen liittolaiset – EU ja Naton eurooppalaiset jäsenmaat mukaanluettuina – yrittävät omalta osaltaan kannustaa Yhdysvaltoja maltilliseen etenemiseen.
Kiinan osalta on pakko toivoa, että maan johto pitää maansa ja taloutensa rauhanomaista rakentamista ainakin toistaiseksi ensisijaisena tehtävänään niin, että se on valmis tekemään tosissaan töitä Korean niemimaalla puhkeavan sotilaallisen konfliktin estämiseksi. Venäjän osalta on pakko toivoa, ettei Kreml odota Korean kriisin kärjistymisen lisäävän sen operatiivista liikkumavaraa Euroopassa, vaan tunnistaa sodan myös itseään vastaan kohdistuvaksi uhaksi.
Parasta tietenkin olisi, jos suurvallat pääsisivät irti yli kuuden vuosikymmenen takaisen Korean sodan tuloksena muodostuneista etupiiriasetelmista sekä kykenisivät yhdessä tukemaan Koreoiden jälleenyhdistymistä ja maan kehittymistä taloudellisesti kukoistavana, demokraattisesti hallittuna, kestävästi kehittyvänä ja rauhaa edistävänä toimijana. Mutta tähän pääseminen edellyttää jo aivan uudenlaista viisautta ja taitoa suurvaltojen johdossa.
Realiteetti USAn kannalta on se, että P-Korean tuhannet Souliin kohdistetut tykit estävät kaikenlaisen voimatoimien käytön. Kyllä Kimin perhe olisi jo vuosikymmeniä sitten tiputettu vallasta, jos P-Korealla ei olisi Soulin pää pölkyllä. Trump on jo useamman kerran näyttänyt todellisen luontonsa – kun vastapuoli katsoo Trumpin bluffin, tämä peräytyy.
Mitä tulee Venäjään, niin se pelkää Korean niemimaalla syttyvää konfliktia. Kiina saattaisi siinä savuverhossa tehdä omia peliliikkeitään Siperian suhteen. Näillä kahdellahan on yhä kana kynimättä.
Ilmoita asiaton viesti
”kun vastapuoli katsoo Trumpin bluffin, tämä peräytyy.”
Tällä kertaa vaikuttaa siltä, että Trump on tarkoituksellisesti imitoinut Kimin verbaliikkaa. Hän on ottanut itselleen näyttävän propagandistin rooliin ja muut tahot kulissien takana tekevät sitten diplomaattisemmat askeleet.
Ilmoita asiaton viesti
Sota saattaa olla ainoa asia missä Trump ja Kongressi löytävät yhteisymmärryksen.
Ilmoita asiaton viesti
Perinteisesti sota on aina epäsuositulle hallitsijalle tukea tuova toimenpide.
Ilmoita asiaton viesti
CIA on taas jallitettu. Olisiko kannattanut keskittyä oikeisiin töihin eikä kirjoittelemaan valeraportteja Venäjän sekaantumisesta USA:n presidentinvaaleihin.
Onko USA:n torjuntaohjukset väärässä paikassa, vai eikö niiden tehoon luoteta ?
Ilmoita asiaton viesti
Trumpin sanavalinta ”sellaista tulta ja raivoa, jota maailma ei ole ennen nähnyt” tuo mieleeni arabi-ilmaisun 1990-luvun alusta: ”kaikkien sotien äiti”.
Viha tekee hallitsijoista suorastaan lyyrisiä, niin murheellista kuin se onkin. Onko rauhanrunoilijoita valikoitunut valtionpäämiehiksi Václav Havelin jälkeen – tai edes ennen häntä?
Ilmoita asiaton viesti
En vieläkään oikein ole päässyt sisälle näihin taustaoletuksiin mitä tämän asian ympärillä on. Ne ovat hyvin merkittävässä osassa asian ratkaisun kannalta kuitenkin.
Ilmoita asiaton viesti
Pohjois-Korea ei ole hyökännyt eikä hyökkää kenenkään kimppuun,jos sitä vastaan ei hyökätä. Työväenluokan diktatuuri haluaa elää rauhassa, rakentaa maataan ja parantaa kansan hyvinvointia.
Ilmoita asiaton viesti
Onko ohjuksien ammuskelu sinne tänne ”työväenluokan diktatuurin” teorian mukaista? Miten moinen räiskiminen ”parantaa kansan hyvinvointia”?
http://i.dailymail.co.uk/i/pix/2016/05/11/18/3A2Dy…
Ilmoita asiaton viesti
kyllähän ohjuskokeita muutkin valtiot jatkuvasti tekevät
Ilmoita asiaton viesti
Kiitos kommenteista! Vaikka Trump on puhunut ydinaseista hyvin vastuuttomasti aiemminkin, hänen tuorein uhoamisensa on todella vaarallista leikkiä tulella.
Miksi kaikista maailman ihmisistä juuri tuolla miehellä pitää olla ohjusten laukaisunappi hallinnassaan?
Ilmoita asiaton viesti
Pohjois-korean osalta tilanne on jo riistäytynyt käsistä. Trump oli huolissaan tilanteesta jo esivaalien aikaan (hän mainitsi tästä usein). Perusviesti oli se, että hän ei ymmärrä miksi Kiina sallii pohjois-korean kaltaisen epävarman valtion olemassaolon.
Pohjois-korean ansaintalogiikka on ollut pitkään aseilla uhittelu joka on saatu loppumaan rahalla ja kaviaarilla pullealle pojalle.
Uskoisin, että kulissien takana käydään neuvotteluita sekä USA:n, kiinan ja venäjän kanssa.
Trumpin hallinto on tässä vaikessa yhtälössä. Globaali talouskasvu on saatu lopultakin käyntiin ja tähän ei kauppasota sovi alkuunkaan. Toisaalta kauppasota on ainoa keino millä saadaan kiinaa ja venäjää painostettua, ellei Trump esikuntineen vedä jotakin ässää hihasta. Ässä hihasta tarkoittaa sitä, että mahdollisen iskun jälkeen USA vetäytyy pohjois-koreasta ja Kiina ja Venäjä ovat mukana päättämässä mitä luhistuneelle kansalle ja alueelle tehdään.
Trumpin hallinto on saanut pienen askeleen tässä asiassa eteenpäin koska sekä kiina että venäjä hyväksyivät ilman vastalauseita jyrkemmät YK:n talouspakotteet pohjois-koreaa vastaan.
Asiaa voidaan ajatella myös siten, että Mexico olisi teoreettisesti luhistumassa ja Kiina olisi mobilisoinut ”ystävyysvaltio” Guatemalaan miljoona-armeijan odottamaan siirtoa.
Tällöin USA:n etu olisi ylläpitää haurasta hallintoa Mexicossa jotta Kiinan joukot eivät tulisi maan rajoille eikä Kiina saisi lisää vaikutusvaltaa lähellä USA:n rajaa.
Tämä on huono vertaus, tiedän, mutta antaa vähän perspektiiviä miten Venäjä ja Kiina ajattelevat asiasta.
Venäjän doktriiniin kuuluu puskurivaltioajattelu ja Naton joukkojen vyöryminen lähelle Vladivostokia ei saa uraa huutoja aikaiseksi Moskovassa.
Ilmoita asiaton viesti