Mitä tämän päivän vierailusta jäi käteen?
Julkisuudessa on arvailtu, kohdistuiko Putinin Suomen vierailu tarkoituksella vuoden 1743 Turun rauhassa Venäjän puolelle jääneelle alueelle, johon hän saapui keisari Aleksanterin jalanjälkiä seuraten ja päästäkseen katsomaan venäläistä oopperaa. Huomiota on kiinnitetty myös siihen, ettei presidentti onnitellut meitä satavuotisesta itsenäisyydestämme. Näin presidentin ei tarvinnut sanoa mitään, mitä hän ehkä tulevaisuudessa joutuisi vetämään takaisin tavoitellessaan suurta unelmaansa - eli Venäjän suuruuden aikaisten rajojen ja vaikutuspiirien palauttamista.
Tällaisten asioiden symbolista merkitystä pohdittaessa kannattaa ottaa huomioon, että vain vähän aikaa sitten Donetskissa julkistettiin - ilmeisesti Kremlissä tehdyn käsikirjoituksen mukaisesti - idea uudesta Vähä-Venäjä -nimisestä valtiosta. Sillä ei tarkoiteta Venäjän ja sitä tukevien separatistien hallitsemien alueiden itsenäistymisen tuloksena syntyvä uutta entiteettiä, vaan valtiota, jonka halutaan muodostuvan Ukrainan nykyisten valtiollisten elinten hajottua.
Mistä puhuttiin?
Entä mistä Niinistö ja Putin keskustelivat tänään keskenään? Isommalla joukolla istuttaessa esillä olivat varmasti lähinnä virallisen protokollan mukaiset asiat. Ohjelma laivamatkoineen ja oopperassakäynteineen on kuitenkin tarjonnut kohtuullisen paljon mahdollisuuksia myös kahdenkeskisiin luottamuksellisiin keskusteluihin, joissa asiat voidaan esittää peittelemättömämmin.
Todennäköisesti Putin briiffasi Niinistöä kansainvälisen politiikan ajankohtaisista kysymyksistä ja etenkin Venäjän ja Yhdysvaltojen suhteiden tämänkeskisestä tilasta muun muassa hänen Trumpin kanssa käymiensä keskustelujen valossa. Niinistö puolestaan saattoi informoida Putinia Euroopan Unionin näkemyksistä muun muassa Venäjän vastaisiin pakotteisiin ja muihin isoihin ajankohtaisiin kysymyksiin liittyen. Tässä yhteydessä Niinistö varmasti ilmaisi länsimaiden huolen tavoista, joilla Venäjä on viime aikoina pyrkimyt puuttumaan niiden vaaleihin.
Maiden välisiin suhteisiin liittyen Niinistö ehkä informoi Putinia asioista, joita Suomi pyrkii ajamaan arktisen neuvoston puheenjohtajana. Hän halusi todennäköisesti tuoda esiin myös huolensa Venäjän toimista Itämeren alueella.
Putin varmasti kiisti kaikki Venäjän epäasiallisina pidettyihin toimiin kohdistetut syytökset. Suomen ja Venäjän suhteiden osalta hän painotti todennäköisesti taloudellista yhteistyötä. Hän ehkä halusi varmistaa, ettei Suomi ryhdy hankalaksi ainakaan Nordstream kakkosen ja Rosatomin Pyhäjoen hankkeen kohdalla.
Jonkinlaisen käsittelyn ehkä saivat sellaiset viime aikoina suhteita hiertäneet kysymykset kuin lapsiasiat ja noottiin johtaneen salakuljetustapauksen synnyttämä tarve keskinäisten pelisääntöjen selvittämiseen.
Informaalisemmalla tasolla Putin saattoi antaa Niinistölle jotakin inside-informaatiota siitä, miten keskustelut Donald Trumpin kanssa todellisuudessa olivat sujuneet Hampurissa. Ehkä hän vihjaisi jotakin jopa omista jatkosuunnitelmistaan. Niinistö puolestaan saattoi esittää Putinille inside-informaatiota siitä, miten Suomen poliittisen elämän kuviot ovat kehittymässä Perussuomalaisten hajoamisen jälkeen. Ehkä Niinistö kertoi myös siitä, millaisella tiimillä hän haluaisi jatkossa johtaa Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa.
Keskustelujen tiukin ulottuvuus
Jossakin välissä Putin on saattanut esittää Niinistölle varsin suorasanaisestikin Venäjän odotuksia Suomen käyttäytymisen suhteen. Vähän peitellymmin hän on saattanut esittää varoituksia/uhkauksia siitä, mitä voi seurata jos emme ota tosissamme hänen viestejään. Taustalla ovat luonnollisesti ne keskustelut, joita Putin on käynyt Trumpin kanssa maittensa keskinäisten vaikutuspiirien jakamisesta.
Tapaamisen oleellisimmat viestit välittyvät aikanaan hallituksen ulko- ja turvallisuuspoliittisen valiokunnan, eduskunnan ulkoasiainvaliokunnan ja muiden sisäpiiriläisten tietoon. Me tavalliset kansalaiset joudumme puolestamme selviämään tulevan historiankirjoituksen tekemiin paljastuksiin saakka julkisuuteen saatettujen tietojen ja omien arvaustemme varassa.
Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!
NäytäPiilota kommentit (24 kommenttia)
Ainakaan France24 kanavalla ei sanaakaan mutta Tunisian naisten oikeuksista 10 min juttu...
Kun presidentit tulivat lehdistötilaisuuteen näytti melkein kuin olisi ollut joku yhteenotto. Niinistö oli kovin hermostunut ja vaikutti kuin olisi suuttumusta pidätellyt.
Huomionarvoista on myös, että Putin lausui Venäjän kunnioittavan naapureidensa neutraaliutta, mutta ei suvereeniutta.
En tiedä onko tuo kovin huomionarvoisaa, sillä olisi päinvastoin saattanut kuulostaa oudolta, jos Venäjän presidentti tällaisen vierailun yhteydessä olisi korostanut maan kunnioittavan Suomen suvereeniutta. Eikös se ole vähän niin kuin oletettavaa?
Tuskinpa kukaan voisi kuvitella, että Putin vierailisi vaikkapa Ruotsissa ja korostaisi kunnioittavansa Ruotsin suvereeniutta. Jos sitä sitten korostettaisiin Suomen kohdalla, niin siitä huokuisi kuva, että Suomi on todellakin vasallivaltio, jonka suvereeniuden kunnioittamisesta pitää erikseen ilmoittaa.
Sikäli kyllä länsimaiden silmissä Suomi tällaisen vierailun tuloksena näyttäytyy joka tapauksessa jonkinlaisena "Länsi-Venäjänä", koska Putinia ei muualle tällaisiin "kissanristiäisiin" kutsuta. Olisi vaikea kuvitella edes Viron presidentin ja Putinin keskustelevan Viron itsenäisyyspäivänä jossain Kohtlajärvessä samalla tavalla leppoisasti niitä näitä.
Putin tietää ettei Suomi voi olla suvereeni valtio joten parempi olla loukkaamatta varsinkin kun itsenäisyyttä muistellaan. Suomi voi näytellä neutraalia mutta ei voi kuin hyppiä EU:n käskystä.
Te kaksi herraa, Rantanen ja Makkonen, voisitteko ystävällisesti kertoa, mikä ero on venäjän kielessä sanoilla neutralnost ja samostojatelnost.
Jälkimmäinen tarkoittaa itsenäisyyttä, omilla jaloillaan seisomista. Muissa kielissä sanakanta on ihan eri ja siinä on merkitys riippumattomuudesta.
Jos Putin tarkoitti sitä mitä te kuvittelette, ei Venäjäkään ole suvereeni valtio. Se on riippuvainen maailmantaloudesta niin kuin kaikki muutkin maat. Venäläiset eivät puhu suvereniteetista ollenkaan.
Neutraliteetti venäläisessä sanastossa tarkoittaa sotilaallista sitoutumattomuutta.
Mikäli mitään ymmärrän, on toivottavaa että Suomi ei liity Natoon.
Tämä voi olla pelote, kun Venäjän sisäpolitiikka rakentuu ulkoisen uhkan varaan. Niin kauan kuin pelätään, Putin on vallassa.
Ja vielä enemmän pelätään kun hän ei ole vallassa.
Anteeksi, tein virheen.
Venäjän kielessä on käsite nezavizimost, itsenäisyys, riippumattomuus.
Se ei ole venäläisille siinä kulttuuripiirissä eläville mikään arkipäivän kysymys, miksi tässä nyt itsenäisiä pitäisi olla. Valtiollinen itsenäisyys ei ole kysymys eikä mikään. Itsenäinenkin kun vielä pitäisi tässä olla, kaiken kurjuuden keskellä.
Rantanen ja Makkonen eivät tunne sitä maata josta Putin tulee.
Kaikki tämä on vain arvailua.
Venäjälle tuntuu olevan tärkeää, että heidät otetaan vakavasti ulkomailla.
Ainakin Suomessa se on onnistunut.
Suomi on pieni valtio Venäjän luoteisrajalla ja tällä seikalla on Venäjällä suuri propaganda-arvo. Eletään rauhassa ja rinnakkain.
Putin on itsevaltias ja hänen toimintansa on aggressiivista ja täysin arvaamatonta. Näillä tapaamisilla on vain vertauskuvallinen merkitys.
Mitä tulee Putinin symboliseen matkaan Aleksanterin jalanjäljissä, en oikein usko, että hän tuntee kovin hyvin oman maansa historiaa saati Turun rauhaa.
Leningradin kaduilla kasvanut hunsvotti ja KGB:n kasvatti.
Sori vaan Vladimir Vladimirovitš, olen lukenut tästä aiheesta jonkin verran.
Jos joku haluaa tietää, voin nimetä ne kirjatkin.
Aikalaistodistajien mukaan oikein huumorintajuinen ja mukava seuramies.
Tiedän, näistä sanoista voisin saada elinkautisen tuomion. Venäjällä.
Siellä ei ole nyt lokakuun vallankumousta, vaan vallankumousten vuodet.
Kerenskin helmikuun vallankumouksesta vuonna 1917 vuoteen 1922, jolloin valkoiset kukistettiin. Mikähän tarkoitus tälläkin on?
Kaikki enteili uuden tsaarin syntymistä? Historia pitää kirjoittaa aina uudelleen jostakin syystä.
Kaikki edelläkirjoitettu on ihan oikea näkemys tilanteesta. Kun huonolla itsetunnolla varustettu pyrkyri pääsee valtaan, tulos on kuten tänään nähtävissä; ylimielistä, ekspansiivista nationalismia neuvostodiktatuurin aikaa nostalgisoiden. Venäläisillä kun on se harhakuva, että on olemassa Venäjän Federaation rajat ylittävä "Russkij mir"-maailma, joissa he muka natsismin kukistajina ja puna-armeijan perillisinä olisivat ikään kuin vapauttajia. Liettuassa vieraillut venäläinen eläkeläisrouva kehtasi sanoa liettualaiselle vaimolleni, kuinka "kiitollisia liettualaisten tulisi siitä kehityksestä, mitä Neuvostoliitto sai Liettuassa aikaan". Apua, mitä sontaa. Ja nyt tämä nykyinen Savonlinnassa vieraillut pikkudiktaattori on valittu massamurhaaja Stalinin jälkeen Venäjän historian toiseksi tärkeimmäksi vaikuttajaksi. Se kertoo mielestäni kaiken nykyhetkestä. Ylen uutisotsikko oli tänä aamuna kuitenkin jotenkin runollisen hieno ja lupaava: " Putin lensi yöllä pois". Ja Siihen voisi lisätä jatkoksi Bulgakovin kirjan nimen mukaisesti: " Saatana saapui Moskovaan....
Kyllä Venäjällä tiedetään Turun rauhan rajat ja siellä osataan myös symbolinen viestintä. On aivan sama olisiko Putin itse välttämättä osannut piirtää Suomen historian rajoja oikein. Kyllä tätä vierailua on siellä suunniteltu omalla projektiryhmällään, joka asioista Putinille on briifannut.
Eli tästä päivästä jäi sinulle käteen kasa oletuksia.
Vierailusta jäi aivoihin ennen muuta muotokuva Vladimir Putinista: tunteeton, äärimmilleen pelkistetty neuvostoliittolainen, pieni KGB-virkailija. Kuka tahansa rehti, reilu ja rohkea mies olisi jotenkin onnitellut 100- vuotta täyttävää naapurimaata. Pieni Putin ei voi sitä tehdä, koska hänellä on oma, Venäjällä kokemuksieni mukaan kohtuullisen yleinen, näkemys siitä, että Suomen valtaus (rajanoikaisu Putinin sanojen mukaan) jäi Stalinilta kesken.
Vierailu ja sen kerrotut tulokset olivat kelpo näkemys Suomen ja Venäjän välisistä suhteista: Suomi on imperialistisen naapurimaan pienen johtajan näkökulmasta valitettavasti ja ilmeisen kiusallaan edelleen olemassa.
Luonnehdintasi Putinista osuu hyvin oikeaan ja vertailu toisenlaiseen reiluun valtiomieheen tuo mieleen Venäjän kohdalla Jeltsinin, joka takuuvarmasti olisi suitsuttanut Suomen itsenäisyyttä ja jopa sen kokemia vääryyksiä aivan toisella tavalla.
Putin oli fyysisesti väsyneen ja hieman hauraan näköinen köpötellessään hotellin pihalla.
Lehdistötilaisuudessa Putin taas ei ollut ollenkaan itsevarman oloinen vaan näytti alistuneelta ja hermoilevalta ja katseli kenkiään uhotessaan vastatoimista USAn uusiin pakotteisiin.
Pitää ymmärtää, että vaikka Putin on de facto diktaattori, niin hänenkin kätensä ovat oman hallinnon sisällä tietyssä mielessä sidotut. Putin on KGB:n pallille nostama keulakuva ja hänellä on KGB:n (itse asiassa nyt FSB:n) organisaatiossa varmasti suurin valta, mutta se ei tarkoita sitä, että hän voisi tehdä "elimen" vastaisia päätöksiä.
Siellä on tusinoittain vallan miehiä, jotka pitävät huolen siitä, että kaikki tulee sujumaan nuottien mukaan. Niin kauan kuin demokraattiset kulissit voidaan pitää yllä ilman, että ne häiritsevät vallassa olevan mafian rauhaa, niitä pidetään yllä. Kun se ei enää onnistu, astuu kuvaan julkinen diktatuuri.
Eilisen päivän vierailusta jäi käteen Yhdysvaltain ja itänaapurin väliset huonot suhteet. Setä-Samuli on hieronut unen rippeet silmistään ja saanut itsensä hereille. Tätä todistaa myös Senaatin päätös talouspakotteiden lisäämisestä äänin 98-2.
Trump on nyt ”puun ja kuoren välissä” tässä asiassa suhteessa itänaapuriin ja saattaa käyttää veto-oikeuttaan. Kongressissa tämä ei kuitenkaan riitä.
Putin jätti onnittelematta 100-vuotiasta Suomi-neitoa ja se kertoo omalta osaltaan, mikä vaikutus Aleksandr Duginilla ja tämän kirjalla ”The Foundations of Geopolitics: The Geopolitical Future of Russia” on häneen.
Google: Foundations of Geopolitics - Wikipedia
Ukraina on siirtymässä USAn imperiumiin kuten europpakin on.
Ei Ukrainassa USAlle mitään taloudellista etua ole valvottavana,ei edes Sevastopolin Natolle siirtämisessä mutta Venäjällä olisi luonnonvaroja.
Kommentoi 24 kommenttia